Joku abortin tehnyt kirjoitti näin tuossa alemmassa ketjussa:
"eipä kaduta
Kirjoittanut: abortin tehnyt 7.8.2006 klo 15.29
Eipä kaduta kuule vieläkään, vaikka raskauden keskeytyksestä on jo kuusi vuotta. Nyt olen suunnitellusti raskaana ja edelleen saman miehen kanssa yhdessä. Molemmilla on koulutus ja vakituinen työ ja nyt olemme valmiita vanhemmiksi ja pystymme tarjoamaan lapsellemme huomattavasti enemmän kuin minimin. Ei tarvitse joka penniä laskea."
Onko todella noin, että joku ajattelee että lapsi tarvitsee jotain muuta kuin minimin? Onko joku oikeasti tehnyt abortin tuollaisella perusteella? Kommentteja?
"eipä kaduta
Kirjoittanut: abortin tehnyt 7.8.2006 klo 15.29
Eipä kaduta kuule vieläkään, vaikka raskauden keskeytyksestä on jo kuusi vuotta. Nyt olen suunnitellusti raskaana ja edelleen saman miehen kanssa yhdessä. Molemmilla on koulutus ja vakituinen työ ja nyt olemme valmiita vanhemmiksi ja pystymme tarjoamaan lapsellemme huomattavasti enemmän kuin minimin. Ei tarvitse joka penniä laskea."
Onko todella noin, että joku ajattelee että lapsi tarvitsee jotain muuta kuin minimin? Onko joku oikeasti tehnyt abortin tuollaisella perusteella? Kommentteja?
Vastaukset 39
Vanhimmat
ei lapsia tehdessä pitäisi ajatella rahaa. Suomen valtio antaa niin paljon etuisuuksia jotta huh heijaa. Nuo lapsentappajat menettävät jotain elämästään.
Kuinka voi menettää jotakin, mitä ei ole ikinä ollutkaan?
he menettivät sen mahdollisuuden rakastaa sitä pientä lasta joka siitä alkiosta olisi kehittynyt.
he menettivät paljon, mutta eivät sitä tietenkään halua myöntää tai eivät osaa ymmärtää.
Ehkä ovat tämän erään kirjoittajan mielestä menettäneet lapsen, joka olisi saattanut muutenkin kuolla vaikkapa keskenmenoon. Itse kokisin asian ennemminkin niin, että ilman aborttia olisin menettänyt oman nuoruuteni, ulkomaille muuton yksinäni.. opiskeluni olisivat keskeytyneet ja elämä olisi pyörinyt aika pitkälti kotiympyröissä, mitä kohtaan en tunne kiinnostusta vielä tällä hetkellä. Raha ei itselläni kyllä ollut syynä, vaikka eihän sitä köyhällä opiskelijalla ikinä liikaa ole ja varsinkin, jos lapsi pitäisi elättää niin tiukilla olisi oltu. Päinvastoin, olen kuullut joidenkin nuorena raskaaksi tulleiden sanovan, ettei olisi ollut varaa aborttiin. Olen vain siinä tilanteessa ihmetellyt, että kyllähän se lapsi kalliimmaksi tulee.. sitten tietysti saa sossun tukia yms. kun on rahattomana lapsen kanssa.
Mutta jos ihminen abortoi sisällään kasvavan alkion vapaaehtoisesti, niin hän tuskin on edes kokenut sitä lapsekseen. Joten lapsen menettämisestä ei varmaan voi puhua.
Itse olen sitä mieltä, että jos todella haluaa pitää alkionsa/sikiönsä/vauvansa, niin yleensä raha-asiat ym. vastaavat eivät silloin ratkaisevassa asemassa ole. Minusta tuntuu, että rahattomuutta käytetään vain tekosyynä, kun todellinen syy on se, ettei yksinkertaisesti haluta lasta. Ja mielestäni se on niin hyvä syy, ettei mitään tekosyytä edes tarvitsisi keksiä. Itse asiassa paras. Olosuhteet ovat jokseenkin muutettavissa tai siedettävissä jos lapsi todella halutaan pitää, mutta haluttomuudelle ei oikein mitään mahda.
"Itse kokisin asian ennemminkin niin, että ilman aborttia olisin menettänyt oman nuoruuteni, ulkomaille muuton yksinäni.. opiskeluni olisivat keskeytyneet ja elämä olisi pyörinyt aika pitkälti kotiympyröissä, mitä kohtaan en tunne kiinnostusta vielä tällä hetkellä."
Ilman aborttia olisit saanut nuoruuden lapsen kanssa, olisit saanut paljon iloa pienestä kaveristasi. :) Elämä olis varmasti ollut eri tavalla mielekästä. Ei sitä jälkikäteen voi sanoa että on jotain menettänyt. Lapsen syntymä muuttaa äitiä niin paljon että kummasti sen pienen nyytin hoitaminen ja kotiympyröissä oleminen alkaa kiinnostaa. Ei se ole siis noin yksinkertaista kuin nuo sinun tekosyysi.
"Raha ei itselläni kyllä ollut syynä, vaikka eihän sitä köyhällä opiskelijalla ikinä liikaa ole ja varsinkin, jos lapsi pitäisi elättää niin tiukilla olisi oltu."
Kyllä tiukilla ollaan meilläkin oltu (4 lasta ja nuorimmainen kun äiti oli 18) ja ollaan edelleen. (Työttömyyttä ja vauvan hoitoa tällä hetkellä.) Mutta se, että joku toinen tosiaan sanoi, ettei olisi voinut antaa lapselleen kuin minimin, on järkyttävää kuunneltavaa.
Ei vauva, varsinkaan suomessa, tarvitse mitään rahaa ja uutta tavaraa vaan rakkautta ja huolenpitoa. Sitä voi antaa vaikka tulot olisivat minimaaliset. :) Tästä varmaan sinäkin olet samaa mieltä.
...haluaa saada sen kaiken. Nuoruuden ja opiskelut ulkomailla ja sitten myöhemmin perheen ja ne pikkukaverit. Valinnoilla voi varmistaa, että ei jää mistään paitsi.
.. jo asia erikseen, että mitä kukin haluaa. Mutta sehän ei ollut tässä jutun pointti, vaan se, tuoko raha "paremman tulevaisuuden lapsille kun on enemmän mitä heille antaa"
Kirjoittaja voi aivan varmasti sanoa mitä olisi menettänyt. Sen sijaan ei voi sanoa varmuudella mitä olisi sen sijaan saanut jos olisi toisin menetellyt. Oletat heti, että kivaa ja ihanaa, voi olla että olisikin ollut ihan päinvastoin. Kummasti kun niitä lapsia vaan huostaanotetaan.
allekirjoitan ehdottomasti sen,
että lapsi tarvitsee enemmän kuin minimin!
Tottakai!
Omalle lapselleen haluaa antaa parasta,
vielä parempaa, kuin on itse saanut.
Tämän allekirjoitan vaikka olen itse
tehnyt lapseni kouluttamattomana, ja opiskellut
vasta äitinä itselleni tutkinnot.
Fiksumpaa olisi ollut tehdä lapset vasta
opiskeluiden jälkeen, mutta 17 vuotiaana
en vielä tiennyt miksi haluan tulla "isona",
äidiksi tiesin haluavani.
Mistähän se johtuu, että lapselle ei kykene antamaan "parasta" vähempituloisenakin? Itse tulin raskaaksi 18-vuotiaana. Nuoremman ollessa kaksi, vanhemman kolme, lähdin opiskelemaan. Ja kaikki tietävät ettei opiskelijalla ole kummoiset tulot.
Lapsillani on paljon sellaista mitä he eivät oikeasti edes tarvitse.. liikaa leluja ja kirjoja (uutena ostettuja suurin osa), uudet pyörät (aina kun kasvavat), uudet sukset, uudet vaatteet (hyvin vähän ostan kirppareilta)... Ikinä eivät ole päivääkään nälkää nähneet. Itse olen nykyisin yksinhuoltaja ja silti kykenen antamaan lapsilleni parasta, vaikka tuloina ovat vain lapsilisä, opintotuki ja elatusapu.
Mutta mistä johtuu, että ns parempituloiset vanhemmat esimerkiksi pukeutuvat paljon paremmin kuin lapsensa? Usein huomaa, että vanhemmat ovat viimeisen päälle pyntättyjä, mutta lapsilla on päällä kauhtuneet kirppareilta ostetut vaatteet? Ei sillä että kirppareilta ostaminen olisi väärin, mutta jos painotetaan, että "kykenee antamaan lapsilleen parasta", niin miksi sitä ei sitten anneta?
"kykenee antamaan lapsilleen parastaan" on näiden ns. itseään parempina pitävien perheiden kliseitä.
Lapsi saa pienestä pitäen kaiken, mitä ikinä haluaa ja sitten muurosiässä ja nuorena aikuisena ollaankin ihmeissään, kun ei ole totuttu mihinkään pettymyksiin tai siihen, että kaikki ei olekaan ostettavissa...
mutta jotain muuta kyllä maksimin
siinä vaiheessa kun/jos saat ensimmäiset lapsenlapsesi niin kiität mielessäsi itseäsi että sait lapsesi nuorena :)
...antaa kun itsellään on turvallinen olo, siitä että pystyy lapsensa elättämään, kun ei ole hermo kireällä rahanpuutteen vuoksi, kun ulosottomies ei huohota niskaan, kun on aikaa antaa lapselle, eikä tarvitse kuluttaa aikaansa pohtien mistä huominen ateria koostuu...
Yllättävää saattaa olla, mutta tutkitusti kaikki vanhemmat nostavat perheensä numero unoksi siinä vaiheessa kun on perhettä. Kaikille perhe on tärkein ja näin on ollut aina.
Niin on siis myös niillä joilla on koulutus ja hyvä toimeentulo. Ei siis tarvitse köyhistellä, että lapsestaan välittää!
Ainut ero tosiaan noiden lapsien välityksessä on siinä, että nillä joilla on turvattu toimeentulo on elämä stressittomampaa ja niiden lapsistakin kasvaa sellaisia jotka haluavat perustaa perheen vasta samat edellytykset omaavina.
Velaton asunto, ammatti, kesämökki upea auto ja vene ja sen lisäks ipaksu lompakko eivät kuitenkaan takaa, että lapsesta kasvaisi mallikelpoinen kansalainen ja että sillä olisi hyvä ja turvallinen lapsuus.
Niinkö väität, että vakavaraiset vanhemmat ovat huonompia kasvattajia?
Tämä on aika typerä klisee! Useasti "hyvin toimeen tulevan" perheen lapset ovat ahdistuneempia kuin "köyhempien" perheiden lapset. Raha ei tuo onnea, mutta se voi tehdä ihmiset onnettomiksi! Tämä oli fakta! Usein näkee, että "parempiosaiset" katsovat nokkavartta pitkin "huonommin" eläviä!
Se mihin rahat riittää on elintavoista kiinni. Itselläni ei ole syytä stressiin. terveellistä ruokaa tehdään joka päivä. Laskut maksetaan aina ajallaan jne.
Ei väittänyt. vastasi vain totuuden edellisen keskusteluun. Se että on varaa, ei takaa onnea ja turvallisuutta! Mutta kukaan ei ole väittänyt että köyhyys sitä tekisi! Älä turhaan viisastele!
...hyvin toimeentuleva, mikä tarkoittaa, että sinulla on rahaa, mikä taas tarkoittaa, että olet onneton?
...lukee tekstin, niin siinä lukee. "Paksu lompakko ja velattomuus ei tarkoitta sitä, että lapsesta tulee mallikansalainen." Mikä sitten tarkoittaa?
Itse olen käsittänyt, että kansalaistaidot on enemmän kasvatuksesta kiinni kuin, vanhempien varallisuudesta, mutta minä en aihetta esille nostanutkaan, siksi kysyin tuolta aiemmalta vastaajalta asiaa.
...ja ymmärrä asia niinkuin se on kirjoitettu! "Paksu lompakko ja velattomuus EI TARKOITA sitä, että lapsesta tulee mallikansalainen."
Hän tarkoitti, ettei se paksu lompakko TAKAA sitä, että lapsesta tulee mallikansalainen. Ei väittänyt että köyhien lapsista tulisi "parempia", vaan vastasi edelliseen väitteeseen, ettei se raha ole tae mistään!
Tarkoitin sitä, että rahallakaan ei saa kasvatettua "kunnon kansalaista" ( mitä sillä sittn tarkoitetaankaan ), jos kasvattajalta eli vanhemmilta itseltään puuttuu kyky tai halu opettaa lasta inhimilliseksi, humaaniksi....
Ole nsiis aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kasvatuksesta kaikki on kiinni, ei varallisuudesta.
Sum summarum sekä köyhistä, että rikkaista oloista voi tulla ja kasvaa nuorisorikollisia ja huligaaneja.
kuten sanoin. Itselläni on tuloina opintotuki, lapsilisä ja elatusapu.. sama minkä JOKAINEN vanhempi minimillään saa. Sitten sanotaan, ettei lapsille voi tällä minimillä antaa "kaikkeaan". VÄÄRIN! Jos minä kykenen siihen niin mikseivät muutkin? Luehan ylempää, mitä kykenen lapsilleni "tällä vähällä" antamaan.
En sanonut, että se tarkoittaisi että raha tuo onnettomuutta, vaan ettei se takaa onnea! Kaksi aivan eri asiaa. Mutta tosi kun on, että varakkaat, uraihmiset eivät aina pyst antamaan lapsilleen sitä mitä ne oikeasti tarvitsisivat.. läheisyyttä ja hellyyttä!
Et voi tietää meistä niinsanotuista "uraihmisistä", etteikä me anneta läheisyyttä ja aikaa perheelle. Se on tärkeintä mitä on ja työ tulee kuitenkin vasta sitten. entisenä opiskelijana ja lompakon nyörien kiristäjänä voin sanoa, että elämä on nyt helpompaa kun meistä kumpikin on töissä.
Raha ei takaa onnellisuutta, mutta ainakin meidän arki on helpottunut huomattavasti. Ei ole kähinää rahasta.
Ei tarkoita sitä, että vaikka on rahaa että lapset saisivat kaiken mitä haluaa. Se ei todellakaan pidä paikkansa. On ihan turha yleistää asioita.
On kivaa kesällä lähteä yhdessä matkoille ym. kun ei tarvitse miettiä, että riittääkö rahat siihen.
Ja todellakin, me annamme mieheni kanssa läheisyyttä, rakkautta ja rajoja, ihan yhdessä.
Tuota juuri tarkoitin. Älä irrota edellistä viestiäni asiayhteydestä. En ole yleistänyt. Miksi aina takerrutaan yhteen vietiin eikä katsota pitemmälle mistä on kyse. kyse on juuri siitä, kun joku väitti että "lapset pitäisi hankkia kun on varaa" (näin lyhyesti kiteytettynä).
Ja tuolla edellisellä tarkoitin juuri sitä, ettei se raha ole tae onnesta jne..! En tarkoittanut yleistää enkä mitään muutakaan!
Kun tulot ovat todella pienet,
ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ostaa
kaikkea sitä, mitä lapsi/nuori tarvitsee.
Tarvitsee, on tietysti laaja käsite,
mutta esim. vähän isompi lapsi (ja kaverit)alkaa jo välittää siitä, millaiset (minkä merkkiset)
kengät/vaatteet ym. ovat.
Pienemmälle hyvä talvipuku maksaa useampia
satasia... Listahan on loputon!
Kun tiedän itsekin minimitoimeentulon
todellisen kuukausittaisen euromäärän, niin
uskallan kyllä tosissaan epäillä,
että ostat uudet pyörät, uudet vaatteet,
urheiluvälineet...
Taloushallinnossa työskentelevänä ei jostain
syystä kuitenkaan matikka riitä siihen,
että muutaman satasen budjetista ostetaan esim.
fillari n. 500€...?
Oikaise ihmeessä, jos olen väärässä?
Rakkaus on ilmaista, sitä ei kiistä kukaan,
eikä raha takaa MITÄÄN.
Haluan kuitenkin tarjota lapsilleni kaiken
sen hyvän, mitä rahalla saa, joten siksi opiskelin.
Tuon kirjoituksessa mainitun pariskunnan laps ion varmaan syntynyt pannkikirja kädessä ja kultalusikka suussa. Vaikuttaa provolta koko homma ja hölmöä kommentoida provoa, mutta lapsen hyvinvoinnilla ja kasvatuksella ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Ei lapsi, eikä lapsen maailmassa tapahtuvia asioita mitata rahalla.
, mutta se ero teidän rahakeskeisen ajattelumaailmanne (ymmärrettävää, on tiukkaa rahasta, niin se on ainut asia joka pyörii mielessä...) ja tuollaisten aborttien tekijöiden välillä on se, että kaikille elämässä/vanhempana pärjäämisen resurssit eivät ole vain maallisia.
Mielessä koskaan käynyt, että koulutus antaa henkisestikin ja sosiaalisesti paljon; ei vain kykyä saada työpaikka? Entä se että työpaikka on monelle, jotka tekevät haluamaansa työtä, paikka kehittää itseään ja oppia uutta, ei vain rahan ansaitsemista varten? Entä se, että raha helpottaa elämän kokemusten saantia, ei vain ruuan ostamista ja vuokran maksamista, vaan rahaa omaamalla voi kehittää itseään tuhansin tavoin henkisesti?
Kyllä lapsia omaavien ihmisten luulisi tuon yksinkertaisen jutun tajuavan; elämässä on niin paljon muutakin kuin raha!
Eli raha ei ole varmasti kenenkään syy tehdä aborttia, vaan resurssien niukkuus on. Tässä maassa kaikki tulee toimeen lapsen kanssa, joten rahan tiukkuus on vain tekosyy. Syyt varsinaiseen aborttiin löytyy tahdon puolelta ja jos rahalla on jotain tekemistä, niin maksimissaan, että ei tahdo tarjota lapselleen virikkeellisesti niukkaa lapsuutta.
syynä -tai edes osasyynä- aborttiini. Enkä usko, että juuri koskaan onkaan. Oma syyni oli se, etten halunnut lasta; sen pitäisikin olla se ainoa syy minkä tähden aborttiin päädytään.
Olin nuori ( no olen kyllä vieläkin :D ) ja rahallisesti olisi pärjätty vaikka tiukille olisikin mennyt, kyse oli halusta.
Etkö yhtää ajattele lastasi?
Ei taida tuo hissi nousta sinulla tonne ylimpään kerrokseen. Sairasta tommonen on!
kuinka moni niistä jotka sanovat ettei lapsi tarvitse rahaa ja materiaa on ihan oiekasti elänyt puolikin vuotta tai pidempää tilanteessa jossa ei ole varaa kuin tarkasti valikoituihin elintarvikkeisiin ja asuntoon? Sellaisiakin ihmisiä on ja varsinkin sellaisia perheitä on..
Lapsi ei tarvitse rahaa, mutta raha on se väline jolla tietyt asiat on hankittava hankittiinpa ne mistä tahansa.Kannattaa ihan piruuttaan mennä kelan sivuille lukemaan mitä etuja on opiskelijalla ja kuinka ne lisääntyvät lapsen myötä. Ei juuri naurattaisi niillä tulla toimeen.. Tuossa joku kertoi opiskelevansa aikuisena ja silloin tuet ovatkin jo paljon paremmat kuin nuorilla!
Taloudellinen ahdinko jossa lapsen sairaus voi lääkkeineen ja lääkärimatkoineen viedä viikon tai kahden ruokabudjetin ei todellakaan ole ihanteellinen olotila? Muutoinkin jos rahattomuus ja kaiken puute stressaa vanhempaa voi vain ihmetellä millä hän kykenee antamaan mitään muuutakaan lapselleen?
Tosiasiahan kai lienee edeleen että opiskelija on köyhä ja köyhäksi jää. Sossun luukulla elää huomattavasti leveämmin.. Pitää siis tahtoa jotakin todella kovaa että jaksaa taistella päivästä toiseen. Lisätienestikään kun ei onnistu ilman lapsenvahtia..
Moni pelkillä opintoetuuksilla elävä asuu kaiken lisäksi solussa ja sinne ei vauvaa ole mitään asiaa viedä joten asumismenot jo yksistään lisääntyvät reippaasti.
On siis aivan varmasti osalla se tilanne jossa lapseen ei ole varaa ja osalla on se tilanne ettei haluta tinkiä mistään ja siksi ei ole varaa. Kaksi syö kuitenkin enemmän kuin yksi?
opintoihini mitään tukea,
koska opiskelen iltaisin, työnohessa.
Päiväopiskeluun ei tod. ole varaa,
koska on nuo lapsetkin...
Juuri näin. On niin helppoa aina arvostella ja tuomita muita, mutta se joka on todella elänyt rahattomana, tarkoitan todella köyhänä, tietää että lapsi on myös uusi menoerä. Enkä tarkoita mitään huippuhienoja leluja ym.
Rakkautta ja lämpöä ei rahalla saa, mutta rahaa tarvitaan todellakin hyvin moneen asiaan. Aivan välttämättömyyksiin.
Tästä syystä en itse edes harkitse lapsia ennen kuin olen valmistunut ja työpaikka on tiedossa.
itsekkin opiskelen koko ajan työn ohessa ja täytyy sanoa että jos olisi jokin helpompi tapa niin sitä toki käyttäisin. Niin se päiväopiskeluhan olisi, mutta ei siihen meidän tilanteessa ole mitään mahkuja, ehkä sitten kun osa lapsista lähtee jo pois kotoa..
Itse olen ollut juuri opiskelujen takia osa-aikaisenakin välillä tai tehnyt pelkkää yötyötä jotta ehtii hoitaa opiskelujaan.
Kyse oli kuitenkin alkujaan tilanteesta jossa opiskellaan ensimmäiseen ammattiin nuorena tai oikeana aikuisopiskelijana kuten eräs kirjoittaja jolloin tuet ovat ihan kohtuulliset jopa asuntovelkaiselle isonkin perheen äidille, mutta silti vielä jää kituuttamisen puolelle ja siihen emme ole nyt valmiita!
Voihan sen lapsen rahattomanakin tehdä!!!!!!
Jos hommaa niitä tarpeeks monta, niin kelan tuilla ja vielä elatusmaksuilla monen eri isän kanssa lapsi jopa elättää naisen ; )
Eikä vuokriakaan tarvi välttämättä maksaa, koska Suomen lain mukaan lapsiperhe ei saa jäädä asunnottomaksi.
Näin ne monet tekee, että vinkiks vaan! Jos on urahuolia niin tää on sit se vaihtoehtoinen tapa!
näitähän tapauksia on varmasti pienimmässäkin kunnassa esimerkiksi ja jokainen tuntee tai ainakin tietää jonkun..
Niin kauan se toimii kun lapset ovat suht pienitä, mutta kun alkaa tulla tuo lapsilisä-ikä tien päähän alkaa tulot vähitellen tippua. Myös nykyisin tuo työkkäri tarjoilee noita töitä ja kursseja sen verran, että niistä aiheutuu taloudellista ahdinkoa tavalla tai toisella ja tulot tilapäisesti hieman pienenevät.
Surkeinta asiassa näyttää olevan se että tällaisessa kodissa kasvanut nuori haluaa teiniäidiksi. Syinä ilmeisesti vaikka mitä ja keinona on tuo äitiys. Ei siis yleistä teiniäitien parissa, mutta aika opittu tapa noissa perheissä joissa lapset todella elättävät äitinsä...