masentunut nainen

Jos se tuttavuuden jatkaminen parantaa naisen masennusta, kyllä.

tyttökaveri nyt on jo!, mutta jos ei,,, niin

jos minä tapaisin naisen joka olisi kaikinpuolinmukava, mutta sairastaa masennusta, ni haluasin silti jatkaa tuttavuutta!.

tämähän on yksilöllistä, mutta uskon että useimmat jatkaisivat!,

eikö se masennuskin siitä parane kun on joku joka kuuntelee

Nimessä!! Ei ne siitä mihinkään parane kun keksii aina jonkun uuden asian mistä on masentunut. En uskaltais ikinä olla kun ei tiedä mitenpäin pitäis olla ettei eukko vaan masennu taas/lisää. Kaikkein kamalinta olis nää jokaisessa suhteessa olevat pienet kärhämät ja mielepide-erot, miten ne hoidetaan masentuneen kanssa, kun se on heti tekemässä itsaria??
Entäs kun tulee tää nykyään usein tapahtuva juttu eli ero.. Taas on akka tekemässä itsaria!
Parempi kun pysyy kaukana, siinähän voi itseltäki mennä pää sekaisin kun katselee ja kuuntelee kaiken päivää toista joka on kokoajan niin masentunut milloin mistäkin ja märehtii niitä asioita kokoajan.

Ei naisen masennus ole este. Toisinkuin miehen masennus on useimmiten naiselle este. Johtuuko tämä sitten siitä ettei joillakin naisilla riitä empatia ja ymmärrys ja pinna jos mies on masis?

No, ehkä parhaiten toisiaan ymmärtää sellaiset jotka itse läpikäyneita samat asiat...

Kommenttina 'itsarilla uhkaileviin masentajiin' ---> tämmöinen on silkkaa vallankäyttöä, siis pyrkimystä hallita toista epäreilulla tavalla. Vallankäyttöä monenlaista myös itseään terveiksi kutsuvilla SEKÄ MIEHILLÄ ETTÄ NAISILLA.

Minulla ei ole käsitystä PYSYVÄSTI masennusta sairastavasta.

Itselläni kestänyt toipuminen vuosia, koska minua ei diagnosoitu masennusta sairastavaksi riittävän ajoissa eikä saamani hoito ollut riittävää ja koska ei läheisiä ei tukena. Elämä sai pikkasen rankat kuviot jonka ansiosta minäkin aloin saada tukevaa hoitoa.

Tällä hetkellä suunnanhaku-vaihe päällä. Helpottuu olo, kun oikeita ihmisiä ympärillä eikä 'paskan-niskaan-mättäjiä'(tämmöisistä ihmissuhteista on ollut pakko päästä eroon)

Jotta oikeesti tunnen olevani valmis uuteen parisuhteeseen, mutten varovaisuusyistä ala ainakaan leikkimään tulella.

kysymus oli kompa, nainen ei voi olla mukava, ainakaan aidosti ja kovinkaan kauaa vetää mukavaroolia.

varsinkaan tuntemattoman.

Kohtasin täällä netissä kerran todella masentuneen naisen hän oli jo eläkkeellä alle 40v. Hän halusi juttuseuraa ja minä hölmö menin sanomaan, että helpoin asia selvitä on selvittää itselleen syy mikä rassaa. Niin hän suuttui kovasti ja sanoi tuohtuneena, että "ammatti-ihmiset" ovat vuosia jo tätä samaa tytkyttäneet ja sen puhuminen loukkaa häntä. Eli syvästi masentunut ihminen ei pohjimmiltaan halua päästä eteenpäin kannustuksista riippumatta vaan haluaa elää kiinni siinä maailmassa jonka itse on luonut itselleen. Mutta tämä nyt oli se ihan toinen kärkipää jota et varmaan tarkoittanut.

Oikeasti näen pitkälle asian niin, että jokaisen pitää löytää oma "aktiivisuus" törmätäkseen elämänkumppaniin joka on samanlainen, jos etsii toisesta "auttajaa" ei elä omin ehdoin ja jos toinen suostuu olemaan auttaja ei hänkään elä välttämättä ehjää elämää vaan suhde on jo valmiiksi enemmän tai vähemmän petosta itseään kohtaan ja pahimmassa tapauksessa väärillä eväillä jo alussa.

Kun selvittää väsymyksensä todellisen syyn itselleen vapautuu taakasta jonka huomaa jälkeenpäin olleenkin ihan mitätön. Saa mielettömän energian luoda uutta omaa vielä parempaa itseään jos itseään huijaa, niin masennus palaa aina kun ei ole sitä "joka auttaa sen pysymään poissa" elää voi toki niinkin huijaten, mutta oletetaan nyt, että löydät "auttajan" itsellesi ja lopulta suhteenne päättyy siihen, että huomaat että sama ongelma toistuu kuin ennen tai ette ole rehellisiä suhteessa ja hän lähtee ja jättää sinut. Usko pois olet sen jälkeen vielä enemmän masentunut ja kierre kenties jatkuu. Jotta se suhde toimisi sinun on aivan pakko kyetä muuttamaan itsessäsi jotain toimintamallia mikä oli väärä, jos halua ja välittämistä löytyy, niin muista, että puhumatta et tule toista kierrosta selviämään kyynelittä. Ja etkö oikeasti sinäkin halua kokea jotain aivan ihania asioita vielä elämässäsi ja olla rohkea ja ottaa askeleita siihen suuntaan, sillä sitä miestä joka olisi vertaisesi ja sinun arvoinen hän ei kaada taakkaansa sinun niskaan, etkä sinä hänen vaan kumpikin on vahva ihminen vastaamaan teoistaan ja energia käytetään rakkaan ihmisen rakastamiseen ja yhteisyyteen, ei toisen ongelmien pureskeluun(se kuluttaa energiaa suunnattomasti). Ja anteeksi ei ainakaan tarkoitus ole millään tavoin loukata sinua vaan kannustaa ottamaan oma selkäranka käyttöön ja lupaan se kannattaa ja lupa on pyytää apua läheisiltä.

Vastaaja; Mies 31v, joskus ollut masentunut ja sinkku, ei tällä hetkellä.


Kyllä jokaisen täytyy itse hoitaa ensin oma mieli kuntoon, joko omin- tai ammattailaisavuin, ennen kuin alkaa kaatamaan omaa pahaa oloaan jonkun sellaisen ihmisen kannettavaksi, josta oikeasti välittää. Se toinen ei ole sinun psykiatri ja väsyy sinuun yllättävän nopeasti jos toimit em. tavalla.

Siis hoidetaan ensin itsemme kuntoon, ennen kuin tarraudumme hyviin kanssaihmisiin ja vedämme heidät perässämme johonkin epämääräiseen matalamieliseen suohon. Se on siis oma periaatteeni ja näin myös toimin joskus aiemmassa elämässäni.

En, koska olen sen helvetin jo kerran käynyt läpi -tuloksetta.

En usko, että jaksaisin mitään "terapia"-suhdetta.

Ittekkin sairastan masennusta niin ymmärrystä löytyy. =P

nainen jaksaa paapoa masentunutta miestä jos on hoivavietti-ihminen. Mutta toisinpäin en jaksa uskoa, että juttu pitkään kestäisi ainakaan. Mies hankkisi pian kakkosystävän jonka luokse menisi hengittämään.