Elin vuosia avioliitossa, jossa koin olevani niin yksin. Sairas ja alkoholisoitunut mies meni nukkumaan jo yhdeksältä, yritin viihdyttää itseäni parhaani mukaan. Seksistä, hellyydestä ja läheisyydestä ei puhettakaan.
Sitten löysin uuden miehen ja erosin. Meidän piti muuttaa yhteen maaliskuussa. Minä muutin, mies ei tullutkaan. Hänen viikonloppunsa kuluvat pääsääntöisesti entisellä kotipaikkakunnalla, asioita hoitamassa, lapsia tapaamassa jne. Hän yöpyy siellä äitinsä luona, minua ei ole koskaan ottanut mukaan.
Viikolla "asuu" luonani, milloin ei tee niin pitkää päivää että kuukahtaa tietokoneen ääreen töissä tai istu veljensä luona turisemassa, silloin nukkuu siellä. Seksiä, hellyyttä ja läheisyyttä saan, mutta kovin vähän, kuin teelusikallisen siinä missä kaipaisin saavillisen...
Ehdotin että jos eroaisimme, kun hän ei osaa pysähtyä minnekään vaan menee ja kulkee levottomana. En saa oikein mitään sellaista tästä suhteesta, mitä olen niin kauan ollut vailla. Puhuminen ei tuota tulosta. Saan vain lupauksia, jotka eivät pidä.
Hänen pitäisi lähiviikkoina nyt viimeinkin muuttaa virallisesti luokseni, mutta en enää ole oikein varma, haluanko? Ehkä minun pitäisi lähteä omille teilleni, etsiä itselleni sellainen elämä, sellainen kumppani, kuin haluan.
Rakastamme kuitenkin toisiamme, kunpa vain saisin hänet tajuamaan, miten yksinäinen ja vailla kaikkea olen. Hän sanoo että kaikki muuttuu, kun hän muuttaa. Mutta miksi muuttuisi? Miksi ei ole muuttunut jo?
Tänään olisi tarkoitus puhua asioista, mutta en yhtään tiedä mitä sanoisin.
Sitten löysin uuden miehen ja erosin. Meidän piti muuttaa yhteen maaliskuussa. Minä muutin, mies ei tullutkaan. Hänen viikonloppunsa kuluvat pääsääntöisesti entisellä kotipaikkakunnalla, asioita hoitamassa, lapsia tapaamassa jne. Hän yöpyy siellä äitinsä luona, minua ei ole koskaan ottanut mukaan.
Viikolla "asuu" luonani, milloin ei tee niin pitkää päivää että kuukahtaa tietokoneen ääreen töissä tai istu veljensä luona turisemassa, silloin nukkuu siellä. Seksiä, hellyyttä ja läheisyyttä saan, mutta kovin vähän, kuin teelusikallisen siinä missä kaipaisin saavillisen...
Ehdotin että jos eroaisimme, kun hän ei osaa pysähtyä minnekään vaan menee ja kulkee levottomana. En saa oikein mitään sellaista tästä suhteesta, mitä olen niin kauan ollut vailla. Puhuminen ei tuota tulosta. Saan vain lupauksia, jotka eivät pidä.
Hänen pitäisi lähiviikkoina nyt viimeinkin muuttaa virallisesti luokseni, mutta en enää ole oikein varma, haluanko? Ehkä minun pitäisi lähteä omille teilleni, etsiä itselleni sellainen elämä, sellainen kumppani, kuin haluan.
Rakastamme kuitenkin toisiamme, kunpa vain saisin hänet tajuamaan, miten yksinäinen ja vailla kaikkea olen. Hän sanoo että kaikki muuttuu, kun hän muuttaa. Mutta miksi muuttuisi? Miksi ei ole muuttunut jo?
Tänään olisi tarkoitus puhua asioista, mutta en yhtään tiedä mitä sanoisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ennenkö teet päätöksiä. Vieraana tosin toisaalta vaikee sanoo mitäänkään mutta jos noin tunnet ja jutut jatkuvat samankaltaisina viikosta viikkoon ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen,- ehkä,kuten arvelet. Sano suoraan koko tilanne tältä ajalta, miltä sinusta on tuntunut ja jos SINÄ käyttäytyisit noin, kysy miltä hänstä tuntuisi.Haluaako tosiaan vain "käyntiseuraa" ei muuta, jota tuollainen on.- Muuta omaan kotiin ja elä kuten haluat. Et kadu.terv. samoja kokenut
Suosittelen että et vielä päästä häntä luoksesi virallisesti asumaan. Tämä asia sun on selvitettävä ensin hänen kanssaan. Meinaan onko teillä mitään tulevaisuutta.