Olen 5:lläkuulla raskaana.Olen alkanut panikoimaan ja jännittämään hullun lailla,tuntuu kun sydän nousisi kurkkuun.En ole saanut itseäni rauhoittumaan,enkä tiedä mikä avuksi.Lääkkeitä en haluaisi syödä,mutta onko tämä kokoaikainen jännittäminenkään hyväksi vauvalle?...
Jännittäminen
Ensiraskaus
2450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli aivan sama juttu. Punastuin aina kun puhuin. Oli asia mikä hyvänsä ja puhekumppani kuka tahansa. Se oli todella noloa ja hankalaa. Aloin jo välttelemään koko puhumista, ja sehän se vasta vaikeaa olikin! Aina kun puhui, tuli ensimmäisenä mieleen punastuminen ja kappas olinkin jo kuin tomaatti.
Jännitin siis ihan yhtäjaksoisesti, paitsi kotona. Mutta sitten kun lapsi syntyi, jännitys ja punastelu loppui! Kaikki kiinnittivät huomion vauvaan, ei minuun tai muuttuneeseen ulkonäkööni, vaan ihanaan suloiseen pienokaiseen. Olin ylpeä lapsestani ja pistin kaikki energiani lapsen rakastamiseen ja hoivaamiseen. Siinä unohtui omat murheet, koska vauvan murheet (itku ym) tuntuivat monta kertaa suuremmilta, ja sitähän ne ovatkin. Oli pakko auttaa ja ajatella vauvaa, ei esim omaa ulkonäköä, punastumista ym..ym..
Nyt sitten kun vauvaa ei enää ihan niin paljoa ihaillakkaan (hössötetä), ihmiset huomaavat minutkin, mutta olen jotenkuten säästynyt jännittämiseltä. Yritän olla ajattelematta koko asiaa. Mutta eniten on auttanut se, että saan olla ylpeä äiti, eikä minulla ole mitään hävettävää!
Heippa!
Kiva kuulla etten ole yksin ongelmieni kanssa. Olen 16. viikolla raskaana. Vauva on toivottu ja raskaus muuten sujunut hyvin, mutta tuntuu että pääni on sekoamassa. Olen aina ollut jännittäjä ja stressanut asioita, mutta nyt kaikki tuntuu pahentuneen. Kelailen typeriä asioita päässäni, ahditun, en osaa relata kotonakaan ja kämmeneni hikoavat. Seksinkin ehdottamisesta saan hengenahdistuksia ja tuskan hiki nousee pintaan. Seksi kylläkin melkeimpä loppui raskauden alku puolella. :) Ikävää kun kumppanikin tuntuu vieraalta ja jotenkin jännitän hänen seurassaan. Kerroin täällä aikasemmin oman tarinani, mutta kukaan ei taida tuntea näin!? Kävin lekurilla joka suositteli psykologin kanssa keskustelua koska lääkkeitä ei mielellään suositella raskauden aikana...enkä haluaisi popsia lopun ikääni pillereitä, jos tämä vaikka onkin ohi menevää!? Toiv. keskusteluista on hyötyä ja tämä menisi nopeasti ohi! Voin kirjoitella sinulle mitä psykologi minulle sanoi jos tunnet samoin kun minä!? Älä hae heti pillereitä vaan vaadi lekurilta että pääset juttelemaan asiantuntijan kanssa. Jaksamista...