Lainaan tähän otteita Päivi Räsäsen artikkelista. Kyseinen kirjoittaja on siis kristitty, eli monen mielestä puolueellinen, mutta teksti on kuitenkin asiaa. En itse ole uskovainen, enkä ole hänen kanssaan kaikista asioista samaa mieltä, mutta kirjoitus on niin hyvä, että uskallan sitä tähän lainata (HUOM! Räsänen on ammatiltaan lääkäri). Siis lääketieteellisiä perusteita, ei raamattua. (Ei-kristittynä olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei lakeja säädetä uskonnon pohjalta).
***************
Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Lapsen elintoiminnot ovat kehittyneitä hämmästyttävän varhaisessa vaiheessa. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis kauan ennen aborttirajoja. Seitsemän viikon ikäisen alkion keskushermoston on todettu lähettävän impulsseja elimistöön. - Kun pientä keskoslasta tehohoidetaan, viereisestä huoneesta saatetaan viedä hävitettäväksi samanikäistä abortoitua Down-lasta, jonka sydän vielä lyö. - Minulla oli sairaalassa lääkärikollega, joka keskusteluissamme edusti sallivaa aborttikantaa. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemasta seinään ja tiedustelin, onko hän sairas. Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja valitti: "Tämä on pyövelin hommaa."
***************
TILASTOTIETOJA
Suomessa tehdään yli 11 000 aborttia vuodessa, joista yli 90 % niin sanotusti sosiaalisin syin. Alle puolessa prosentissa aborteista on kyse lääketieteellisestä syystä. Kannattaa myös huomioda, että Suomessa syntyy reilu 50 000 lasta vuodessa. Eli noin 18 % raskauksista päättyy aborttiin.
LÄHDE:
http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lisaantyminen/Raskaudenkeskeytykset.htm
MUUTAMIA KYSYMYKSIÄ TÄMÄN POHJALTA:
Onko abortista riittävästi todenmukaista lääketieteellistä tietoa? Tiedättekö nämä asiat, kun harkitsette aborttia tai kerrotaanko ne teille?
Olisiko tärkeää, että näistä asioista tiedettäisiin? Miten suhtaudutte niihin ja vaikuttavatko ne millään tavalla päätökseen? Suurimmalle osalle lapsi ei ole tietenkään vielä "todellinen" siinä vaiheessa kun tehdään aborttia, mutta periaattessa lapsen voisi nähdä ultraäänessä (vaikuttaisiko tämä päätökseen?)
Mielestäni olisi tärkeää, että lääketieteelliset tosiasiat olisi tiedossa silloin kun aborttia harkitaan. Tiedän, että veriset kuvat 10 cm kokoisista abortoiduista vauvoista tai pienistä irronneista jaloista on raakaa katsottavaa, mutta toisaalta se on tosiasia. Uskovaisten tietentahtoinen kiihkoilu mielenosoituksineen on toki tarpeetonta.
On varmasti mahdollista, että tulevaisuudessa joudutaan lakia tiukentamaan ihan lääketieteellisistä syistä. Nykyään keskoshoidoilla voidaan pelastaa yhä aiemmin syntyneitä vauvoja, joten olisi ristiriitaista sallia sellaisen lapsen abortointi, joka voi jäädä henkiin.
Toivon, että jaksoitte lukea tekstin. Tämä teksti todennäköisesti aiheuttaa kinaa, mutta asia on kuitenkin tärkeä. Mainitsemani FAKTAT ovat julkisia ja jokaisen tarkistettavissa (Stakes, lääketieteelliset julkaisut jne). Abortista on uskallettava puhua kriittisesti, koska monet myös katuvat raskaasti asiaa jälkikäteen. Abortteja tehdään suhteellisesti eniten 20-25-vuotiaille, ei siis teineille. Monet nuoret aikuiset eivät halua lasta, mutta toisaalta pitäisi helpottaa niiden asemaa, jotka haluavat pitää lapsensa. Opiskelu (opintoaikojen rajaus), pätkätyöt ja nuorisotyöttömyys ei saa "pakottaa" ketään tekemään aborttia, vaan nuoria lapsiperheitä on tuettava. Toisaalta nykyinenkin tilanne on jo niin hyvä, ettei kenenkään ole "pakko" tehdä aborttia. Kannattaa muistaa, että aikoinaan kun aborttilakia ajettiin läpi, monet FEMINISTIT vastustivat sitä, koska heidän mielestään naisella oli oikeus pitää lapsensa, vaikka hän olisi alaikäinen, naimaton tai taloudellisesti huonossa asemassa. Kieltämättä nykyäänkin suhtaudutaan ikävästi moniin yh-äiteihin ja vähävaraisiin ja syytetään siitä ettei ole tehty aborttia, vaan vaaditaan vastentahtoisilta isiltä elatusmaksuja sekä toimeentulotukea.
***************
Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Lapsen elintoiminnot ovat kehittyneitä hämmästyttävän varhaisessa vaiheessa. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis kauan ennen aborttirajoja. Seitsemän viikon ikäisen alkion keskushermoston on todettu lähettävän impulsseja elimistöön. - Kun pientä keskoslasta tehohoidetaan, viereisestä huoneesta saatetaan viedä hävitettäväksi samanikäistä abortoitua Down-lasta, jonka sydän vielä lyö. - Minulla oli sairaalassa lääkärikollega, joka keskusteluissamme edusti sallivaa aborttikantaa. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemasta seinään ja tiedustelin, onko hän sairas. Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja valitti: "Tämä on pyövelin hommaa."
***************
TILASTOTIETOJA
Suomessa tehdään yli 11 000 aborttia vuodessa, joista yli 90 % niin sanotusti sosiaalisin syin. Alle puolessa prosentissa aborteista on kyse lääketieteellisestä syystä. Kannattaa myös huomioda, että Suomessa syntyy reilu 50 000 lasta vuodessa. Eli noin 18 % raskauksista päättyy aborttiin.
LÄHDE:
http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lisaantyminen/Raskaudenkeskeytykset.htm
MUUTAMIA KYSYMYKSIÄ TÄMÄN POHJALTA:
Onko abortista riittävästi todenmukaista lääketieteellistä tietoa? Tiedättekö nämä asiat, kun harkitsette aborttia tai kerrotaanko ne teille?
Olisiko tärkeää, että näistä asioista tiedettäisiin? Miten suhtaudutte niihin ja vaikuttavatko ne millään tavalla päätökseen? Suurimmalle osalle lapsi ei ole tietenkään vielä "todellinen" siinä vaiheessa kun tehdään aborttia, mutta periaattessa lapsen voisi nähdä ultraäänessä (vaikuttaisiko tämä päätökseen?)
Mielestäni olisi tärkeää, että lääketieteelliset tosiasiat olisi tiedossa silloin kun aborttia harkitaan. Tiedän, että veriset kuvat 10 cm kokoisista abortoiduista vauvoista tai pienistä irronneista jaloista on raakaa katsottavaa, mutta toisaalta se on tosiasia. Uskovaisten tietentahtoinen kiihkoilu mielenosoituksineen on toki tarpeetonta.
On varmasti mahdollista, että tulevaisuudessa joudutaan lakia tiukentamaan ihan lääketieteellisistä syistä. Nykyään keskoshoidoilla voidaan pelastaa yhä aiemmin syntyneitä vauvoja, joten olisi ristiriitaista sallia sellaisen lapsen abortointi, joka voi jäädä henkiin.
Toivon, että jaksoitte lukea tekstin. Tämä teksti todennäköisesti aiheuttaa kinaa, mutta asia on kuitenkin tärkeä. Mainitsemani FAKTAT ovat julkisia ja jokaisen tarkistettavissa (Stakes, lääketieteelliset julkaisut jne). Abortista on uskallettava puhua kriittisesti, koska monet myös katuvat raskaasti asiaa jälkikäteen. Abortteja tehdään suhteellisesti eniten 20-25-vuotiaille, ei siis teineille. Monet nuoret aikuiset eivät halua lasta, mutta toisaalta pitäisi helpottaa niiden asemaa, jotka haluavat pitää lapsensa. Opiskelu (opintoaikojen rajaus), pätkätyöt ja nuorisotyöttömyys ei saa "pakottaa" ketään tekemään aborttia, vaan nuoria lapsiperheitä on tuettava. Toisaalta nykyinenkin tilanne on jo niin hyvä, ettei kenenkään ole "pakko" tehdä aborttia. Kannattaa muistaa, että aikoinaan kun aborttilakia ajettiin läpi, monet FEMINISTIT vastustivat sitä, koska heidän mielestään naisella oli oikeus pitää lapsensa, vaikka hän olisi alaikäinen, naimaton tai taloudellisesti huonossa asemassa. Kieltämättä nykyäänkin suhtaudutaan ikävästi moniin yh-äiteihin ja vähävaraisiin ja syytetään siitä ettei ole tehty aborttia, vaan vaaditaan vastentahtoisilta isiltä elatusmaksuja sekä toimeentulotukea.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Kivaa kuulla, että myös eri arvopohjalta ponnistava ihminen vastustaa aborttia. Aivan liian usein abortin vastustaminen ja jopa kyseenalaistaminen leimataan häiriintyneiden kiihkouskovaisten hommaksi.
Vaikka itse olen sitä mieltä, että Raamatun lait ovat tarkoitettu ihmisen suojaksi, olemme pohtineet mieheni kanssa, olisiko Suomessa tilaa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomalle, abortin vastaiselle järjestölle. Tarkoitan jotakin Pro Life -tyyppistä järjestöä, jonka pääasiallinen tehtävä olisi TUKEA äitejä pitämään lapsensa kertomalla ko. tosiasioita abortista. Minä voisin liittyä ainakin järjestöön heti, vaikka viihdyn seurakunnassakin. Yhteistyössä olisi voimaa, esim. yhteydenotot päätöksentekijöihin, mielenilmaukset jne.
Varsinkin oma odotus on saanut minut heräämään siihen, mitä kaikkea jo pelkästään alkuraskaus pitää sisällään. Alkuraskauden mielenliikutukset ja ensimmäiset ultrat ovat lähimuistissa, puhumattakaan tästä ajasta jolloin tunnen pienen liikkeet jatkuvasti. Tälläkin palstalla on muutama vakiokävijä, joiden abortista on jo aikaa ja he latovat faktoja pinoon ja vakuuttavat olevansa aivan liian epä-äidillisiä vauvantekoon. Ei asia kai aivan mitätönkään ole, jos tällä palstalla täytyy pyöriä ja perustella omaa tekoaan.
Jotakin tarttisi tehdä...
Tämä ongelmakenttä on tosiaan hyvin laaja ja ketju on pitkä. Tällöin yksittäisetkin heikot lenkit voivat sen katkaista. Erityisiä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ovat mm. sukupuolivalistuksen antaminen ajoissa, sukupuolivalistuksen painopisteen asettaminen siihen, että kerrotaan suoraan, minkä ikäiset ovat ehdottomasti liian nuoria sukupuoliyhdyntään (tärkeää!), siloittelematon kertominen AIDS:in ja muiden sukupuolitautien vaaroista ja aborteista, ehkäisymenetelmistä kertominen, unohtamatta niiden epävarmuustekijöitäkään (!) ja sitten lopuksi sen asian käsitteleminen, "mitä teen, jos jotakin menee pieleen".
Jos vaikkapa peruskoulun 4. luokkalaiset, jotka ovat 10-11-vuotiaita, saatetaan piirroskuvaesityksin ymmärtämään, mitä abortissa tapahtuu, se saattaa aluksi järkyttää, mutta poistanee lopuksi ikää joitakin harhakuvitelmia abortin helppoudesta ja ongelmattomuudesta. Yleinen "pro-choice"-puolen provosoima kuvitelma abortista on, että se olisi "pieni harmiton toimenpide, jonka nainen teetättää omalle keholleen". Tätä abortti ei kuitenkaan ole. Se ei ensinnäkään ole harmiton eikä kohdistu vain naisen omaan kehoon.
"Tarkoitan jotakin Pro Life -tyyppistä järjestöä, jonka pääasiallinen tehtävä olisi TUKEA äitejä pitämään lapsensa kertomalla ko. tosiasioita abortista."
Tällainen tukitoiminta olisi hieno ajatus. Olen kieltämättä myös sitä mieltä, että lakia pitäisi yksinkertaisesti tiukentaa, koska tosiasia on, että monet tekevät abortin vain siitä syystä, ettei huvita hankkia lasta, koska on kivempi elää villiä ja vapaata elämää. Syntymätön lapsi ei ole osa naisen kehoa, eikä kyse ole naisen oikeudesta, vaan yksilön oikeudesta elämään. Ei oikeastaan edes pitäisi puhua tässä yhteydessä feminismistä vaan yksilönvapaudesta ja lasten oikeuksista.
Olen itse vielä lapseton 21-v. nainen. En ole uskovainen enkä minkään uskontokunnan jäsen. Osallistuisin mielelläni toimintaan, joka edistäisi lasten oikeuksia. Usein nämä järjestöt kuitenkin ovat uskonnollisia. Itse kannatan esim. hedelmöityshoitoja ja samaa sukupuolta olevien oikeutta perheeseen, joten uskonnollinen toiminta ei houkuttele (okei, myönnän että kuulun itsekin tähän tiettyyn monien uskovaisten syrjimään vähemmistöön). Suhtautumiseni aborttiin on kuitenkin kielteinen lähes aina. Tarkoitan tällä sitä, että en kuitenkaan ikinä syyllistäisi abortin tehnyttä pedofiilin/raiskaajan uhria. Vaikka tällaisissakin tapauksessa abortoitu sikiö on yhtä elävä ihminen kuin muutenkin, mutta tietynlainen nöyryys ja ymmärtäminen on paikallaan.
Myönnän, etten aina jaksa suhtautua kovin optimistisesti näihin asioihin. Loppujen lopuksi suurin ongelma on tietynlainen seksuaalikäyttäytyminen, joka johtaa "sosiaalisin syin" tehtyihin abortteihin, eikä lainsäädäntö tai edes ehkäisy. Eikä muuten tarvitse edes olla uskovainen ollakseen sitä mieltä, että yksiavioisuus on paras vaihtoehto. Henkisesti täysikasvuisella ihmisellä ei pitäisi olla sellaisia alkukantaisia tarpeita, joita olisi ihan pakko tyydyttää milloin kenenkin kanssa. Jotta oikeasti olisi kestäviä parisuhteita ja perheitä, tarvitaan kunnioitusta itseä ja toisia kohtaan. Seksi ei ylipäätään ole mikään ihmisoikeus tai tarve kuten syöminen ja juominen. Vaikka ehkäisyä käytettäisiin, raskaus on silti mahdollinen, eikä ole mitään syytä miksi tästä ei tarvitsisi kantaa vastuuta. Vielä fiksumpaa olisi, jos useammat ymmärtäisivät kunnioittaa sitä Elämänsä Rakkautta niin paljon, että jaksaisivat odottaa siihen asti. En tiedä näkevätkö muut nykyään niin yleiset seksisuhteet ja abortit samalla tavalla kuin minä eli myös eräänlaisena loukkauksena Sitä Oikeaa tai vaikkapa tulevia lapsiaan kohtaan. En usko, etteivätkö ne millään tavalla vaikuttaisi tuleviin ihmissuhteisiin. Kyse ei siis ole velvollisuudesta uskontoa, yhteiskuntaa tai mitään auktoriteettia kohtaan vaan puhtaasta rakkaudesta ja kunnioituksesta itseään ja itselleen rakkaita ihmisiä kohtaan.
Aborttia koskevat pohdinnat olivat fiksuja ja asiallisia. Sen sijaan se hedelmöityshoitojuttu ei ollut niinkään mukavaa luettavaa. Itsellisten naisten tai lesboparien hedelmöityshoidot halventavat lapsen oikeutta isään ja toisinpäin. (Myös silloin kun aborttia ollaan välttämässä ja asioita selvittelemässä, isän tuominen mukaan kuvioihin on usein ratkaisevan tärkeässä asemassa.) Oletko ollenkaan miettinyt tuota sukupuolisen suuntautumisen probleemaasi siinä mielessä, että pidätkö täysin mahdottomana joskus perustaa perheen _miehen_ kanssa?
Mainitsen edellisessä viestissä syyn (seksuaalivähemmistöläisyys), miksi en ole ollut kiinnostunut uskonnollisesta järjestötoiminnasta tämän aborttiasian suhteen. Useamman keskustelun ja elämänkokemuksen pohjalta oletan, että myös monet täällä kirjoittavat abortin vastustajat eivät myöskään suhtaudu myönteisesti edellämainittuun vähemmistöön. Kirjoituksistani varmasti myös huomaa sen, ettei ajatukseni ja elämäntapani tätä asiaa lukuunottamatta ole lainkaan ristiriidassa kristillisenkään etiikan kanssa. On kieltämättä vaikeaa seistä periaatteidensa takana, ja ottaa kantaa vaikkapa tähän aborttiasiaan, kun usein ne jotka ovat samaa mieltä kanssani eivät kuitenkaan hyväksy minua muuten! Anyway, toivottavasti löytyy kuitenkin avoimuutta :)
jatkossa nimimerkki: ML85 (ex. Tosiasioita)
Mielestäni itsellisten naisten tai naisparien hoidot eivät halvenna lapsen oikeutta tai isän oikeutta.
Ensin isän oikeudesta: sukusolujen luovuttaja ei ole isä (hän myös luovuttaa sukusolujaan vapaaehtoisesti, hyväksyy siis asia), koska vanhemmuus on ennen kaikkea sosiaalista. Isyyttä ylipäätään tämä ei halvenna eikä vähennä yksittäisen isän merkitystä omille lapsilleen. Suurin uhka isyydelle on se, jos isä viettää enemmin aikaa töissä tai muualla kuin lastensa kanssa.
Lasten oikeuksista:
Mielestäni on hyvä, jos lapsella olisi syntyessään kaksi vanhempaa, koska lapsen kasvattaminen yksin voi olla raskasta (tai miten lapsen käy jos biologinen äiti sattuu sairastumaan tai kuolemaan tai jopa kuolisi synnytyksessä mikä nykyään on toki harvinaisempaa). Vapaaehtoinen yksinhuoltajuuskaan ei ole paha ongelma, jos on muuten sukua ja ystäviä.
Mielestäni kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa ei ole välttämättömiä lapselle. (Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttisi tästä, siis perusteluja). Selitän asian näin:
- lapselle on tärkeää, että vanhemmat rakastavat toisiaan, ei vanhempien sukupuoli
- ei ole mitään elintärkeitä "miehen" tai "naisen" malleja, arvot jotka haluan opettaa lapsilleni ei riipu millään tavalla sukupuolesta
- luonnollisuudella heteronormia ei voida perustella, koska ihminen ei ole eläin. Ihmisten perhesuhteiden taustalla ole lisääntyminen tai vaistot vaan tunne ja järki.
Olen usein halunnut saada vastauksen kysymykseen, mitä tarkoitetaan sillä että lapsi tarvitsee "miehen mallin" tai "naisen mallin"? Mitä nämä pitävät sisällään, mikä on niiden ero, mitä sellaista toisesta puuttuu mitä toisessa on jne.?
Toivon saavani tulevaisuudessa lapsia (vastaus tuohon viimeiseen kysymykseen: en voisi perustaa perhettä ihmisen kanssa, jota en rakastaisi, vaikka muuten kunnioittaisin tai pitäisin hänestä). Arvot, joita tahdon opettaa heille, eivät millään tavalla riipu sukupuolesta. Vaikkapa toisen kunnioittaminen, rehellisyys, vastuuntunto jne. Ja kyllä, myös yksiavioisuus ja sen vuoksi myös suhtautuminen aborttiin kuuluvat näihin asioihin.
Kieltämättä abortin suhteen isän oikeudet ovat aika heikot. Toisaalta tälle ei kauheasti voi mitään, jos abortti on laillinen, koska jos joku asiasta päättää, niin sen täytyy silloin olla nainen, jonka sisällä lapsi on. Parasta tässä asiassa on ehkäisy, ei välttämättä kondomi tai pilleri, vaan sellainen parisuhde joka EHKÄISEE tällaiset tilanteet (eli asioista on puhuttu ja sovittu etukäteen). Tosin sellainen sopimus, että tehdään abortti jos sattuu vahinko, ei ole minkään arvoinen. Jos nainen tahtoo pitää lapsen, niin hänellä on oikeus se tehdä, ja isällä on elatusvelvollisuus (koska jokainen mies, joka harrastaa seksiä on velvollinen myös kantamaan vastuun, koska tietää että näin voi käydä). Loppujen lopuksi on aina tietysti kyse lapsen oikeudesta elämään ja elatukseen!
On ihan ok, jos kommentoit vielä myös tätä sukupuoliasiaa, toivottavasti jatkossakin yhtä asiallisesti :) Tiedän että jatkossa, tulevaisuudessa jos on perhettä ja niin edelleen, voi olla vaikeaa, koska usein tulee kuraa niskaan juuri niiltä joiden kanssa olisi muuten asioista samaa mieltä. Hieman yksin saa seistä arvojensa takana, ymmärtänet. Olen onnellinen siitä että tunnen muutamian uskovaisia ja ei-uskovaisia, joilla on samanlainen "humanistinen" ihmisyyttä kunnioittava elämänkatsomus, ilman tiukkoja sukupuolirajoja. Aika heikoillahan tässä muuten olisi :)
Kannatan siis kuitenkin ennemmin laajempaa adoptio-oikeutta kuin hedelmöityshoitoja. Lisäyksenä edelliseen :)
Ongelmallisin kohta on se, jos ja kun isän puuttuminen ja syy tähän alkaa kiinnostaa lasta. Monet haluavat varmasti jo ennen 18:takaan ikävuotta jotakin selvyyttä siihen asiaan, kuka on heidän biologinen isänsä ja lisäksi kysymys hänen äitinsä ja seurustelukumppaninsa tai rekisteröidyn puolison suhteen luonteesta ei välttämättä olekaan hänelle yhtä luonteva kuin parisuhteen osapuolille itselleen.
Mainitsit viestissäsi, että et voi perustaa perhettä ihmisen kanssa, jota et rakastaisi. Tämä on hyvin luonnollinen näkemys. Puolisoiden on kyettävä sovittautumaan henkisesti yhteen, jotta heidän lapsensakin voisivat siltä osin tiedostaa olevansa osa onnellista perhettä. Tietysti lapsen oikeus elää, yleensäkin, on tärkeämpi kuin perheen säröjen olemattomuus.
Nyt tulee kysymykseen se, mistä tiedät etukäteen, ettei jossakin vaiheessa käy niin, että ihastut ja rakastut mieheen naisen sijasta? Mistä on lähtöisin tuntemuksesi, että olisit onnellinen vain samaa sukupuolta olevan kanssa?
Ehdottomasti olen samaa mieltä, että useimmat tahtovat tietää biologisen taustansa - oli kyse sitten adoptoiduista tai keinohedelmöityksestä alkunsa saaneista lapsista. Tämän takia adoptio onkin parempi vaihtoehto kuin hedelmöityhoidot (keinohedelmöitys vain on helpompi vaihtoehto, adoptio on ainakin toistaiseksi laiton monen osalta). Eräässä ajankohtaisohjelmassa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen haastattelu, jossa adoptoitu tytär tapasi aikuisena biologisen äitinsä. Hän ei pitänyt tätä äitinään (suhtautui toki ihan myönteisesti kuitenkin häneen). Useat ei-biologisten vanhempiensa kanssa asuvat ovat kiinnostuneita "juuristaan", mutta pitävät kuitenkin sosiaalisia vanhempiaan oikeina vanhempinaan.
Samaa sukupuolta olevien vanhempien suhde on taatusti lapselle luonnollinen ihan niin kuin kenellä tahansa lapselle vanhempiensa suhde on luonnollinen. Ympäristön ennakkoluulot voi tietysti aiheuttaa ongelmia. Kaverini kysyi kerran, että eikö minusta olisi outoa jos isälläni olisi suhde naapurin sedän kanssa. Tietysti olisi. Mutta ihan yhtä outoa olisi jos isälläni olisi suhde naapurin tädin kanssa! Oma perhe, se jossa on kasvanut, on jokaiselle luonnollisin ja omin.
"Nyt tulee kysymykseen se, mistä tiedät etukäteen, ettei jossakin vaiheessa käy niin, että ihastut ja rakastut mieheen naisen sijasta? Mistä on lähtöisin tuntemuksesi, että olisit onnellinen vain samaa sukupuolta olevan kanssa?"
- Asiaa on vaikeaa selittää muuta kuin tällä tavalla: mistä itse tiedät, ettet joskus rakastuisikin mieheen etkä naiseen? Tällaista asiaa on todella vaikea selittää järkevästi, koska kyse on nimenomaan tunteesta.
Tämä keskustelu on lähtenyt aivan uuteen suuntaan ;) No anyway, tiedän että monien on vaikeaa hyväksyä homoutta. En pidä uskontoa tähän suurimpana syynä, vaan sitä kuvaa mikä homoudesta on ihmisillä (stereotyypit pahimmillaan kuin suoraan jostain saippuasarjasta). Mielestäni on silti ok, että ihmisillä on vankkoja periaatteita mielummin kuin hälläväliä-asenne näissä asioissa. Näistäkin asioista on hyvä keskustella varsinkin jos oma kanta johtuu sellaisesta asiasta mikä ei oikeasti vastaakaan todellisuutta. En suostuttele ketään olemaan kanssani samaa mieltä, mutta varmasti jokaisen on hyvä välillä miettiä miten oma mielipide vastaa todellisuutta. Esimerkiksi julkisuudessa keskustellaan paljon samaa sukupuolta olevien perheistä ja usein mielipiteitään kertoo sellaiset ihmiset, jotka eivät tunne ainoatakaan tällaista perhettä.
Vielä isyysongelmasta:
- Tällä hetkellä, jos lapsi saa alkunsa luovuttajan sukusoluista ja nainen on naimisissa miehen kanssa niin hänen aviopuolisonsa on virallisesti lapsen isä vaikkei olekaan biologinen isä. Tässä on vastaavanlainen ongelma lapsen oikeudesta tietää biologinen taustansa.
- Jos naisella on avioliiton ulkopuolella suhde, hänen aviomiehensä on kuitenkin syntyvän lapsen isä virallisesti. Biologisella isällä ei ole mitään oikeuksia. Eräässä lehdessä haastateltiin pari vuotta sitten miestä, joka oli tässä tilanteessa eikä hänellä ollut mitään oikeutta biologiseen lapseensa (nainen oli ollut eroamassa aviomiehestään suhteen aikana, mutta palannutkin aviomiehen luo). Toki tässä tilanteessa on vikaa tässä biologisessakin isässä, koska on suostunut näin epävarmaan suhteeseen... Mutta kuitenkin.
Tietysti kysymys biologisesta isästä on ongelma muissakin luovutetusta sukusolusta alkunsa saaneiden lasten tapauksissa kuin niissä, mihin liittyy itsellisiä naisia tai naispareja. Kannatan lämpimästi ihmisen oikeutta tietää alkuperänsä myös tällaisissakin tapauksissa. Vieläkin jää näiden tapausten välille olennainen ero.
Kun kysymys on miehen ja naisen välisestä avioliitosta ja lapsen saannissa tulee vaikeuksia, on kyse lääketieteellisestä ongelmasta, joka voidaan rinnastaa sairauteen tai vammaan. Tällaista tilaa on sitten parhaan mukaan pyrittävä hoitamaan, ja tästä syystä hedelmöityshoitojen järjestelyt usein ovatkin tarpeen - kaikkein mieluiten parin _omista_ sukusoluista eikä toisten!
Sen sijaan kun on kysymys kahden naisen välisestä suhteesta, on se sikäli epäluonteva perusta perheelle, että siinä on jo lähtökohtaisesti välttämätöntä saada joku "ulkopuolinen" mies osalliseksi, eikä siinä mikään hedelmöityshoitojen antaminen enää perustukaan lääketieteellisiin perusteellisiin vaan puhtaasti siihen, ettei biologisesti "oikeaoppista" lapsensaamista ole edes yritettykään! On varma asia, että nimenomaan näissä tapauksissa tilanteen luonne on lapsille myöhemmin niin ilmeinen, että biologista isää aletaan hakea siksi ainoaksi oikeaksi isäksi ja toiseksi vanhemmaksi, toisin kuin asia olisi miehen ja naisen muodostaman avio- tai avoparin tapauksessa.
Homoseksuaalisissa parisuhteissa on monia sellaisia perustavaa laatua olevia rakenteellisia ongelmia, jotka erottavat ne heteroseksuaalisista parisuhteista, vaikka lainsäädäntö sanoisi mitä hyvänsä. Laitan mietittäväksi sen, ovatko käsityksesi samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden ongelmattomuudesta peräisin siitä, että olisit joissakin seksuaalivähemmistöille varta vasten järjestetyissä tilaisuuksissa niistä kuullut? Oliko mahdollisesti käynyt niin, että olisit ensinnäkin lukioaikoina päätynyt ikään kuin vahingossa läheisessä mielessä seurustelemaan jonkun tai joidenkin tyttöjen kanssa ja päätynyt erityisesti seksuaalivähemmistöille tarkoitettuihin "piireihin"? Aivan samoin kuin abortin "haitattomuutta" koskevassa tiedotuksessa, on nykyään hyvin yleistä, että seksuaalivähemmistöasioita pyritään esittelemään yksipuolisesti "hankauskohtia" peittelevillä tavoilla.
"Laitan mietittäväksi sen, ovatko käsityksesi samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden ongelmattomuudesta peräisin siitä, että olisit joissakin seksuaalivähemmistöille varta vasten järjestetyissä tilaisuuksissa niistä kuullut?"
Voi, ei. Samaa sukupuolta olevien parien suhteet ovat kaikkea muuta kuin ongelmattomia. Ensiksi normaalit parisuhdeongelmat kuten kaikilla ja sitten päälle vielä muita ongelmia: sukulaisten ja vanhempien mahdollinen kielteinen suhtautuminen, sateenkaariperheiden lasten asema kouluissa, lainsäädäntö (ei perheensisäistä adoptiomahdollisuutta, ei samoja etuuksia kuin heteroperheissä...)... Lista on loputon. Toisekseen en ole koskaan ollut mukana missään esim. Setan toiminnassa, koska en ole ihan samaa mieltä heidän kanssa kaikista asioista (eikä moni muukaan koti- ja perhekeskeinen ihminen allekirjoita kaikkia näiden aktivistien juttuja).
"On varma asia, että nimenomaan näissä tapauksissa tilanteen luonne on lapsille myöhemmin niin ilmeinen, että biologista isää aletaan hakea siksi ainoaksi oikeaksi isäksi ja toiseksi vanhemmaksi, toisin kuin asia olisi miehen ja naisen muodostaman avio- tai avoparin tapauksessa." - Ymmärrän, että ajattelet näin. Tosiasiassa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaikka niin voisi luulla. Näitä samaa sukupuolta olevien lapsia nimittäin on jo, eivätkä he aikuiseksi kasvettuaankaan ole kaivanneet ketään isää, jota eivät tunne. Mielestäni olisi erityisen tärkeää huomioida nämä lapset, jotka jo elävät tällaisissa perheissä. Jos kerran on saatavissa ihan todellista tietoa, että nämä lapset ovat täysin tasapainoisia eivätkä kaipaa isähahmoa elämäänsä, niin miksei tätä tietoa hyväksytä? Tarkoitan nyt esim. julkista keskustelua, jossa monet kansanedustajat ovat ilmaisseet huolensa asiasta, vaikka eivät tunne yhtään tapausta.
Hedelmöityshoidoissa on ehdottomasti aina kyse "luonnottomasta" hoidosta. Jos joku ei pysty saamaan lapsia, niin silloin se on hänelle "luonnollinen" tila. Käsite "luonnollisuus" sopii tosin kauhean huonosti näihin keskusteluihin. Nykyihmisen elämä on täynnä asioita, jotka ovat "luonnottomia". Onko oikeasti esim. luonnollista harrastaa seksiä ilman lisääntymistarkoitusta ja käyttää kondomia? Ylipäätään suurin osa tekniikan ja lääketieteen saavutuksista on "luonnottomia". Niiden paremmuudesta voi toki aina keskustella. Kuitenkin hedelmöityshoitojen salliminen toisille ja toisilta niiden kieltäminen ei millään tavalla voi perustua "luonnollisuuteen" vaan arvoihin, siihen miten jotkut - demokratiassa yleensä enemmistö - uskovat(!) että on parasta.
Uskon Räsäsen aborttivastaisuuden enemmänkin syntyvän siltä pohjalta, että hän on suurperheen äiti, joka liiankin usein avaa kotinsa ovet ja esittelee lettipäisiä lapsukaisiaan laadukkaille naisten lehdillemme. Kristillisten kansanedustajuus lienee siinä vain sivuseikka, kun ihminen on henkeen ja vereen kodinhengetär...
Monet osat teksteistäsi ja perusteluistasi ovat melkein suoraan sateenkaariperheiden sivuilta tai (SETA:n "asiallisen tiedon omenalla" palkitseman) Tytti Solantauksen tutkimuksista. Tiesitkö, etteivät T. Solantauksen "tutkimukset" seksuaalivähemmistöperheitä koskien tätä nykyä nauti juuri minkäänlaista tieteellistä luottamusta ja että niiden johtopäätökset isän puuttumisen haitattomuudesta ja lesboparien oivallisesta vanhemmuudesta ovat todennäköisesti kyhätty vartavasten hedelmöityshoitolain muotoiluja varten? Kun nämä artikkelit tulivat ensi kertaa esiin keskustelupalstoilla, noin 90% vastauksista oli "tutkimuksen" tuloksen kannalta negatiivisia ja vastustavia, joukossa myös tekstejä, joissa isänsä pienenä lapsena menettäneet tai ilman isää kokonaan jääneet pitivät Solantauksen "tutkimuksia" räikeän loukkaavina. Muutenkin kaikki arkikokemukset, esimerkiksi peruskoulun ajalta niiden oppilaiden tilanne äitienpäivänä ja isänpäivänä, joilta kyseinen vanhempi puuttui, osoittavat, että toisen vanhemman puute voi olla hyvin surullinen ja mieltä kaivava asia. Tästä tullaan myöhemmin käymään vielä iso jälkipyykki!
Eräs tärkeä osa ihmisen tasapainoisuutta ja onnellisuutta koskien on se, ettei saa elää valheessa. Jos sinulle perheonni joskus koittaa ja saat lapsen, ole tietoinen siitä, että kyseessä on sinun ja _miehen_ lapsi, ei sinun ja jonkun toisen naisen. Jos joku naiskumppanisi saa lapsen, ei se ole sinun lapsesi ollenkaan! Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan näin jyrkkää tekstiä, mutta jotenkin tajusin muutamasta aiemmasta viestistäsi, että abortti/lapsensaanti/sukupuolisuuntaus-kysymys on kokonaisuutena sellainen, joka on sinua jäänyt vaivaamaan ja joka vaatii paljon surullisiakin pohdintoja selvitäkseen.
Kuulin nimen Solantaus ensi kertaa nyt. Puhun täällä siis aivan omissa nimissäni, enkä todellakaan ole perehtynyt Setan tutkimuksiin (en ole tällaisessa toiminnassa lainkaan mukana). Varmasti asiasta on tehty monenlaistakin tutkimusta. Olen joskus lukenut Setan sivuja ja siitäkin on ainakin viisi vuotta aikaa. Asiasta on toki tehty kunnollisiakin tutkimuksia, mainitsemaasi tutkimukseen en tosin osaa ottaa mitään kantaa. Mainittakoon kuitenkin, että tunnen henkilökohtaisesti yhden sateenkaariperheen sekä yhden nuoren miehen, joka on kasvanut kahden äidin perheessä. Heteroita tunnen reilusti enemmän, en ole koskaan liikkunut missään "homopiireissä" ja itsellänkin on ihan naimisissa olevat isä ja äiti, enkä siltikään näe mitään eroa näiden erilaisten perheiden välillä.
"Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan näin jyrkkää tekstiä, mutta jotenkin tajusin muutamasta aiemmasta viestistäsi, että abortti/lapsensaanti/sukupuolisuuntaus-kysymys on kokonaisuutena sellainen, joka on sinua jäänyt vaivaamaan ja joka vaatii paljon surullisiakin pohdintoja selvitäkseen. "
- Ihan ok, olen jo vallan tottunut jyrkkiin mielipiteisiin :) Tuota loppuosaa en kyllä yhtään ymmärrä, mitä tarkoitat? Ei minua mikään kysymys ole jäänyt vaivaamaan, olen ilmaissut asiani aivan selkeäsi, vai mitä nettipsykologisia havaintoja olet oikein tehnyt? :)
LYHYESTI
- mielestäni jokaisella on oikeus olla ihan mitä mieltä vain homoseksuaaleista ja heidän perheistään
- abortti ei ole jokaisen oma asia, koska siinä on kysymys ihmishengestä
ELI: Lainsäädännön tulee turvata klassiset luovuttamattomat oikeudet (länsimaisen yhteiskunnan perusta), eli esim. oikeus koskemattomuuteen, vapaus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei vahingoita muita. Lainsäädännön tulee taata myös lasten (myös syntymättömien), vammaisten ja muiden sellaisten oikeudet, jotka eivät pysty niistä itse huolehtimaan.
LAINSÄÄDÄNTÖ EI SAA PUUTTUA IHMISTEN HENKILÖKOHTAISIIN ASIOIHIN: Esim hedelmöityshoidot (näitä on tehty vuosikymmeniä ilman lainsäädäntöä eikä nämä ole aiheuttaneet ongelmia). Vaikka laki olisi mikä, mies voi vapaaehtoisesti luovuttaa naisparille sukusoluja, ja naispari voi tehdä koti-inseminaation. Miksi siis pitäisi olla laitonta, että naispari menee vaikkapa yksityiselle lääkäriasemalle, ja saa jonkun vapaaehtoisesti luovuttamia sukusoluja ja lääkäri tahtoo tehdä toimenpiteen? Lainsäädännön kannalta näin. Arvoista voidaankin sitten kinata vaikka maailman tappiin asti.
Tässä vaiheessa, kun tosiasiat on käyty läpi, ymmärrän että keskustelun on pakko muuttua asenteelliseksi, koska tosiasioista ei riitä perusteita heteroperheiden paremmuudelle. Joten ehkä päätämme tähän, ystävällisesti. En siis millään tavalla yritä käännyttää ketään hyväksymään samaa sukupuolta olevien perheet, jokainen pitäköön mielipiteensä, lain on kuitenkin oltava kaikille sama. On ihan ok, olla eri mieltä lain kanssa eikä lain toisaalta edes pidä puuttua kaikkiin asioihin. Osa näistä asioista on hyviä ja osa huonoja. Esimerkiksi huonoista asioista aviorikos ei ole laiton, vaikka se suurimman osan mielestä olisikin väärin.
PS. Mainitsit, tuosta tutkimuksesta, että isättömät ovat kokeneet sen loukkaavana. Okei, en tiedä tästä nimenomaisesta tutkimuksesta mitään, mutta totta kai on eri asia menettää isänsä esim. sairauden tai onnettomuuden vuoksi, kuin syntyä perheeseen jossa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.
Jätän enimmät seksuaalivähemmistöasiat pois, koska ne ovat ilmeisesti liian kipeitä. Mielelläni niistä kuitenkin vielä pari asiaa toteaisin. Sen sijaan tämä:
> LAINSÄÄDÄNTÖ EI SAA PUUTTUA IHMISTEN
> HENKILÖKOHTAISIIN ASIOIHIN: Esim
> hedelmöityshoidot (näitä on tehty
> vuosikymmeniä ilman lainsäädäntöä eikä nämä
> ole aiheuttaneet ongelmia). Vaikka laki olisi
> mikä, mies voi vapaaehtoisesti luovuttaa
> naisparille sukusoluja, ja naispari voi tehdä
> koti-inseminaation ...
ei ole niin yksinkertaista. Se sohaisee samaa ihmisyyden osa-aluetta kuin abortti, eli syntymättömien lasten oikeuksia. Tässä tapauksessa nämä lapset sitten jopa jossakin vaiheessa syntyvät ja tulevat myöhemmin kamppailemaan oikeuksistaan. Se, että lapselta evätään lopullisesti tai pitkäksi aikaa tieto isästään siksi, että hänet siten saadaan synnytettyä kahden naisen "sateenkaariperheeseen" puuttuu lapsen, joka hänkin on ihminen, perustavanlaatuisiin yksityisiin ja henkilökohtaisiin oikeuksiin ja asioihin. Vaikket olisi kuullut Solantauksen nimeä, etkä ollut SETA:ssa, jostakin olet nuo tyypilliset hlbt-fraasit poiminut.
Tästä asiasta on kovin vaikea keskustella, koska olemme eri mieltä siitä asiasta mitä tarkoittaa "isä". Minä painotan vanhemmuuden sosiaalista puolta, sinä biologista. Ja kuten aiemmin mainitsin, pidän edelleen adoptiota parempana vaihtoehtona kuin hedelmöityshoitoja, joihin ei pitäisi olla mitään tarvetta kenelläkään, jos adoptio on mahdollinen. Suurin ongelma ei tässä ole Suomen laki, vaan ulkomaisissa adoptoinneissa myös kyseinen maa vaatii tiettyjä ominaisuuksia vanhemmilta (avioliitto, hyvä terveys, tietyn uskontokunnan jäsenyys jne).
"Jätän enimmät seksuaalivähemmistöasiat pois, koska ne ovat ilmeisesti liian kipeitä." - En tiedä ymmärrätkö, miksi tämä kommentti hieman hymyilyttää minua. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan, mistä puhut. Haluaisitko ehkä kertoa, mitkä ovat nämä "seksuaalivähemmistöasiat" jotka ovat minulle "kipeitä"? Ei millään pahalla, mutta jo aiemassa viestissä vihjailit jotain tällaista, ja kun et mainitse mitään tarkemmin, kuulostaa aivan siltä kuin sinulla olisi tiedossasi jokin suuri salaisuus (koskien vieläpä minun tunne-elämääni). Noh, tahdotko alkaa nettipsykologiksi? :) Okei, tarkoitus ei ole ärsyttää, ei tässä otsa rypyssä tarvitse väitellä ainakaan enää tähän aikaan illasta ;), mutta en kyllä osaa edes rivien välistä keksiä mitä tarkoitat näillä "kipeillä asioilla".
Eräässä aiemmassa viestissäsi halusit keskustella seksuaalivähemmistöasioista, sitten halusit lopettaa keskustelun ja kun vastasin, palasi kiinnostuksesi seksuaalivähemmistöasiaan takaisin. Aika tempoilevaa.
Ihmettelen esimerkiksi edellisen viestisi kysymyksenasettelua siitä, mitä tarkoittaa "isä". Ei kai se kenenkään mielestä voi ainakaan tarkoittaa hedelmöityshoitoja tilanneen naisparin osapuolta?
Sitten ihmettelen sitä, että väität olevasi pimennossa SETA:n, T. Solantauksen tutkimuksista, ja mahdollisesti samaa kautta myös Arcuksesta, Malkuksesta ja Yhteys-liikkeestä (samaa asiaa ajavia ja samaa aineistoa käyttäviä), mutta kuitenkin käytät viesteissäsi fraasinomaisesti monia näistä piireistä peräisin olevia yleisesti ei-hyväksyttyjä väittämiä.
Tässä on kaksi mahdollisuutta, joko olet ujuttamassa erinäistä hlbt-aineistoa tälle palstalle etkä muusta välitäkään tai sitten olet aidosti huolissasi aborttiasiasta ja syntymättömien lasten oikeuksista ja kuitenkin tunnet ristiriitaa omissa sukupuoliasioissasi. Lähden optimistisesti liikkeelle jälkimmäisestä.
Olennaista olisi rehellisesti tutkia, mitkä ulkoiset vaikutteet ovat johtaneet "lesboidentiteetin" muodostumiseen. Ovatko jotkin yksittäiset kokemukset johtaneet siihen, että siitä on tullut normi, ja että tähän olisi saatu "taustatukea" hlbt-yhteisöiltä. Tämän olet kiistänyt, mutta pidän tätä seikkaa epäilyttävänä. Onko sinulla jokin erityinen kammo miehiä kohtaan, esimerkiksi pelko siitä, että miehellä saattaisi olla suurempi osuus avioliitosta talouden kannalta ja mahdollisesti siten enemmän valtaa? Onko sinulla joitakin erityisen huonoja kokemuksia miesten/poikien kanssa seurustelusta?
"Eräässä aiemmassa viestissäsi halusit keskustella seksuaalivähemmistöasioista, sitten halusit lopettaa keskustelun ja kun vastasin, palasi kiinnostuksesi seksuaalivähemmistöasiaan takaisin. Aika tempoilevaa."
- En ole varma mistä viestistä on kyse. Tietysti, kun palstan aihe on "abortti" ja aloitusviesti koskee aborttia, niin tämä keskustelu menee toki väärille raiteille. En siis alkujaankaan halunnut keskustella homoasioista, ne tulivat ilmi, kun perustelin miksi en ole halunnut lähteä mukaan aborttia vastustaviin kampanjoihin (kyse oli siitä, pitäisikö perustaa "elämän puolesta" oleva järjestö, joka olisi uskonnollisesti sitoutumaton.
"Ihmettelen esimerkiksi edellisen viestisi kysymyksenasettelua siitä, mitä tarkoittaa "isä". Ei kai se kenenkään mielestä voi ainakaan tarkoittaa hedelmöityshoitoja tilanneen naisparin osapuolta?"
- Ei, olet aivan oikeassa: isä ei ole sukupuolineutraali nimitys, se tarkoittaa miestä.
"Sitten ihmettelen sitä, että väität olevasi pimennossa SETA:n, T. Solantauksen tutkimuksista, ja mahdollisesti samaa kautta myös Arcuksesta, Malkuksesta ja Yhteys-liikkeestä (samaa asiaa ajavia ja samaa aineistoa käyttäviä), mutta kuitenkin käytät viesteissäsi fraasinomaisesti monia näistä piireistä peräisin olevia yleisesti ei-hyväksyttyjä väittämiä."
- Niin. Usko pois, kaikki homoihmiset eivät ole samaa jengiä. Malkus on joku helsinkiläinen poppoo (olenko oikeassa?), enkä ole itse pk-seudulta, kahdesta muusta en tiedä enkä jaksa nyt googlettaa, ehkä myöhemmin. Aiemmat viestini perustuvat pitkälti omakohtaisiin kokemuksiin. Tottakai näistä asiosta on keskusteltu paljon julkisuudessa, joten eivätköhän nämä perustelut ole kaikille tuttuja.
"Tässä on kaksi mahdollisuutta, joko olet ujuttamassa erinäistä hlbt-aineistoa tälle palstalle etkä muusta välitäkään tai sitten olet aidosti huolissasi aborttiasiasta ja syntymättömien lasten oikeuksista ja kuitenkin tunnet ristiriitaa omissa sukupuoliasioissasi. Lähden optimistisesti liikkeelle jälkimmäisestä."
- Jep, tarkoitus ei ollut lainkaan keskustella homoasioista :) Tämä olisikin melkoisen huono foorumi homoasioille, koska abortti on harvoin homojen huolena. Keskustelu on toki ollut ihan mielenkiintoinen. Täsmennän vielä: olen aatteiltani oikeistoliberaali ja ihmisoikeudet ja yksilönvapaus ovat minulle erittäin tärkeitä. Tänne palstalle eksyin vain, koska erityisesti lasten oikeuksien tallominen on mielestäni sydäntä raastavaa.
-----
Minulla ei ole välttämättä intoa keskustella omista henkilökohtaisista asioistani, mutta periaattessa voin vastata kysymyksiisi jos haluat.
Minulla ei mielestäni ole "lesboidentiteettiä". Mielestäni sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole niin suuri osa ihmisen minuutta, että voisi puhua tällaisesta identiteetistä.
Ja niin, en ole ikinä ollut missään homojärjestöissä mukana enkä ole ikinä edes käynyt homobaarissa (tähän tosin osasyy on se, etten käytä alkolia). Minulla on aivan tavalliset äiti ja isä, suurin osa ystävistäni on heteroita. Onko tämä jollakin tavalla kummallista. Ajattelitko, että elän jossakin L-koodin tapaisessa lesboyhteisössä :) ?
Minulla on aina ollut myös monia miespuolisia ystäviä. Myönnän, että olen joskus ajatellut, että olisi paljon mukavampaa olla hetero. Varsinkin lukioaikana pojat oli usein paljon reilumpaa ja rennompaa seuraa kuin monet tytöt. En todellakaan ole mikään miestenvihaaja. Ystävinä pidän ihmisistä sukupuolesta riippumatta. Mutta rakkautta ei voi kukaan pakottaa. Ethän sinäkään varmasti pysty pakottaa itseäsi rakastumaan keheen tahansa naiseen, vaikka olisit kuinka hetero. Tilanne on suunnilleen samanlainen.
Tuo talouteen ja valtaan liittyvä kommentti oli sikäli hauska, että jos sinulla yhtään on kokemusta niin arvaat varmasti että naiset eivät ole mitään helppoja käsitellä ;) Taloudesta en tämän ikäisenä (21) vielä tiedä, mutta ainakin oman alani yliopistotutkinnon suorittaneiden maistereiden palkka- ja työtilanne on sen verran hyvä, että tuskinpa tämän pohjalta tarvitsee tehdä päätöksiä perheasioiden suhteen :) Enkä muutenkaan käsitä miksi perheen sisällä pitäisi olla taloudellista epätasa-arvoa tai vallankäyttöä. Omassa lapsuudenkodissani oli itsestään selvää, että kotityöt tehdään yhdessä ja tuskin nyt kukaan perheensä sisällä on taloudellisesti epätasa-arvoisessa asemassa.
----
Lopuksi vielä, en todellakaan tahdo suostutella ketään hyväksymään homoja tai sateenkaariperheitä. Suomessa on tällä hetkellä niin hyvä tilanne, että homot ja heidän lapsensa saavat elää rauhassa vaikka kaikki eivät heistä pidäkään. Suurin osa homovastaisista ei millään tavalla pysty vaikuttamaan minun elämääni, joten turha hakata päätä seinään. Homovastaiset on kuitenkin nykyään melko pieni vähemmistö, pääasia että laki tukee tasa-arvoa. Itse en ole kertaakaan edes kouluaikana törmännyt homojen syrjintään tällä vuosituhannella, vaikka jotkut saattavatkin selän takana jotain puhua. Ääneen harva uskaltaa julkisesti sanoa mitään.
Mielestäni jännintä homovastaisissa mielipiteissä on se, miten jotkut suuttuvat enemmän siitä että on kunnollisia ja menestyviä homoseksuaaleja kuin että on irstaita baareissa notkuvia hinttareita. Jostain syystä homot, jotka ovat fiksuja, eivät ryyppää, rellestä ja nai kaikkea vastaantulevaa herättävät kummallista vastustusta. Aivan kuin homovastaiset eivät haluaisi uskoa, että on homoja jotka ovat ihan "normaaleja" ja tasapainoisia. Tämä tuntuu jollain tavalla sotivan monien homovastaisten maailmankuvaa vastaan. On aina hirveän raskasta kohdata sellaisia asioita, jotka eivät sovi siihen omaan maailmankuvaan, jonka pohjalta muodostetaan oma arvomaailma. Tämä on jokaisen henkilökohtainen asia, enkö siitä mitenkään loukkaannu. Teini-iässä se saattoi vähän harmittaa, mutta tällaisetkin asiat oppii hyväksymään. Ei kenekään yksittäisen tuntemattoman ihmisen tarvitse minua hyväksyä tai pitää minusta tai elämäntavastani - kunhan yhteiskunnassa hoidetaan asiat reilusti.
----
Jaa jaa, nyt on kyllä aika mennä kaikkien pienten lepakkotyttöjen ja hetskupoikienkin nukkumaan. Toivotan hyvää yötä, olipa ihan hauskaa viettää yksi lomapäivä netissä ja telkkaria katsellen :)
Kyseinen ihminen on lähes viisikymmenvuotias, hänen kaikki lapsensa ovat alle kaksikymmentä vuotiaita, nuorimmainen liekö kymmentäkään?
Hän on lääkäri. Hän on kansanedustaja.
Mitä jos olisi tullut vahingossa raskaaksi? Mitä hän olisi tällä hetkellä? Vahingossa raskaaksi ennen lääkäriksi valmistumistaan. Vahingossa raskaaksi ennen tai juuri alkaneen päättäjänuransa alkamista.
Nainen tulee helpoiten raskaaksi nuorempana. Ehkäisyn pettämisen riskit ovat suurimmat nuoremmalla, kun ollaan hedelmällisempiä. Vahingossa raskaaksi tulemisen vaara ei ole mikään pieni jos eletään parisuhteessa seksiä harrastaen. Kaikesta päätellen Räsänen ei kuitenkaan halunnut lapsia ennenkuin oli saanut uransa kuntoon.
Räsänen on oiva esimerkki todellakin siitä, kuinka nainen voi menestyä ja laittaa järjestykseen raavaammatkin äijät. Nainen jonka ura häikäisee nousukkuudellaan, ansioillaan ja nainen jonka päättäväisyyttä monet voivat kadehtia. Mutta hän on nainen; hänellä on yllään tuo kirous, että kaikki saattaa olla menetettyä, jos sattuu vain yksi vahinko...
En tiedä, mutta epäilen erittäin voimakkaasti, että näin kovasti urapainotteinen ihminen kuin tämä on, hän olisi tehnyt abortin, mikäli olisi tullut vahingossa raskaaksi kesken uran rakentamisen. Hänellä kävi tuuri, ei tullut, mutta entä jos ei olisikaan ollut tuuria..? Olisiko kirjoittamansa artikkelit erilaisia? Loistaisiko ihminen tällein perhearvoillaan, nyt kun kaikki on jo saavutettu, kun on aikaa perheelleen? Minä epäilen, että silloin saattasi Räsäsenkin mielipiteet olla hiukan suvaitsevaisempia ja hänen tekemänsä eettinen puhdistustyö vähemmän aivopesumaista...
21-vuotias?
Olet todella viisaan ja kypsän oloinen ihminen. Verrattuna esim. tiina-tiikeriin, joka on saman ikäinen, olet huippuälykäs ;)
Olin ko kirjoittajan kanssa hyvin paljon eri mieltä siitä, että ihminen ei muka olisi eläin. Millä perusteella ihminen on jotain muuta kuin eläin? Ja jos ei ole eläin, mikä ihminen on?
Toinen erimielisyytemme on suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen. Ihmisen seksuaalisuus ulottuu monelle elämänosa-alueelle, eikä läheskään kaikilla ole niin "terve" suhtautuminen omaan itseen (nuoresta pitäen), että voisi suunnitelmallisesti toteuttaa sukupuolielämäänsä. Holtitonta seksuaalista käyttäytymistä liittyy moniin erilaisiin (lieviin) mielenterveydenhäiriöihin, kuten bulimiaan/ muihin syömishäiriöihin, masennukseen(!) ja ihan perusturvallisuuden tunteen puuttumiseen. Nämä asiat siis lähtevät jo lapsuudenkodista ja sen olosuhteista, eikävätkä ihmisen yksilöllisistä, harkituista, tietoisista valinnoista.
Tällä siis haluan sanoa sitä, ettei ihminen edes ole ollenkaan niin rationaalinen olento, että mitä tahansa olemisen osa-aluetta -seksuaalisuuttakaan- voitaisiin hallita ja kontrolloida ihan loputtomiin joka ikisen ihmisen kohdalla. Tämä koskee myös Mikko n: n vastausta seksuaalivalistuksesta ja tiedon antamisesta --> aina tiedon antaminen ei riitä. Se kysymyshän sinulle, Mikko, on jo aiemminkin esitetty: mitä tehdään niille ihmisille, joihin tiedon antaminen ei vetoa niin syvällisesti, että se pystyisi muuttamaan käyttäytymistä?
Sillekö että sinä pyörit täällä puolustelemassa lapsen tekoasi? Herää!!! Tämä on aborttipalsta. Tunne syyllisyytesi muualla.
Et varmaan tule koskaan vahingossa raskaaksi tulemaan? Mielipiteelläsi abortin suhteen on sama arvo kuin miesten mielipiteellä. Ei liikuta sinua joten moralisointi on helppoa.
Joo, just täytin 21 v. Älystä en tiedä, mutta humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä ( harrastuksena laki- ja luonnontieteellisiä) asioita opiskeleva ja lukeva :) Lomalla aikaa pyöriä täällä. Kiitos kommentistasi, lämmitti mieltä.
"Millä perusteella ihminen on jotain muuta kuin eläin? Ja jos ei ole eläin, mikä ihminen on?"
- Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tarkastelee. Biologisesti ihminen on "eläin" tai "eliö". Mutta ihminen on myös muuta (vrt. psykologian käsite "psyko-fyysis-sosiaalinen -kokonaisuus"). Ihmisellä on tiettyjä ominaisuuksia, joka erottaa sen muista "eliöistä". Näistä mainitaan usein sellaisia kuin moraali, yhteisöllisyys (yhteiskunta), kieli (kirjoitustaito, viestintä), looginen ajattelu ja oppimiskyky. Eläimet toki oppivat esim. metsästämään tai rakentamaan pesän, mutta niillä ei ole kykyä soveltaa aiempaa tietoa tai siirtää keksintöjä sukupolvelta toiselle. Usein ihmisellä on mielestään myös erityinen suhde (luonnonsuojelu, eläinten oikeudet) muuta luontoa kohtaan - koirat eivät perusta kissojensuojeluyhdistyksiä ;) Kannattaa tsekata alan (psykologia, biologia, sosiologia) kirjoista tarkemmin ja miettiä niiden pohjalta.
Anyway, POINTTI on tämä :) -> vaikka ajattelisikin, että ihminen on eläin, sosiaalisiin tai moraalisiin kysymyksiin ei voi ottaa mallia muista eläimistä. Luonnossa on ok, että eläimat raatelevat toisensa hengiltä, naaras tappaa koiraan yhdynnän jälkeen tai emo syö poikasensa - luonto ei siis anna vastausta arvokysymyksiin. (Tämän takia en aiemmin perustellut homoseksuaalisuuden hyväksymistä luonnollisuudella, vaikka eläinkunnassakin esiintyy homoseksuaalisuutta, vaan sillä että ihmisyyteen kuuluu olennaisesti se, että sosiaaliset suhteet perustuvat tunteeseen ja järkeen - eivät vietteihin ja lisääntymiseen).
----
"Toinen erimielisyytemme on suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen. Ihmisen seksuaalisuus ulottuu monelle elämänosa-alueelle, eikä läheskään kaikilla ole niin "terve" suhtautuminen omaan itseen (nuoresta pitäen), että voisi suunnitelmallisesti toteuttaa sukupuolielämäänsä."
- Tässä olet ehdottomasti oikeassa. Hyvä, että otit esille asian, jota en ymmärtänyt mainita. Kieltämättä monet tilanteet vaativat ymmärtämistä ja joustavuutta, eivätkä ole ihan mustavalkoisia. Toisinaan on hyvä, että edes yrittää ymmärtää vaikka olisikin vaikea hyväksyä. Abortin suhteen on usein kuitenkin niin, että ongelmallisen ja epätasapainoisen ihmisen tilannetta abortti pahentaa (esim. syyllisyys, katumus). Usein aborttikin tehdään harkitsemattomasti, koska ei uskota siihen että jaksaisi tai pärjäisi taloudellisesti. Olisi hyvä, että yhteiskunta tukisi vielä nykyistä enemmän jaksamisessa (tukipalvelut, hoitoapu) ja taloudellisesti silloin, jos on pienikin mahdollisuus, että abortti ei ole naiselle se ehdoton ykkösvaihtoehto.
"Et varmaan tule koskaan vahingossa raskaaksi tulemaan? Mielipiteelläsi abortin suhteen on sama arvo kuin miesten mielipiteellä. Ei liikuta sinua joten moralisointi on helppoa."
- Kyse ei ole naisten oikeuksista vaan yleisistä ihmisoikeuksista, tässä tapauksessa lasten oikeuksista. Eikö jokaisella ole oikeus vastustaa vaikkapa juutalaisten laittamista kaasukammioihin, vaikkei asia kosketa itseä? Entä moniin kulttuureihin kuuluvat lapsiavioliitot tai lapsityövoiman käyttö? Pitäisikö hyväksyä naisten "ympärileikkaukset" eli sukupuolielinten silpominen, koska se ei millään tavalla kuulu meille suomalaisille?
verrattuna sinuun porsaskin on älykäs! Mitä jos lopettaisit tuon v*ttuilun ja olisit niin aikuinen kuin väität...
mieltä, hyvin puit sanoiksi!
eroat suuresti kypsistä ikäisistäsi! Puhuit (kirjoitit) jälleen puolestasi.
sinulla on siis kunnia tuntea monia "kypsiä" 21-vuotiaita. Kuinka vanha itse olet?
Ja saanen vielä lisätä että kypsyys on kai jokaisen oma määritelmä, ei mikään universaali totuus eikä ainakaan synonyymi samaa mieltä kanssasi olemiseen.
Joten suonet anteeksi jos en nyt masennu kirjoituksistasi ja mene hyppäämään sillalta vaan taidan uhmata sinua ja jäädä tänne, päivääsi sulostuttamaan.
kypsymättömyyttäsi todistavia, kuin uhmaisen teinin juttuja. Kypsyys ei ole vain jokaisen oma määritelmä, mutta ei kyllä synonyymi kanssani samaa mieltä olemiseenkaan. Kypsymättömyytesi vain näkyy kirjoituksistasi. Sorry!
ei sitten voi yhtään mitään
Moni on jatkanut opiskelujaan saatuaan lapsen, vaikka sitten olisi ollut vahinkokin. Käytännön kokemuskesta voin kertoa, että kyllä tutkinnon suorittaminen ja nousujohteinen ura onnistuu aivan hyvin "vahinko" kainalossakin.
SInä taidat nyt tällä kertaa paasata asiasta, jost et mitään tiedä, mutta esiinnyt asinatntijana...taas!
ja olisin voinut ajatellakin samoin kuin sinä nyt. Siitä on kuitenkin aikaa jo neljännesvuosisata, ja eletyt vuodet opettavat yhtä sun toista. Ensinnäkin, kaikki eivät löydä itselleen vakituista partneria tai jostain syystä ovat menettäneet partnerinsa. Aikuiset ihmiset eivät silti ole valmiita elämään munkkeina tai nunnina. Vaikkei seksi olekaan syömiseen verrattava perustarve, se on kuitenkin hauskaa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä hauskempaa se on, odota vain niin huomaat ;)
En nyt ymmärrä... abortin vastustajien (sinäkin mikko?) mielestä lapsella on perus oikeus olla olemassa ja elää ja siihen väliin ei kukaan saa mennä. No, tässä tekstissäsi kuitenkin kirjoitat:
"Se sohaisee samaa ihmisyyden osa-aluetta kuin abortti, eli syntymättömien lasten oikeuksia. Tässä tapauksessa nämä lapset sitten jopa jossakin vaiheessa syntyvät ja tulevat myöhemmin kamppailemaan oikeuksistaan. Se, että lapselta evätään lopullisesti tai pitkäksi aikaa tieto isästään siksi, että hänet siten saadaan synnytettyä kahden naisen "sateenkaariperheeseen" puuttuu lapsen, joka hänkin on ihminen, perustavanlaatuisiin yksityisiin ja henkilökohtaisiin oikeuksiin ja asioihin. "
SIIS et kannata hedelmällisyyshoitoja esim. kahdelle naiselle, koska silloin lapsi ei saisi isää, joka on jokaisen lapsen perusoikeus. MUTTA nainen ei saa tehdä aborttia vaikka lapsen isä ei pitäisi mitään yhteyttä lapseen jota ei halunnut.
Siis kaksi tapausta, jossa isä puuttuu: toisessa lasta ei saat tehdä ja toisessa raskautta keskeyttää. Missä logiikka?
Ei-suunniteltu raskaus: tässä ovat osallisina sekä nainen, että mies, eli äiti ja isä. Vaikka nainen lasta kantaakin, on hänellä täysi oikeus, mieluummin jopa jossakin määrin velvollisuus ja suositeltava ratkaisu vaatia isältä myös vastuuta. Tämä on kaikin puolin lapsen parhaaksi. Lapsen parhaaksi _ei voi olla_ menehtyminen aborttiin.
Hedelmöityshoitolaki hallituksen esityksen mukaisessa muodossaan: se aiheuttaisi ensimmäistä kertaa koko Suomen historiassa tilanteen, jossa vartavasten lakitekstiin kirjataan perusteita, jonka perusteella voitaisiin lapsensaanti suunnitella ja toteuttaa niin, että lapselta lähtökohtaisesti evättäisiin oikeus isään, eikä lapsi myöhemminkään saisi tästä asiasta kannetta nostaa. Tämä onkin sitten lakivaliokunnan ja ilmeisesti myös eduskunnan enemmistölle mahdotonta hyväksyä.
Lailla sääntelemättömät hedelmöityshoidot: tämä on nykytilanne Suomessa ja kasvualustana nyt ja jatkossa ilmentyville kiistoille ja eettisille ongelmille. Siemennesteen luovuttajaa vastaan voidaan nostaa isyyskanne ja isyys vahvistaa kaikkine juridisine ja taloudellisine seuraamuksineen, jos hedelmöityshoitoja on menty antamaan naispareille ja itsellisille naisille. Käytännössä tämä on johtanut luovutetun siemennesteen pulaan kun harvat miehet uskaltavat siemennestettään luovuttaa kun seuraukset ovat epäselviä. On myös tavanomaista, että lääkärit samasta ja omantunnon syistä kieltäytyvät käyttämästä hedelmöityshoidoissa luovutettuja sukusoluja missään tapauksessa.
...kolmekymppisenä yksityispraktiikkaa pääkaupunkiseudulla ja asiakkaina on kaupungin kerma. Kuinka se olisi tapahtunut vahinkokainalossa käytännön tasolla? Miehensä, jolla itselläänkin hieno ura, olisi varmaan jäänyt lapsen kanssa kotiin, että äiti pääsee vastaanotolleen heti synnytystä seuraavana päivänä?
Hmm, siis hiukan ikävään sävyyn puhut siitä, miten minun tulisi tarkistaa ihmisen psyko-fyysis-sosiaalisuutta biologian, psykologian ja sosiologian kirjoista. Kaikella kunnioituksella - älä opeta äitiäsi nussimaan. Tarkoittaen sitä, että sinulla ei ole tietoa koulutustaustastani, eikä siitä, miten paljon olen moisia kirjoja lukenut. Kommentoin sitä, että ihminen _todella_ on eläin, vaikkakin monelta osin erityisen kehittynyt sellainen. Loput (ne, mitä itse katsoit tärkeäksi ottaa nyt esille) ohitin sillä perusteella, että keksustelupalstalla on tarkoitus keskustella - väitöskirjojen, tieteellisten julkaisujen ja tekstien foorumi on jossain muualla, kuin täällä.
Phoittelen, mutta ylimielisellä asenteellasi annat vaikutelman pikkutytöstä, jolla on liiallinen tarve päteä "edes jossain". Ethän ole liian kärkäs aliarvioimaan muita ihmisiä?
Tektisi loppuosasta olen enimmäkseen samaa mieltä. Tuuki olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta mahdollisimman moni abortti jäisi tekemättä. Ja näillä tarkoitan nimenomaan niitä, jotka on tehty harkitsematta kunnolla, vastoin omaa todellista tahtoa.
"tuskin nyt kukaan perheensä sisällä on taloudellisesti epätasa-arvoisessa asemassa. "
Saattaisit yllättyä.
Piipahda lueskelemassa ihan kuriositeettina äideille ja isille tarkoitettuja palstoja, kotiäitiys aiheena, tahi pienet lapset, huoltajuus. Saatat yllättyä negatiivisesti siitä kuinka moni perheenäisi oikeasti elää asemassa jossa hänellä ei ole lainkaan taloudellista vapautta tai päätäntävaltaa. Inhottava asia se on, mutta hyvin todellinen, suurimmassa osassa perheitä nainen on kotiinjäävä vanhempi ja mies ei ehkä osaa lainkaan samaistua niihin ongelmiin joita kotiäidin rooli tuo, ja päinvastoin, nainen kotoa käsin ei näe niitä paineita joiden keskellä mies päivänsä viettää. Ja kun raha tulee vain toiselta osapuolelta, siitä tulee aivan huomaamattakin vallankäytön väline eikä yhteistä hyvää enää ole.
***
Mutta eikö Helsingin jossain laitoksessa käytetäkin Tanskalaista spermaa juuri näiden juridisten ongelmien välttämiseksi? Tanskassa kun tuollaista lainsäädäntöä ei ole, jolla luovuttajan nimettömyys mitätöitäisiin... Tuokin mahdollisuus on jatkossa pysyvä. Niin oli jossakin lukemassani artikkelissa annettu ymmärtää, että he aikovat jatkossakin antaa esim. naispareille hoitoja tällä ulkomaisella spermalla.
Way to go, sanon minä! Naisella on oikeus lisääntyä vaarantamatta terveyttään siinä prosessissa, (vertaa siihen tilanteeseen jossa lasta haluava nainen pakotetaan etsimään yhdenillan seksisuhde baarista tms. jotta saisi sen haluamansa lapsen. laillista, moraalisesti arveluttavaa mutta varsin tavallista, vahingollista melkein kaikille osapuolille ainakin potentiaalisesti. Lisääntymisvietti on pirun vahva asia...) niinhän hedelmällisilläkin on! Määrittääkö sairauden jälkitila tai elimellinen häiriö nykyään ihmisoikeudet?
***
Tuo Suomen ulkopuolelta saadun siemennesteen käyttö on hyvinkin mahdollista nykyään johtuen siitä, että ala on sääntelemätön. Sen sijaan jos laki menee läpi lakivaliokunnan esittämässä muodossa (mikä olisi suotavaa), niin Suomessa ei ilmeisestikään itsellisten naisten tai naisparien hedelmöityshoitoja teetättäisi kukaan, ilman riskiä ainakin ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, sakoista, konfiskaatioista ja lääkärinoikeuksien menetyksestä. Jatkossa totta kai säilyy mahdollisuus saada lapsi miehen kanssa, mutta silloin tämä mies tullaan vahvistamaan isäksi ja toiseksi vanhemmaksi eikä naisparin toisella osapuolella ole asiaa tähän juridiseen asemaan. Ei muuten olisi hallituksen esityksenkään mukaisessa muodossa. Siinäkään ei naisparin toista osapuolta voitaisi vahvistaa virallisesti lapsen vanhemmaksi (vaikkakaan isyyskannettakaan ei saisi ajaa).
Tämä on kyllä jo liian paksua! Kykenen ymmärtämään kielteisen kantasi aborttiin, mutta tämä on aivan lian paksua - mikään pro life -aate ei voi selittää tätä! Vai sakkoja, vankeutta... Voi elämän kevät.
Ainoa hyväksyttävä rajoitus jota kannatan olisi se, että mikäli nainen ehdoin tahdoin haluaa tulla yksin raskaaksi, hän ei saisi vaatia yhteiskunnan elatusmaksua. Lapsilisät ja muut etuudet tietysti kutenkenelle tahansa.
"Jatkossa totta kai säilyy mahdollisuus saada lapsi miehen kanssa, mutta silloin tämä mies tullaan vahvistamaan isäksi ja toiseksi vanhemmaksi"
Ja tämä olisi sinusta suotavaa? Tilanne jossa nainen joutuu etsimään vieraan miehen seksiä varten, mahdollisesti jopa monta kertaa, saadakseen raskauden alkamaan, vaarantaen samalla terveytensä (sukupuolitaudit tms.) ja parisuhteensa (voimia vaan sille kotonaodottavalle toiselle osapuolelle joka toivoo myös raskautta ja tietää että tämä on ainoa keino saada yhteinen lapsi mutta kivalta se ei varmaankaan tunnu) puhumattakaan nyt siitä kuinka epämiellyttävää "väärän sukupuolen" edustajan kanssa seksi mahtaa olla. Lisäksi miehen tulisi olla täysin tuntematon jottei häntä tarvitsisi sekoittaa isyyteen, vaan nainen (naiset) saisivat kasvattaa lapsen yhdessä omanaan.
Sitten, jos jotenkin mies saisi selville että häntä on käytetty geenipankkina ja saisi isyytensä testin kautta tunnustettua... (mikä nykyisin on äidin kiellettävissä) ja biologinen äiti sattuisi kuolemaan, "isä" voisi saada lapsen huoltajuuden itselleen tämän kasvattaneesta toisesta naisesta huolimatta, lapsi joutuisi jättämään ainoan vanhemman jonka tuntee, äitinsä jo menettäneenä, ja asumaan vieraan miehen kanssa, joka kaikella todennäköisyydellä ei ole asennoitunut isäksi vielä kovin pitkään, saatikka tiedä lapsestaan mitään.
Oletpa mies, sen kyllä huomaa.
***
Hedelmöityshoitolaki ei ole saanut lakivaliokunnassakaan tällä kertaa vielä sitä lopullista kirjainmuotoaan, mutta jos vertaa vuoden 2003 tapaukseen, niin silloin ehdotuksessa oli säännöksiä hedelmöityshoitorikoksista. Näissä tapauksissa hedelmöityshoidon tilanneet naiset eivät olisi joutuneet rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta sen sijaan hedelmöityshoidon suorittaneet lääkärit tai hoitohenkilökunta kylläkin.
En puhu mistään kiihkomielisestä ja utopistisesta pro-life-hössötyksestä vaan siitä, mitä eduskunta saattaa oikeasti äänestää Suomen lakiin kirjattavaksi lähimmän puolen vuoden sisällä.
miksi ihmeessä hedelmöityshoitoa naiselle antanut lääkäri pitäisi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen? Menee aika reippaasti yli hilseen!! Perusteluja kehiiin, pyydän!
Sinun Suomesi olisi siis semmoinen missä naiset joutuisivat lähtemään maasta sekä hedelmöityshoitoa saamaan että abortoitavaksi? Saako edes synnyttää kotimaassa?
Räsänen vastustaa avoimesti ja aika kiihkolla aborttia joten hänen tekstinsä ei itseasiassa eroa ihan kamalasti kenen tahansa muun vastustajan kirjoituksista. Kannattaa myös muistaa että varsinainen amamtingharjoittaminen lääkärinä on ollut aika rajattua jo parinkymmenen vuoden ajan hänen ollessaan kansanedustajana...
Miksi aborttia ei saa tehdä siksi ettei halua lasta kasvatettavakseen? Miski pitäisi eri tavoin saattaa ihmisen tietoon millaista oliota hän on poistamassa sisältään? Syy lienee se, että aina joku ei pystyisikään tekemään aborttia vaan muuttaisi mielensä ja kenties katuisi sitä karkeasti loppuikänsä! Eri tavat opastaa ja tiedottaa on ihan oikein, mutta miten vältetään se että ei samalal syyllistetä aborttia harkitsevaa tekemään päätöksensä väärin perustein?
Keskoshoidosta keskustellessa aletaan olla jo siinä vaiheessa, että ehkä lääketieteen osalta olisi ennemmin keskusteltava kuinka pienen keskosen "pelastaminen" on inhimillistä ja oikein? Missä menee lääkärin ja luonnon raja ja missä lääkäristä tulee jumala joka päättää. Omasta mielestäni nyt ollaan jo hoitamassa sellaisia keskosia joiden tulisi antaa kuolla pois sen sijaan että niitä väkisin kivuliain hoitotoimin pakotetaan elämään. Noiden lasten elämä ei välttämättä ole koskaan kovin laadukasta tai se voi jopa olla surkeaa ja tietysti osa selviää loistavastikkin. On surullista että jollakulla ainoa tapa saada lapsi on keskoshoidon kautta, mutta samalla voidaan miettiä mikä on sen inhimillisen tarpeen hinta yhteiskunnalle. Keskoslapsi on kallis lapsi. Erikoissairaanhoidon kulut kasvavat ja tämä on yksi syy siihen. Tarkoituksenmukaisempaa olisi ohjata rajallisia resursseja lasten, nuorten ja aikuisten hoitamiseen. Asiaan toki suhtautuu eri tavalla kun se on ajankohtainen itselle ja silloin kun siihen voi suhtautua asiana asioiden joukossa ja raha on jollain tavalal hyvin väheksytty asia vaikka se vaikuttaa erinäisiin palveluihin konkreeettisesti joko ne sallimalla tai eväämällä..
Ehdottomasti on ristiriitaista kun sman ikäisiä sikiöitä toisaalla menee hukkaan ja toisaalla niiden eteen tehdään vaikka mitä. Se ristiriita tulisi ratkaista kuitenkin jollakin muulla kuin tunteella?
"Keskoslapsi on kallis lapsi. Erikoissairaanhoidon kulut kasvavat ja tämä on yksi syy siihen."
Sillä lailla. Ei mitään lisättävää tähän asiaan - kommenttisi on itsessään niin sairas ja typerä, että jokainen järkevä ihminen tietää, miten suhtautua siihen.
Jos joku on valmis abortoimaan lapsensa, niin kyllä hänen täytyy myös olla valmis kohtaamaan tosiasiat: kohdusta poistettu sikiö on lapsi, eikä asia kaunistelemalla mihinkään muutu.
PS: Lääketieteen totuudet ovat edelleen totuuksia - ei mielipiteitä - kertoi ne sitten uskovainen tai ei-kristitty.
nimenomaan on kohtuullista että jokainen tietää mitä on tekemässä ja ymmärtää asian, mutta on ihan eri asia kun yritetään manipuloida erilaisilla asioilla ihmisiä tekemään "oikeita" päätöksiä.
Suomessa on totuttu siihen että kaikkia hoidetaan ja kaikilla on kaikki hyvin, mutta monessa muussa maassa raha asettaa ihan oikeasti rajoituksia ainakin niille joilla sitä ei ole. Meillä hyvinvointi tulontasauksineen hämärtää monta asiaa. Kuitenkin ennenkaikkea ja ennen sitä taloudellista puolta olisi hyvä muidenkin kuin joidenkin lääkäreiden pohtia missä menee keskosten hoitamisen rajat. Muissa pohjoismaissa etenkin norjassa on jo hyvin toisenlaienn suhtautuminen keskosien hoitamiseen ja se on paljon ihmismäisempi tapa kuin tämä meidän hoidetaan vaikka väkisin-linja..
Tosiasiat eivät aina ole mukavia ja kivoja, mutta ne ovat tosiasioita joiden perusteella joitakin päätöksiä tehdään ja nämä päätökset taas vaikuttavat jonnekkin muualle. Yhdestä kakusta kun ei riitä jaettavaa kaikkialle..
Lisäänpä tuohon aiempaan vielä sen verran että ennemmin kuin kaikkein pienimpien keskoslasten hoitoa lisätään hoitaisin vanhuksemme inhimillisissä olosuhteissa joista harva vanhus nykyisin pääsee nauttimaan.
Niin ja kuka sanoi että olen itse samaa mieltä kuin kirjoitin? Sehän oli vain pohdintaa..
Itseäni ihmetyttää kun abortin puolustelijat väittävät usein, että kyse on mielipiteistä, niissäkin asioissa, joissa on kyse puhtaista faktoista:
"Lääketieteen totuudet ovat edelleen totuuksia - ei mielipiteitä - kertoi ne sitten uskovainen tai ei-kristitty." !!!!!
kollega, kun on noin pienestä alkanut voida pahoin. Lääkärithän joutuvat jo opintojensa aikana olemaan muun muassa mukana ruumiinavauksissa, joten heidän tulee kyetä kestämään kaikenlaista. Ehkäpä alan vaihto olisi tuolle kollegalle tarpeen, ellei sitten kyse ole Räsäsen itse keksimästä jutusta...
Pientenkin keskosten pelastaminen tai heidän pelastamisensa yritykset ovat oikein. Ensinnäkin, on rumaa alkaa rahoja laskemalla tuomita ihmisiä heitteille ja kuolemaan, toiseksi jos opitaan pelastamaan hengissä raskausviikolla X syntyneitä lapsia, samalla opitaan tekniikkaa pelastaa raskausviikoilla X 1, X 2 ja X 3 syntyneitä lapsia hengissä ja _terveiksi_.
Faktat ovat faktoja kertoi ne sitten uskovainen tai ei-kristitty, mutta esim. ainakin Räsäsen artikkeli mielestäni on kyseenalainen. Se, kuinka hän oli tavannut aborttien parissa työtä tekevä joka oli sanonut: "Tämä on pyövelin hommaa!"
Jos työ kyseisen henkilön mielestä oli pyövelin hommaa, niin miksi hän oli alunperinkään päätynyt alalle, ja miksei hän vaihtanut alaa? Luulisi että sellaisella ihmisellä olisi koulutuksen puolesta varaa katsastella muitakin työpaikkoja.
Ja mitkä sinun mielestäsi ovat faktoja, ovat toisten mielestä epä-faktoja - siinä mielipide-ero. Tässä tarkoitan sitä, että sinun mielestäsi kenties on fakta että 12-viikkoinen sikiö on jo lapsi, ja toisen mielestä se taas ei ole fakta. Kumpi on oikeassa?
rahan laskeminen on rumaa, mutta kaikki sairaalat pyörivät tasan tarkkaan ihan sen mukaan kuinka niissä rahaa käytetään ja mihin sitä laitetaan. Suurin kulu on palkat ja niistä on koko homma kiinni. Ilman palkkaa ei kukaan töihin mene joten siihen asti kun euroja ropisee niin hoitoa tarjotaan..
Miksi ihan oiekasti pitää oppia pelastamaan lapsia joiden ei ole ollut tarkoitus syntyä vielä pitkiin aikoihin tähän maailmaan ja joiden elimistö ei todellakaan ole valmis aloittamaan elämää kohdun ulkopuolella? Ketään ei todellakaan tarvitse tuomita kuolemaan tai jättää heitteille vaan harkinnan kanssa elvyttämiseen asetetaan rajat joissa on oikeasti järkeä.
Sinun varsinkin olisi ollut hyvä katsoa eräs dokkari nimenomaan Norjasta jossa lääkäri puhui kauniisti siitä tosiasiasta ettei likimainkaan kaikki keskoset selviä ja osan tulee antaa kuolla pois koska eivät tahdo elää. Tahtomisena käsitettiin siis sitä että lapsella ei ole omaa halua esim hengittää jne ja silloin tietyn ajan kuluttus luovutaan hengityskoneesta jota ei automaattisesti edes oteta käyttöön osana keskoshoitoa. Tämän lääkärin suhtautuminen oli todelal inhimillinen ja järkevä. Vanhempien kanssa päätettiin hoidon lopettamisesta tai jatkamisesta ja jos lääkärit näkivät sen toivottomana niin vastoin vanhempien toiveita aktiivinen hengissäpitäminen (pakottaminen)lopetettiin lääkäritiimin pohdittua asiaa.
Tehohoitovuorokausi maksoi jo muutamia vuosia sitten n 600€ vuorokausi joten kannattaa ihan oikeasti miettiä onko se sen väärti? Sille jonka lapsi on keskoskaapissa asia on aivan yksiselitteinen, mutta silloin ratkaisee tunne ja toiveet. Sille jolla asia ei ole henkilökohtainen asialla voi olla muitakin puolia..
Lopun terveiksi pelastaminen on hyvin suhteellista sillä nyt jo tiedetään että pienillä keskosilal on lukuisia kuntoutusta vaativia vaurioita ja vammoja, joku selviää ihan terveenäkin, mutta harvemmin. Osalla on koko eliniän haittavia vaurioita mm keuhkoissa jne ja vielähän kukaan ei osaa sanoa miten noiden lasten aikuisuus sujuu.
On inhimillistä vanhempia kohtaan yrittää tehdä kaikki mahdollinen, mutta onko se myös sitä lasta kohtaan? Milloin luonnon pitäisi antaa päättää asioista lääkärien sijaan? Nythän Suomessa ei ole mahdollista lopettaa hoitoa kuin tietyillä kriteereillä ja ne harvoin keskosten kohdalla sopivat.
Ja vielä lopuksi; sen rahan puutteen takia ne vanhukset siellä vanhainkodilla makaavat samoissa vaipoissa 8-12 tuntia jopa pidempään vuorokaudet läpeensä sängyssään. SE ei ole inhimillistä eikä oikein vai mitä olet mieltä? Samalla rahapussilla vain molemmat ovat toinen elämänsä alussa ja toinen lopussa..
Mielestäni aivan liian pienenä syntyneen
pakottaminen elämään on sairasta,
vanhempien äärimmäistä itsekkyyttä.
Harva todella pienenä syntyneistä selviää
ilman pysyviä vammoja, jopa vakavasti loppueläämään vaikuttavia.
Ja vain siksi, että vanhemmat VÄKISIN halusivat
pitää hänet!
Mielestäni todellista rakkautta osoittaa kyky
luopua, olla pakottamatta "elinkelvotonta"
elämään.
Vanhempien halu saada lapsi ajaa lapsen parhaan
ohitse, he eivät ajattele lapsen tulevaisuutta,
mahdollisuuksia elämässä, VAAN ITSEÄÄN.
Paljon enempää ei enää voisi tehdä väärin,
kuin pakottaa vammautuneen elämään.
Elämä on kuitenkin julmaa, ja vahvat pärjäävät,
käsi ylös, kuka haluaa, ettei lapsellaan ole
mahdollisuuksia elämään, ystäviin, menestymiseen
koulussa, avioliittoon, työhön?
Mitä järkeä on elämässä, jota ei voi elää?
Tästä tulee jotenkin mieleen Hollannissa epävirallisesti harjoitettu käytäntö, jota siellä on yritetty lakiinkin ympätä. Sanalla sanoen, vanhempien oikeus päättää kehitysvammaisen vastasyntyneen lapsensa teloittamisesta myrkkyruiskeella. Jotkut ovat yrittäneet tässä käyttää eutanasia tai kuolinapu-sanoja, mutta koska surmaaminen ei tapahdu edes henkilön itsensä vakaasta tahdosta, käytäntöä on pidettävä "täytenä" vakaasti harkiten ja erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla murhaamisena.
Seuraava askel varmaan olisi se, että vanhemmat, jotka eivät vastasyntyneestä lapsestaan haluaisi huolehtia, mutteivät toisaalta haluaisi tätä huostaanotettavaksi tai adoptoitavakseen, voisivat "sosiaalisista syistä" niinikään surmauttaa lapsensa.
sitten?
On aikalailla eriasia antaa ennenaikaisesti
syntyneen, itsenäiseen elämään kykenemättömän kuolla "luonnollisesti", jatkamatta agressiivisia, hänet tod.näk. vammauttavia
hoitoja, kuin tappaa myrkkyruiskeella itsenäisesti elämään kykenevä vauva...
Tajuat varmaan sen itsekin?
Vammaiseksi jo raskausaikana todetun lapsen
synnyttämistä vanhemmat sensijaan voisivat
usein harkita hieman tarkemmin,
samoin perustein, kuin jo edellä esitin.
nyt mentiin jo asian viereen ja oikeastaan aika kauas..
Jo elossa olevan ja itsellään elävän ihmisen surmaaminen on aina surma tai murha ei siinä tarvitse varmaan sen enempää keskustella asiasta täälläpäin maailmaa?
Lapsen vammaisuus paljastuu usein vasta ensimmäisen ikävuoden lopulla tai myöhemmin. Siihen asti ihan oikeasti vammaista lasta pidetään vielä vain poikkeavasti kehittyneenä varsinkin jos on harvinaisemmasta diagnoosista kyse jolloin on samala kyse lääkärien ammattitaidosta.. Tuon ikäisen elämän päättäminen on julmaa ja itsekästä koska vaihtoehtona jopa hollannissa on antaa lapsi laitoshoitoon jolloin siitä ei itselle ole vaivaa eikä haittaa. Ja aina jos on vaihtoehtoja on niistä kaikille osapuolille edullisinta käytettävä jotta kaikkien oikeudet tulevat tasapuolisesti huomioitua?
Kehitysvammaisen päivien lpettaminen on sitäpaitsi usein kovin helppoa ilman ruiskeitakin koska jos puhutaan vakavasti vammautuneesta niin jätettään vain epilepsia hoitamatta se kun jokaiselta löytyy likimain ja kohta ei ole sitäkään lasta riesana!
Tuo Hollannin käytäntö ei ole kai vielä olemassa vaan siitä on keskusteltu ainakaan sikäläiset tuttavat eivät ole asiasta puhuneet nyt toviin sillä sielläkin se on herättänyt runsaasti keskustelua molempiin suuntiin kuten moni muukin erittäin vapaamielinen ja omaperäinen ajatus joita siellä syntyy..
Eutanasia taas on asia joka mielellään pidetään ulkopuolella toiminnan jota asinomainen ei itse osaa haluta tai pyytää tai edes ymmärrä! Kyseisessä maassa kun on mielestäni kaksi hyvää asiaa; tulppaanit ja eutanasia..
mikko, yleensä jutuissasi on ollut jotain fiksuja pointteja, mutta nyt kyllä menit yli rajan. Otapa selvää tästä Hollannin eutanasia -käytännöstä. Asun täällä Hollannissa itse eikä täällä kyllä kukaan mielin määrin toisia pysty tappamaan, ei kehitysvammaisiakaan. Eutanasia on tosiaan laillista, mutta hyvin tarkasti säännösteltyä.
Hollannissa myös on asetettu rajat sille minkä ikäisiä keskosia ei enää hoideta. En muista rajaa, mutta se meni sellaisessa iässä, jossa juuri kukaan lapsi ei ole selvinnyt vailla vakavia aivojen ja vartalon vammoja. Suomessa hoitosuositus menee jossakin 21 viikon tietämillä? Hollanti ottaa kantaa elämänlaatuun ja se on mielestäni erittäin inhimillistä.
Itse sallisin eutanasian Suomessa ehdottomasti esimerkiksi terminaalivaiheessa oleville sairaille, jotka kärsivät suurista kivuista. En haluaisi itsekään elää laitteiden varassa tiedottomana; mieluummin luovuttaisin vaikka toimivat elimeni toisten käyttöön.
Keskoshoidon laiminlyönti, vammaisten surmaaminen ja heitteillejättäminen muodossa tai toisessa ovat osa kaltevaa pintaa, jossa lähellä väijyvät vammautuneiden, vakavasti sairastuneiden tai vanhusten eliminoimiset. Tämä asia on osattava tunnistaa ajoissa. Muuten joudutaan tulevaisuudessa lukemaan esim. sellaista, että 10-vuotias poika räjäytti ilotulitusraketin, menetti näkönsä ja eutanasia toimitettiin "onnistuneesti" viikon päästä kun vanhemmat "suostuivat toimenpiteeseen". Täällä eivät selvästi monet ole lukeneet lainkaan historiaa eivätkä tiedä, mitä helvetillisen painajaismaisia kehityskulkuja "valtion pyhittämä surmaamiskulttuuri" on aikanaan tarkoittanut!
"Mielestäni olisi tärkeää, että lääketieteelliset tosiasiat olisi tiedossa silloin kun aborttia harkitaan. Tiedän, että veriset kuvat 10 cm kokoisista abortoiduista vauvoista tai pienistä irronneista jaloista on raakaa katsottavaa, mutta toisaalta se on tosiasia. Uskovaisten tietentahtoinen kiihkoilu mielenosoituksineen on toki tarpeetonta."
Tosiasioiden pitäisi olla tiedossa ja nähtävillä jo aborttipäätöstä tehtäessä!
On paljon kauheampaa nähdä ne tosiasiat sitten kun on liian myöhäistä päättää toisin...
Olen melkein samaa mieltä siitä, että Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Kuitenkin itse näen elämän alkavan varsinaisesti siitä, kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy onnistuneesti kohtuun, koska silloin hedelmöittyneellä munasolulla on kaikki edellytykset kehittyä valmiiksi ihmiseksi. Ns. villillä (kiinnittymättömällä) munasolulla ei vielä ole.
Jotkut abortin puolustajat väittävät abortin olevan aivan sama asia, kuin se, että raskauden ehkäisykeinoilla estetään hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen kohtuun. Kuitenkin ihan lääketieteellisestikin raskauden määritellään alkavan munasolun kiinnittymisestä, eli raskauttakaan ei voi keskeyttää ennen sitä!
Itse vastustan liian kevein perustein tehtyjä abortteja. Sellaisina pidän vapauden- ja mukavuudenhalun takia tehtyjä keskeytyksiä. Myöskin taloudelliset syyt ovat usein vain tekosyy, koska Suomen sosiaaliturva on sellainen, että täällä kyllä pärjää. Eri asia on sitten se ihmisten mielissä jatkuvasti kasvava vaatimustaso. Itse olen kokenut minimitoimeentulolla elämisen kahden lapsen ja puolison kanssa, kun oma äitiyspäivärahani oli pienin mahdollinen ja puoliso sairasti samaan aikaan. Hyvin selvittiin, vaikka omista haluamisistaan piti kyllä tinkiä. Nyt olemme taloudellisesti hyvin toimeentulevia, mutta en voi kyllä sanoa, että elämä itsessään olisi ollut sen köyhempää taloudelliseti köyhänäkään.
kirjoituksessaan muistanut lainkaan mainita sitä, että esim. alle 12-viikkoinen sikiö on täysin riippuvainen äidistään eikä kykene selviytymään hengissä kohdun ulkopuolella.
"Ihmisyksilöistä" puhuminen on silkkaa hurskastelua. Alkioista ja sikiöistä kehittyy myöhemmin ihmisiä, mutta syntymättömien lasten "yksilöllisyydestä" puhuminen on hölmöläisten hommaa.
Luuletko tosiaan, ettei suurin osa aborttia harkitsevista olisi kiinnostunut siitä, minkäkokoinen ja -näköinen alkio kohdussa milläkin hetkellä kasvaa? Itse ainakin olin hyvinkin kiinnostunut aiheesta ja jotta olisin pystynyt tekemään harkitun päätöksen, tuli asioita tarkastella moninaisesti useasta eri näkökulmasta.
Ja myös se, että ultrakuvan näkeminen jollain lailla vaikuttaisi päätökseen, ei mielestäni oikein pidä paikkansa. Jokainen aborttiin menevä joutuu käymään ultrassa ainakin kerran, jotta todetaan alkion ikä ja kohtuun kiinnittyminen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätöstä ei täysin ole tehty tai päätös on epävarma(ehkä painostuksen alla tehty), saattaa ultran näkeminen vaikuttaa. Tällöin puhutaan kuitenkin kaiketi siitä 20%:sta, jotka tulevat kärsimään abortista jokatapauksessa. Ja nämä abortit saavatkin mielellään jäädä tekemättä.
Ja vastausta ensimmäiseen kysymykseesi: Kyllä mielestäni ainakin minä sain riittävästi tietoa. Jokainenhan joutuu käymään sekä kahdella lääkärillä(aborttihan on Suomessa luvanvarainen ja vaatii kahden lääkärin hyväksynnän), sekä terveydenhoitajalla, jotka kaikki ovat velvollisia kertomaan toimenpiteestä ja kaikista siihen liittyvistä seikoista.
keskustellaan, niin minkäs ikäinen
sikiö on 10cm mittainen???
Ei taida olla alle 12 viikkoinen...
Ja yli 12vko:n keskeytettävät ovat
yleensä lääketieteellisin perustein,
eli sikiön vakavan vamman vuoksi keskeytettäviä...
Olen joutunut tekemään yhden myöhäisemmän
vaiheen (vkolla 22) keskeytyksen,
jolloin vauvani oli n. 15cm pitkä.
Eli, alkuraskauden normaalissa kaavinnassa
alkio ei ole joitakin senttejä pidempi,
sieltä saa kyllä ihan tosissaan etsiä
käsiä ja jalkoja, jos tosiaan haluaa...?
Miksi tällaisia ihmeellisiä,
tuomitsevia kirjoituksia?
Ettekö lainkaan mieti lapsen parasta?
Sitä, että jokaisella syntyvällä lapsella
on oikeus häntä toivoviin vanhempiin,
joilla on asianmukaiset resurssit huolehtia
hänesta?
Alkio ei menetä vielä mitään,
mutta syntynyt lapsi voi menettää hyvän elämän.
Abortti on todellista vastuuta osoittava
teko, jos tilaa lapselle ei ole.
olet varmaan osaat varmaankin arvioida moniko abortti tehdään silloin kun sikiö on jo 10cm. Kirjoitit näin:
"Tiedän, että veriset kuvat 10 cm kokoisista abortoiduista vauvoista tai pienistä irronneista jaloista on raakaa katsottavaa, mutta toisaalta se on tosiasia."
Miksi pitäisi katsoa tällaisia kuvia, jos oma abortti, kuten suurin osa aborteista, tehdään ennen kuin sikiö on lähelläkään tuollaista kokoa tai kehitystasoa? Tiedän aivan selvästi, kuten kuka vain selväjärkinen ihminen, että alkiolle olisi kehittynyt ihmisen piirteitä ennen pitkää ja se olisi ennen pitkää kasvanut 10 cm pitkäksi. Miksi ihmeessä pitäisi siis katsella tuollaisia kuvia?
Muista myös että mitä myöhäisempi abortti, sitä painavampi syy. En usko, että sinun tai kenenkään muunkaan asia tuomita naisia, jotka ovat niin epätoivoisia tai ihan vain tilanteen pakottamia (lääketieteelliset syyt), että päätyvät/joutuvat aborttiin myöhäisessäkin vaiheessa.
Jos olet samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa siitä, että biologisesti ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ethän silloin abortoi omia mahdollisia ihmisyksilöitäsi käyttämällä ehkäisyä, joka estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinään? Tämähän on nimittäin silloin abortti, jota ilmeisesti vastustat. Kuparikierukka ja jälkiehkäisypillerit voivat toimia näin, myös eräät pillerit. Eli jos näitä käytät, et voi tietää ehkäistyikö raskautesi siten, että hedelmöittymistä ei tapahtunut vai siten että estit ihmisyksilön kehityksen.
Ainakin minulle riittää, että lääkäri tietää ne - siitä niille maksetaan.
Enhän minä ymmärrä televisionkaan toimintaa, silti katselen sitä lähes päivittäin.