Aina on puhuttu urheilussa ja eri toten painissa siitä, että murrosiässä katoaan niin valtavia massoja pois. Ja että siihen pitäisi kiinnittään huomiota. Kun katsoon painiliiton lisenssien ikäjakaumadiagrammia, niin voi todeta, että painissa ongelma ei ole murrosiässä vaan 10-14 -vuotiaiden ikäryhmässä. Niissä suurimmat kadot tapahtuu ja sitten poistuminen on hilajaisempaa 15-20v välissä.
MIKSI ?? antakaahan kommentteja.. 2005 1
2003 3
2002 27 2001 117 2000 294 1999 370 1998 355 1997 340 1996 286 -54
1995 247 -39 1994 219 -28 1993 174 -45 1992 127 -47 1991 89 -38 1990 70 -19 1989 70 -0 1988 44 -36 siirrytään junnuihin 1987 30 -14 1986 18 -12
MIKSI ?? antakaahan kommentteja.. 2005 1
2003 3
2002 27 2001 117 2000 294 1999 370 1998 355 1997 340 1996 286 -54
1995 247 -39 1994 219 -28 1993 174 -45 1992 127 -47 1991 89 -38 1990 70 -19 1989 70 -0 1988 44 -36 siirrytään junnuihin 1987 30 -14 1986 18 -12
Vastaukset 24
Vanhimmat
numerorykelmästä mitään, mutta 1 ajatus juuri 10-14 vuotiaiden katoon on kovat tasoerot. Jotkut on aloittaneet vaippaiässä salilla kulkemisen ja toiset ehkä aloittavat koko painin 10-12 -vuotiaana. Kisoissa sitten tallaa samanikäistä, samanpainoista poikaa, joilla on vuosien ero tasossa. Tietty lahjakkuus ja muut yksilölliset erot myös vaikuttavat. Ei 12-vuotias, pari vuotta sitten aloittanut poika voi olla yhtä hyvä kuin 6-vuotiaana aloittanut. Ellei sitten ole MM-mitalistin alku ja ylilahjakas. Ja jos se 12-vuotias jää aloittelijoihin, ei hän kehity sitäkään vähää ja se olisi taas väärin niitä 10-12 -vuotiaita kohtaan, jotka eivät ole painineet edes sitä kahta vuotta.
Katso tästä limkistä...
http://www.painiliitto.net/lisenssit/splij.htm
http://www.painiliitto.net/lisenssit/splij.htm
kiinnittävätköhän valmentajat liikaa huomiota niihin harrastajiin jotka pärjäävät kilpailuissa?
Tasoero aloittelijoiden ja ikäkausikilpailijoiden kesken on kuitenkin melkoinen.
Saa kommentoida!
Että eri tasoisia kilpailumuotoja pitäisi lisätä. Harrastajamäärät säilyisivät pidempään korkeana ja erilaiset kehityskaudet toisivat huippuja myöhemmin esiin (ennenkuin he lopettavat).
Onhan olemassa muutamia aloittelijoiden kisoja kuten pääkaupunkiseudulla TÄHTIPAINIT ja monissa ikäkausikisoissa aloiottelijoiden sarjat. En kommentoi siihen, onko joku väärällä lisenssillä matkassa, mutta kuokka sattuu lopulta omaan nilkkaan- se on aivan varma. Ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka monet sanovat, että kovassa seurassa timantit hiotuu, niin kyllä pitää olla toisenkin tason kisoja ja valmentajat valveilla, koska pitää siirttää kovempiin geimeihin.
Pääkaupunkiseudun TÄHTIPAINEISTA ehkä kannatttaisi ottaa mallia paikallisesti. Sen voisi oikeen laskea, miten on näiden TÄHTIPAINISSA mukana olleiden seurojen lisenssitilanne,
Keski-Uudellamaalla 7 seuraa pyörittää symppispaineja joka toinen viikonloppu. Niissä ei saa käydä kun aloittelijat. Samantapainen juttu siis kuin tuo Tähtipainit niihin on satu paikalle 55-100 painijaa säännöllisesti uusia aloittelijoita.
Tero Luostarinen
Olipas...hieno rinnastus Hannulta. Yleensä aika hyviä kommentteja, nyt ei niinkään loppuun ajateltu. PK-seutu hieman eri asemassa kaikilla osa-alueilla kuin pienemmät talousalueet. Tähtipaineja vastaavia kilpailuja joka puolella, vaan esim. isoihin paino-ja ikäluokkiin aloittelijoissa vaikea saada muutamaa painijaa enemmän.Ikäkausipaineissakaan ei joillekkin hyville isoille pojille löydy mitään vrt. 12v 61kg samassa sarjassa kuin 14v 75kg. Vetäjiä yms. myöskin tietenkin monissa paikoissa vaikeampaa löytää jne.
Lisenssien määrä on kaikilla seuroilla isosta pieneen aloittelija painotteinen. Joilla ei ole kuin kisapasseja, maksavat aloittelijoiden vakuutukset muuta kuin painiliiton kautta.Jos se on vain tähtipaini-mallista kiinni, niin Suomen lisenssitilanne lienee helppo saada nousuun Tuokon mahtikäskyllä järjestää joka kunnassa Tähtipainit.
Ehkä painin harrastaminen on otettu liian nuorena liian vakavasti, eikä ole harrastettu muita lajeja eli kyllästytään. Jo alle 10 vuotiaille on joka viikonloppu kilpailuja ja tutnuu että koko ajan tulee lisää aloittelijoiden paineja.
jos nimittäin sellaisia olisi, voisi aloittelijat jättää ikäkausikisoista pois kokonaan. saataisiin painipäivä vähän lyhyemmäksi. ja suu tukkoon kaikki jotka hehkutatte "perheen yhteistä päivää" ja "Miten mukava on olla samanhenkisten kanssa klo 9-19. tietty matkat päälle. aikuslle se voikin olla kivaa, mutta lapsille aika rankkaa.
meillä on 3 painijaa, 1 kilpasarjalainen ja 2 aloittelijaa (joista toinen tositosialoittelija). tykkäävät painia jä käydä kisoissa, mutta kaikki moittivat päivien mittaa ja kovin usein eivät lähde.
jos kisoja olisi enemmän, tarjonta kasvaisi eikä tarvisi matkata satojen kilsojen päähän kisoihin.
aikuisethan sen päättävät miten usein siellä kisoissa kuljetaan.
urheilussa. Kyllä 13 vuotias on jo kovasti murkku. yleisurheilussa 9 ja 11 vuotiaiden sarjat pursuavat osanottajia, 12-vuotiaita on jo puolta vähemmän kuin 9-vuotiaita ja 14-15-vuotiaita enää muutama.
Sama juttu hiihdossa. 10 ja 12-sarjat ovat täynnä, 14 ja 16 vuotiaiden ovat jo harvenneet.
Mutta jos sen nuoren saa pidetyksi urheilussa 15-vuotiaaksi, usein se pysyy sitten vanhemmaksikin.
Ja yksi syy on varmasti se, että 14-vuotias tajuaa jo, onko lahjoja vai ei. Ja silloin myös pitää tehdä lajivalintaa. Kaikkea ei voi harrastaa. 10-v voi harrastaa monia lajeja, 14 v ei. Meillä esim 9-vee poika harrastaa painia, suunnistusta, hiihtoa, yu:a, jalkapalloa, jääkiekkoa. vanhempi poika harrasti ihan samoja juttuja, mutta nyt 15-vuotiaana on "valinnut" yleisurheilun ja sieltä tällä hetkellä heittolajit. Pelailee myös vielä jääkiekkoa, mutta joutui jättäytymään heikompaan joukkueeseen, kun ei aika riittänyt parempaan.
eli yhtälö on aika selvää matikkaa. 10 vee voi olla mukana 5-10 lajissa yhtäaikaa, kun mitään ei tarvitse harjoitella ja kaikki on mukavaa. 14-vuotias valitsee niistä viidestä 1 tai 2 lajia ja 3 lajia tai enemmän menettää harrastajan.
Johan tuon sanoo järkikin. Kumma kun tämä painikansa ei tajua, että jos lapsi lopettaa painin, hän ei välttämättä lopeta urheilua, hän vain ottaa vakavammin jonkun muun harrastamansa lajin.
Noita pieniähän on. Ja paljon. Kyse siis ei ole siitä, että heitä pitäisi saada lisää (kuten jotkut täällä väittävät) vaan kyse on siitä, että heidät pitäisi saada pysymään lajin parissa.
Useimmat, tai ainakin useat, lapset tosiaan harrastavat paljon muutakin kuin painia, mutta sitä eivät tunnu nämä painiperheet tajuavan, joiden lapset vaan painivat. Lapsilla on harrastuksena joukkuelajeja, hiihtoa, yleisurheilua ja vaikka mitä. Ja kun joskus yläasteiässä alkaa koulu vaatia yhä enemmän aikaa ja myös ne muut harrastukset; ei enää riitäkään, että lähdet hiihtämään johonkin viestijoukkueeseen, sinulla on jo harjoitusohjelma, jota noudattaa muutamia kertoa viikossa.
Kaikki urheilu tukee toistaan. Tiettyyn pisteeseen saakka. Ja siinä tietyssä pisteessä loppuu aika harrastaa kaikkea ja valintoja pitää tehdä. Se, että valinta on painin hyväksi, siihen meidän pitää panostaa. Ei vain siihen, että uusia saadaan mukaan, heitä on nassikkaikäisiä ihan yllin kyllin. Vaan vielä kerran, että ne jo mukana olevat pysyvät mukana.
Kyllä vain. Suomalaisen painin kannalta on ensiarvoisen tärkeää saada harrastajamäärät taas nousuun. Isosta sakista löytyy helpommin niitä tulevaisuuden Maailmanmestareita ja Olympiavoittajia. Kilpailu edustuspaikoista pitää meillä Suomessa olla niin kovaa, että kun sinne ulkomaille sitten joskus pääsee, niin vastus tuntuu siellä meleko köykääseltä. Näinhän sen pitäisi mennä. Onko jollain hyviä ideoita, millä saataisiin painin pariin lisää harrastajia?
Kyllä sitä painia pitäisi markkinoida oikein urakalla lajiliiton toimesta ja myös seurat omien voimaverojensa puitteissa. Nythän meillä jo (etenkin sisäinen) tiedotus toimii Painiliiton taholta varsin mallikkaasti, joten voimalla vain lisää yhteyttä mediaan sen eri muodoissa.
Kiinnostavia ja edustavia persoonia varmasti löytyy tämä upean lajin parista, joten heitä esille!! Sitä kautta pikkutytöt ja pojat (ja vanhemmat) sitten löytävät lajin ja kiinnostuvat siitä. Kuulostaa helpolta, vaan ei ole sitä. Vaatii työtä ja ponnistusta, mutta ei varmasti ole mahdotonta.
..pitäs olla painijoille, täytyis olla mahdollisuus tienatakin jotain kun ensin treenaa tosi paljon ja kauan. Kilpailuihin kunnon palkinnot, luoda seurajoukkue kilpailut, joissa kunnon sponsorit ja sitä myötä isot rahat. Onnistuu takuulla, kunhan oikeat vetäjät löytyvät ja keskinäinen kateus katoaa ja puhalletaan yhteen hiileen.
katselemaan PM-kisoja Tampereelle, siellä on paljon esikuvia. monta arvokisamitalistia.
Junnuthan ovat jo lajin parissa, ja varmasti arvostavat arvokisamitalisteja ja PM-kisaedustajia. Tarttis vaan saara niitä uusia painijoita lisää! Ja paljon! Ja vielä pysymään lajin parissa!
Painia täytyy suoraan sanottuna myydä hyvänä harrastuksena eri paikkoihin: Päiväkodit,esikoulut,koulut jne. jossa on paljon 5-7 vuotiasta junioria. Soitto päiväkotiin ja kysyy saako seura laittaa esim. esitteen seinälle.
Koulujen liikuntaopettajiin/rehtoreihin yhteyttä ja liikuntatunnille tms. valmentaja muutama juniori pitämään pieni näytös, ja hyvä olisi että junioreista 1 olisi tyttö.
Tero Luostarinen
Iät kaiket se porukka on mopoikään tultaessa salilta tahtonut hävitä. Kun tytöt ja pärinä kiinnostaa, niin sitten vaihdetaan toisiin lajeihin. Ja kyllä ainakin täällä nuo 13-14 vuotiaat ovat jo murrosikäisiä. Voihan siellä etelässä olla tilanne toinen, kun olette heikommalla ruualla.
Yksi syy on varmaan siinä, että ikäryhmässä 10-14 rupeavat jyvät seuloontumaan akanoista ja ahkerat laiskista. Pojat varttuvat yksilöinä ja sellaisina heitä pitäisi myös kohdella. Jos joku joutuu menemään koko ajan äärirajoilla treeneissä, niin kyllä siinä varmaan miettii, josko jossain pääsisi helpommalla.
Seuroissa pitäisi pystyä jakamaan porukkaa eri tasoryhmiin paremmin. Silloin ne hitaasti kypsyvät ja harrastelijoiksi jäävät voisivat pysyä lajissa pidempään. Etenkin isokokoisten poikien kohdalla rajuja muutoksia voi tapahtua vielä lähellä armeijaikää ja heistä tulisi huolehtia myös noina vaikeina aikoina.
Sitä en kyllä usko, että kilpailumahdollisuuksia lisäämällä saataisiin porukka pysymään paremmin matkassa. Pikemminkin niitä kilpailuja on liikaa (vaikka tuolla toisaalla vasta valitin, ettei ole vapaan kisoja). Kilpailuvietti tulee tyydytettyä, kun väännetään talviaikaan pari-kolme kisaa kuukaudessa.
Joka tapauksessa kaikki kivet olisi käännettävä, jotta poikia saadaan pysymään entistä pidempään mukana lajimme parissa. Junioreista miehiin siirtyy aivan liian vähän uusia miespainijoita. Erityisesti vanhemmista pisti silmään vuoden 1983 ikäluokka. Painiliiton nettisivujen mukaan Suomessa on vain NELJÄ 23-vuotiasta painijaa.
Pitäisikö Painiliiton hallituksessa tehdä jo ennakkopäätös, että ikäluokan viimeiselle painijalle myönnetään hopeinen ansiomerkki mikäli hän jaksaa harrastajia vielä 25-vuotiaana ja sitten voitaisiin tehdä iso juttu Molskiin: IKÄLUOKKANSA VIIMEINEN?
Tero Luostarinen omassa viestissään kertoi myös yhden oleellisen asian. Lajia on pystyttävä markkinoimaan suoraan kouluille ja päiväkodeille. Meillä eräs poikapainijamme isä piti viime talvena nassikkapainikurssin läheisen päiväkodin eskari-ikäisille. Pojat tulivat salille ja sitten oli väännetty. Tuloksena oli se, että KAIKKI kyseisen ryhmän pojat taisivat aloittaa painin.
Tällä hetkellä meillä on menossa lähiöpainileirit, jossa kahdessa eri kaupungin lähiössä tutustutetaan lapsia ilmaiseksi painiin. Jo ensimmäisen viikon jälkeen oli varmistunut se, ettei tälle syksylle tarvitse enää painikouluilmoitusta lehteen laittaa. Ryhmät tulivat täyteen.
Ja siinäpä se yksi ongelman ydin tulikin eteen. Monessakaan seurassa sitä harrastajamäärää ei voi mahdottomasti kasvattaa, kun painisalin seinät ja valmentajatilanne ei sitä salli. Paini ja sen oheiskisailut kyllä vetävät väkeä, kunhan lajia viedään sinne, missä ihmisiä liikkuu. Jos meille tulee joskus tosi tarve harrastajista, niin olen ajatellut järjestää näytöskisat paikallisen marketin aulassa tai parkkipaikalla. Siellähän ne lapsiperheet lauantaisin liikkuu.
Jossain viestissä patistettiin liittoa markkinoimaan paremmin painia mediaan. Siinä asiassa kyllä heittäisin pallon takaisin meille seuraväelle ja miksei myös alueille. Seurojen on oltava aktiivisia oman alueen median suuntaan. Pitää olla yhteydessä maakuntalehteen, paikallislehteen ja radioihin. Niissä lähimedioissa ollut juttu vaikuttaa paikallisesti lajin tunnettavuuteen eniten.
On tärkeää että painijoiden ollessa 7-12 vuotiaita, koetetaan järjestää muutakin oheistoimintaa seurassa kuin painia. Se hitsaa painijoita kaveriporukaksi ja homma ei mene tylsäksi lapsen näkökulmasta. On myös tärkeää koettaa saada painijat vapaa-aikana kaveraamaan keskenään, jotta on niitä hyvä kavereja painipiireistäkin . Silloin painijalapsi ei "jää yksin" vapaa-aikanaan kun lajia harrastamattomat kaverit menevät muissa aktiviteeteissa.
Meillä vaimon kanssa mietittiin asiaa (pojat , Roope ja Rolle painineet vuoden , Ronja 6 kk ) ja sanottiin että voivat kutsua synttäreille, yökylään jne.painikavereja. Synttäreille tulikin 4 painikaveria....ja he sopivat keskenään heti jatkoa, mm. yhteisen huvipuistoreissun, mökkiyökylää jne...huomasi heti että kaveruus alkoi helposti muodostua , kun vähän rohkaistiin.
Tällä tekstillä koetan viestittää että kyllä aika paljon voidaan tehdä kotona, kun ei heittäydytä odottelemaan että joku muu ( seura,liitto jne) pitää huolen lapsien kiinnostuksesta ja pysymisestä lajin piirissä.
Tero Luostarinen
Toi Luostarisen kaveruusasia oli hyvä pointti, meidän huipulla kilpailevien kanssa salilla käy painimassa jo aikoja sitten aktiiviuransa lopettaneita äijiä. Kun porukka on mukava, niin ei ne oikein osaa olla poiskaan eli vielä vanhempanakin kaipaa sitä yhteistä reeniporukkaa hyvää tunnelmaa. Ja tietysti on kiva pysyä hyvässä kunnossa. :)
Tähän panostamalla sais varmasti junioreita pysymään lajin parissa; ehkä vain yksi nuori painija viidestäkymmenestä pääsee miesten huipulle, mutta tärkeäähän olisi se että niistä junnuista mahdollisimman moni jatkaisi esimerkiksi valmennuspuolella aktiiviuransa jälkeen. Jos lapset kokevat että painisalilla on hienoa käydä -raskaasta ja ponnistuksia vaativasta harjoittelusta huolimatta (vrt. esim. salibandy)- sieltä ei välttämättä malttaisi olla pois.
Muiden mielipiteitä?
Kielletään jääkiekko niin kyllä se siitä sitten. No tämä nyt ei ole tietenkään mahdollista, mutta totta on että jääkiekon valta-asema syö muiden lajien harrastajapohjaa. Esim. väitän ihan pokerina, että jääkiekon MM -voitto 1995 on yksi syy tällä hetkellä yleisurheilunkin lamaan. Liikunnallisesti lahjakkaat yksilöt valitsivat silloin lätkän päälajikseen.
On tietysti niin että lätkä on joukkuelaji ja paini ei sitä ole. Kun häviät painissa niin et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi. Toisin on silloin kun kentällä on useampi pelaaja.
Paini on myös kova laji, jossa nousu huipulle tai edes sen tuntumaan vaatii vuosien, vuosien ja taas kerran vuosien työn. Tähän uurastukseen "pleikkari" -sukupolvi ei välttämättä ole kypsä. Tuo sukupolvi vaatii onnistumisia heti ja välittömästi.
Yksi Suomen urheilun suurimpia "tuhoajia" on traktori. Luitte aivan oikein, traktori. Olkoot että kyseessä on suomen kielen kaikkein "miehekkäin" sana kovine konsonanteineen ja lyhine vokaaleineen, niin näin se nyt vain on. Nimittäin maaseudun pojat ovat paljon konerakkaampia kun kaupungin pojat.
Syynä tähän on se, että heti kun pikku isännän tassu vähänkin nousee, niin hänelle ostetaan välittömästi joku sähkötraktori takapuolen alle. Siitä eteenpäin sitten liikunta tapahtuukin sitten yleensä aina jonkun moottorin avustuksella.
Eräs paikallinen koneyrittäjä kertoi, että kun ruohonleikkurilla varustettuja pikkutraktoreita tuli aikanaan markkinoille niin niitä myytiin kuin siimaa. Muutaman vuoden päästä tuli vaihdon aika ja kas kummaa: Lähes jokainen vaihtoon tullut traktori oli taatusti ajetun näköinen, mutta leikkuri oli lähes koskematon. Syynä tähän oli tietysti se, että traktorilla ei ollutkaan tarkoitus ajaa ruohoa. Se oli ostettu talon pikkuisännälle ensimmäiseksi macho -leikkikaluksi. Joka tapauksessa tämä traktorijuttu ja maaseudun poikien konerakkaus varmasti osaltaan selvittää sitä, miksi maaseudulta ei juuri enää nouse urheilevia nuoria "tähtiä".
Mutta jos palataan siihen jääkiekkoon. Yksi keino voisi olla sellainen, että paikallisen junnujoukkueen pelaajat kutsutaisiin joskus ottamaan vähän kontaktia painimatolle. (Tätähän muutamát liigajoukkueet nykyään tekevät.) Joka tapauksessa tätä kautta voisi joku lätkää pelaava junnu innostua painista ja vaihtaa lajia... Ainakin näin saa toivoa.
Toinen väylä olisi showpainin hyväksikäyttö. Tiedä tiedä, täyttä pelleillyä tuo "wrestlinki" tietysti on, mutta siitä huolimatta sitä pitäisi käyttää hyväksi. Nythän koko touhuun painipuolella suhtaudutaan ilmeisesti hyvin torjuvasti. Kuitenkin totuus on, että esim. Jurvan painitouhun taustalla oli tv-wrestlinki ja Myhin Ateena menestys. Näin pojat ovat itse kertoneet.
a) idolit ja ammattilaisuusmahdollisuus puuttuvat( lue ; raha ja urheiluautot, sekä merenpohjassa makaavat jahdit)
b) perusurheilu yleensäkin tavottaa heikosti nuoria kilpailemaan ja astetta kovempaan-
c)oikeat kamppailulajit eivät oikein sovi/kelpaa tämänhetken lapsille ja nuorisolle kilpailumielessä,
kyllähän kautta Suomen painiseurojen harjoitukset ovat täynnä lapsia....mutta sitten
Kaiken mailman street faittia leikkii kaikki, mutta oikeata 1-1 tilannetta kartetaan huolella
...no miks suomi on täynnä höntsäjoukkuita jalkapallossa, jääkiekossa jne. missäs on painihöntsä? ei missään paitti vantaan nestorit. kattokaas savolaista ja timoa, äijät on kaameessa kunnossa ikätovereihinsa nähden. painia ei voi höntsää vaan kondiksen on oltava sanallasanoen raju, muuten hajoo paikat vaikka tehtäs vaan kärrynpyörää. laji vaan on sellanen, ettei sellasenaan sovi kovin monelle ei-kunnossa olevalle= painihönsyä ei ole missään laaja-alaisesti
Muuten voi ollakin perää, mutta korjataan sen verran että jalkapallo on 3-18v ylivoimaisesti suurin lisenssimäärältään 110000. Jääkiekossa samaikäisissä harrastajia on 45000. Sitten tulee aika monta lajia 15000-20000 määrällään.