Lähetin opinnäytetyöni ja Kalevan mielipiteeni kopion (Kaleva 26.7.2006, 22)Suomen Mielenterveysseuran johtajalle.
Kerroin että odottaisin jo Suomen Mielenterveysseuran puuttumista kiusaamis- ja sosiaaliturvan puute asiaamme.
Sain eilen kortin postissa:
"Hyvä Hilkka (sukunimeni)
Kiitos että olette sitkeästi kysellyt SMS mahdollisuuksia reagoida homepotilaiden tilanteeseen. Tutkimuksenne on hyvä - otan asian esille nyt ja varmasti jossakin vaiheessa asiaan varmasti reagoidaan.
Yst. terveisin Pirkko (sukunimi)"
Yhden kirjeeni alku:
Nimeni
osoitteeni
Suomen Mielenterveysseura Pirkko (sukunimi)
Asia: Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden mielenterveys ja työpaikkakiusaaminen
Olen itse sairastunut työpaikan kosteusvauriomikrobeista vaikeaan astmaan ja minulla on ammattitauti. Opiskelen Kelan ammatillisena kuntoutuksena sosionomiksi ja teen opinnäytetyötäni työnimellä ”Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden sosiaaliturva”.
Opinnäytetyössäni yhdessä osiossa käsittelen myös homesairaiden työpaikkakiusaamista. Ilmaisen syvän huolenaiheeni Suomen Mielenterveysseuralle siitä millaisiin vaikeuksiin homealtistuksesta sairastuneet joutuvat. Joitakin esimerkkejä:
·Oireet eivät pysy poissa työpaikalla edes lääkkeillä ja sairastuneet joutuvat jäämään sairaslomalle.
·Kela saattaa lopettaa päivärahan maksun ennen kuin 300 päivää on mennyt umpeen.
·Tämä taas tarkoittaa, ettei homesairas saa työttömyyskorvausta ja myös työttömyyskorvaus voidaan hylätä ”koska jo on työpaikka”, vaikka siellä ei voi oireilujen vuoksi olla työssä.
· Työpaikkakiusaamista ja syrjintää esiintyy, vaikka se on laissa kielletty
·Kuntien eläkevakuutus (tai vastaava oma järjestö) ei hyväksy homesairasta kuntoutustuen saajaksi
·Lääkärit antavat erilaisia lausuntoja ( ns. ”homeuskovaiset” ja lääkärit, jotka pitävät homeoireita ja homesairautta ”huuhaana”, katso liite )
·Työnantaja ei suostu tutkimaan työpaikkaa kunnolla tai homeita ei löydy helposti ja homeoireilija lähetetään psykiatrian sairaalaan, koska oireilee rajusti ja sen sanotaan olevan psyykkistä (yksi henkilö Oulun lähellä lähetettiin psykiatrian sairaalaan)
·Lopulta työpaikalla homealtistuksesta sairastunut voi jäädä väliinputoajaksi eikä saa henkistä tukea eikä rahallista tukea tai saa toimeentulotuen noin 300euroa, jolla ei kyllä pärjää tässä yhteiskunnassa.
Kysymys Suomen mielenterveysseuralle: Miten olette huomioineet työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden mielenterveyden tukemisen ?"
(Lähetin myös, johtajuuskurssille työpaikkakiusaamisesta tekemäni työn kokonaan tässä vaiheessa, ja myöhemmin lähetin 2004 valmistuneen opinnäytetyöni)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000010994080 (Homesairaiden kiusaaminen loppukoon heti ! hilkkaliisa)
Niin että työpaikkakiusaaminen ja tyhmien keuhkolääkäreiden:"Eivät homeet ole vaarallisia - nehän ovat ystäviämme - ei niitä tarvitse pelätä" - kommentit loppukoon pikkuhiljaa. Kosteusvauriokohteet on korjattava kunnolla ennenkuin ihmiset menettävät pysyvästi terveytensä ja työkykynsä.
Terveisin hilkkaliisa-homentikko
[email protected]
Voimia homesairaat !
Kerroin että odottaisin jo Suomen Mielenterveysseuran puuttumista kiusaamis- ja sosiaaliturvan puute asiaamme.
Sain eilen kortin postissa:
"Hyvä Hilkka (sukunimeni)
Kiitos että olette sitkeästi kysellyt SMS mahdollisuuksia reagoida homepotilaiden tilanteeseen. Tutkimuksenne on hyvä - otan asian esille nyt ja varmasti jossakin vaiheessa asiaan varmasti reagoidaan.
Yst. terveisin Pirkko (sukunimi)"
Yhden kirjeeni alku:
Nimeni
osoitteeni
Suomen Mielenterveysseura Pirkko (sukunimi)
Asia: Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden mielenterveys ja työpaikkakiusaaminen
Olen itse sairastunut työpaikan kosteusvauriomikrobeista vaikeaan astmaan ja minulla on ammattitauti. Opiskelen Kelan ammatillisena kuntoutuksena sosionomiksi ja teen opinnäytetyötäni työnimellä ”Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden sosiaaliturva”.
Opinnäytetyössäni yhdessä osiossa käsittelen myös homesairaiden työpaikkakiusaamista. Ilmaisen syvän huolenaiheeni Suomen Mielenterveysseuralle siitä millaisiin vaikeuksiin homealtistuksesta sairastuneet joutuvat. Joitakin esimerkkejä:
·Oireet eivät pysy poissa työpaikalla edes lääkkeillä ja sairastuneet joutuvat jäämään sairaslomalle.
·Kela saattaa lopettaa päivärahan maksun ennen kuin 300 päivää on mennyt umpeen.
·Tämä taas tarkoittaa, ettei homesairas saa työttömyyskorvausta ja myös työttömyyskorvaus voidaan hylätä ”koska jo on työpaikka”, vaikka siellä ei voi oireilujen vuoksi olla työssä.
· Työpaikkakiusaamista ja syrjintää esiintyy, vaikka se on laissa kielletty
·Kuntien eläkevakuutus (tai vastaava oma järjestö) ei hyväksy homesairasta kuntoutustuen saajaksi
·Lääkärit antavat erilaisia lausuntoja ( ns. ”homeuskovaiset” ja lääkärit, jotka pitävät homeoireita ja homesairautta ”huuhaana”, katso liite )
·Työnantaja ei suostu tutkimaan työpaikkaa kunnolla tai homeita ei löydy helposti ja homeoireilija lähetetään psykiatrian sairaalaan, koska oireilee rajusti ja sen sanotaan olevan psyykkistä (yksi henkilö Oulun lähellä lähetettiin psykiatrian sairaalaan)
·Lopulta työpaikalla homealtistuksesta sairastunut voi jäädä väliinputoajaksi eikä saa henkistä tukea eikä rahallista tukea tai saa toimeentulotuen noin 300euroa, jolla ei kyllä pärjää tässä yhteiskunnassa.
Kysymys Suomen mielenterveysseuralle: Miten olette huomioineet työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden mielenterveyden tukemisen ?"
(Lähetin myös, johtajuuskurssille työpaikkakiusaamisesta tekemäni työn kokonaan tässä vaiheessa, ja myöhemmin lähetin 2004 valmistuneen opinnäytetyöni)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000010994080 (Homesairaiden kiusaaminen loppukoon heti ! hilkkaliisa)
Niin että työpaikkakiusaaminen ja tyhmien keuhkolääkäreiden:"Eivät homeet ole vaarallisia - nehän ovat ystäviämme - ei niitä tarvitse pelätä" - kommentit loppukoon pikkuhiljaa. Kosteusvauriokohteet on korjattava kunnolla ennenkuin ihmiset menettävät pysyvästi terveytensä ja työkykynsä.
Terveisin hilkkaliisa-homentikko
[email protected]
Voimia homesairaat !
Vastaukset 11
Vanhimmat
että jaksat viedä asiaamme julkiseksi. Välillä tuntuu, että meidät on todella jätetty oman onnemme varaan, kun yhteiskunta eikä muutkaan tahot ole tietävinään koko ongelmasta. Jospa asia tällä kertaa nytkähtäisi edes vähänkin eteenpäin!!
Kiitos sinulle!
Kun asiasta aletaan puhua julkisuudessa, niin "koko paketti":
sosiaaliturvan puutteet ja väliinputoamiset, hometyöpaikkojen salailu ja huonosti tutkiminen tai tutkimatta jättäminen, pintaremontit, irtisanomiset, psykiatrille lähettäminen (homeiseen psykiatrian sairaalaan) kun pitäisi lähettää ammattitautitutkimuksiin, homesairaiden kiusaaminen,oireilujen vähättely, väärät tutkimukset ja "asian vierestä tutkiminen" ja monet muut epäkohdat tulevat esille.
Kuten tältä palstalta voimme lukea, ja Ulla Nevalainenkin kirjoitti kirjassaan "Haista home vakuutusoikeus", niin tiedämme miten huonosti homesairaita kohdellaan julkisella sektorillakin.
"Ei diagnoosia - ei kuntoutusta" tai "No mistä sinua oikein pitäisi kuntouttaa" saattavat viranomaiset sanoa "vain oireilijalle" joka ei pysty palaamaan homeiselle työpaikalleen ja jolla ei ole ammattitautidiagnoosia.
Vaikka olisi ammattitautidiagnoosikin, saattavat useimmat vakuutusyhtiöt lopettaa korvausten maksamisen vuoden - parin kuluttua. Oireilu ja sairaus on kuitenkin koko loppuiän ja homepaikkoja homesairaiden on vältettävä koko loppuelämänsä.
Paljon on parantamisen varaa - vähän kaikessa.
On helekkarin hyvä juttu, :D
Mitä TYHOSA on tehnyt homesairaiden hyväksi?
silloin kun olisin sitä TYHOSALTA tarvinnut. Sain kysymykseeni vastaukseksi vain ylimalkaista "höpötystä" rahojen vähyydestä ja valitusta, ettei mikään taho tue Tyhosaan taloudellisesti.
Kiitos hilkkaliisa, kun jaksat ajaa asiaa meidän kaikkien puolesta!
koska laajempaa yhteistoimintaa ei saada aikaiseksi. Kovana yhdistysaktiivina olen nähnyt, että hädän ollessa tarpeeksi suuri, syntyy yhdistyksiä saman kokeneiden keskuuteen.
täälläkin, mutta miten se saataisiin toteutumaan? Pohdin, että voisin lehdessä kutsua seudun homesairaita kokoontumaan johonkin puhtaaseen tilaan, koska meiltä on matkaa lähimpään suureen kaupunkiin, jossa tyhosa kokoustaa. Olen ihmetellyt, että miksi ihmiset, sairastuneetkin, haluavat vain sairastaa omissa nurkissaan. Onko tämä näköharha?
Leimauduttu on jo joka tapauksessa, niin mitä se enää haittaisi, jos asiallisesti lähdettäisiin asiasta tiedottamaan tms. Olenko kenties naiivi ajatellessani näin?
Mikä sitten on tämä tyhosa-ongelma? Onko sitä todellisuudessa vai onko se jotain panettelua? Valistakaapa hieman viisaammat.
Tarkoitin tällä kyselylläni tietysti niitä henkilöitä, joilla ei ole pahinta homesairautta eli alveoliittia, joka taas estää liikkumisen. Jos ei siis naamarit päällä kulje. Suokaa anteeksi tämä moka. Ja enhän itsekään tiedä, onko minulla tämä akuutti alveoliitti. Vai ODTS:ksiko sitä sanotaan?
ainakin Lahdessa? Terveyttäni en voi enempää vaarantaa,joten kokouksiin en voinut osallistua, erosin Tyhosasta.
ollut mukana, en siis Tyhosassa, vaan muualla useissakin, että ei sitä kokouspaikkaa varmaan tahallaan valita kosteusvauriorakennuksesta. Valittettavan usein jonkin yhdistyksen kokouspaikaksi tms. tilaisuuden järjestämispaikaksi on vaan valittava niistä lähes ilmaisista paikoista joku. Jollakin paikkakunnalla saattaa tilanne olla sellainen, ettei ole kuin se yksi melkein ilmainen paikka, joka on valittava tai sitten on kokoonnuttava kuusen alla.
Toisaalta, kun muistelee Hilkkaliisan kirjoituksia, niin yksi homesairas yskii jossain rakennuksessa ja toinen toisessa eli kun me homesairaat olemme altistuneet eri kosteusvauriomikrobeille eritasoisesti, niin mistä löytyy se sisäilmaltaan varmasti puhdas paikka, joka sopii kaikille. Oikeastaan, jos sellaisia julkisia paikkoja joku tietää, missä ei oireile, voisi niistä täälläkin kertoa vastaisuuden varalle.
Totta on, että joskus joku "homeystäväni" yskii jossain tilassa, jossa minä en oireile ja päinvastoin.
Yhtenä esimerkkinä voin kertoa herkkyydestäni seuraavaa: Soitin yhdelle ystävälleni eilen. Tapasin hänet muutama viikko sitten, kun hän kävi keskustassa asuvan äitini luona, kun minäkin olin siellä. Sain kaksi erittäin voimakasta astmakohtausta hänen kanssa keskustellessani ja jouduin ottamaan astmalääkkeitä ja Theofol comp yskänlääkettä. Hänessä ei ollut tyypillistä hometalon hajua, eikä myöskään hajuvesien hajuja. Eläimiäkään hänellä ei ole. Ihmettelin ja naureskelinkin, että "olen hänelle itselleen allerginen, kun noin kovasti yskin". Eilen tuo ystäväni kertoi miehensä alkaneen yskiä "kummallisesti" aina kotona ollessaan. Silloin hänellä välähti että "Hilkkakin yski hänen lähellään" ja "olisikohan heillä hometta". Heillä on alle 10 vuotta vanha omakotitalo. He alkoivat tutkimaan taloaan ja LÖYSIVÄT kylpyhuoneesta märän kohdan, jossa oli myös hometta. Nyt heillä on iso remontti menossa.
Toimin taas "elävänä indikaattorina" ihan vahingossa ystävilleni. Tämä ystäväni oli työssä sellaisessa paikassa, jossa tehtiin iso homeremontti muutama vuosi sitten. Hän oireili työpaikallaan, mutta ei oireillut (vielä) kotonaan. Minä, homentikko, oireilin tuon ystäväni vaatteissa tulleista itiöistä. Onneksi ystäväni ja hänen miehensä ovat fiksuja ihmisiä ja tekivät heti remontin. Taisi siinä tulla kiitoksen sanat minullekin, kun uskalsin sanoa - vaikka leikillään - että "olin allerginen varmaan ystävälleni". Eipä tuota rajua yskimistä ja äänen menetystä oikein voinut salatakaan ja onhan ystävänikin hoitoalan ammattilainen ja ymmärsi kyllä yskän ja astmapiippujen käyttöni.
Joskus epäilynsä kannattaa sanoa ääneen. Joku voi välttyä pahaltakin sairastumiselta.