Yliopisto-opiskelijoiden ja AMK-opiskelijoiden sivistystasot on erilaiset.
Yliopistossa opiskelu orientoi luettuun asiasivistykseen, joka todella ja valitettavasti rajoittuu luetun ymmärtämiseen ja sen soveltamiseen käytännössä.
Ammattikorkeakoulussa opiskelevat omaksuvat vähemmän kirjatietoa ja enemmän sosiaalista vuorovaikutusta. Tämä kehittää sosiaalista älykkyyttä sekä taitoa sopeutua ja menestyä asioissa joiden pääasia on ihminen, ei asia.
Tämän päivän työelämässä ovat ensisijaisessa asemassa ihmisten väliset vuorovaikutustaidot. Jos yliopistosivistyksellä päästään hierarkkisesti korkeampiin virkoihin, niin AMK-koulutuksella päästään vuorovaikutteisiin ja työntekijän henkisen hyvinvoinnin kannalta mielekkäämpiin tehtäviin.
Vanha vertaus "kuivasta" koulunkäynnistä ja mielekkäästä oppimisesta pitää täsmälleen paikkansa. Näiden oppimistapojen erot näkyvät parhaiten työelämässä, jossa ammatillista käytännön vuorovaikutteista osaamista arvostetaan jo tällä hetkellä enemmän kuin yliopistojen idioottivarmaa asiaosaamista.
Yliopistossa opiskelu orientoi luettuun asiasivistykseen, joka todella ja valitettavasti rajoittuu luetun ymmärtämiseen ja sen soveltamiseen käytännössä.
Ammattikorkeakoulussa opiskelevat omaksuvat vähemmän kirjatietoa ja enemmän sosiaalista vuorovaikutusta. Tämä kehittää sosiaalista älykkyyttä sekä taitoa sopeutua ja menestyä asioissa joiden pääasia on ihminen, ei asia.
Tämän päivän työelämässä ovat ensisijaisessa asemassa ihmisten väliset vuorovaikutustaidot. Jos yliopistosivistyksellä päästään hierarkkisesti korkeampiin virkoihin, niin AMK-koulutuksella päästään vuorovaikutteisiin ja työntekijän henkisen hyvinvoinnin kannalta mielekkäämpiin tehtäviin.
Vanha vertaus "kuivasta" koulunkäynnistä ja mielekkäästä oppimisesta pitää täsmälleen paikkansa. Näiden oppimistapojen erot näkyvät parhaiten työelämässä, jossa ammatillista käytännön vuorovaikutteista osaamista arvostetaan jo tällä hetkellä enemmän kuin yliopistojen idioottivarmaa asiaosaamista.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä huomaa, että kirjoittajalla ei ole kokemusta yliopisto-opiskelusta.
Mietipä opettajia, lääkäreitä, upseereita, ..., jopa juristeja.
Se, että tietää asioista, ei tee kenestäkään sosiaalisesti vajaata tai vuorovaikutustaidoiltaan heikkoa ammattilaista. Päinvastoin.
Olemme vain erilaisia ihmisinä.
Näin se on. Mutta unohdit papit ja psykologit.
poliitikot ja toimittajat.
No jos vuorovaikutuksesta puhutaan, niin puhelinmyyjä ja tarjoilija päihittää kyllä juristit, lääkärit ja muut ajatuksenkankeat mennen tullen.
Ei pidä sotkea tarjoilijaa ja puhelinmyyjää tähän keskusteluun.
... akateeminen ja toisaalta moni puhelinmyyjä on...
valmistuu puhelinmyyjäksi yliopistosta?
... ja lukumäärä on kasvamassa koko ajan.
Oikeastaan ei sieltä yliopistosta mihinkään ammattiin sinänsä valmistuta. No ehkä lääkärin tai opettakan ammattiin.
pätemisyritys. Ei muuta.
Hei pliiss... älkää vastailko näihin provoihin, kun niitä tulee sitten vaan lisää ja lisää!!!
Kyllä yliopistossakin voi ryypätä. Niinpä pitkällä tähtäimellä yliopistosivistys ajaa ohi ajankohtaisen AMK-nippelitiedon.
Normaaleilla ihmisillä se sosiaalisten vuorovaikutustaitojen omaksuminen tapahtuu vähän varhaisemmassa kehitysvaiheessa. On surullista, jos pitää parikymppisenä niitä mennä AMK:hon opiskelemaan.
Et nähtävästi koe mitään tarvetta perustella väitteittäsi, mikä syö kovasti niiden vaikuttavuutta. Millä tavalla AMK-opiskelu mielestäsi kehittää sosiaalista älykkyyttä yliopisto-opiskelua tehokkaammin? Siksikö, kun siellä joutuu lukemaan vähemmän?
Yliopistossa, esimerkiksi oikeustieteellisessä opiskelu on pääasiassa yksinäistä pänttäämistä.
AMK-opiskelu on pääasiassa ryhmätyötä, opiskelua yhteistoiminnassa ja vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden kanssa.
Toki jokainen oppii tulemaan ihmisten kanssa toimeen ennen korkeakouluun menoa, jos oppii. Mutta sosiaalisen älyn kehitys tapahtuu ryhmätöiden kautta. Lukiossa ja sitä alemmissa oppilaitoksissa ei juuri tehdä ryhmätyötä, joten sosiaalisen älyn kehitys jää siltä osin aikuisikään ja aikuisiässä valittavassa opiskelumuodossa tapahtuvaksi.
Et ole tainnut kuulla perheestä ja sisaruksista, perhe- tai ryhmäpäivähoidosta tai päiväkodista koulusta puhumattakaan. Äly hoi, älä jätä!
"Mutta sosiaalisen älyn kehitys tapahtuu ryhmätöiden kautta."
Pahempaa soopaa en ole pitkään aikaan kuullut, no saipahan ainakin hyvät naurut :). Niin ja ihan tiedokesi, että kyllä ne ryhmätyöt ovat mahdollisia yliopistossakin. Mielestäni sosiaalinen äly kehittyy ihan normaalissa vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa koko elämän ajan, ei siihen mitään ryhmätyö-hapatusta tarvita. Minusta on jokseekin naurettava ajatus, että täysin sosiaalisesti kyvytön ihminen kokisi jonkin "herätyksen" ammattikorkeakouluissa tehtävien ryhmätöiden avulla.
...kele, että pitää olla tyhmiä ihmisiä.
Tee sinä palikka vaan niitä ryhmätöitäsi osallistumispakkoineen, itse harjoittelen vuorovaikutusta kauniiden naisten kanssa piknikillä viinipullon kera nauttien akateemisesta vapaudesta.
...kun ei kauniiden naisten kanssa juttu luista ilman alkoholia? Toisaalta yliopistonaisten ruoanlaittotaidot tuntien on tosiaan varmempi hakea ne eväät Stockalta. Voittehan sitten viinipullon yli puhua henkeviä siitä, miten joku joskus jossain on laittanut ruokaa. Käytäntöhän ei ole teidän tehtävänne, vaan siitä puhuminen suomenruotsalaisella hienostoaksentilla. Harjoitelkaa ihmeessä lausumaan venäläisiä S-kirjaimia, niitä on seitsemän erilaista. Tai vapaushan teillä on valita, mitä niistä seitsemästä haluatte harjoitella.
Iskikö alemmuuden tunne?
Yliopistonaiset (pois lukien biologit ja kulttuuriala) ovat helvetin sexyjä. Heidän kanssaan on mukava harjoitella vaikka mitä samaan aikaan kun sinä jyystät ryhmätöitäsi. Ei siinä ehdi venäjän ässiä hiomaan.
Opiskelin ammttikorkeassa taloushallintoa ja valitettavasti opetuksen taso / anti ei ollut sellaista, josta olisin saanut tarvittavat eväät tulevaisuuden suunnitelmiini... toki kaikkien ei tarvitse saada mahdollisimman korkeaa kaupallista koulutusta ja he voivat siten opiskella ammattikorkeassa ja työskennellä sitten toimistotöissä jne. Itse vaihdoin yliopistoon ja olen tyytyväinen päätökseeni.
No, sinun taitaa sitten olla parempi jäädä ammattikorkeaan.
Minusta nuo amk:n ryhmätyöhommat ovat aika pilipalihommia sen perusteella mitä puolentoista vuoden amk:ssa opiskelusta sain tuntumaa niihin. Niistä ei oppinut juuri mitään, kun käsiteltävää asiaa pintaraapaistiin, jauhettiin paskaa ja sysättiin ryhmähomman teko sille tunnolliselle hepulle, joka ei uskaltunut kieltäytyä. Ryhmätyöt muistuttivat yläasteen aikaisia pakkopullia, joiden tekeminen ei ketään kiinnostanut pätkääkään. Odotettiin vain, että kello soi ja päästäisiin helvettiin.
Ja mitä siihen tulee: Yliopistossa opiskeleva voi kyllä kehittää sosiaalisia taitojaan siinä missä amklainen, mutta yo:ssa tämä jää suurimmaksi osaksi opiskelijan aktiivisuuden varaan. Akateeminen vapaus vs. läsnäolopakot nääs. Yliopistossa on akateemisen vapauden takia niin paljon joutoaikaa, että voi käydä runsaasti keskusteluja opiskelutovereiden kanssa ihan niinkuin arjessa muuten vaan rupatellaan. Lisäksi on tietysti kaikki lukuisat vapaaehtoiset harrastus- ja -opintopiirit, joiden sisältö on vapaamuotoista ryhmätyötä, jos sen niin haluaa muotoilla.
Yo:sssa vaan kukaan ei ole käskemässä, sanelemassa ja pakottamassa ryhmätyötilanteita johonkin tietyyn kaavaan. Ne ovat vapaamuotoisempia ja improvisoidumpia - ne vastaavat paremmin oikean työelämän haasteita kuin amk:n kaavamaiset pilipalihommat. Yo:n "ryhmätyötilanteet" (mikä kamala käsite) ovat paljon antoisampia, koska ne tehdään omasta innosta ja siksi niistä jää jotain käteenkin.
Ihan mielenkiinnosta olisin halunnut kysyä että mitä alaa opiskelit AMK:ssa ja missä koulussa? Kuullostaa nimittäin aika vieraalle.
"Niistä ei oppinut juuri mitään, kun käsiteltävää asiaa pintaraapaistiin, jauhettiin paskaa ja sysättiin ryhmähomman teko sille tunnolliselle hepulle, joka ei uskaltunut kieltäytyä."
Ööh... käsiteltävää asiaa pintaraapaistiin ja työnteko jätettiin muiden harteille? Tämä ilmeisesti oli ammattikorkean eikä sinun syysi?
"Ryhmätyöt muistuttivat yläasteen aikaisia pakkopullia, joiden tekeminen ei ketään kiinnostanut pätkääkään."
Ööh... meilläpäin ne tyypit, joita ei kiinnostanut, yleensä lähtivät tai potkittiin ryhmistä pois. Heillä näytti olevan myös tapana jättää koulu kesken jossain vaiheessa.
"Akateeminen vapaus vs. läsnäolopakot nääs."
Ööh... eipä täälläpäin ole läsnäolopakkoa muissa kuin kielissä (n. 80%, opettajan kanssa neuvoteltavissa).
"Yo:sssa vaan kukaan ei ole käskemässä, sanelemassa ja pakottamassa ryhmätyötilanteita johonkin tietyyn kaavaan."
Ööh... ei kyllä ammattikorkeassakaan, ainakaan meillä. Ensin käytiin ryhmätyöskentelyn "teoria" läpi, annattiin vinkkejä jne yms... sitten annettiin itse tehtävä ja loput oli meidän harteilla. Yleensä yhden kerran piti käydä "ohjauskeskustelussa" opettajan kanssa, että nähdään onko projekti aikataulussa ja mitä siinä olisi paranneltavaa, ja mahdollisesti mihin kannattaisi keskittyä.
Täälläpäin on jäänyt kyllä ihan hyvä maku suuhun ryhmätöistä, kaikki yritysvierailut ja aihetta koskevan kirjallisuuden etsiminen on ollut kyllä hyödyllistä ja ihan mielenkiintoista puuhaa. Nämä ryhmätyöt ovat mielestäni ehkä paras esimerkki ammattikorkean "käytäntöä ja teoriaa sopivassa suhteessa" -mainoslauseesta.
Olen yliopistossa, nainen ja osaan tehdä todella hyvää ruokaa.
Ja sinulla oli kokemusta yliopiston "ryhmätöistä"?
Itselläni on kokemusta amk:n pakkopullista, valitettavasti.
Voin sanoa, että amk:n ryhmätyöt olivat juuri sitä huttua, mitä edellä sanottiin
En ota enempää kantaa tähän alhaiseen amk vs. yliopisto väittelyyn, koska se on naivia. Kaikki tietävät kumpi on se oikea korkeakoulu, tieteellisyyden kriteerit täyttäen.
Ei, minulla ei ole kokemusta yliopiston ryhmätöistä, enkä ole niin väittänytkään. Enkä ole myöskään ottanut kantaa tähän amk-yliopisto aiheeseen, pippeleiden vertailemisen jätin jo murrosikäisenä.
Kunhan ihmettelin että missä ammattikorkeassa ja millä alalla on tuollaisia ryhmätöitä?
Mieluusti tulen pöydän ääreen.
Onneksi opiskelen yliopistossa ja maailma on avoinna edessäni!
taisi osua arkaan paikkaan =D
...Niinpä niin, maailma on todella avoinna edessä, koska yliopistossa on nii-iiin helkutin vaikea tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. Vapaa-ajallako? Heh heh, kaikilla on omat perheet ja menot, tutustumiset jää takuulla muutamiin kaveruuksiin. AMK:ssa on hyvä yhteisfiilis, jossa kaikki kuuluu porukkaan, mennään ja tehdään yhdessä. Se on nykypäivää. Yes.
Yliopistojen rikkaus ovat osakunnat. Oletko koskaan kuullut niistä?
Opiskelijat kuuluvat kotipaikkojensa mukaan eri osakuntiin. Se helpottaa oleskelua uudella paikkakunnalla ja luo yhteenkuuluvuutta. Toisaalta eri osakuntien järjestämiin tapahtumiin osallistuttaessa tutustuu uusiin henkilöihin.
Tätä upeaa systeemiä ei ole muualla kuin yliopistoissa. Eläköön osakunnat!
osakunnat ovat mahtavia! :)
... niihin saa liittyä myös amikset....
... että hanuri on avoinna edessäsi?
No, jokainen meistä tyylillään; itse olen paljon kiinnostuneempi siitä eturepusta.
Opiskelin ennen yliopistoon siirtymistä vuoden ajan Stadiassa tietotekniikkaa, enkä voi väittää että siellä olisi ollut vuorovaikutuksesta tietoakaan. Opiskelijat olivat valtavan sisäänpäinkääntyneitä ja opettajat niin työhönsä kyllästyneitä, etteivät viitsineet vastata kysymyksiin: "Kirjassahan tää lukee." tai "Kyllä tämä asia jo pitäisi osata" (vaikka asiaa ei ollut opetettu koskaan).
Yliopistokoulutuksella minusta tosiaan tulee tutkija, jota vuorovaikutus ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään. Hyvä niin.