Aloitin tänään elämäni ensimmäisen lääkekuurini tähän hirveään masennukseen, ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteden pelkoon. Psykiatri määräsi Aurorixia. Tänään otin yhden tabletin, huomenna pitäisi ottaa kaksi ja siitä eteenpäin kolme eli 450 mg. Viikon kuluttua on käynti uudelleen psykiatrilla, jossa katsotaan jatko ja todennäköinen terapiakin suunnitellaan. Minkälaisia kokemuksia on kyseisestä lääkkeestä? Onko auttanut ja miten kauan olette niitä syöneet? Entä onko ollut samalla terapiaa? Minkälaista? Kaikki info olisi tervetullutta. Kiitos.
Aurorixin käyttäjät
Uusi elämä
7693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos pääset terapiaan, niin mene ihmeessä. Lääkkeet ova ihan hyvä ensiapu vaikeaan masennukseen, mutta paranemiseen tarvitaan terapiahoitoa, jossa selvitettään sairastumisesi syitä ja haetaan sinun vahvuuksiasi selvitä masennuksesta. Useimmilla se edellyttää elämäntapojen ja hyvinä itse pitämiensä tottumusten muutoksia.
Aurorixiä en ole syönyt, mutta hae lisätietoja lääkkeestä vaikkapa:www.tohtori.fi/laakeopas
sillä olen kärsinyt erilaisista peloista, paniikista ja masennuksesta jo n. 30 vuotta. Ongelma on vain siinä, että 1) terapia maksaa ja näin pitkäaikaistyöttömällä ei ole siihen varaa ja joudun turvautumaan vanhempieni apuun 2) terapien tehovaikutus tulee ehkä vasta pitkän ajan kuluttua ja apua tarvitsen juuri nyt, kun vihdoin ja viimein sain itseni menemään lääkärille. Pelkään vain, että lääkkellä ei olekaan apua tähän hätään minun ongelmiini. Joo, olen lukenut netistä juttua lääkkeestäni ja todennut sen, ettei sen kanssa voi syödä muita lääkkeitä yhteisvaikutusten takia. Mutta onko tuo lääke tarpeeksi tehokas, jotta pääsisin alkuun ennen kuin terapia alkaa tehota ( sekin kestää varmaan vuosikausia minun tapauksessani)?
Minun kokemukseni on, että lääkäri kuin lääkäri suosittaa jotain depressiolääkettä sosiaalisten tilanteiden pelkoon - tai jännittämiseen kuten minä omaa "ongelmaani" kuvaisin. Tiedän, että tämä voi olla vahingollista vastata näin, mutta uskoisin, että em. lääke auttaa niillä joilla on "perhosia vatsassa" - ei niitä jotka ovat paniikin partaalla.
Olen kärsinyt masennuksesta, sosiaalisista peloista ja paniikkihohtauksista suurimman osan elämääni eli jo n. 30 vuotta ja vasta nyt, kun on tullut täydellinen seinä elämässäni vastaan, sain itseni menemään lääkärille.
Oon lääkinnyt itseeni aurorix nimisellä lääkkeellä useita vuosia.(n.4)Minulla oli sitä ennen seronil nimistä ja tuntui että sen vaikutus katosi jonkin ajan päästä. Nyt viime keväällä oli ja tuli aika yrittää elämää ilman sitä. Minulle ainakin oli lääkkeestä apua ja en huomannut mitään sivuoireita. Ilman tätä oivaa kemian apu keinoa tuskin olisin tänä päivänäkään vahvasti työelämässä. Terapiaan olisin myös itse halunnut, sillä tuli vaihe, että nuoruudestani tupsahteli luurankoja kaapista.en kuitenkaan sitten päässyt kun on niin tuhottaman kallista ja oli ihmisiä joiden tilanne oli paljon pahempi kuin minun. Vaikka kyllä se omakin tuntui älyttömän pahalta.
Muista!! että annat itsellesi ja toipumiselle aikaa. Se aurinko paistaa vielä risukasaan!! :-))
Olen nyt syönyt viikon lääkettä ja on vähäisen pumpulimaisempi ja tarmokkaampi olo. Yöt tosin ovat sekaisin: ensin ei meinaa uni tulla ja sitten herään n. 3.00 - 4.00 aikaan.
Itse haluaisin antaa itselleni aikaa toipua, mutta mulla ongelma. Olen pitkäaikaistyötön ja ollut kotona jo 8 vuotta!!! Nyt työkkäri painostaa päälle, sillä mun on kuulemma pakko mennä heti ensi vuonna joko työllisyystöihin tai kurssille. Ja mä olen ihan paniikissa. Miten sitä voi edes saada töitä, kun työhaastattelussa on paniikissa. Ja entä itse työssäkäynti? Silloin, kun aikoinaan olin vähän töissä, mä vaan istuin paniikissa vessanpöntöllä tai oksensin tai podin hirvittävää päänsärkyä. Eikä puhettakaan, että olisin pystynyt menemään työpaikkaruokalaan. Toivottavasti aurorix auttaa, sillä mäkin haluaisin olla normaali ihminen.
Minä en uskalla edes ajaa polkupyörällä. Ennen psykiatrille menoa mä näinkin unen, jossa mä ajoin pyörällä ja mä en pelännyt enää. Siinä unessa mä olin onnellinen. Mä olin vapaa! Toivottavasti se uni on joskus totta.
Tarvitset sairaslomaa. Silloin ei tarvitse mennä töihin saati kurssille. Sairaslomaa kirjoittaa tietysti hoitava lääkärisi. Sairausajalta saat tiettävästi päivärahaakin. Unta on saatava riittävästi. Ellei yöllä niin sitten päivällä. Keväällä ehkä ajelet jo sillä polkupyörälläkin.