Olen 26-vuotias, naimisissa oleva ja esikoistani odottava nainen. Oman perheen lisäksi minulla on lapsuudenkoti, jossa olen tykännyt aina vierailla säännöllisesti.
Kodissani kaikki on mennyt aina hyvin, mutta viime aikoina olen huolestunut isäni juomisesta. Kun asuin kotona, meillä ei koskaan oltu humalassa tai pidetty pulloja jemmassa. Viime vuosina olen alkanut löytää varastotiloista puolikkaita pulloja, jotka on tarkoitettu piiloon. Olen myös huomannut, että aina saunan jälkeen isäni häviää varastotiloihin, ja luulen, että hän käy naristamassa korkkia.
Eilen illalla kaikki lävähti silmille, kun isäni oli kännissä kuin Ellun kana. Äitini oli ollut illan ystävänsä luona, ja kun hän tuli kotiin, isä käski painua hänen helvettiin, alkoi syyttää uskottomuudesta jne. Äitini, joka on takuulla ollut aina uskollinen ja on aina ollut enimmäkseen kotona, järkyttyi aivan suunnattomasti. Isä sammui loppujen lopuksi keittiön lattialle. Pöydältä löytyi puoliksi juotu kirkas pullo.
Äitini oli aivan ihmeissään: mikä juoppohulluus mieheen on iskenyt? Koskaan ennen isäni ei ole ollut mustasukkainen tms. Puhuminen on kuitenkin ollut aina vaikeaa. Tämä aamu on ollut helvetillinen, kun isä ei ole puhunut kenellekään sanaakaan, eikä edes pyytänyt anteeksi. Veljeni otti auton, ja häipyi kotiinsa. Isä ei edes hyvästellyt heitä.
Onko teillä kokemusta lähipiiristä, jolloin yli 50-vuotias ihminen on yht'äkkiä alkoholisoitunut? Mikä kyseisen "sairauden" voi laukaista tuosta noin vaan? Olen jostakin kuullut, että piilotetut pullot ovat alkoholismin merkki.
Kirjoittakaa hyvät ihmiset kokemuksianne. Olen aivan sekaisin ja yllättynyt tapahtuneesta. Niin ovat kaikki muutkin. Tästäkö se juopon ura nyt lähtee liikkeelle?
Kodissani kaikki on mennyt aina hyvin, mutta viime aikoina olen huolestunut isäni juomisesta. Kun asuin kotona, meillä ei koskaan oltu humalassa tai pidetty pulloja jemmassa. Viime vuosina olen alkanut löytää varastotiloista puolikkaita pulloja, jotka on tarkoitettu piiloon. Olen myös huomannut, että aina saunan jälkeen isäni häviää varastotiloihin, ja luulen, että hän käy naristamassa korkkia.
Eilen illalla kaikki lävähti silmille, kun isäni oli kännissä kuin Ellun kana. Äitini oli ollut illan ystävänsä luona, ja kun hän tuli kotiin, isä käski painua hänen helvettiin, alkoi syyttää uskottomuudesta jne. Äitini, joka on takuulla ollut aina uskollinen ja on aina ollut enimmäkseen kotona, järkyttyi aivan suunnattomasti. Isä sammui loppujen lopuksi keittiön lattialle. Pöydältä löytyi puoliksi juotu kirkas pullo.
Äitini oli aivan ihmeissään: mikä juoppohulluus mieheen on iskenyt? Koskaan ennen isäni ei ole ollut mustasukkainen tms. Puhuminen on kuitenkin ollut aina vaikeaa. Tämä aamu on ollut helvetillinen, kun isä ei ole puhunut kenellekään sanaakaan, eikä edes pyytänyt anteeksi. Veljeni otti auton, ja häipyi kotiinsa. Isä ei edes hyvästellyt heitä.
Onko teillä kokemusta lähipiiristä, jolloin yli 50-vuotias ihminen on yht'äkkiä alkoholisoitunut? Mikä kyseisen "sairauden" voi laukaista tuosta noin vaan? Olen jostakin kuullut, että piilotetut pullot ovat alkoholismin merkki.
Kirjoittakaa hyvät ihmiset kokemuksianne. Olen aivan sekaisin ja yllättynyt tapahtuneesta. Niin ovat kaikki muutkin. Tästäkö se juopon ura nyt lähtee liikkeelle?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luulisin että taustalla on syvempiä juonteita kuin sinä, kirjoittaja, tiedät.
Aavistelisin että taustalla on vuosia jatkunut tyytymättömyys johonkin minkä vain isäsi tietää.
Nähdäkseni kyseessä ei ole vielä vakava tilanne, eikä edes alkoholismi sellaisena mörkönä kuin sinä pelästyneenä maalailet.
Ehkä isäsi vain haluaa tehdä omassa kodissaan joskus mitä haluaa, oli kenties kyllästynyt kuulemaan ainaista vihjailua ja naputusta viinan kauhistuksista, ja päätti näyttää että
"mies tekee mitä mies haluaa, ja ämmät ei voi estää".
Mutta vakavasti, taustalla voi siis olla aivan muut laajat ja pitkäaikaiset syyt joista tietysti olisi pystyttävä puhumaan.
Pitää silti muistaa ettei mitään syitä välttämättä olekaan vaan isäsi vain "vihdoinkin" haluaa ottaa silloin tällöin viinaa. Ei se vielä alkoholista suurta ongelmaa tee. Älä sinäkään tee, ellei oikeasti ole syytä. Siitä naputuksesta ja puuttumisesta voi vasta ongelma tullakin. Puhukaa ja tutustukaa toisiinne, se voi jo riittää.
ne pullot on voineet olla piilossa jo vuosia, ette vain ole huomanneet niitä jos ei ole ollut mitään syytä epäillä.
holisti osaa piilottaa pullonsa ja taipumuksensa hyvinkin pitkälle ilman että läheiset huomaavat yhtään mitään. valitettavasti.
Alkoholisoituminen ei tapahdu hetkessä. Pääsääntöisesti miehiltä kuluu siihen n. 10 v ja naisilta n. 5 vuotta.
Jemmapullot ovat hyvänä todisteena ongelmasta.
Muun perheen olisi hyvä liittoutua tukemaan toinen toisianne ja tehdä isälle selväksi miten pahasti hänen alkoholinkäyttönsä teitä järkyttää ja surettaa ja laittakaa A-klinikan puhelinnumero keittiön pöydälle - paperin painona voi käyttää sitä tyhjää pulloa.
Vittuilu ei auta. Puhe auttaa jos on auttaekseen.
Ite oon vissiin sellainen dokaileva "iskä". Muuten mulla ei oo lapsia. Suurin osa suomalaisita on nykyisin sinkkuja. Itsellä on vaimo.
Asia on ollut tapetilla. Siis juopotteluni. Nykyisin vaimo osaa jättää juomatta mun itselleni mitoittamat kaljat. Olen kertonut vierareista hänelle.¨
Koko ajan tälläkin sektorilla tehdään töitä. Ainakin yritys on melkoinen kummallakin.
Parisuhde on parisuhde. Se on kahden ihmisen välinen asia. Jos toinen heittelee jotain numeroita pöytään niin sitten asia on kolmannen osapuolen asia. Toki moni sanoo raitistuneensa siinä vaiheessa kun akka uhkaa laittaa ulkoruokintaan.
Mutta kysymys kuuluukin silloin että mikä oli parisuhteen tarkoitus alunperinkään. Itsekkyyskö?
Olen pakana mutta sellainen vihkikaavan kohta:" kunnes kuolema meidät erottaa". Se voi olla aika vanhoillinen ja kummallisen moralistinenkin. Mutta kun kimppa on päällä ja siihen alkanut niin sen mukaanhan sitä pitäisi koittaa elää.
Juoponkin.
koitapa puhua juopolle liikakäytöstä niin jos ei tule mykkäkoulua tai turpaan, niin uhma juoda entistä enemmän kasvaa vaan.
tahto raitistua, palata kohtuukäyttöön on lähdettävä omasta päästä, itse tajuttava, muiden läpätykset ei auta yhtään.
Omituista kun kokemusta pitäisi aina vaan olla. Eikös jokaisen kokemukset ole uniikkeja ja ainutkertaisia.
Mykkäkoulu? Turpaanlaittaminen? Niittenkö jälkeen vasta on tietoa asioista? Omituista että nuo ovat ainoat mittarit alkoholismiin.
Puhuminen on siis "läpättämistä". Mitä ihmettä ovat sitten kaikenmaailman terapiat ja keskustelut lääkäreiden kanssa.
Tuolla logiikalla jokaisen viinanotostaan huolestuneen pitää paeta vuorille mietiskelemään itseään kuiville niin kauaksi aikaa että on varmasti kuiva kuin Andien-muumio.
Riidanhalua?
keinolla alkoholisti on kuitenkin hätkäytettävä ajattelemaan omaa alkoholin käyttöään ja olet oikeassa - kenties viinapullo paperinpainona ei ole kaikkein paras vaihtoehto mutta mielestäni tuo viinan kittaaminen on ensin loputtava ja sen jälkeen on parisuhdejuttujen vuoro.
Mitä tulee syvällisestä pohdinnasta humalaisen tai krapulaisen kanssa - ei lasta eikä paskaa.
ei PIDÄ olla kokemusta, kerroin omasta kokemuksestani
Tietoa ei tule minkään väkivallan jälkeen, uhma kasvaa toisten jankuttaessa. jankutus taas ajaa ärsytykseen ja uhmaan vetää lisää, tyyliin muahan ei määräillä.
terapiat ja keskustelut ulkopuolisen kanssa omasta tahdosta on eri asia kuin puolison jatkuva nalkutus.
pointti on siinä, että e liikakäyttö pitää tajuta itse, ennen sitä kukaan ei saa autettua, pakkohoitoa kun ei ole.
mikäli muumioterapia sopii sinulle, kokeile ihmeessä :)
Tiedän kyllä miksi, mutta kysyn vaan, että voisiko niitä paukkuja edes yrittää ottaa avoimesti ilman syyllistämistä ja päivittelyä.
Jos se ei onnistu, voi ainakin sen jälkeen keskustella avoimemmin.
Jyrkkä tuomitseminen ja kaikenlaiset liittoutumiset ihmistä vastaan voivat olla kohtalokkaita.
Mutta eihän tässä voi sanoa juuta eikä jaata, tuntematta kyseisiä ihmisiä. Alkoholin ollessa kehässä on kaikki aina salamyhkäistä, subjektiivista ja erittäin henkilökohtaista.
Ymmärrän hyvin huolesi ja hätäsi. Olin itse naimisissa parikymmentä vuotta isäsi kaltaisen pullojenpiilottajan kanssa. Tosin myöhemmin juominen oli ihan julkistakin. Mustasukkaisuus yms. ilkeys tuli vähitellen mukaan kuvioihin aina miehen ollessa juovuksissa. Selvin päin hän sitten pyyteli anteeksi ja lupasi, ettei enää, mutta kun seuraava viikonloppu koitti, niin sama meno oli päällä. Vihdoin ikäisesi poikani kanssa keskusteltuamme päädyin avioeroon, jonka poikanikin on sittemmin hyväksynyt nähtyään, että isänsä kohtelee nykyistä naisystäväänsä samoin kuin minua.
Teidän pitäisi nyt vaan yrittää keskustella asiasta koko perheen kesken ja saada isäsi johonkin hoitoon, esim.AA-kerhoon. Ellei hän näe ongelmaansa, ole tukena äidillesi ja kannusta häntä joko jaksamaan tai lähtemään. Kaikkea hyvää teille!
Ehkä isäsi on jo jonkin aikaa harrastanut tätä salajuopottelua. Hän on ehkä osannut pysyä kohtuudessa, jos ette ole sitä huomanneet. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että mieheni harrasti salaa juomista noin viisi vuotta, ennenkuin oikein tajusin sen juomisen määrän. Ja oikeastaan vasta viimeisenä vuotena tulivat nämä haukkumiset ja mustasukkaisuus kuvioihin hänen ollessaan humalassa.
Luulenpa, että isäsi on juonut jo vuosia.
Yleensä alkoholisti pitää paria olutpulloa näkyvillä, esim. jääkaapin ovessa. Tämä on ns. hajupullo, joka selittää sen että henki haiskahtaa alkoholille.
Todellista humalaa alkoholisti ('kaappijuoppo') hankkii kuitenkin piilossa olevasta pullosta.
Tietyssä humalapisteessä hän sitten voi hakea piilopullonsakin pöytään.
Alkoholismi kehittyy juomisen myötä, ja alkoholistiseksi juominen voi muuttua kuinka myöhään tahansa. Joillakin se vaatii pitemmän ajan ja suuremmat määrät, toisilla vähemmän.