Tulin 15 vuotiaana kummiksi, en tuolloin tajunnut mitä se oikeasti on. Ymmärsin vain, että ostetaan lahjoja nimipäivinä,syntymäpäivinä ja jouluna. Näin se menikin 14 vuotta. Tuona aikana lapsen vanhemmat erosivat. Ei mitään yhteyttä kummilapseen. Nyt lapsi on jo 14 vuotta ja nyt hän tulisi meille yökylään tuontuosta, kun vanhemmalla uusi puoliso ja halu olla sen kanssa. Lapsi pois alta. En oikeastaan "tunne" kummilasta. Niin nuorena tulin kummiksi etten silloin tajunnut tutustua, ja elin omaa nuoruuttani. Mutta nyt jostain syystä "ahdistaa" 14vuotiaan kummilapsen hoitaminen, kun velvollisuuskin pian olisi päättymässä..
On minulla kaksi muutakin kummilasta, mutta näin aikuisena tajuaa tutustua ja "ottaa vastuuta" kummilapsestaan.
On minulla kaksi muutakin kummilasta, mutta näin aikuisena tajuaa tutustua ja "ottaa vastuuta" kummilapsestaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minustakin tuli kummi 15-vuotiaana, ja osasin ja tajusin vastuuni on heti alkuunsa. Eli harmi että Sinulla ei ole yhteyttä kummilapseesi, mutta on aivan ihmiskohtaista miten vastuun hoitaa.. :)
No useimmille tuo kumminhomma onkin kyläilyä satunnaisesti ja lahjarumbaa puolin ja toisin! Etenkin kun kummilapsi on pieni... :)
Mutta voithan ajatella niinkin, että tuo 14-vuotias nuori kokee, että sinä olet ihminen, jonka luokse voi mennä, kun kotona ahdistaa. Eikö se ole toisaalta aika hyvä luottamuksenosoitus? Toki käsitän, että hänen liiallinen kyläilynsä on liikaa eikä sinulla ole sinänsä mitään velvollisuutta ketään asuttaa, mutta ehkä nuorella ei ole muuta paikkaa "karata" kotoa?
Voit yrittää tutustua kummilapseen paremmin nyt, kun hän on jo isompi ja voit helpommin jutella asioista, harrastaa kaikenlaista ja neuvoa vaikka koulu- ja opiskeluasioissa. Ehkä yökyläily vähenee, kun kummilapsi saa ulkopuolisen aikuisen neuvoja perhejutuista ja ymmärtää, että isän tai äidin uusi puoliso on osa hänen ja koko perheen elämää ja siihen pitää kaikkien yrittää sopeutua...
Ei kummeutta kannata miettiä 15 vuoden velvollisuutena, vaan niin, että kummin ja kummilapsen välillä voi olla koko elämän kestävä side. :)
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
Mikä on kummin vastuu ja mihin asti.Olet minua nuorempi ja eri tilanteessa, mutta molemmat mietimme vastuuta.Harkitsevassa lahjavastuussa olin aika aktiivinen ja haluan olla vain tilanteen mukaan vieläkin.Vanhin aikuinen on pitänyt käymälläkin yhteyttä ja näin paljon toivomaani vuorovaikutusta, joten jatkan mielelläni. Sanasi "ahdistaa" vetosi minuun ja sai kirjoittamaan. Toivon sinulle "harkinnan vapautta". Itsekkin joudun harkitsemaan nuoremmankin kohdalla, onko viisasta siirtyä "kirjekummiksi",vaikka keskimmäisen kohdalla sekin on lähes jäänyt hänen aikuisuuden myötä.Meitä taitaa yhdistää myös sana "millainen vuorovaikutus" rippipääsyn jälkeen? Hyvää syksyn alkua!