Olen pahasti netistä riippuvainen

HAHAHAHA SAATANA MYYKÄÄ SE HELVETIN KONE JA MENKÄÄ ULOS TUULETTUMAAN PERKELEEN NÖRTIT!

............. kirjoitti:

HAHAHAHA SAATANA MYYKÄÄ SE HELVETIN KONE JA MENKÄÄ ULOS TUULETTUMAAN PERKELEEN NÖRTIT!

Ei ole kyllä älyllä pilattu tuota edellistä vastaajaa. Nettiriippuvaisuus on eräänlainen sairaus, joten on mahdotonta myydä konetta taikka erota netistä tuosta vain.

Itse olen ollut jo muutaman vuoden melko vakavasti nettiriippuvainen, vaikka ikääkään ei ole vielä saavuttanut täysi-ikäisyyttä. 85% päivästä aika kuluu koneella ihan hankkimalla jotakin tietoa,pelatessa pelejä ja keskustelemalla ihmisten kanssa.

Koulu on saanut jäädä ja eipä ne sosiaalisetkaan suhteet ole parantuneet, vaikkei niitä kyllä paljoa koko elämäni aikana ole edes ollut.

Ajatus siitä, että minulla ei olisi nettiä on kuin maailmanloppu. Vaikkei täällä netissä olekkaan mitään järin tärkeää, niin silti veri vetää aina tänne..

Netissä oleminen on niitä ainoita asioita, joka tuottaa minulle mielihyvää.

Netinkäyttöni on hyvin verrattavissa pahasti koukussa olevaan huumeidenkäyttäjään.

Tiedän, että ongelmaan voi hakea apua, mutta miksi hakea apua sellaiseen ongelmaan, joka tuottaa minulle melkeinpä ainoana asiana mielihyvää, miksi pilata viimeinenkin ilon aihe?

Minä olen nettiriippuvainen, en häpeä sitä, ja tuskin parannun tästä koskaan. Tulevaisuuteni ei näytä kovinkaan hyvältä, mutta minä en aijo luovuttaa koskaan.. tälläinen olen ja tälläisenä tulen aina olemaan.

Kirjoitukseni pointti oli valaista niitä tyhmiä ihmisiä, jotka luulevat että nettiriippuvuus ei ole vakava asia ja, että siitä voisi parantua tuosta vain. Miettikää kaksi kertaa ennenkuin tuutte tänne laukoon nuita vitun typeryyksiä asiosta joista ette tiedä mitään.

Just just. Kaikesta päätellen olet joku murrosikäinen penikka. Menehän vaikka tarhaan kasvamaan taikka tee oma foorumi itsellesi ja pura angstisi siellä.

Hei vaan!

Mulla on antaa toivoa teille epätoivoisessa tilanteessa oleville ihmisille (tiedän tilanteen epätoivoisuuden omista kokemuksista). Joten kuunnelkaapa tätä ja kokeilkaa! Se ei kyllä tule olemaan helppoa, sillä minulle annettiin näitä samoja neuvoja, mutten koskaan ottanut niitä vastaan... No kokeilkaa kuitenkin te fiksumpina ihmisinä!

Ensinnäkin hieman omaa taustaani: Itselläni oli ollut ihan järkyttävä riippuvuus tietokonepeleihin, joskaan en myöntänyt sitä itselleni ikinä. Te sentään olette myöntäneet ongelmanne itsellenne ja hakeneet apua, se on ensiaskel parantumiselle! :) Saatoin uppoutua pelimaalmaan ties kuinka moneksi tunniksi päivässä enkä saanut konetta sammutetuksi lähteäkseni vähän ulos tuulettumaan tai vaikka urheilemaan kavereitteni kanssa. Kamalasti ei minulla niitä kavereita ollutkaan, ja hekin olivat nörttejä minun ohellani.

Noh, minkä takia sitten lopetin pelaamisen? En ole vielä aivan varma itsekään, mutta tapasin aivan ihastuttavan tytön koulussa. Hän oli yhtä hymyä, nauroi koko ajan ja oli vielä ihan uskomattoman kaunis luonnekin. Kyselin häneltä, miten hän on noin pirteä koko ajan, ja hän sanoi urheilevansa paljon. Hän lenkkeilee, käy tanssituneilla jne. Halusin itse olla samanlainen ilopilleri kuin hän ja päätin kokeilla urheilun vaikutusta itseeni. Vaikutus oli uskomaton! Nyt olen ollut 3kk "kuivilla." En enää tunne MITÄÄN pakkoa netittämiseen, eikä se enää oikeastaan viihdytä minua, jos siellä viipyy yli 30 min.

Siispä seuraavat asiat ohjaavat sinut irti riippuvuudesta:

1. Myönnä riippuvuus itsellesi (niinkuin te olette tehneet).

2. Sinun täytyy saada motiivi lopettamiselle. Itselleni se oli se, että tahdoin olla yhtä pirteä, kuin se tyttö koulussa, Niina (nimi muutettu), sillä hän vaikutti todella onnelliselta ihmiseltä (ja niin hän onkin!). Halusin itsekin olla ONNELLINEN, enkä mikään tylsämielinen nysvä, joka istuu koneella kaiket päivät. Sori, jos otitte ton henk.koht., mutta vaikee keksiä parempaa kuvausta. Eli oma motiivini oli olla onnellinen, ettekö tekin haluaisi olla onnellisia?

3. Keksikää muuta tekemistä. Aluksi saattaa olla vaikeaa keksiä, kun on niin tottunut istumiseen. Mutta soittakaa kavereillenne ja keksikää jotain, urheilkaa, aloittakaa uusi harrastus/harrastuksia, asettakaa itsellenne selkeä aikaraja netittämiselle per päivä, ahtakaa aikataulunne niin täyteen, ettei netittämiseen ole paljoa aikaa.

Itse tosiaan aloitin lenkkeilyn, kitaran soittamisen ja aloin pelata tennistä aktiivisemmin kuin ennen. Lenkkeillä kannattaa ehdottomasti! Siinä vain on se vaara, että aloittelija voi kyllästyä siihen, koska ei tunne omaa kroppaansa ja juoksee liian kovaa, jolloin se tuntuu pahalta ja siihen kyllästyy. Urheilun pitää olla hauskaa, ja sitä lenkkeily on! Kun vain ensin löytää oman rytminsä... Eli muun tekemisen keksiminen on ehdottomasti avainasemassa riippuvuudesta pääsemisessä.

4. Sosiaaliset suhteet. Itse en uskonutkaan, miten hienolta voikaan tuntua se, että tapaa uusia ihmisiä! Jos ihan tosissaan tutustuu uusiin ihmisiin ja keskittyy heidän kanssa keskustelemiseen, saattaa ajantaju kadota vielä pahemmin kuin koneella istuessa. Omakohtaista kokemusta löytyy. Yhtenä päivänä tämä tyttö kutsui minut heille käymään, ja meninkin sinne klo 13:ksi. Kun katsoin kelloa ja luulin viipyneeni siellä korkeintaan 2-3 tuntia, kello oli 20.30. Painotan, että olimme ainoastaan KAVEREITA; emme seurustellet. Ihan pelkästään keskusteltiin ja tutustuttiin paremmin. Nykyään olemme ylimmät ystävykset ja itse olen pahasti rakastunut, kuten hänkin. Mutta silloin, kun olin siellä, ei minulla ollut taka-ajatuksia; menin sinne ihan vaan kaverina. Sen jälkeen olen saanut ihan älyttömästi uusia kavereita, kun ihmispelko meni tämän tytön mukana. Joten jos sinulla on vaikeaa tehdä tuttavuuksia/sinulla on ihmispelkoa, niin siihen ei auta muu kuin harjoitus. Se hyvä, mitä siitä voi saada, on todellakin riskien arvoista!

No tässä tämä suunnilleen sitten olikin... Onnea vaan kaikille nettiriippuvaisille! :) Jos haluatte keskustella lisää, niin älkää epäröikö HETKEÄKÄÄN mailata mulle!!! [email protected]
Pistäkää tonne kysymyksiä, palautetta, ihan mitä vaan! Autan tosi mielelläni!

miksi vastailet juuri tällä nettiriippuvaisuus palstalla?
Epäilen että et itse saa vedettyä sitä piuhaa seinästä ja lähdettyä ulkoilmaa haistelemaan ja harrastamaan jotain viisaampaa.
olet siis tuleva se, joksi meitä muita nyt haukut, ellet sitten ole jo NETTIRIIPPUVAINEN?
Nörttihän on käsittääkseni se, joka tietää asioista jotain, siksi en sinua voi ikinä noiden tekstiesi jälkeen lukea, ellet sitten vain leiki TYHMÄÄ? :))

ex-riippuvainen kirjoitti:

Hei vaan!

Mulla on antaa toivoa teille epätoivoisessa tilanteessa oleville ihmisille (tiedän tilanteen epätoivoisuuden omista kokemuksista). Joten kuunnelkaapa tätä ja kokeilkaa! Se ei kyllä tule olemaan helppoa, sillä minulle annettiin näitä samoja neuvoja, mutten koskaan ottanut niitä vastaan... No kokeilkaa kuitenkin te fiksumpina ihmisinä!

Ensinnäkin hieman omaa taustaani: Itselläni oli ollut ihan järkyttävä riippuvuus tietokonepeleihin, joskaan en myöntänyt sitä itselleni ikinä. Te sentään olette myöntäneet ongelmanne itsellenne ja hakeneet apua, se on ensiaskel parantumiselle! :) Saatoin uppoutua pelimaalmaan ties kuinka moneksi tunniksi päivässä enkä saanut konetta sammutetuksi lähteäkseni vähän ulos tuulettumaan tai vaikka urheilemaan kavereitteni kanssa. Kamalasti ei minulla niitä kavereita ollutkaan, ja hekin olivat nörttejä minun ohellani.

Noh, minkä takia sitten lopetin pelaamisen? En ole vielä aivan varma itsekään, mutta tapasin aivan ihastuttavan tytön koulussa. Hän oli yhtä hymyä, nauroi koko ajan ja oli vielä ihan uskomattoman kaunis luonnekin. Kyselin häneltä, miten hän on noin pirteä koko ajan, ja hän sanoi urheilevansa paljon. Hän lenkkeilee, käy tanssituneilla jne. Halusin itse olla samanlainen ilopilleri kuin hän ja päätin kokeilla urheilun vaikutusta itseeni. Vaikutus oli uskomaton! Nyt olen ollut 3kk "kuivilla." En enää tunne MITÄÄN pakkoa netittämiseen, eikä se enää oikeastaan viihdytä minua, jos siellä viipyy yli 30 min.

Siispä seuraavat asiat ohjaavat sinut irti riippuvuudesta:

1. Myönnä riippuvuus itsellesi (niinkuin te olette tehneet).

2. Sinun täytyy saada motiivi lopettamiselle. Itselleni se oli se, että tahdoin olla yhtä pirteä, kuin se tyttö koulussa, Niina (nimi muutettu), sillä hän vaikutti todella onnelliselta ihmiseltä (ja niin hän onkin!). Halusin itsekin olla ONNELLINEN, enkä mikään tylsämielinen nysvä, joka istuu koneella kaiket päivät. Sori, jos otitte ton henk.koht., mutta vaikee keksiä parempaa kuvausta. Eli oma motiivini oli olla onnellinen, ettekö tekin haluaisi olla onnellisia?

3. Keksikää muuta tekemistä. Aluksi saattaa olla vaikeaa keksiä, kun on niin tottunut istumiseen. Mutta soittakaa kavereillenne ja keksikää jotain, urheilkaa, aloittakaa uusi harrastus/harrastuksia, asettakaa itsellenne selkeä aikaraja netittämiselle per päivä, ahtakaa aikataulunne niin täyteen, ettei netittämiseen ole paljoa aikaa.

Itse tosiaan aloitin lenkkeilyn, kitaran soittamisen ja aloin pelata tennistä aktiivisemmin kuin ennen. Lenkkeillä kannattaa ehdottomasti! Siinä vain on se vaara, että aloittelija voi kyllästyä siihen, koska ei tunne omaa kroppaansa ja juoksee liian kovaa, jolloin se tuntuu pahalta ja siihen kyllästyy. Urheilun pitää olla hauskaa, ja sitä lenkkeily on! Kun vain ensin löytää oman rytminsä... Eli muun tekemisen keksiminen on ehdottomasti avainasemassa riippuvuudesta pääsemisessä.

4. Sosiaaliset suhteet. Itse en uskonutkaan, miten hienolta voikaan tuntua se, että tapaa uusia ihmisiä! Jos ihan tosissaan tutustuu uusiin ihmisiin ja keskittyy heidän kanssa keskustelemiseen, saattaa ajantaju kadota vielä pahemmin kuin koneella istuessa. Omakohtaista kokemusta löytyy. Yhtenä päivänä tämä tyttö kutsui minut heille käymään, ja meninkin sinne klo 13:ksi. Kun katsoin kelloa ja luulin viipyneeni siellä korkeintaan 2-3 tuntia, kello oli 20.30. Painotan, että olimme ainoastaan KAVEREITA; emme seurustellet. Ihan pelkästään keskusteltiin ja tutustuttiin paremmin. Nykyään olemme ylimmät ystävykset ja itse olen pahasti rakastunut, kuten hänkin. Mutta silloin, kun olin siellä, ei minulla ollut taka-ajatuksia; menin sinne ihan vaan kaverina. Sen jälkeen olen saanut ihan älyttömästi uusia kavereita, kun ihmispelko meni tämän tytön mukana. Joten jos sinulla on vaikeaa tehdä tuttavuuksia/sinulla on ihmispelkoa, niin siihen ei auta muu kuin harjoitus. Se hyvä, mitä siitä voi saada, on todellakin riskien arvoista!

No tässä tämä suunnilleen sitten olikin... Onnea vaan kaikille nettiriippuvaisille! :) Jos haluatte keskustella lisää, niin älkää epäröikö HETKEÄKÄÄN mailata mulle!!! [email protected]
Pistäkää tonne kysymyksiä, palautetta, ihan mitä vaan! Autan tosi mielelläni!

Lue lisää

vihdoinkin kurssille jolle olen halunnut jo vuosia. (tietokone minulla on ollut hiukan yli vuoden). sille kurssille on melkein sata hakijaa ja vain 10 otetaan. toivon pääseväni sinne monesta syystä ja yksi on tämä nettiriippuvaisuus. (se kurssi ei liity mitenkään netin käyttöön vaan haaveammattiini, johon olen aina halunnut, mutta jokin on jotenkin sen aina estänyt, ees hakemasta, no kerran hain ja oisin päässyt, mut syyt etten mennyt, ei nekään liity nettiin) no toivon kuitenkin pääseväni nyt sinne vaikka on niin monta hakijaa. Reilun vuoden aikana mitä meillä on netti ollut, olen laiminlyönnyt ihan kaiken muun elämän, jopa lapsenikin! Kunto on nolla, pepu on kipee, tarviin tyynyjä alleni tässä, eikä nekään auta kipuihin. Selkä oli heikossa kunnossa, mut nyt se on vielä heikommassa! En jaksa kiinnostua mistään! Aamulla (tai silloin kun) herään, avaan ensimmäisenä netin, sitten vasta teen muut hommat, mihin liittyy jopa kotieläimet, olen addikti.
mun on pakosti luettava kaikki se mitä olen tottunut lukemaan, menkööt sitten vaikka aamuun asti, vaikka oisin kuin päättänyt mennä ajoissa nukkumaan. (katso mitä kello nyt on ja aamulla olis menoa, johon pakko mennä!).
sit on vielä se että mul on oltava vähntään sikbäk joka ilta tai päivä että kun tässä olen lipitän sitäkin vielä. Aika kaameeta! Ja muistan vielä hyvin kun sanoin että meille ei mitään nettiä ikinä hankita! Nyt riitelen lasten kassa siitä kuka tässä saa olla ja yleensä minä voitan, kun minä maksankin. Ei se ole oikein tiedän sen!!!
Miten tähän voikin jäädä näin koukkuun?
Olen melkoisen yksinäinen ihminen ja tästä on tullut minulle melkein ainoa kontakti muoto ihmisiin. Ei minulla ennenkään paljon ystäviä ollut, mutta nyt ei enää niitäkään, mitä nyt pari tuttua jossain baarissa joskus.
jos joku haluu päästä netistä ja muista vaivoista eroon, niin se olen minä!
Toivon pääseväni sille kurssille, se kestää yli puolivuotta ja sinne on ajomatkakin tunti/suunta! Siinähän se aika kuluis??? - jopa hyödyllisesti.
No halusin vain kertoa tämän.