Minulla on pian neljävuotias tyttö ja nelikuinen poika. Olen siitä onnellisessa asemassa tai kivan ainaanvaihdunnan omaava, että olen yleensä saanut syödä "mitä vaan" eikä ole kilojen kanssa tarvinnut tapella. Tietysti niitä nyt iän myötä (28v) alkaa helpommin kertyä. Esikoisen aikana jumppasin parikin kertaa päivässä, kuljin pitkiä kävelylenkkejä jne. Kun oli aikaa vaikka millä mitalla itselle. En älyttömästi herkutellut, painoa kertyi silti "liikaa", lähes 20kg. No, 2kk synnytyksestä kaikki oli lähtenyt, vuoden päästä painoin 7 kg vähemmän kuin silloin kun aloin odottamaan. Laihduttamatta, kuntoilukin oli jäänyt kun tyttö oli niin vaativa ja valvotti yöt, ei viihtynyt rattaissa jne. Mutta silti näytin paremmalta kuin koskaan! Painoin 51 kg, vaatekoko 36 (pituutta 163,5 cm).
Kunto kyllä katosi, kun koskaan ei ollut aikaa kuntoilla, vaikka haluja olisi ollut. Kaikki kotityöt lapsenhoidon ohella kun kaatuivat minun kontolleni, yritin siinä vielä opiskellakin ja tehdä töitä samalla...
No, nyt sitten pojalta kertyikin kiloja 28! Maha varsinkin oli valtava, poika painoikin 4,5 kg ja lapsivettä oli runsaasti. Enpä juuri raskausaikana lenkille kyennyt, kun issias alkoi heti vihoitella alusta asti, jalat oli mennä alta useasti.
Kilot ovat kyllä lähteneet melkein kaikki, olen kyllä syönyt herkkujakin...kolme kiloa vain vaaka näyttää olevan enää jäljellä. Mutta silti entiset vaatteet eivät mahdu päälle lähellekään! Maha on vieläkin aivan kamala roikkomaha, heti kun syö yhtään mitään, se turpoaa entisestään. ja löysää ihoa on ihan älyttömästi. Neljä vuotta sitten se katosi ihan itsestään parissa kuukaudessa, nyt iho ei enää olekaan palautunut. sama takapuolen ja reisien kanssa. Joka päivä päätän aloittaa kuntoilun ym. kun tiedän, että se ei olisi kuin muutaman viikon projekti, kun olisin tiukka. Mutta ei. Ja ei yhtään helpota, että mies kantaa JOKA ILTA kotiin joko grilliruokaa, sipsipussin tai suklaata. Vaikka sanon, että älä tuo mitään, kun tiedän, etten pysty kuivin suin katsomaan vierestä. Ihan kuin tahallaan tekisi. En minä halua jäädä roikkovatsaiseksi lopun ikääni, mutta tuntuu, kuin hän haluaisi että jään!
Mutta se nyt ei ole se ongelma, vaan miten ihmeessä saisin motivaatiota vaikka vain kuukaudeksi kuntoiluun ja tuohon syömisen rajoittamiseen? Käyn kyllä pojan kanssa kävelyllä muutaman kerran viikossa, mutta päämäärätöntä lenkkeilya ei tahdo jaksaa, kun ei ole kaveriakaan (muutimme vuosi sitten ja kaikki kaverit jäivät sinne, enkä ole tutustunut täällä oikein kehenkään).
Ja vinkkejä myös muilta äideiltä, jos olette onnistuneet omissa "projekteissanne"!
Kunto kyllä katosi, kun koskaan ei ollut aikaa kuntoilla, vaikka haluja olisi ollut. Kaikki kotityöt lapsenhoidon ohella kun kaatuivat minun kontolleni, yritin siinä vielä opiskellakin ja tehdä töitä samalla...
No, nyt sitten pojalta kertyikin kiloja 28! Maha varsinkin oli valtava, poika painoikin 4,5 kg ja lapsivettä oli runsaasti. Enpä juuri raskausaikana lenkille kyennyt, kun issias alkoi heti vihoitella alusta asti, jalat oli mennä alta useasti.
Kilot ovat kyllä lähteneet melkein kaikki, olen kyllä syönyt herkkujakin...kolme kiloa vain vaaka näyttää olevan enää jäljellä. Mutta silti entiset vaatteet eivät mahdu päälle lähellekään! Maha on vieläkin aivan kamala roikkomaha, heti kun syö yhtään mitään, se turpoaa entisestään. ja löysää ihoa on ihan älyttömästi. Neljä vuotta sitten se katosi ihan itsestään parissa kuukaudessa, nyt iho ei enää olekaan palautunut. sama takapuolen ja reisien kanssa. Joka päivä päätän aloittaa kuntoilun ym. kun tiedän, että se ei olisi kuin muutaman viikon projekti, kun olisin tiukka. Mutta ei. Ja ei yhtään helpota, että mies kantaa JOKA ILTA kotiin joko grilliruokaa, sipsipussin tai suklaata. Vaikka sanon, että älä tuo mitään, kun tiedän, etten pysty kuivin suin katsomaan vierestä. Ihan kuin tahallaan tekisi. En minä halua jäädä roikkovatsaiseksi lopun ikääni, mutta tuntuu, kuin hän haluaisi että jään!
Mutta se nyt ei ole se ongelma, vaan miten ihmeessä saisin motivaatiota vaikka vain kuukaudeksi kuntoiluun ja tuohon syömisen rajoittamiseen? Käyn kyllä pojan kanssa kävelyllä muutaman kerran viikossa, mutta päämäärätöntä lenkkeilya ei tahdo jaksaa, kun ei ole kaveriakaan (muutimme vuosi sitten ja kaikki kaverit jäivät sinne, enkä ole tutustunut täällä oikein kehenkään).
Ja vinkkejä myös muilta äideiltä, jos olette onnistuneet omissa "projekteissanne"!
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla on nyt 2,5 kk tyttö ja se on ensimmäinen...itselle tuli raskauden aikana 15 kg ylimääräistä ja painoa oli jo ennen raskautta liikaa..ei hirveästi mutta kuitenkin..nyt kaikki raskauskilot ovat lähteneet mutta pieni maha jäi kyllä roikkumaan...no,,aloin heti jumppaamaan kun synnytyksestä olin toipunut..lenkillä en ole nyt hirveästi käynyt kun on ollut niin hellettä..tarkoitus olisi aloittaa sekin syksyllä ilmojen viilettyä...itsellänikin on aika ajoin motivaatio hukassa mutta eipä tähän auta kuin kova tahdonvoima ja halu laihtua ja kiinteytyä..itselläni on myös siitä hyvä että saan tosi hyvän olon jumppaamisen jälkeen ja olen tosi huonolla tuulella jos en ole päivään jumpannut..eli mieluummin jumppaan ja olen hyvällä tuulella:)...sanoit myös että kaverisi jäi toiselle paikkakunnalle eli olisiko nykyisellä paikkakunnalla esim..joitan jumpparyhmiä joihin voisit mennä..saisit hieman omaa aikaa ja siellähän tutustuisi uusiin ihmisiin ja varmasti saisi motivaatiotakin...ja kannattaisi puhua miehesi kanssa ettei hän toisi niitä herkkuja kotiin..eli jos miehesi tekee mieli vaikka grilliruokaa niin kävisi itse yksinään siellä grillillä syömässä ja pitäisitte alkuun esim..herkkupäivän vain vaikka kerran viikossa ja vähitellen siitä vähentää...itselläni myös on paheita nämä herkut..olen ihan hulluna suklaaseen ja jäätelöön:)...mutta tässäpä olisi joitan vinkkejä...tsemppiä kuntoiluun:)
Jos oman ajan löytäminen on vaikeaa, voisit kokeilla äiti-vauva jumppaa. Siellä saa kuntoilua kumpikin. Se ei tosin ole yhtä tehokasta jumppaa kuin jos menet yksin salille, mutta mukavaa yhdessäoloa ja kyllä siinä jotain tulee tehtyäkin. Sitä kautta voisit myös tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin äiteihin. Mulla raskauskilot kähti aika pitkälle silä, että tein pitkiä kävelylenkkejä vaunuja työntäen. Vauvakin nukkuu siinä ja mukavintahan kävely on, jos saat toisen äidin vaunuineen kaveriksi.
Makeanhimoon suosittelen Valion vähäkalorisia mehukeittoja! Toimii ainakin mulla. Ne on hyviä ja kaloreita todella vähän.
Karkkien sijaan nyt on hyvä aika popsia marjoja ja vihanneksia. Karkkipussin sijaan voisi ostaa rasian vadelmia tai pussin pikkuporkkanoita. Televisiota katsellessa ne on mainiota naposteltavaa. Kasvirasvajäätelö ja marjat on suht kevyt herkku!
Salilla käynti toimi mulla niin, että otin korvalappustereot mukaan ja kuuntelin samalla niitä. Ja nautin samalla rauhallisesta omasta ajasta.