Väsy meinaa taas pukata ja itku ja kaikki mahdollinen masennus. Mun ylienergiset pojanviikarit satuttavat itsensä melkein päivittäin. Tänään pienempi parivuotias tippui sängystä niin, että hammas lohkesi ja se mitä suussa on hampaasta jäljellä heiluu. Isoveli oli houkutellut lelulla pienempää roikkumaan niin, että pudota mätkähti sitten naamalleen. Kauhea pelko perseessä koko ajan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Rakkaita ovat toki molemmat mutta ovat niin villejä, pienempi varsinkin, että väsymys painaa päälle. Luulee olevansa jo niin iso että pystyy tekemään kaiken samalla tavalla kuin isoveljensä. Sitten kolisee ja milloin on missäkin patti tai haava... Väsyttää ja pelottaa kun yrittää muka suojella ja nyt taas kävi näin niinkuin kävi.... Mitähän huomenna...
Liian villit viikarit
väsynyt äiti
5384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vittu kun niitä räkänokkia pitää tehdä enemmän kun yksi sitten valitetaan täällä
meillä' sama juttu.mies töissä ja minä kotona poikien kanssa.pojat 1,5 ja 4.tän aamun saldo on sängästä pääedellä spiderman hypyn tekeminen päällen,huutoa puoli tuntia.vanhempi juoksi päin ruoka pöytää ja kanamunan kokoinen ptti nyt otsassa.
päivystyksessä käydään pari kertaa viikossa,naureskelevatkin aina että meillä on teille oma houne varattu..säikähdettiin jo tuossa keväällä että luulekohan ne että meillä pahoinpidellään lapsia kun aina ollaan siellä,totesivat että päin vastoin.ei ne lasten hakkaajat kuulemma hoitoon lapsiaan kaikesta tuo.
nuoremmalta puuttuu tosiaan etuhampaat ja vanhemmalla on 2 cm arpi otsassa kun keväällä törmäsivät yhteen.
voimia paljon jaksamiseen,poikien kuuluu ollakin viikareita.parhaamme tehdään mutta kunnes luoja suo silmät selkäänkin niin vahinkoja sattuu.pojat on poikia ja tytöt tekee lisää...
Joskus on niillä energiaa niin, että vien ne jalkapallo kentälle juoksemaan, ja onnellisena sitten juoksevatkin. Metsään emme pääse pienimmän lapsen kanssa, koska sinne ei rattailla pääse. Siksi siis kentälle.
Kovin on tuttu tuo kuvio, että isomman perässä pitää kaikkea kokeilla. Kuhmuja tulee, ja laastaria kuluu, vaikka pahimpia kulmia yritämmekin peitellä. Kolmevuotiaamme varsinkin luulee pystyvänsä mihin vain, ja on kovin yllytyshullukin.
Kun vauhti kasvaa liikaa, komennan pojat tuoleille istumaan, usein jo pienikin jäähy rauhoittaa tilannetta hetkellisesti. Aina kun ei pääse sillä sekunnilla uloskaan.
Nyt on hankittu tuo jättitrampoliini, ja siellä saavat sitten telmiä. On loppunut se riehuminen sisällä.
Jalat ovat molemmilla isommilla mustelmissa, mutta meillä ei kyllä juurikaan niitä kolhuja itkeskellä. Ovat kai jo niin tottuneet. Lääkäri on meilläkin tuttu paikka, mutta mitään kauhean vakavaa ei onneksi ole koskaan sattunut.
Sisällä olemista kyllä helpottaa se, kun saavat purkaa energiaansa pihalla. Olen kiinnittänyt myös ruokavalioon huomiota, mutta mistään liiasta sokerin syömisestä ei meillä ole kyse.
Pojat on poikia vaikka ne paistaisi voissa =).
Koeta vaan jaksaa.
t:3n pojan mami
Heippa vaan, tutulta kuullostaa, minulla 6-poikaa ja pieni prinsessa eikä hänkään mistään rauhallisemmasta päästä. Ulkoilu yleensä rauhoittaa,monta tuntia lekarilla, omassa pihassa, urh.kentällä. Säännöll. ruoka-ajat välttämättömiä ja juominenkin on syytä muistaa varsinkin nyt kesä kuumilla. Lapset eivät aina muista juoda janoonsa. Ei liikaa kieltoja, mutta sitten kun kielletään niin napakasti ja katsotaan että toimii.Sisällä voisi olla myös joku peuhupaikka, patjat lattialla tms. Lapsille voisi keksiä myös rauhallista puuhaa välillä, houkutella esim. piirtelyhommiin,legojuttuihin, palikkarakenteluun... iso liitutaulu lastenhuoneenseinälle esim. Ulkona majan rakentamista tai pyörän pesemistä. Voisiko isä ottaa välillä pojat miesten juttuihin? Onko sinulla itselläsi tarpeeksi vapaa-aikaa, että voit hengähtää vilkkaista lapsistasi? Onko lähistöllä perhettä jossa olisi vähän vanhempia poikalapsia kuin omasi- yhteisleikit ja peuhaamiset vievät enempää puhtia ja rauhoittavat. Pojat ovat kolhualttiimpia ja onnettomuuksia sattuu- yritä suhtautua rauhallisesti - huumorilla. Itse olen joutunut pari kertaa sairaalassaodottamaan ja jännittämään, että miten kävi. Terv.keskus käyntejäkin on jonkin verran.