Valitettavan usein törmää ihmisiin, jotka luulevat liiallisen laihuuden olevan sairaus. Todellisuudessa laihuus on mielen (aivojen) sairauden fyysinen oire. Toki on poikkeustapauksia, ihmisiä, jotka eivät välitä laihuudestaan ja he ovat "oireilustaan" huolimattaan terveitä. Tämä osa laihoista on kuitenkin selkeä vähemmistö.
Miksi siis laihuus on seurausta henkisistä ongelmista? Lapsikin tietää, että lihominen on maailman yksinkertaisin asia. Se vaatii ainoastaan pientä panostusta siihen että syö hyvin. En todellakaan väitä, että laihojen älykkyys ei riittäisi tämän asian ymmärtämiseen. Valitettava totuus kuitenkin on, että lopputulos on tismalleen sama, kuin vaikkapa asiaa ymmärtämättömän laihan simpanssin kohdalla.
Usean laihan ongelma, vastoin monia virheellisiä luuloja, onkin siis todella heikko aivojen koordinaatio ja hallinta (sairaus?). Yhteiskunnallisella tasolla tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Ratkaisu laihuuteen on henkisen osaamisen uudelleenopettelu ja harjoittaminen, ei kalliit lääkkeet ja terapiat.
P.S. Meritursaalle: olisin kiitollinen ettet nyt poistaisi tätä viestiä kuten teit edelliselle vastaavalle viestilleni: Haluan tällä viestillä osoittaa kuinka asiat voidaan nähdä monelta eri kantilta: meidän kulttuurikontekstimme määrää pitkälti sen, mitä pidämme ongelmana. Laihuus voi olla jollekin yhtä todellinen ongelma, ja haluankin irvailla tällä kirjoituksellani umpimielisten ihmisten maailmankuvaa vastaan. TArkoitukseni on siis kritisoida lihavien arvostelua kääntämällä asia laihojen arvosteluksi. (Pahin terä menee tekstistäni kun joutuu selittämään, tällaiset pitäisi itse lukijan voida päätellä, mutta kun kerran edellisen viestini deletoit, niin ilmeisesti et ihan hiffannut mistä oli kyse.)
Miksi siis laihuus on seurausta henkisistä ongelmista? Lapsikin tietää, että lihominen on maailman yksinkertaisin asia. Se vaatii ainoastaan pientä panostusta siihen että syö hyvin. En todellakaan väitä, että laihojen älykkyys ei riittäisi tämän asian ymmärtämiseen. Valitettava totuus kuitenkin on, että lopputulos on tismalleen sama, kuin vaikkapa asiaa ymmärtämättömän laihan simpanssin kohdalla.
Usean laihan ongelma, vastoin monia virheellisiä luuloja, onkin siis todella heikko aivojen koordinaatio ja hallinta (sairaus?). Yhteiskunnallisella tasolla tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Ratkaisu laihuuteen on henkisen osaamisen uudelleenopettelu ja harjoittaminen, ei kalliit lääkkeet ja terapiat.
P.S. Meritursaalle: olisin kiitollinen ettet nyt poistaisi tätä viestiä kuten teit edelliselle vastaavalle viestilleni: Haluan tällä viestillä osoittaa kuinka asiat voidaan nähdä monelta eri kantilta: meidän kulttuurikontekstimme määrää pitkälti sen, mitä pidämme ongelmana. Laihuus voi olla jollekin yhtä todellinen ongelma, ja haluankin irvailla tällä kirjoituksellani umpimielisten ihmisten maailmankuvaa vastaan. TArkoitukseni on siis kritisoida lihavien arvostelua kääntämällä asia laihojen arvosteluksi. (Pahin terä menee tekstistäni kun joutuu selittämään, tällaiset pitäisi itse lukijan voida päätellä, mutta kun kerran edellisen viestini deletoit, niin ilmeisesti et ihan hiffannut mistä oli kyse.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiaa kirjoitat. Tunnen muutaman laihan henkilön, joilla on vaikeuksia saada lisää lihasmassaa ja siksi he näyttävät laihoilta. Rasvaa on tarpeeksi heilläkin kehossa, jotta terveys pysyy kunnossa. Ainoastaan erittäin suurella vähemmistöllä, jopa laihoista ihmisistä, on terveyden ylläpitämisen kannalta liian vähän rasvakudosta elimistössä (oliko yllätys? ;-)). Toisaalta, tunnen lukemattomia lihavia, joilla erittäin vaikeita terveydellisiä ongelmia ja kaiken lisäksi heidänkin lihasmassa on olematon, eli laihoihin verrattuna he eivät ole terveyden kannalta paremmassa suhteessa millään osa-alueella. Palauttiko tämä sinut maanpinnalle, lihava ystäväiseni?
Minkähänlaisia rasvaprosentteja nyt tarkoitat? Eli mikä on mielestäsi se rasvaprosentti naisella, jonka katsot terveyden ylläpitämisen kannalta välttämättömänä?
Voisin hyvin ilmoittaa melko tarkkojakin lukemia, mutta jätän sen tekemättä, sillä nuo lukemat eivät ole keskustelun kannalta laisinkaan olennaisia. Riittänee todeta, että terveyden kannalta vaarallisen alhaista rasvaprosenttia ei pysty tiedostamattaan hankkimaan ja se vaatii erityisiä ponnisteluja normaaliyksilöltä. Hyvin alhaisia rasvaprosentteja esiintyykin yleensä vain huippu-urheilijoilla, anorektikoilla ja nälkiintyneillä.