Jälleen sitomisesta

Olen ollut ymmärtämässä, ja seuroissakin arvostettu puhujaveli (P.Nurmela) on saarnannut, että synteihin sitomisessa on kysymys Jumalan valtakunnan rakkaudesta. Eli siis sidottu ihminen tulee synnintuntoon ja tekee sitten myöhemmin parannuksen.

Olen vain miettinyt -70 luvun tapahtumia. Minkähänlaisessa laajuudessa takaisintuloja on tapahtunut? Varmaan niitäkin on ollut. Mutta jos mietitään sitä toista ratkaisua joka olisi voitu tehdä, eli jätetty sitomatta ja hoitamatta (ko. menetelmillä) ja lähestytty todellisella rakkaudella ihmisiä. Olisiko "tulos" ollut parempi?

Voitaisiinko tällaista pohtia seurakunnassa, tehdä johtopäätöksiä ja jatkossa toimia parhaalla tavalla.
211610
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

Millä oikeudella jotkut ihmiset katsovat saaneensa valtuudet avoimesti kiistää armoevankeliumin toiselta ihmiseltä, joka haluaa sen omalle kohdalleen uskoa?

Tuollainen evankeliumin estäminen ja armon kiistäminen on täysin vastoin Raamattua. se on avointa armon ja kristillisydyen pilkkaa, varsinkin jos sen tekee saarnamies julkisesti.

Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh. 3:18
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

1. Joh. 4:15
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

1. Joh. 5:10
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä;

Joh. 11:26
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?

Matt. 10:32
Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

Ap. t. 2:21
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Ap.t. 10:43
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.

Roomalaiskirje 10:10-11
Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."

Äänestä

Kyllä kamalalle tuntuu edelleen sidonnan oikeutus.
Muistuttaisin vain, että jokaisella ihmisellä on 30-50 läheistä, joihin asia vaikuttaa myös traumaattisesti. Seurakunnan ihmiset voivat kyllä kahvipöytäkeskusteluissa kauhistella ja paheksua tilannetta surullisin mielin, mutta kukaan ei voi tietää miten tuo teko vaikuttaa kohteen psykeeseen ja lähellä olevien kanssaihmisten, sukulaisten, puolison, verisisarten ja -veljien elämään.
Sitova puhuja voi paatostaa oman tuntonsa - hoidetun tai ei - voimassa erilaisia velvoitteitaan, jotka eivät vaikuta kohteeseen toivotulla tavalla. Kauhistuttavaa hengellistä väkivaltaa, johon ei pitäisi tässä hyvinvointivaltiossa olla oikeuksia mihinkään auktoriteettiin vedoten.

Äänestä

Tämä on tuttu perustelu mutta on siinä väännelty rakkauden käsitystä erikoisella tavalla että tämä sitominenkin käsitetään rakkauden neuvoksi. Ei siinä kyllä jää sijaa inhimillisyydelle.

Vaikka kuinka sanotaan että Jumala tuomitsee ei ihminen niin kyllä syntiinsitomisessa on kyse juuri siitä että ihmisen sieluntila on porukalla arvioitu sellaiseksi että hän on sielunvihollisen valtakunnan asukas ja sidotaan syntiin. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja sitominen tarkoittaa että sidottu ihminen on kiinni sielunvihollisessa ja matkalla helvettiin kun ei ole nöyrtynyt Jumalan valtakunnan neuvoihin. Ja mitä sitten ovat ne neuvot joihin pitää nöyrtyä ettei joudu sidotuksi. -70 luvulla television(lasia, muovia, elektroniikkaa, metallia) omistaminen johti automaattisesti tämän Jumalan valtakunnan rakkauden neuvon täytäntöönpanoon.

Oman haaransa on myös tämä ajallinen elämä ja ihmisen psyykkinen puoli ja ihmissuhteet ym. Ei mahda tuntua kivalta kun nuori ihminen sidotaan syntiin sukulaisten toimesta ja sanotaan että teemme sen rakkaudesta sinua kohtaan. Joku tässä mallissa on kyllä hyvin epäkuranttia ja epäinhimillistä ja on vaikea käsittää että kyseessä on ainakaan oikea Kristuksen rakkaudesta lähtevä teko.

Äänestä

Tämä on tuttu perustelu mutta on siinä väännelty rakkauden käsitystä erikoisella tavalla että tämä sitominenkin käsitetään rakkauden neuvoksi. Ei siinä kyllä jää sijaa inhimillisyydelle.

Vaikka kuinka sanotaan että Jumala tuomitsee ei ihminen niin kyllä syntiinsitomisessa on kyse juuri siitä että ihmisen sieluntila on porukalla arvioitu sellaiseksi että hän on sielunvihollisen valtakunnan asukas ja sidotaan syntiin. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja sitominen tarkoittaa että sidottu ihminen on kiinni sielunvihollisessa ja matkalla helvettiin kun ei ole nöyrtynyt Jumalan valtakunnan neuvoihin. Ja mitä sitten ovat ne neuvot joihin pitää nöyrtyä ettei joudu sidotuksi. -70 luvulla television(lasia, muovia, elektroniikkaa, metallia) omistaminen johti automaattisesti tämän Jumalan valtakunnan rakkauden neuvon täytäntöönpanoon.

Oman haaransa on myös tämä ajallinen elämä ja ihmisen psyykkinen puoli ja ihmissuhteet ym. Ei mahda tuntua kivalta kun nuori ihminen sidotaan syntiin sukulaisten toimesta ja sanotaan että teemme sen rakkaudesta sinua kohtaan. Joku tässä mallissa on kyllä hyvin epäkuranttia ja epäinhimillistä ja on vaikea käsittää että kyseessä on ainakaan oikea Kristuksen rakkaudesta lähtevä teko.

Äänestä
  • Puhujan, joka sitoo ihmistä, kyllä pitäisi kertoa ensin valtakunta-käsityksensä. Se ei ole kyllä sama kuin paikalla olevan seuratuvan/salin väki. Olen ollut tilanteissa, joissa penkissä istuvia ihmisiä oli ainakin viisi ja edessä ja takana puistelivat naiset päitään, mitä taas tapahtuu! - Missä valtakunnassa on po "pyöveleitä"?
    - Rakkauden, totuuden, oikeuden, Pyhän Hengen, Jumalan? - Noihin kaikkiin sanoihin uskovaiset ovat liittäneet positiivisia asioita. Miten on jos noihin hakee vastaavat negatiiviset sanat? Mitä ominaisuuksia valtakunnasta on sidontahetkellä käsitettävä? - Ketä siinä pyritään po menetelmin rakastamaan oikeassa asiassa. Me kaikki tiedämme toistemme arkielämän piiristä vain hetkellisiä murto-osia!

    Äänestä

  • Mietin miksi kirjoitti:

    Puhujan, joka sitoo ihmistä, kyllä pitäisi kertoa ensin valtakunta-käsityksensä. Se ei ole kyllä sama kuin paikalla olevan seuratuvan/salin väki. Olen ollut tilanteissa, joissa penkissä istuvia ihmisiä oli ainakin viisi ja edessä ja takana puistelivat naiset päitään, mitä taas tapahtuu! - Missä valtakunnassa on po "pyöveleitä"?
    - Rakkauden, totuuden, oikeuden, Pyhän Hengen, Jumalan? - Noihin kaikkiin sanoihin uskovaiset ovat liittäneet positiivisia asioita. Miten on jos noihin hakee vastaavat negatiiviset sanat? Mitä ominaisuuksia valtakunnasta on sidontahetkellä käsitettävä? - Ketä siinä pyritään po menetelmin rakastamaan oikeassa asiassa. Me kaikki tiedämme toistemme arkielämän piiristä vain hetkellisiä murto-osia!

    Itse olen viime aikoina kipuillut paljonkin näiden opillisten kysymysten vuoksi ja totta puhuen en ole saanut mielenrauhaa ja omaatuntoa tyydydyttäviä vastauksia. Onkohan täsää meidän Jymalan valtakunta käsitteessä ihmiset nousseet liian ylös ja oikea Jumala ja Jumalanpalvelus ja Jumalan poika ovat jotenkin vähempiarvoisia.

    Tämä näkyvä Jumalan valtakunta ja sen tilat(rauhanyhdistykset) on niin korkealla että pienen ihmisen omakohtainen ja hiljainen usko Jeesukseen Kristukseen ei tule kovinkaan korostetusti esille. Tärkeintä on valtakunta ja sen toiminnassa mukana oleminen. Tämä sanoma välittyy päällimmäisenä melkein aina puhujien saarnoissa.

    Äänestä

  • hamppuköysi kirjoitti:

    Itse olen viime aikoina kipuillut paljonkin näiden opillisten kysymysten vuoksi ja totta puhuen en ole saanut mielenrauhaa ja omaatuntoa tyydydyttäviä vastauksia. Onkohan täsää meidän Jymalan valtakunta käsitteessä ihmiset nousseet liian ylös ja oikea Jumala ja Jumalanpalvelus ja Jumalan poika ovat jotenkin vähempiarvoisia.

    Tämä näkyvä Jumalan valtakunta ja sen tilat(rauhanyhdistykset) on niin korkealla että pienen ihmisen omakohtainen ja hiljainen usko Jeesukseen Kristukseen ei tule kovinkaan korostetusti esille. Tärkeintä on valtakunta ja sen toiminnassa mukana oleminen. Tämä sanoma välittyy päällimmäisenä melkein aina puhujien saarnoissa.

    Erkki Reinikaisen ja Seppo Lohen ajatukset.

    Sinun olisi terveellistä keskustella heidän kanssaan.

    Äänestä

  • hamppuköysi kirjoitti:

    Itse olen viime aikoina kipuillut paljonkin näiden opillisten kysymysten vuoksi ja totta puhuen en ole saanut mielenrauhaa ja omaatuntoa tyydydyttäviä vastauksia. Onkohan täsää meidän Jymalan valtakunta käsitteessä ihmiset nousseet liian ylös ja oikea Jumala ja Jumalanpalvelus ja Jumalan poika ovat jotenkin vähempiarvoisia.

    Tämä näkyvä Jumalan valtakunta ja sen tilat(rauhanyhdistykset) on niin korkealla että pienen ihmisen omakohtainen ja hiljainen usko Jeesukseen Kristukseen ei tule kovinkaan korostetusti esille. Tärkeintä on valtakunta ja sen toiminnassa mukana oleminen. Tämä sanoma välittyy päällimmäisenä melkein aina puhujien saarnoissa.

    Asioita kannattaa miettiä usealta kannalta. Itse harmittelen mielessäni maallistumista ja uskalluksen puutetta. - Hoidot ovat keski-ikäisiin vaikuttaneet siten, etteivät he uskalla sanoa kuin pikkupiirin keskellä, mitä kantaa todella ovat eri kysymyksissä. Toinen asia on se mitä näihin "seurakunta","Jumalan valtakunta" ja niiden yhteys -sanoihin sisällytetään. Helppo on kutsua ihmistä seurakunnan yhteyteen, mutta oikean opin mukaan vaeltaminen eri elämäntilanteissa, on jo haastavampi asia. - Kun oppi on yksinkertainen, ettei tyhmäkään eksy, niin miten niin monista eri asioista seurakunnan neuvot nousevat opillisten neuvojen rinnalle ja jopa ohi?
    Ihmiset tulevat osin suurpiirteisiksi kun helpompi on vetäytyä vastuusta ns. seurakunnan käsitysten piiriin, jotka ovat sitten sitä sun tätä yksittäisissä asioissa.

    Äänestä

  • hamppuköysi kirjoitti:

    Itse olen viime aikoina kipuillut paljonkin näiden opillisten kysymysten vuoksi ja totta puhuen en ole saanut mielenrauhaa ja omaatuntoa tyydydyttäviä vastauksia. Onkohan täsää meidän Jymalan valtakunta käsitteessä ihmiset nousseet liian ylös ja oikea Jumala ja Jumalanpalvelus ja Jumalan poika ovat jotenkin vähempiarvoisia.

    Tämä näkyvä Jumalan valtakunta ja sen tilat(rauhanyhdistykset) on niin korkealla että pienen ihmisen omakohtainen ja hiljainen usko Jeesukseen Kristukseen ei tule kovinkaan korostetusti esille. Tärkeintä on valtakunta ja sen toiminnassa mukana oleminen. Tämä sanoma välittyy päällimmäisenä melkein aina puhujien saarnoissa.

    Onkos rauhanyhdistyksestä siis tullut Valtakunnansali?

    Kun kerran rauhanyhdistys on Jumalan Valtakunta?

    Äänestä

Ei ihmisiä Raamatun opetuksen mukaan sidota synteihin, vaan synnit sidotaan. Jos et usko, niin lue Raamatustasi (tai Bibliastasi).

Äänestä
  • Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista? -
    Armo kuuluu kaikille ja ihmiset - uskovaiset - on pistetty evankeliumia julistamaan. He ovat ilosanoman välittäjiä, syntien anteeksiannon saarnaajia. - Huomaatko raamattusi lukemisen jälkeen, että jos en itse halua uskoa anteeksi, olen synteihin sidottu. Tässä on se pieni mutta suunnattoman suuri ero, joka on aiheuttanut trauman.
    Rakkaasta seurakunnasta ei kuulunutkaan anteeksi antamisen evankeliumia, vaikka syntinen ihminen pyysi. - En palaa noihin sanonta-asioiden palapeleihin.

    Äänestä

  • Mietin miksi kirjoitti:

    Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista? -
    Armo kuuluu kaikille ja ihmiset - uskovaiset - on pistetty evankeliumia julistamaan. He ovat ilosanoman välittäjiä, syntien anteeksiannon saarnaajia. - Huomaatko raamattusi lukemisen jälkeen, että jos en itse halua uskoa anteeksi, olen synteihin sidottu. Tässä on se pieni mutta suunnattoman suuri ero, joka on aiheuttanut trauman.
    Rakkaasta seurakunnasta ei kuulunutkaan anteeksi antamisen evankeliumia, vaikka syntinen ihminen pyysi. - En palaa noihin sanonta-asioiden palapeleihin.

    Kiitos tästä erityisen arvokkaasta kommentistasi.

    Kristinuskon ydin on armo, meille ilman ansiota annettu armo, Kristuksen kuoleman kautta kaikille maailman ihmisille tarjolla oleva.

    Synteihinsä jää sidotuksi vain se, joka ei usko eikä ota armoa kohdalleen vastaan.

    Mutta KAIKILLE armoa pyytäville Jumala antaa anteeksiantamuksen.

    Kenelläkään ihmisellä eikä myöskään millään yhteisöllä ei ole valtuuksia kiistää keneltäkään anteeksi anovalta oikeutta armonevankeliumiin.

    Siksi olikin kauhistavaa istua hoitokokouksissa katselemassa, kun köyhä jumalanlapsi seurakunnan edessä tai seurapenkin vieressä seisten tai jopa polvillaan aneli syntejään anteeksi - ja hoitomiehet puistivat tylysti päätään. Sen nähtyään seurakunta vaikeni lannistettuna, peloissaan.

    Siinä tilaisuuteen hetkeksi langenneessa hiljaisuudessa saattoi ihan kuulla, miten Pyhä Henki lähti ulos rauhanyhdistykseltä.

    Sudet raatelivat siionin.

    Äänestä

  • Mietin miksi kirjoitti:

    Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista? -
    Armo kuuluu kaikille ja ihmiset - uskovaiset - on pistetty evankeliumia julistamaan. He ovat ilosanoman välittäjiä, syntien anteeksiannon saarnaajia. - Huomaatko raamattusi lukemisen jälkeen, että jos en itse halua uskoa anteeksi, olen synteihin sidottu. Tässä on se pieni mutta suunnattoman suuri ero, joka on aiheuttanut trauman.
    Rakkaasta seurakunnasta ei kuulunutkaan anteeksi antamisen evankeliumia, vaikka syntinen ihminen pyysi. - En palaa noihin sanonta-asioiden palapeleihin.

       >Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista?

    Minusta homma on selvä: synnit sidotaan nipuksi ja upotetaan meren syvyyteen.

    Äänestä

  • Sideliina kirjoitti:

       >Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista?

    Minusta homma on selvä: synnit sidotaan nipuksi ja upotetaan meren syvyyteen.

    Sellaisen saman opin itsekin lapsena kotona sain.

    Äänestä

  • Sideliina kirjoitti:

       >Miten sinä Sideliina koet synnin sidonnan, jos ihminen pyytää ja pyytää anteeksi antamista?

    Minusta homma on selvä: synnit sidotaan nipuksi ja upotetaan meren syvyyteen.

    >Minusta homma on selvä: synnit sidotaan nipuksi ja upotetaan meren syvyyteen>
    Miten sinä hoitaisit tilanteessa asioita, kun kuulet mikrofonista äänen, että olet jo äidin maidossa imenyt väärän hengen itseesi! - Kuitenkin takana oli uskovaisten ylläpitämä pyhäkoulu, seuroissa käyntejä noin kerran viikossa, uskovaisten rippikoululeiri, joissa sama sinun mainitsema opetus oli jäänyt mieleen. - Sitä putoaa ajassa taakse päin ja alat miettiä, mitä uskovoaisten tilaisuuksissa on opetettu ja mitä noilla vertauskuvallisilla sanoilla tarkoitetaan. On vaikea kokea kohtelua totuuden mukaiseksi.

    Äänestä

  • Mietin miksi kirjoitti:

    >Minusta homma on selvä: synnit sidotaan nipuksi ja upotetaan meren syvyyteen>
    Miten sinä hoitaisit tilanteessa asioita, kun kuulet mikrofonista äänen, että olet jo äidin maidossa imenyt väärän hengen itseesi! - Kuitenkin takana oli uskovaisten ylläpitämä pyhäkoulu, seuroissa käyntejä noin kerran viikossa, uskovaisten rippikoululeiri, joissa sama sinun mainitsema opetus oli jäänyt mieleen. - Sitä putoaa ajassa taakse päin ja alat miettiä, mitä uskovoaisten tilaisuuksissa on opetettu ja mitä noilla vertauskuvallisilla sanoilla tarkoitetaan. On vaikea kokea kohtelua totuuden mukaiseksi.

    "Miten sinä hoitaisit tilanteessa asioita, kun kuulet mikrofonista äänen"

    Repisin piuhan irti; ei mikrofonista saa ääniä kuulua.

    Ikävää on, että vl-aivopesu tuottaa jatkuvasti ajatusmoskaa, jota ei Raamatussa ole. Tästä on esimerkkinä juuri synteihin sitominen, vaikka selvällä suomen kielellä sanotaan, että synnit sidotaan.

    Äänestä

...Hoitokokouksia.

>>
Olen ollut ymmärtämässä, ja seuroissakin arvostettu puhujaveli (P.Nurmela) on saarnannut, että synteihin sitomisessa on kysymys Jumalan valtakunnan rakkaudesta. Eli siis sidottu ihminen tulee synnintuntoon ja tekee sitten myöhemmin parannuksen.
>>

Juuri noin menee vanhoillislestadiolaisten, kuten myös Jehovan todistajien virallinen näkemys niiden erottamisesta, jotka eivät ole ehdottoman kuuliaisia seurakunnalle.

Lopputuloksen, eli rankimman käytössä olevan aseen käytön motiivien perustelun sijaan, kannattaa huomioida se, millä perusteilla hoidettiin, millainen oli hoitamisprosessi ja mitkä olivat tuomioiden perustelut?

Oliko seurakunnasta erottaminen pitkäaikaisten ponnistelujen ja todellisista synneistä annettujen varoitusten lisäksi viimeinen keino herätellä ihmistä sellaisesta julkisynnistä, minkä tämä ja muutkin ymmärtävät? Vai käytettiinkö heti kaikkein rankinta mahdollista asetta, eli asetettiinko syytetty ensimmäisenä suoraan seurakunnan ”tuomioistuimen” eteen ja ellei oltu ”seurakunnalle” tai sitä edustaville hoitomiehille ehdottoman kuuliaisia, niin mikä olikaan tuomio?

Jos uskovainen ihminen esimerkiksi ryyppää ja rellestää niin että tämä herättää pahennusta julkijumalattomissakin, eikä tällä nuhtelusta huolimatta ole aikomustakaan lopettaa, niin hänen tilansa herättelemiseksi seurakunnasta erottamista voidaan perustellakin.

Minua on joskus täällä syytetty siitä, että en ota huomioon vanhoillislestadiolaisten näkökantaa ja heidän perustelujaan. Asioita kannattaa meidän jokaisen miettiä ihan kaikilta näkökulmilta. Kirjoitin juuri muualle enemmänkin tästä vanhoillislestadiolaisten näkökannoista hoitokokouksiin. Jos kiinnostaa, niin se löytyy täältä:

http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/puolustuspuhe.html

Äänestä

  • elä aina jaksa kirjoitti:

    http://koti.mbnet.fi/admatatietoa/armahda_meitä_lukijoita_admata/elä_enään_linkitä_please/

    ...Viestejäni tai kirjoituksiani niin täällä kuin muuallakaan, jos ne häiritsevät.

    Tällä palstalla on pitkään ja hartaasti, kenenkään mitenkään estelemättä mainostettu ns. Larssin palstaa. Kyseiselle palstalle ei meillä vl-kriitikoilla ole asiaa, vaan siellä viesti voidaan poistaa hoitokokousperusteilla, ellei se sovi palstan "henkeen".

    Minulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään "Larssin palstaa" vastaan, vaan linkki sinne löytyy jopa omilta sivuiltani. Mielestäni on ok, että on olemassa foorumi jossa asioita tarkastellaan vain vanhoillislestadiolaisuutta mainostaen ja siihen myöteisesti suhtautuen. Aivan samoin on oikeus välittää tietoa foorumista, joka suhtautuu vanhoillislestadiolaisuuteen kriittisesti.

    Elämme vapaan tiedonvälityksen maailmassa, jossa kaikenlaisen asiallisen tiedonvälityksen tarjoaminen ihmisille on jopa suotavaa, olipa tämä miltä kantilta tahansa.

    Kirjoitukseni yhtään missään, eivät ole tarkoitettu loukkaamaan tai hyökkäämään ketään vastaan.

    Jos pelkäät että mielessäsi vaikuttaa "synti" nimeltä ajattelu ja et ole valmis lukemaan erilaisia mielipiteitä uskonnosta, tai jos ajattelet ettei pidä lainkaan kyseenalaistaa tai punnita uskontoasi, vaan sitä edustava liike on siitä erehtymättömästi oikeassa ja kaikki muut yksiselitteisesti väärässä - niin kirjoitukseni, internet sivuni tai edes tämä palsta ei ole tarkoitettu sinulle.

    Äänestä

  • elä aina jaksa kirjoitti:

    http://koti.mbnet.fi/admatatietoa/armahda_meitä_lukijoita_admata/elä_enään_linkitä_please/

    Olen itse taas vain tyytyväinen, että Admatan palstalta voi lukea koottuna hoitokokousten perusteluja.

    Niistä on ollut kirjoituksia tätä ennen vain vanhoissa Päivämiehissä ja joissakin SRK:n vuosikirjoissa. Ei sellaisia tule kuljeteltua uusiin asuinpaikkoihin, eivätkä kaikki uskovaiset edesw niitä itselleen hanki.

    Luin esim. seuraavaa:

    *Täytyy ottaa huomioon että sekä 60- että 70- luvuilla elettiin yhteiskunnassa voimakkaiden muutosten aikoja. Oli hippiliikettä, vapaan seksin ihannointia, kommunistiset ja kaikenlaiset radikaalit liikkeet olivat voimissaan. TV:n yleistyessä näihin samoihin aikoihin, tuli vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä huoli maallistumisesta. Vanhoillislestadiolaisten aktiivisuus osallistua seuroihin laski. Koettiin tarvetta torjua sekä maallistumista että yhteiskunnallista radikalismia, jonka katsottiin edustavan epäterveitä ja epäkristillisiä arvoja. Tämä on pohja, mistä lähtökohdasta pitää arvioida tapahtunutta."

    Poikkeusaika siis vati toimeenpantavaksi jotakin poikkeuksellista, joka ei normaaliin seurakuntaelämämäämme varsinaisesti kuulu.

    Tärkeämpää kuin menneisyys on kuitenkin se mitä nyt voimme tehdä. Puheen olevalla palstalla on analyysi siitä, millaisia käsityksiä meikäläiset ovat hoitokokouskeskustelussa esittäneet:

    "...keskustelupalstalla on viimeisen kolmen vuoden aikana voinut nähdä hitaan muutoksen vanhoillislestadiolaisten itsensä asenteissa.

    Vanhoillislestadiolaisten itsensä esittämiä suhtautumistapoja on ollut 3 suuntaa:

    Hoitokokoukset olivat kaikki vain rakkaudellista huolenpitoa toisista, muuta väittävät vain mustamaalaavat. Tämä oli yleisin puolustus 3 vuotta sitten.

    Hoitokokouksissa tapahtui myös inhimillisiä virheitä ja ylilyöntejä, mutta tämä ei ollut järjestelmän vika. Tämä on yleisin puolustus nykyisin.

    Hoitokokoukset todetaan yksiselitteisesti vääriksi, traumaattisiksi ja vaikeiksi ymmärtää vieläkään. Näin on useampi vanhoillislestadiolainen kirjoittelija todennut.

    Nämä ovat kuitenkin vanhoillislestadiolaisten itsensä kommenteissa vähemmistö. SRK:n sisällä he saattavat silti olla jopa enemmistö, mutta yhdenmukaisuuden paine ja kuuliaisuuden vaatimus seurakunnalle rajoittaa heidän mahdollisuuksia esittää mielipiteitään varsinkin SRK:n sisällä. Poikkeuksiakin toki löytyy."

    Kriittinen lukija saa informaatiota em. palstalta, ja siihen kuten kaikkeen lukamaansa tulee kriittisesti arvioiden suhtautua.

    Äänestä

  • Hoitokokouksissa ollut kirjoitti:

    Olen itse taas vain tyytyväinen, että Admatan palstalta voi lukea koottuna hoitokokousten perusteluja.

    Niistä on ollut kirjoituksia tätä ennen vain vanhoissa Päivämiehissä ja joissakin SRK:n vuosikirjoissa. Ei sellaisia tule kuljeteltua uusiin asuinpaikkoihin, eivätkä kaikki uskovaiset edesw niitä itselleen hanki.

    Luin esim. seuraavaa:

    *Täytyy ottaa huomioon että sekä 60- että 70- luvuilla elettiin yhteiskunnassa voimakkaiden muutosten aikoja. Oli hippiliikettä, vapaan seksin ihannointia, kommunistiset ja kaikenlaiset radikaalit liikkeet olivat voimissaan. TV:n yleistyessä näihin samoihin aikoihin, tuli vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä huoli maallistumisesta. Vanhoillislestadiolaisten aktiivisuus osallistua seuroihin laski. Koettiin tarvetta torjua sekä maallistumista että yhteiskunnallista radikalismia, jonka katsottiin edustavan epäterveitä ja epäkristillisiä arvoja. Tämä on pohja, mistä lähtökohdasta pitää arvioida tapahtunutta."

    Poikkeusaika siis vati toimeenpantavaksi jotakin poikkeuksellista, joka ei normaaliin seurakuntaelämämäämme varsinaisesti kuulu.

    Tärkeämpää kuin menneisyys on kuitenkin se mitä nyt voimme tehdä. Puheen olevalla palstalla on analyysi siitä, millaisia käsityksiä meikäläiset ovat hoitokokouskeskustelussa esittäneet:

    "...keskustelupalstalla on viimeisen kolmen vuoden aikana voinut nähdä hitaan muutoksen vanhoillislestadiolaisten itsensä asenteissa.

    Vanhoillislestadiolaisten itsensä esittämiä suhtautumistapoja on ollut 3 suuntaa:

    Hoitokokoukset olivat kaikki vain rakkaudellista huolenpitoa toisista, muuta väittävät vain mustamaalaavat. Tämä oli yleisin puolustus 3 vuotta sitten.

    Hoitokokouksissa tapahtui myös inhimillisiä virheitä ja ylilyöntejä, mutta tämä ei ollut järjestelmän vika. Tämä on yleisin puolustus nykyisin.

    Hoitokokoukset todetaan yksiselitteisesti vääriksi, traumaattisiksi ja vaikeiksi ymmärtää vieläkään. Näin on useampi vanhoillislestadiolainen kirjoittelija todennut.

    Nämä ovat kuitenkin vanhoillislestadiolaisten itsensä kommenteissa vähemmistö. SRK:n sisällä he saattavat silti olla jopa enemmistö, mutta yhdenmukaisuuden paine ja kuuliaisuuden vaatimus seurakunnalle rajoittaa heidän mahdollisuuksia esittää mielipiteitään varsinkin SRK:n sisällä. Poikkeuksiakin toki löytyy."

    Kriittinen lukija saa informaatiota em. palstalta, ja siihen kuten kaikkeen lukamaansa tulee kriittisesti arvioiden suhtautua.

    >>
    Poikkeusaika siis vaati toimeenpantavaksi jotakin poikkeuksellista, joka ei normaaliin seurakuntaelämämäämme varsinaisesti kuulu.
    >>

    Tuo on eräs näkökulma tarkastella hoitokokouksia, ilman minkäänlaista kiihkoa asian suhteen puoleen tai toiseen.

    Yleisesti ottaen voidaan arvioida että jokaisessa kristillisessä liikkeessä oli 70-luvulla hieman tiukempaa tulkintaa, josta sittemmin ollaan vapauduttu tai maallistuttu, miten päin vain haluaakin tulkita.

    70-luku ei kuitenkaan ollut muille uskonnollisille liikkeille mitenkään poikkeuksellista aikaa, joten herää kysymys että miksi nimenomaan vanhoillislestadiolaiset suhtautuivat yhteiskunnan muuttumiseen maltillisestikin arvioituna ylireagoiden?

    Onhan maallisissakin valtioissa mahdollista julistaa poikkeustila ja sotalaki voimaan. Tehtiinkö vl-liikkeessä 70-luvulla noin? Tätä en osaa arvioida.

    Poikkeuksellisissa olosuhteissahan on sisäisiä puhdistuksia suoritettu yhteiskunnallisestikin tavoilla, jotka eivät kestä nykypäivänä moraalisesti arvioiden. Esimerkiksi Suomen luokkasodan aikoihin 1917 punaisten taisteluihin osallistui myös naisia. Tätä pidettiin valkoisten puolella niin epämoraalisena, että he teloittivat säälimättä kaikki punaisten joukosta löytyneet naiset, joilla ei ollut hametta päällä. Tästä tuli jokin aika sitten dokumentti tv:stä. Järkyttäviä kertomuksia, kertakaikkiaan. Jotkut naiset pelastuivat vankiloihin, vetämällä hameen päällensä ja esittämällä taistelutaidotonta siviiliä. He kertoivat kokemuksistaan.

    Tunnetumpi on toki Stalinin suorittamat Neuvostoliiton sisäiset puhdistukset, joissa korkea-arvoisetkin kommunistit saattoivat joutua oikeuskomiteoiden eteen ja tapetuiksi luokkapettureina. Suomessakin kommunistit lauloivat aikoinaan punalaulua:
    "Kaamea joskin on puhdistustyömme, niin ihmisten onnen on ehtona se..."

    Myös SRK:n sisäisiä puhdistuksia, eli hoitokokouksia voi ja pitää käsitellä avoimesti joka puolelta.

    >>
    ...kaikkeen lukamaansa tulee kriittisesti arvioiden suhtautua.
    >>

    Juuri noin:)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


asiaa.. kirjoitti:

Olen ollut ymmärtämässä, ja seuroissakin arvostettu puhujaveli (P.Nurmela) on saarnannut, että synteihin sitomisessa on kysymys Jumalan valtakunnan rakkaudesta. Eli siis sidottu ihminen tulee synnintuntoon ja tekee sitten myöhemmin parannuksen.

Olen vain miettinyt -70 luvun tapahtumia. Minkähänlaisessa laajuudessa takaisintuloja on tapahtunut? Varmaan niitäkin on ollut. Mutta jos mietitään sitä toista ratkaisua joka olisi voitu tehdä, eli jätetty sitomatta ja hoitamatta (ko. menetelmillä) ja lähestytty todellisella rakkaudella ihmisiä. Olisiko "tulos" ollut parempi?

Voitaisiinko tällaista pohtia seurakunnassa, tehdä johtopäätöksiä ja jatkossa toimia parhaalla tavalla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu