Tällä palstalla keskustelevat on SRK:n toimesta leimattu tietämättömiksi teineiksi, joten kannattaisikohan selvittää SRK:n johtokunnan, vuosittaisen seurakunnanvanhinten kokouksen ja suviseurojen puhujainkokouksen osallistujien keski-ikä, niin näkisimme minkä ikäiset vl-päättäjät meitä lapsina pitävät.
Voisimme samalla tehdä johtopäätöksiä heistä heidän ikänsä perusteella;)
Voisimme samalla tehdä johtopäätöksiä heistä heidän ikänsä perusteella;)
Vastaukset 11
Vanhimmat
srk ja muissa hallintoelimissä, mutta puhujien raamatussa pysyminen on seurakunnan vastuulla.
Tosiaan, erinomainen ehdotus. Nähtäisiin paikallisyhdistysten edustajikseen valitsemien SRK:n johtokunnan jäsenten ikä- ja sukupuolijakauma.
Yhdistysten toiminta on julkista, joten jossain yhdistysrekisterissä ne tiedot varmasti ovat.
Joten sukupuolijakauman tutkiminen ei liene tarpeen. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Piste.
vai kuinka?
ja se on enemmän kuin tällä palstalla.....
Parempi olisi jos siinäkin instansissa olisi myös nuorempaa väkeä.... Toisaalta se on sen verra tuulinen paikka että pitää olla "pyrkyri" että sinne lähtee....nimittäin srk johtokunnassa.
Mitä taas tulee puhujien ja seurakuntavanhinten kokoukseen niin sinne voidaan valita kuka vaan mutta sinne yleensä tapana valita varttuneenpaa väkeä.
Jos perustellusti väitän että ko ryhmät ovat 40 vuotta tai ehkä 50 vutta millaisen johtopäätöksen teet?
olevan korkeampi kuin 50, ehkä se on 60-70? Sen tietää vain tutkimalla asiaa.
Jos he ovat leimanneet meidät noin 40 vuoden (arvio) keski-iällämme asioista tietämättömäksi nuorisoksi, mikähän olisi yhteinen nimitys SRK:n "nuorekkaalle" eläkeläiskerholle?
Ärsyttää vaan hieman tuollainen SRK:n harrastama toisten ihmisten mitätöinti. No, mitätöinti on yksi henkisen väkivallan muoto -ja siitähän SRK:lla on runsaasti käytännön kokemusta...
Pointti tässä SRK heitossa oli se että sieläkin on nyt nähty se miten nopeasti tieto leviää netin kautta. Sielä on nähty että täällä on joukko ihmisiä jotka ovat tietoisia asioista ja liikeistä vl sisällä. Niin tämänpäivän kuin menneestäkin.
Tällä heitolla ja muilla "rakkauden" neuvoilla tähdätään siihen ettei uskovainen täällä kävisi. Kun ihminen ei tiedä hän ei osaa myöskään epäillä että asiat eivä ole niin kuin sanotaan.
Itselleni tämä hoitokokous sotku tuli ihan täytynä yllätyksenä täällä vastaan. Tai ei se että niitä on järjestetty vaan se mitä se on käytännössä tarkoittanut ja kuinka laajamittasita se on ollut. Todella hyvin asia on vaiettu niin ettei nuorempi polvi tunne historiaansa. Ymmärrän että näiden tapahtumien laineet lyövät liikkeen sisällä edelleen yksittäisten henkilöitten myötä. Ja se näkyy myös toisten ihmisten elämässä niin sisällä kuin ulkonakin.
Ehkä SRK sisällä on ihmisiä jotka ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelkäävät että joutuvat kaivamaan menneet ja käymään asiat läpi. Tai vaikka eivät kävisikään heidän tunojaan ja muistikuvia on kuitenkin tämän palstankin kautta kaivettu niin paljon ettei tunteeton lähestyminen asiaan ehkä enää onnistu. Entä ne nuoret polvet jotka käyvät kohti ja kysyvät suoraan - mitä oikein tapahtui... he eivät tyydy vastaukseen asioista ei ole tapana puhua. Ei enää kun asiasta on luettavissa toisenlaista totuutta.
työvaliokunnan kokouksessa pyytäneet toisiltaan anteeksi muille ihmisille tekemiään vääryyksiä, ja vaikka muutama olisi halunnut esittää julkisenkin anteeksipyynnön, mutta se heiltä kuulemma kiellettiin ettei totuus tulisi ilmi laajemmin. Joka tapauksessa sopimiset jäivät niiden seinien sisäpuolelle.
Tällainen suljettujen ovien takana rikostovereiden kesken suoritettu salainen ripittäytymisoperaatio on aivan turha, sillä asiat on korjattava niin laajasti kun ne ovat pahennusta aiheuttaneet! Koska asia jätettiin kokonaan korjaamatta, se puhuttaa vuosikymmenienkin päästä -synti ei nimittäin vanhene vaikka he näin toivovatkin...
Toisiaan he eivät siis sitoneet synteihin, mutta tavallisia köyhiä jumalanlapsia sitoivat, julmalla ja epäkristillisellä tavalla.
"Tällainen suljettujen ovien takana rikostovereiden kesken suoritettu salainen ripittäytymisoperaatio on aivan turha, sillä asiat on korjattava niin laajasti kun ne ovat pahennusta aiheuttaneet! Koska asia jätettiin kokonaan korjaamatta, se puhuttaa vuosikymmenienkin päästä -synti ei nimittäin vanhene vaikka he näin toivovatkin... "
Sanoisin asian toisin jos sopii
- sen he ehkä voivat pyytää toisiltaan syntinä anteeksi mitä hoitokokoukissa tekivät
- mutta jos he jättävät sen korjaamatta nille joita vastan ovat rikkoneet menään synnistä syntiin....
eli parannuksen tekeminen on jäänyt puoi tiehen ja lähimmäitä kohtaan on mielli ollut muu kuin rakkauden mieli. JOs varastan voin sen pyytä anteeksi veljeltä mutta minun pitää se myös korjata sille jolata varastin... ja jos niin en tee minulla PITÄISI tulla siitä synin tunto?
Tässä vain on se että tässä on kovetettu mieli asetettu tuomariksi tuomarin paikalle - oman järkeilyn perusteella haettu teolle oikeutusta....
Itse kävin poikasena kaverini kanssa omenavarkaissa. Kun illalla omatunto alkoi soimata, tunnustin asian äidilleni joka saarnasi synnit anteeksi. Mutta asia oli loppuun asti korjattu vasta, kun seuraavana päivänä kävin pyytämässä naapurin isännältä anteeksi.
Mittakaavaero tapauksissa on melkoinen, mutta mielestäni me emme olisi voineet mitenkään kaverini keskenämme toinen toisiltamme anteeksi pyytäen asioita sovittaa ja korjata -kuten SRK:n pelätyt työvaliokunnan hoitomiesjohtajat tekivät!