en tiedä onko tää mun tilanteeni masennusta vai vaan laiskuutta?
mun on vaikee käydä töissä.. mua ei huvita lähtee.. en myöskään välitä työkavereistani paskan vertaa, ei kiinnosta mitä ne puhuu, kaikki on niin megapirteitä työpaikalla, että oikein oksettaa..
kotona on ok olla, jos ei vaan tarvi lähtee mihinkää, esim. kauppaan en jaksais millää lähteä. haluan vaan istua koneella ja surffata netis, ei siitäkää iloo saa, mut kuhan nyt jotain.
pelkään et menetän työpaikan, se on kuitenki mulla niinku pelko, enkä haluais menettää sitä, mut mistä hitosta revin itelleni motivaatiota siihe työhön??
joka ikinen sekunti inhoan työtä, ja on se mitä tahansa työtä, aina inhoan. en halua tehä mitää, enkä mennä minnekkää. mikää ei kiinnosta.
mikähän mulla on? onko tää vaan laiskuutta vai voiko tää olla masennusta???
onko teillä mitään vinkkejä asiaan? miten saisin ittestäni taas irti jotain??
mun on vaikee käydä töissä.. mua ei huvita lähtee.. en myöskään välitä työkavereistani paskan vertaa, ei kiinnosta mitä ne puhuu, kaikki on niin megapirteitä työpaikalla, että oikein oksettaa..
kotona on ok olla, jos ei vaan tarvi lähtee mihinkää, esim. kauppaan en jaksais millää lähteä. haluan vaan istua koneella ja surffata netis, ei siitäkää iloo saa, mut kuhan nyt jotain.
pelkään et menetän työpaikan, se on kuitenki mulla niinku pelko, enkä haluais menettää sitä, mut mistä hitosta revin itelleni motivaatiota siihe työhön??
joka ikinen sekunti inhoan työtä, ja on se mitä tahansa työtä, aina inhoan. en halua tehä mitää, enkä mennä minnekkää. mikää ei kiinnosta.
mikähän mulla on? onko tää vaan laiskuutta vai voiko tää olla masennusta???
onko teillä mitään vinkkejä asiaan? miten saisin ittestäni taas irti jotain??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ekana tuli mieleen, että printaapa ulos oma tekstisi (hyvin kuvaat itsesi!) ja näytä se asianasi vaikka ensin yleilääkärille. Jokin lamatila, uupu, tai siis isompana pakettina sanottuna masennus ja kriisi Sinulla nyt on. Hae apua! Olet väsynyt ja kyllästynyt. Olet myös rehellinen, mikä auttaa Sua. Minäkin usein sätin itseäni laiskaksi, mistä masennun vain enemmän. Tunnen paljon samoin kuin Sinä. Minulla on masennuksen diagnoosi siihen nykyaikainen mielialalääkitys, joka mielestäni antaa pontta, jotta edes selviän omista asioistani. Nyt just en ole töissä ja pelkäisin mennäkin. Esim. en jaksa, pysty, menemään ajoissa töihin. Myös keskitymisvaikeudet vaivaavat.
Tämä kuumuus, kuivuus ja kesäpaahde rasittaa. Kohta me Toveri Masikset kuivutaan pystyyn kuin nuo puut ulkona. Oi, Jumala, auta!
Ihminen saa joskus olla väsynyt ja kyllästynyt.
Se on aivan normaalia. Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Nykyään ihmisille on sitten markkinoitu tämä masennus.
Kaikki ihmiset jossain elämänvaiheessaan täyttävät masentuneen tunnusmerkit. Ja tämän lääketeollisuuden markkinamiehet kyllä tietävät.
Kaikkien pitäisi ostaa kalliita masennuslääkkeitä jokaiseen pieneen ja suureen vitutukseen. Lääkärit ovat kuin huumediilereitä, eivät ne sitä kerro mutta mielialalääkkeistä voi olla mahdotonta päästä irti. Niihin voi jäädä koukkuun. Mikä rahasampo, ja laillinenkin vielä.
Mikä ihmeen muotivillitys nuo mielialalääkkeet on.
Ja kyllä huolistaan voi muillekin puhua kuin heti lääkärille. Ei ihminen vielä sairas ole jos sitä vähän potuttaa!
sinulla Härkänen?. Mutta onneksi laitoit kysymysmerkin. Kyllähän sitä voisi vain pysähtyä pohtimaan eri vaihtoehtoja juuri tuon kirjoittaneen tuskaisen ihmisen kohdalla! Niinpä, puhua hänen pitäisi saada ja kysellä ääneen jonkun kanssa. Hän kuitenkin ottaa jo vastuulleen oman itsensä, kun kyselee tännekin kirjoittamalla. Sinun vastaus on mielipide noin yleisesti (siinä on tosiasioita markkinavoimista), mutta miten se auttaa kirjoittajaa, josta meistä kukaan ei voi olla varma, missä just hän menee. Mikä tausta, miten vanha, kauanko tät kestänyt? No jaa, viisas ihminenhän tuo, jatkaa kartoittamistaan varmaan...
usein viikkokausia. Sitten huomaa jossakin halvatun lokakuussa, että onkin ihan kivaa kun on siisteissä sisätöissä eikä tartte oransseissa kumivaatteissa seistä toljottamassa taivaan alla aamusta iltaan, jota sitäkin hommaa joidenkin on tehtävä leipänsä eteen.
Kannattaa vähän ottaa suhteellisuudentajua käyttöön, kattella omaa elämäänsä tuolta maailmankaikkeudesta käsin ja tsuumailla sitten, onks asiat niin päin veetä kuin kuvittelee niiden olevan.
Kattelin telkkarista eilen, että Thaimaasta lentää kymmenittäin köyhiä ihmisiä (ja vielä miehiä!) poimimaan mustikoita Suomeen, vaikka lennot maksavat 1500 euroo ja oleskelu täällä vähintään 10 eskoo/pv vielä päälle. Kun jaksaa satokauden 13 tuntia päivässä poimia mustikoita selkä kyyryssä täydet hyttyssuojavetimet päällä, voi hyvässä lykyssä tienata 1500 eetä puhtaan per lärvi verotonta, jolla elelee Thaimaassa lopun vuotta herroiksi.
Lähtisitkö ite johon Vinkulandiaan jotakin keräilemään noilla ehdoilla?
Että en lähde syyttelemään ketään laiskaksi tai sairaaksi, mutta pienoista korostunutta omaannapaantuijottelua on ihmisten elämässä täällä Hywinwointilandiassa.
En jaksa käydä kaupassa kuin pakon edestä sitten kun on kaikki ruoat loppu. Kämppä jää siivoamatta ja tiskit tiskaamatta kun ei huvita/jaksa. Jos joskus yrittää siivota niin se tuntuu hyvin vaikealta ja raskaalta. Töissä käyn mutta arkisin töiden jälkeen en jaksa juuri muuta kuin istua koneella tai nukkua. Kynnys liikkua kotoa töiden jälkeen mihinkään on korkea. Aamuisin vaikea herätä vaikka olisi mennyt ajoissa nukkumaan. Kavereitten kanssa ei huvita paljonkaan viikolla olla kun ei jaksa, viikonloppuisin onneksi vielä jaksaa ja huvittakin joskus jotain tekemistä keksiä.
En tosiaan tiedä onko tämä jotain työn aiheuttamaa väsymystä vai mitä, vai jotain synnynnäistä laiskuutta/saamattomuutta. Lomilla kyllä jaksoi jo jotain muutakin puuhata kuin maata kotona. Normaalisti on kyllä mullakin toi "en halua tehä mitää, enkä mennä minnekkää" tila päällä.
sinulla on kuitenkin työ ja kavereita.
Kaikilla ei ole.