Tapasin taas tänään yhden tuttavani entisiltä terassivuosiltani. Hän on aina ollut kohtuukäyttäjä, mutta hänellä onpi alkoholistimies - mun mittapuuni mukaan alkkis, ei omasta mielestään. Siksi ei ole alkoholisti, koska hoitaa työnsä.
Tuttavani ei voi lähteä matkoille, koska pitää vahtia miestään. Koti on monenlaisessa vaarassa, jos hän poistuu pitemmäksi aikaa. Mies sekoilee ihmisten nähden ja vaimo saa hävetä kotiin palattuaan. Mies loukkaa itsensä, ajaa päissään autoa jne. Eikä se mies osaa laittaa ruokaa. Kyllä hänellä on raskasta, on niin paljon huolta miehestään. Aina, aina nämä samat puheet, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Mies oli taannoin raittiina liki vuoden. Mutta sekään ei ollut hyvä, se oli niin saamarin ollakseen ja tärkeänä.
Niin että lujasti sairastunut on vaimokin omiin asennevääristymiinsä, mm. hyysäämään vauva-tautista miestään. Vaikuttaa siltä, että juova mies on hänen "kynnysmattonsa", johon hän omat kenkänsä kiillottaa. Hän on hyvä, hän on sankari. Jos mies tokenee, vaimo jää varjoon eikä hän enää voi kulkea sympatian kerjuullaan omaa kärsimyshistoriaansa kertomassa.
Eräässä perheessä kävi niin, että kun mies raitistui, vaimo muutaman kuukauden päästä osti konjakkipullon ja sanoi: Juo - ei sinua selvänä kestä (Kävi just samoin kuin Claes Anderssonin näytelmässä Pyhä perhe - eli kyllä se Clasu ihmismielen tuntee). Mutta mies tiesi, että juuri noin voi käydä. He selvittivät tilanteen eikä se noin vain suit sait tapahtunut - kipujen ja perheterapian jälkeen uusiin perheasetelmiin siellä kasvettiin.
Näitä kynnysmaton tarvitsijoitakin piisaa. Alkoholismi on koko perheen yhteinen tragedia, sairaus. Myös lapsiin juovat vanhemmat jälkensä jättävät, sen asian kanssa minäkin joudun jatkuvasti elämään. Nyt on kuopustyttäreni vihdoinkin aloittanut terapian.Toivottavasti hän aikanaan tulee huomaamaan sen, ettei terapia pitemmän päälle auta jos hän entiseen malliin pulloonsa tarttuu- aivan kuten minä, äitinsä, aikoinan.
Olemme uhrien uhreja, kirjoitti joskus Anna Maija Poijärvi. Jos hyvin käy, kaikki lapseni voivat tämän aikoinaan ymmärtää ja antaa ihan lopullisesti anteeksi. Minullakin on ollut oma lapsuuteni...
Tuttavani ei voi lähteä matkoille, koska pitää vahtia miestään. Koti on monenlaisessa vaarassa, jos hän poistuu pitemmäksi aikaa. Mies sekoilee ihmisten nähden ja vaimo saa hävetä kotiin palattuaan. Mies loukkaa itsensä, ajaa päissään autoa jne. Eikä se mies osaa laittaa ruokaa. Kyllä hänellä on raskasta, on niin paljon huolta miehestään. Aina, aina nämä samat puheet, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Mies oli taannoin raittiina liki vuoden. Mutta sekään ei ollut hyvä, se oli niin saamarin ollakseen ja tärkeänä.
Niin että lujasti sairastunut on vaimokin omiin asennevääristymiinsä, mm. hyysäämään vauva-tautista miestään. Vaikuttaa siltä, että juova mies on hänen "kynnysmattonsa", johon hän omat kenkänsä kiillottaa. Hän on hyvä, hän on sankari. Jos mies tokenee, vaimo jää varjoon eikä hän enää voi kulkea sympatian kerjuullaan omaa kärsimyshistoriaansa kertomassa.
Eräässä perheessä kävi niin, että kun mies raitistui, vaimo muutaman kuukauden päästä osti konjakkipullon ja sanoi: Juo - ei sinua selvänä kestä (Kävi just samoin kuin Claes Anderssonin näytelmässä Pyhä perhe - eli kyllä se Clasu ihmismielen tuntee). Mutta mies tiesi, että juuri noin voi käydä. He selvittivät tilanteen eikä se noin vain suit sait tapahtunut - kipujen ja perheterapian jälkeen uusiin perheasetelmiin siellä kasvettiin.
Näitä kynnysmaton tarvitsijoitakin piisaa. Alkoholismi on koko perheen yhteinen tragedia, sairaus. Myös lapsiin juovat vanhemmat jälkensä jättävät, sen asian kanssa minäkin joudun jatkuvasti elämään. Nyt on kuopustyttäreni vihdoinkin aloittanut terapian.Toivottavasti hän aikanaan tulee huomaamaan sen, ettei terapia pitemmän päälle auta jos hän entiseen malliin pulloonsa tarttuu- aivan kuten minä, äitinsä, aikoinan.
Olemme uhrien uhreja, kirjoitti joskus Anna Maija Poijärvi. Jos hyvin käy, kaikki lapseni voivat tämän aikoinaan ymmärtää ja antaa ihan lopullisesti anteeksi. Minullakin on ollut oma lapsuuteni...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on lähipiirissä ihminen, jonka puoliso ei ole sairastunut alkoholismiin vaan muilla tavoin, ja tämä ihminen käyttäytyy suunnilleen tuolla samalla tavalla. Hän valittaa elämänsä kurjuutta kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella,ja vika on tietysti siinä sairaassa puolisossa. Hän itse on marttyyri, joka uhrautuu toisen ihmisen takia. Mitään hän ei suostu tekemään elämälleen, ei esimerkiksi keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa "koska siitä ei olisi mitään hyötyä kun X (puoliso) ei sinne lähtisi kuitenkaan". Eli hänen ymmärryksensä ammattiavusta on se, että ammattilaisen tehtävä olisi saada X elämään kuten HÄN tahtoo, niin sitten siitä olisi hyötyä. Vaan kun puoliso ei muutu niin hänen elämänsä pysyy kurjana ja sitä hän jaksaa muille valittaa.
Minun aikuistuva, vai pitäisikö jo sanoa että aikuistunut, lapseni tarvitsi/tarvitsee ammattiapua, mutta saa nähdä mikä on hänen tiensä juomisen suhteen. Itse tiedän olevan voimaton tekemään valintoja hänen puolestaan, voin vain toivoa että hän on jotain oppinut näkemästään. Ja ainakin hän tietää sen, mistä apua saa tarvittaessa.
Alkoholismista voi toipua, mutta ei koskaan parantua. Toipuminen mahdollistaa hyvän elämän.
Kirja, "Likaisentyöntekijät" kannattaa lukea.
Riitta Pentikäinen sanoo kirjasta "minua liikutti ja kosketti syvästi tämä kirja. Siitä tulvii sitä vimmaa ja tyyneytta, uhoa ja nöyryyttä, itsesääliä ja kiitollisuutta, epätoivoa ja uskoa, joiden ristiaallokossa alkoholistin elämä loiskuu, mutta ennenkaikkea sitä rakkautta ja toivoa, minkä vain sodan ja alkoholismin syöväreistä itse toipunut omalla kokemuksellaan voi välittää."
Ulla-Maija Parikka sanoo kirjasta: aivan mielettömän upeaa, kokonaista, viisasta ajattelua. Muoto tukee sisältöä ja tempaa mukaansa mahdollisen "ujkopuolisenkin" lukijan".
Jorma Ojaharju sanoo kirjasta: "olen lukenut SamCeen käsikirjoituksen romaaniksi ja yllättynyt siitä, kuinka valtava imu lukiessa syntyy. Tekstiä ei malta jättää käsistään. Kirja on bestseller ilman muuta".
Nyt kirjaa voi tilata osoitteesta SamCee, pl 74, 30100 Forssa.
Jos lähetys tapahtuu postiennakolla on hinta 28,00€. Jos raha on tilauskuoressa on hinta 25,00 €.
Kuka on kustantaja?
Saako kirjaa kirjakaupasta?
Kuka on kirjoittaja, tämäkö SamCee? Onko se peitenimi?
Millaisesta likaisesta työstä kirjassa kerrotaan? Likaisia töitä kun piisaa, myös symbolisella tasolla, esim. joku teki likaisen teon...
Jos lähettää rahaa kirjekuoressa, onko se nyt koskaan täysin viisasta, kun kuittia ei saa...
Pikkuisen panee kyllä funtsimaan...
Lueskelin jokin aika sitten Tommy Hellstenin kirjaa, ja hän kertoili siinä aika osuvasti kuinka lapsi sairastuu ja alkaa uskoa, että perheen pahaolo johtuu hänestä. Ilman rakkautta jäänyt lapsi syyttää itseään siitä, että vanhempi juo ja perhe voi pahoin.
Kun itse aikoinaan raitistuin, oli meillä kotona puhetta siitä, kuinka vaikeaa onkin tottua siihen, että perheeseen on tullut yksi aikuinen jäsen lisää. Kun olin vuosikausia lähestulkoon lapsen asemassa sekä käytökseltäni että teoiltani, aiheutti aikuiseksi kasvaminen muissa perheenjäsenissä stressiä. He eivät ensialkuun täysin voineet luottaa muutokseen ja heidän oli vaikea luovuttaa minulle aikuisen vaatimaa tilaa perheessä.
Onneksi mieleeni oli syöpynyt jostain vanha viisaus, jonka mukaan kunnioitusta ei voi vaatia vaan se pitää ansaita. Tuota ohjetta hoin itselleni usein (tyyneysrukouksen kera).
Saamarin mainitsema tapaus vaikuttaa tyypilliseltä 'sitten kun'-kompleksilta. Kun ihminen ei uskalla elää tätäpäivää, hän pakenee elämäänsä elämällä tulevaisuudessa. 'Sitten kun mies lopettaa juomisen, alan elämään onnellista elämää', ja pettymys onkin suuri kun onni ei heti astukaan pirttiin.
Siksi kai alkoholistin puolisolle ja muillekin läheisille olisi tärkeätä opetella elämään vain tätä päivää ja yhden päivän kerrallaan.
Kerroit siis juoruja tuttaviesi elämästä. Varmaan tuntui hyvältä.
Jos osaa kirjastosta lainata Poijärven tai Helsteenin kirjan ei välttämättä tarkoita että on tajunnut mitä lukee.
Älä juoruile, se on ällöttävää.
Aivan oikke, aivan oikke - jos osaa kirjastosta lainata Poijärven ja Hellstenin kirjan, se ei todellakaan tarkoita, että on tajunnut mitä lukee. Omiakin kirjojaan voi lukea tyyliin "ahven on kala, ahven on kala".
Olenko niinku uskottavampi, kun sanon, että ihan itse omistan noiden molempien kirjoja? Olen lukenut siis omia kirjojani.
Ei tuttavani koskaan tule tuota juttua lukemaan, sillä hänellä ei ole tietokonetta. Ja vaikka lukisikin, ei hän osaisi itseään tuohon juttuuni yhdistää, sen tiedän. Hän näet ei omasta mielestään lainkaan hyysää eikä holhoa (ollaan toki asiasta keskusteltu) ainoastaan huolehtii rakkaasta lähimmäisestään. Olen kuule tähän ikään jo niin paljon näitä pariskuntia/perheitä tavannut -miten niin olen, ei nyt kuulu tähän - että tiedän kirjoittaneeni ihan tavanomaisista kuvioista.
Juoruiluksi sanot kirjoitustani. Häätyi ottaa Nykysuomen sanakirja käteen ja lukaista ihan viisaampien määritelmä sanalle juoru: suusta suuhun kulkeva tav. jksta jtak epäedullista kertova uutinen tai juttu, kulkupuhe; vrt. huhu. Joo, noin minäkin juorun ymmärrän.
Kuvailin alkoholismin väärentämiä ihmissuhteita, en juorunnut, höpsistä nyt. Jos sinä käsität juorun noin, niin hupsista keikkaa, silloinhan sinulle esim. uutiset ovat juoruja: Israel on hyökännyt Libanoniin...Ovatko myös esim. elämänkertaromaanit juoruilua? Niissähän tulee esiin myös ihmisten negatiivisia piirteitä, onneksi. Päätalo lienee sinulle juoruilun kunkku, kovasti "juorusi" perheensä jäsenistä.
Kirjoitit minulle:"Varmaan tuntui hyvältä." Miten typerää, typerää. Olisit edes kysynyt, olettanut, ehdottanut: Tuntuiko hyvältä? Suoraan vain oletat, että minä olen ilkeä ihminen ja nautin toisten nälvimisestä.
Vastaan sinulle, ettei koskaan tunnu hyvältä, kun ajatus askartelee alkoholismin äärellä. En ole sadisti enkä muuten enää juuri masokismiakaan itsestäni löydä.
Voi, voi, jos me kaikki alkoholistien lapset selviytyisimme vain ainoastaan terapian avulla. Meita olisi tuhansia ja ehka satoja tuhansia...Kuitenkin meita karsineita on paljon ja ilman terapiaa olemme selviytyneet ja selviydymme edelleenkin..........