Itselläni suuri ongelma on, että en pysty kovinkaan hyvin pitämään hyvää itsetuntoani yllä, vaikka tiedän että siihen on kaikki mahdollisuudet. Tarvitaan vain pieni tunteiden ryöpsähdys tai horjahdus ja ykskaks muutun ihmisiä rakastavasta omasta itsestäni sisäänpäinkääntyneeksi jurottajaksi, joka häpeän vallassaan haluaa kiduttaa itseään aina vain enemmän.(josta seuraa näppylöitä ja sosiaalisten kontaktien välttelyä ym.). Perusongelmani taitaa olla, että koen jatkuvaa syyllisyyttä. Kuvittelen jopa kuinka minun avoimeen ja itsevarmaan persoonaani ihastuneet joutuvat häpeämään tykkäämistään aina jossain vaiheessa kun muutun tällä tavoin.
Hyvän itsetunnon aikoina minulla on vahvoja periaatteita, joiden puolesta pystyn ja haluan puhua, mutta huonompina kausina ei millään tunnu olevan väliä ja saatan toimia jopa täysin noiden periaatteiden vastaisesti. HÄVETTÄÄ NIIN:(
Hyvän itsetunnon aikoina minulla on vahvoja periaatteita, joiden puolesta pystyn ja haluan puhua, mutta huonompina kausina ei millään tunnu olevan väliä ja saatan toimia jopa täysin noiden periaatteiden vastaisesti. HÄVETTÄÄ NIIN:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo kuulostaa tutulta ainainen (tarpeeton) syyllisyyden poteminen
...mies vai nainen?
nainen
vanhempana se ehkä tasaantuu