Ilman banderolleja etenevät vasemmiston joukot, vai etenevätkö?
Taantumukselliset eivät taannu, vai taantuvatko taustalle taas?
Luokat ilman luokkataistelua porrastavat ajattelun erillasiksi maassa nimeltä suomi.
Vai ajattelemmeko samalla tavalla?
Suomalainen talvi on tulossa varmasti.
Se tarkoittaa että ruoskaa saa käyttää, kaikki ponistelujen keskeiset tavoitteet pannaan käyttöön talvikuukausina.
Kesä on iloittelun aikaa silloin saa meluta ja mellastaa.
Suomalaisen luokkasodan ajat ovat menneet.
Tänään luokat ovat jääneet luokalle.
Ainoastaa voimia koitellaan yksilötasolla.
Yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta kavahdetaan.
Onko meillä viellä arvomaailmassa tavoiteltavaa?
Olisiko orjuuden poistaminen sellainen asia?
Työnorja hikoileeko se ja haisee?
Orjuus ilmas statusta?
Työ on asia jolla on mahdolisuus hankkia elantonsa.
On toinenkin tapa, toisen apu.
Työ ilman palkkaa on sama kuin veisi elannon suusta, siis orjuus.
Apu ilman vastiketta on aliarvioimista.
Apuun liittyy avuttomuus.
Armo liittyy almuun.
Työ on väline saavuttaa elämän perusta.
Leipä, asunto, lämpö, koti, sosiaalinenelämä ja tämän lisäksi näköala tulevaisuuteen eli mahdollisuudet.
Jos yhteiskuntamme rakenne on sellainen että se antaa mahdollisuuden tehdä työtä mutta ei anna mahdollisuutta elää, tehdään ihmisestä orja ja orjuus ilman statusta saa lainvoiman.
Tapahtumien väistämätön kulku on opiskelu.
Tämäkin mahdollisuus avautuu vain joillekkin.
Opiskelu ei ole mitään ilman siitä koituvaa työpaikkaa.
Nopeasti erialojen työttömyys saattaa paisua.
Tällöin tarvitsee opiskella taas ja taas uudelleen.
Opiskelu kallistuu, vaatimukset lisääntyvät, opiskelijoita on yhä enemmän, kilpailu kiristyy, työnhakija vanhenee, taloudelliset resurssit vähenevät, usko horjuu, jopa sairastutaan, velkaa kertyy ehkä?
Onko tämä orjuutusta ilman statusta?
Ihmiselämä on rajallinen, siksi ajallaan työelämään menneet ihmiset saavuttavat elintason, elämisentason jolla voivat pitää yllä omaa elämäänsä.
Ajalle on tyypillistä käyttää ihmistä työelämän välineenä, näin luodaan väliaikasia, lyhytaikaisia suhteita elämään.
Tämän kaltainen irtolaisuus yhdistettynä, kiertolaisuuteen luo epävarmuutta ja köyhyyttä.
Eikö tämäkin ole orjuutta ilman statusta?
Orjakin on tietysti vapaa, häntä eivät sido ajan kahleet sillä hän tietää että mikä odottaa.
Mieli lentää jo toisaalla kun hänelle tarjotaan tyhjää.
Vanhain ihmiseten kodit ovat täynnä tätä odotusta.
Lapsen silmät kertovat täsätä toivosta.
Kristitty tietää sisimmässään mistä on kysymys.
Orjuutus jatkuu, kuka on vastuussa meistä?
Taantumukselliset eivät taannu, vai taantuvatko taustalle taas?
Luokat ilman luokkataistelua porrastavat ajattelun erillasiksi maassa nimeltä suomi.
Vai ajattelemmeko samalla tavalla?
Suomalainen talvi on tulossa varmasti.
Se tarkoittaa että ruoskaa saa käyttää, kaikki ponistelujen keskeiset tavoitteet pannaan käyttöön talvikuukausina.
Kesä on iloittelun aikaa silloin saa meluta ja mellastaa.
Suomalaisen luokkasodan ajat ovat menneet.
Tänään luokat ovat jääneet luokalle.
Ainoastaa voimia koitellaan yksilötasolla.
Yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta kavahdetaan.
Onko meillä viellä arvomaailmassa tavoiteltavaa?
Olisiko orjuuden poistaminen sellainen asia?
Työnorja hikoileeko se ja haisee?
Orjuus ilmas statusta?
Työ on asia jolla on mahdolisuus hankkia elantonsa.
On toinenkin tapa, toisen apu.
Työ ilman palkkaa on sama kuin veisi elannon suusta, siis orjuus.
Apu ilman vastiketta on aliarvioimista.
Apuun liittyy avuttomuus.
Armo liittyy almuun.
Työ on väline saavuttaa elämän perusta.
Leipä, asunto, lämpö, koti, sosiaalinenelämä ja tämän lisäksi näköala tulevaisuuteen eli mahdollisuudet.
Jos yhteiskuntamme rakenne on sellainen että se antaa mahdollisuuden tehdä työtä mutta ei anna mahdollisuutta elää, tehdään ihmisestä orja ja orjuus ilman statusta saa lainvoiman.
Tapahtumien väistämätön kulku on opiskelu.
Tämäkin mahdollisuus avautuu vain joillekkin.
Opiskelu ei ole mitään ilman siitä koituvaa työpaikkaa.
Nopeasti erialojen työttömyys saattaa paisua.
Tällöin tarvitsee opiskella taas ja taas uudelleen.
Opiskelu kallistuu, vaatimukset lisääntyvät, opiskelijoita on yhä enemmän, kilpailu kiristyy, työnhakija vanhenee, taloudelliset resurssit vähenevät, usko horjuu, jopa sairastutaan, velkaa kertyy ehkä?
Onko tämä orjuutusta ilman statusta?
Ihmiselämä on rajallinen, siksi ajallaan työelämään menneet ihmiset saavuttavat elintason, elämisentason jolla voivat pitää yllä omaa elämäänsä.
Ajalle on tyypillistä käyttää ihmistä työelämän välineenä, näin luodaan väliaikasia, lyhytaikaisia suhteita elämään.
Tämän kaltainen irtolaisuus yhdistettynä, kiertolaisuuteen luo epävarmuutta ja köyhyyttä.
Eikö tämäkin ole orjuutta ilman statusta?
Orjakin on tietysti vapaa, häntä eivät sido ajan kahleet sillä hän tietää että mikä odottaa.
Mieli lentää jo toisaalla kun hänelle tarjotaan tyhjää.
Vanhain ihmiseten kodit ovat täynnä tätä odotusta.
Lapsen silmät kertovat täsätä toivosta.
Kristitty tietää sisimmässään mistä on kysymys.
Orjuutus jatkuu, kuka on vastuussa meistä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.