Minulla kummitteli!

kasvokkain kummituksen kanssa. Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä, vaikka tahtoisinkin. En kiellä, etteikö joitakin järjellä selittämättömiä asioita olisi, mutta sellaisten kokeminen vaatisi luultavasti määrätynlaista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Taidan olla liian realistinen ja epäilevä. Uskon, että olisin menetellyt laillasi tuon komero - ovi tapauksen kanssa,- mennyt ja katsonut, että mikä "piru" sitä ovea aukoo ja sulkee.

katriina64 kirjoitti:

kasvokkain kummituksen kanssa. Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä, vaikka tahtoisinkin. En kiellä, etteikö joitakin järjellä selittämättömiä asioita olisi, mutta sellaisten kokeminen vaatisi luultavasti määrätynlaista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Taidan olla liian realistinen ja epäilevä. Uskon, että olisin menetellyt laillasi tuon komero - ovi tapauksen kanssa,- mennyt ja katsonut, että mikä "piru" sitä ovea aukoo ja sulkee.

Lue lisää

Piti mennä Ruuneperille!

katriina64 kirjoitti:

kasvokkain kummituksen kanssa. Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä, vaikka tahtoisinkin. En kiellä, etteikö joitakin järjellä selittämättömiä asioita olisi, mutta sellaisten kokeminen vaatisi luultavasti määrätynlaista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Taidan olla liian realistinen ja epäilevä. Uskon, että olisin menetellyt laillasi tuon komero - ovi tapauksen kanssa,- mennyt ja katsonut, että mikä "piru" sitä ovea aukoo ja sulkee.

Lue lisää

Ei tässä maailmassa ole mitään yliluonnollista. Mehän vain sanomme kummitukseksi ilmiötä, joka on tunnistamaton.

Tärkeää, kuten Tankavaari sanoi, on selvittää ilmiön tausta.

Ruuneperi kirjoitti:

Ei tässä maailmassa ole mitään yliluonnollista. Mehän vain sanomme kummitukseksi ilmiötä, joka on tunnistamaton.

Tärkeää, kuten Tankavaari sanoi, on selvittää ilmiön tausta.

Lue lisää

Haluaisin kyllä uskoa ja kokea joskus sellaisen millään järjellä selittämättömän ilmiön, mikä antaisi uskoa yliluonnollisiin asioihin.
Luuletko, että jos kuitenkin olisi jotain järjellä selittämätöntä, että se olisi hyvä, vai paha yliluonnollinen voima, joka näyttäytyisi ihmiselle? Tavallaan uskon kyllä uniin.

katriina64 kirjoitti:

Haluaisin kyllä uskoa ja kokea joskus sellaisen millään järjellä selittämättömän ilmiön, mikä antaisi uskoa yliluonnollisiin asioihin.
Luuletko, että jos kuitenkin olisi jotain järjellä selittämätöntä, että se olisi hyvä, vai paha yliluonnollinen voima, joka näyttäytyisi ihmiselle? Tavallaan uskon kyllä uniin.

Lue lisää

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joutui pakon edessä jättämään pienet lapsensa keskenään kotiin noin vuorokaudeksi. Lapsilla oli kova pelko, mutta sitten tuntematon ystävällinen nainen tuli ja hoiti lapsia, lähti pois hiukan ennen oman äidin saapumista. Ystäväni ja hänen äitinsä olivat vakuuttuneita, että kodissa vieraili enkeli.Uskon enkeleihin ja siihen, että he vierailevat keskuudessamme tavallisen ihmisen hahmossa.En ole koskaan enkelin hahmoa nähnyt, mutta vaikeina hetkinä kokenut rauhoittavaa lohdutusta.

Likka kirjoitti:

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joutui pakon edessä jättämään pienet lapsensa keskenään kotiin noin vuorokaudeksi. Lapsilla oli kova pelko, mutta sitten tuntematon ystävällinen nainen tuli ja hoiti lapsia, lähti pois hiukan ennen oman äidin saapumista. Ystäväni ja hänen äitinsä olivat vakuuttuneita, että kodissa vieraili enkeli.Uskon enkeleihin ja siihen, että he vierailevat keskuudessamme tavallisen ihmisen hahmossa.En ole koskaan enkelin hahmoa nähnyt, mutta vaikeina hetkinä kokenut rauhoittavaa lohdutusta.

Lue lisää

nuorena miehenä tunturissa, eikä pystynyt omin avuin selviytymään ihmisten ilmoille.
Jostain ilmaantui kaksi "etelän miestä", jotka veivät enon saamaan apua. Auttajilla oli pettämätön suuntavaisto, mutta he eivät olleet sanoneet nimeään, eivätkä kertoneet mistä tulivat. Eno ei voinut kieltää kun hänelle puhuttiin ihmisen muodon ottavista enkeleistä.
Sanoi vain, että siipiä niillä ei ollut.
Tuota tarinaa saimme kuulla monet monituiset kerrat.

Likka kirjoitti:

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joutui pakon edessä jättämään pienet lapsensa keskenään kotiin noin vuorokaudeksi. Lapsilla oli kova pelko, mutta sitten tuntematon ystävällinen nainen tuli ja hoiti lapsia, lähti pois hiukan ennen oman äidin saapumista. Ystäväni ja hänen äitinsä olivat vakuuttuneita, että kodissa vieraili enkeli.Uskon enkeleihin ja siihen, että he vierailevat keskuudessamme tavallisen ihmisen hahmossa.En ole koskaan enkelin hahmoa nähnyt, mutta vaikeina hetkinä kokenut rauhoittavaa lohdutusta.

Lue lisää

useitakin, että olen joskus sanonut hänen olleen enkeli.
Kun olin nuori ja sain ensimmäisen lapseni, sen jälkeen pian mieheni sairastui. Kävelin tien yli naapuriin ja olin juuri avaamassa uklo-ovea, kun takanani seisoi se mies, jonka olin nähnyt tietöissä siinä. Hän oli tullut perässäni.
Hän puhutteli minua, ja kertoi vaimonsa päässeen tiettyyn sairaalaan juuri saman taudin takia, ja kertoi, että siellä osataan hoitaa, mutta hänen vaimnsa meni sinne liian myöhään.
Kiitin häntä.
Ajoin sinne mieheni kanssa ja hän tervehtyi.
En koskaan unohda 'enkeliämme.'

Likka kirjoitti:

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joutui pakon edessä jättämään pienet lapsensa keskenään kotiin noin vuorokaudeksi. Lapsilla oli kova pelko, mutta sitten tuntematon ystävällinen nainen tuli ja hoiti lapsia, lähti pois hiukan ennen oman äidin saapumista. Ystäväni ja hänen äitinsä olivat vakuuttuneita, että kodissa vieraili enkeli.Uskon enkeleihin ja siihen, että he vierailevat keskuudessamme tavallisen ihmisen hahmossa.En ole koskaan enkelin hahmoa nähnyt, mutta vaikeina hetkinä kokenut rauhoittavaa lohdutusta.

Lue lisää

Me olimme mieheni kanssa tulossa suomesta kotiin, olimme ajaneet yhteenkyytiin 400km kertaakaan pysähtymättä. Sain voimakkaan pakkomielteen ja sanoin miehelleni pysähdytään tuohon pensamakille hetkeksi lepäämään. Pysähdyttyämme minä katsoin kelloa se oli viisiminuuttia yli 4 aamuyöstä. Laitoin päänialle tyynyn ja nukahdin välittömästi ja samoin teki mieheni. Rupesin välittömästi näkemään unta. Valkoinen enkeli tuli luokseni otti minua hartiasta ja työnsi liikkeelle ja näytti toisella kädellä että tuonne. Olin haltioissanoi katsoin enkeliä lumoutuneena. Enkeli kuitenkin työnsi minua menemään käskettyyn suuntaan. Kuulin rapinaa ja näin kun siskoni edesmennyt koira sipsutteli edesmenneen isäpuoleni viereen ja katsoi häneen, kallisti päätään aivan kuin jotain olisi sanonut isäpuolelle. Yhtäkkiä hän otti koiraa päästä kiinni ja käänsi rajusti koiranpäätä. Minä säikähdin moista liikettä ja olin mennä pelastamaan koiraa, kun tämä enkeli pysäytti minut ja sanoi kohta on sinun vuorosi...

Silloin heräsin ja katsoin kelloa olin nukkunut tasan 10 minuttia. Sanoin miehelleni näin tosi oudon unen. Kerroin uneni miehelleni oikein tarkkaan. Sanoin että ihmettelen eniten sitä valkoista enkeliä, olin nimittäin tottunut näkemään sukulaisista, ja kaikeita kuolleista unta. En osannut selittää untani ennen kuin kaikki oli jo tapahtunut. Lähdimme jatkamaan matkaa. Näin että mieheni oli hirveän väsynyt sanoin että voin ajaa hänen puolestaan, muttei hän suostunut ja niinpä me jatkettiin matkaa. Olimme ajaneet noin 100km jälleen kun yhtäkkiä tajusin että ollaan menossa aivan suoraan vaikka tuli lievä mutka. Noin sekuntti ennen kuin olisimme ajaneet 140km tuntivauhdilla metsään tai kallioon päin niin, jokin nosti käteni rattiin ja käänsi rajusti auton kulkemaan oikeaan suuntaan. Automme heilahti oikein kunolla olimme varmaan hetken sivupyörien varassa. Mieheni katsoi minua kuin halvaantunut silmät selällään päässä. Sanoin rauhallisesti että nyt se enkeli kävi nostamassa käteni rattiin juuri kun olit ajamassa tuonne kallion seinämään.

katriina64 kirjoitti:

kasvokkain kummituksen kanssa. Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä, vaikka tahtoisinkin. En kiellä, etteikö joitakin järjellä selittämättömiä asioita olisi, mutta sellaisten kokeminen vaatisi luultavasti määrätynlaista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Taidan olla liian realistinen ja epäilevä. Uskon, että olisin menetellyt laillasi tuon komero - ovi tapauksen kanssa,- mennyt ja katsonut, että mikä "piru" sitä ovea aukoo ja sulkee.

Lue lisää

enkä uskaltaisi ollakkaan.Pitäisi opetella yksin kuuntelee kaikki risahdukset ja en uskalla aukaista silmiä että näkee jotain.
Olen alkanut rohkaistua mutta vielä en jää yksin.Varsinkaan vanhaan kotitaloon en siellä kuvittelee että liikkuvat väet.
Menin naapurin ystävälle kun ne vielä asuivat vanhasa talossa mörön syötiksi ja pelkäsin koko yön,kun panin silmät kiinni niin ne ennen asuneet alkoivat kävellä pirtissä.
Oulussa olin selleisessa huoneessa jossa oli nurkassa kummitus.Vastapäisestä talosta missä asuimme muutti nuoripari pois kun siellä tuli yöllä valkea olento kävelemään.
En haluaisi nähdä.

pääsky kirjoitti:

enkä uskaltaisi ollakkaan.Pitäisi opetella yksin kuuntelee kaikki risahdukset ja en uskalla aukaista silmiä että näkee jotain.
Olen alkanut rohkaistua mutta vielä en jää yksin.Varsinkaan vanhaan kotitaloon en siellä kuvittelee että liikkuvat väet.
Menin naapurin ystävälle kun ne vielä asuivat vanhasa talossa mörön syötiksi ja pelkäsin koko yön,kun panin silmät kiinni niin ne ennen asuneet alkoivat kävellä pirtissä.
Oulussa olin selleisessa huoneessa jossa oli nurkassa kummitus.Vastapäisestä talosta missä asuimme muutti nuoripari pois kun siellä tuli yöllä valkea olento kävelemään.
En haluaisi nähdä.

Lue lisää

mökillä "kummitteli"myös,olin tyttäri kanssa ja
koira oli myös mukana.
Kävimme illalla nukkumaan ja kun laitoin pääni tyynyyn kuului selvästi askeleet.
Nostin päätäni eikä mitään kuulunut,mutta kun
yritin uudellen nukkua,niin taas askeleet.
Ihmettelin kun koira ei regoinut mitenkään.

Sitten tajusin ne oli omat sydän jumputukset jotka kuului korvissani.

Kyllä helpotti kun sen tajusin.

muori67 kirjoitti:

mökillä "kummitteli"myös,olin tyttäri kanssa ja
koira oli myös mukana.
Kävimme illalla nukkumaan ja kun laitoin pääni tyynyyn kuului selvästi askeleet.
Nostin päätäni eikä mitään kuulunut,mutta kun
yritin uudellen nukkua,niin taas askeleet.
Ihmettelin kun koira ei regoinut mitenkään.

Sitten tajusin ne oli omat sydän jumputukset jotka kuului korvissani.

Kyllä helpotti kun sen tajusin.

Lue lisää

Kyllä Henkivallat vaikuttavat täälläkin materialismin maailmassa.
Pohjisessa oli äitini puoleisten sukulaisten naapurissa ollut talo, jossa kuului yöaikaan omituisia, kammottavia ääniä, kolinaa kun esineitä siirtyi paikaltaan, laahustavia askeleita ja huokauksia.
Talon historiaan liittyi selvittämätön ihmisen katoamistapaus - tapahtunut jo aikoja sitten.
Nyt joku saattaa nauraa pilkallisesti, mutta talon silloiset asukkaat kutsuivat papin, joka luki raamatusta nuhtelusnat häiritseville hengille, jotka olivat metelöimisellään herättänet talon väen ain keskitön aikaan.
Pappi nuhteli Jumajan Sanan arvovallalla pahoja henkivaltoja ja kummittelu loppui.
Tämä on tositarina, jota äitini äiti, ämmi kertoi ja jonka monet kummittelun kokeneet voivat vahvistaa todeksi.

muori67 kirjoitti:

mökillä "kummitteli"myös,olin tyttäri kanssa ja
koira oli myös mukana.
Kävimme illalla nukkumaan ja kun laitoin pääni tyynyyn kuului selvästi askeleet.
Nostin päätäni eikä mitään kuulunut,mutta kun
yritin uudellen nukkua,niin taas askeleet.
Ihmettelin kun koira ei regoinut mitenkään.

Sitten tajusin ne oli omat sydän jumputukset jotka kuului korvissani.

Kyllä helpotti kun sen tajusin.

Lue lisää

Heräsin aamupuolella yötä kun kuulin SELVÄSTI raskaita askeleita talossani. Olin vielä unenpöpperössä ja katselin ympärilleni, josko olisi mitään kättä pitempää, sillä nyt oli murtovaras talossani! Siitä ei ollut epäilystäkään, nyt olin täysin hereillä ja kuulin askeleet ihan selvästi.
Nousin sängystä ja raotin makuukamarin ovea varovaisesti ja kurkistin pitkään käytävään, johon kattokuvuista tuli valoa. Näin mustan hahmon käytävässä ja kuulin äänen, joka sanoi suomeksi: - Moi, kahvi on kohta valmista!

Kummitus/murtovaras oli veljeni, joka oli tulossa moottoripyörällä Italiasta. Hän oli jo vuotta aikaisemmin saanut avaimen talooni, mutta sen olin ehtinyt unohtaa ja nyt olin vähällä saada vähintäänkin sydänkohtauksen kun heräsin hänen raskaisiin askeleihinsa.

MdK-MdK kirjoitti:

Heräsin aamupuolella yötä kun kuulin SELVÄSTI raskaita askeleita talossani. Olin vielä unenpöpperössä ja katselin ympärilleni, josko olisi mitään kättä pitempää, sillä nyt oli murtovaras talossani! Siitä ei ollut epäilystäkään, nyt olin täysin hereillä ja kuulin askeleet ihan selvästi.
Nousin sängystä ja raotin makuukamarin ovea varovaisesti ja kurkistin pitkään käytävään, johon kattokuvuista tuli valoa. Näin mustan hahmon käytävässä ja kuulin äänen, joka sanoi suomeksi: - Moi, kahvi on kohta valmista!

Kummitus/murtovaras oli veljeni, joka oli tulossa moottoripyörällä Italiasta. Hän oli jo vuotta aikaisemmin saanut avaimen talooni, mutta sen olin ehtinyt unohtaa ja nyt olin vähällä saada vähintäänkin sydänkohtauksen kun heräsin hänen raskaisiin askeleihinsa.

Lue lisää

kerro lisää

miten mielenkiintoista kirjoitti:

kerro lisää

kiva kun on ihmisiä joilla on jalat maassa ,eivätkä tarvitse n.s.kriisiapua heti jos joku sanoo :pöö!!

realisti kirjoitti:

kiva kun on ihmisiä joilla on jalat maassa ,eivätkä tarvitse n.s.kriisiapua heti jos joku sanoo :pöö!!

monta vuotta mieheni kuoleman jälkeen että hän tulisi "ja kummittelisi".Minä olen ollut yksin Tampereen näsijärvellä saaressa pienten lasten kanssa ,kun mies oli työssä ja minulla ei koskaan tullut mieleenikään pelätä mitää tai ketään.Ja muutenkin olen jotenkin liian rohkea --en pelkää Jerryn kanssa pimeään aikaan kulkea ,vaikka moni kyllä varoittelee minua kaikista ,nykyään on kyllä muita yöseen aikaan pelättävä kun kummituksia.:=)

ullamirjami kirjoitti:

monta vuotta mieheni kuoleman jälkeen että hän tulisi "ja kummittelisi".Minä olen ollut yksin Tampereen näsijärvellä saaressa pienten lasten kanssa ,kun mies oli työssä ja minulla ei koskaan tullut mieleenikään pelätä mitää tai ketään.Ja muutenkin olen jotenkin liian rohkea --en pelkää Jerryn kanssa pimeään aikaan kulkea ,vaikka moni kyllä varoittelee minua kaikista ,nykyään on kyllä muita yöseen aikaan pelättävä kun kummituksia.:=)

Lue lisää

Hautausmailla on rauhoittavaa kävellä ja saa perspektiiviä ajatuksiinsa. Kuolleet antavat meidän olla rauhassa.Pimeässä pienikin valontuikahdus lohduttaa, kaukainenkin.Nyt kannattaakin ostaa kunnon taskulamppu ja viedä lahjaksi ystävillekin. Ladattava on hyvä, ei tarvitse myötäänsä pattereita ostaa.
Ja jos joku minut pimeässä sieppaisikin, niin varmasti valoisan tullen kireen vilkkaa palauttaisi!Minähän en kyllä koskaan pääse ulos livahtamaan ilman susikoiraa, mutta hautausmaille on koirakielto.

katriina64 kirjoitti:

kasvokkain kummituksen kanssa. Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä, vaikka tahtoisinkin. En kiellä, etteikö joitakin järjellä selittämättömiä asioita olisi, mutta sellaisten kokeminen vaatisi luultavasti määrätynlaista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Taidan olla liian realistinen ja epäilevä. Uskon, että olisin menetellyt laillasi tuon komero - ovi tapauksen kanssa,- mennyt ja katsonut, että mikä "piru" sitä ovea aukoo ja sulkee.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=553&posting=22000000018636126

Likka123 kirjoitti:

Hautausmailla on rauhoittavaa kävellä ja saa perspektiiviä ajatuksiinsa. Kuolleet antavat meidän olla rauhassa.Pimeässä pienikin valontuikahdus lohduttaa, kaukainenkin.Nyt kannattaakin ostaa kunnon taskulamppu ja viedä lahjaksi ystävillekin. Ladattava on hyvä, ei tarvitse myötäänsä pattereita ostaa.
Ja jos joku minut pimeässä sieppaisikin, niin varmasti valoisan tullen kireen vilkkaa palauttaisi!Minähän en kyllä koskaan pääse ulos livahtamaan ilman susikoiraa, mutta hautausmaille on koirakielto.

Lue lisää

Monet kerrat on tullut nukuttua hautausmaitten P-paikalla asuntoautossa, kun on ollut urkukonsertti jossakin kirkossa kaukana kotoa.
Hyvän yön toivotuksen sijasta olemme toivotelleet: "Lepää rauhassa"! Ei ole uni häiriintynyt edes pimeinä syysmyrskyisinä öinä.

Toista olisi ehkä ollut, jos olisi konserttien jälkeen hakeutunut jonnekin keskikaupungille, niin varmaankin olisi ollut yksi ja toinen "kummitus" ulkopuolella.

tervejärkinen kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=553&posting=22000000018636126

Lue lisää

että asiaakin voidaan esittää hauskasti.

Likka123 kirjoitti:

Hautausmailla on rauhoittavaa kävellä ja saa perspektiiviä ajatuksiinsa. Kuolleet antavat meidän olla rauhassa.Pimeässä pienikin valontuikahdus lohduttaa, kaukainenkin.Nyt kannattaakin ostaa kunnon taskulamppu ja viedä lahjaksi ystävillekin. Ladattava on hyvä, ei tarvitse myötäänsä pattereita ostaa.
Ja jos joku minut pimeässä sieppaisikin, niin varmasti valoisan tullen kireen vilkkaa palauttaisi!Minähän en kyllä koskaan pääse ulos livahtamaan ilman susikoiraa, mutta hautausmaille on koirakielto.

Lue lisää

Portit suljetaan klo 18 syys- ja talviaikana.

Olenkohan minä jonkinlainen "erilainen nuori", kun mitään yliluonnollista ei ole ikinä tapahtunut vanhan tätini asunnon "kummituksen" lisäksi.

Jaa. Kyllä yliluonnollinen asia oli uskoon tulo. Se todellakaan ei alkanut eikä tullut minusta sisältä, vaan ulkopuolelta. Kyllä siinä oli jotakin yliluonnollista ja selittämätöntä. Ja kyllä Jumalan rauha on sellainen asia, ettei se ole mitään seltettävissä olevaa. Kyllä siinä on jotakin yliluonnollista.

Se tätini "kummitus" oli kaikkien ihmetyksen aihe vuosikymmeniä. Minäkin olen kuullut saman "kummituksen" liikkeet. "Kummitusta" ei kukaan pelännyt. Olin kerran talvi-iltana yksin asunnossa n. 10-vuotiaana. Kuulin kaikki äänet. Menin katsoman keittiöön, mutta ei siellä ollut ketään. Pelko ei tullut mieleenkään, sehän oli vain Alfred tms, en enää muista nimeä. Sille annettiin tämä lempinimikin, mutta ikinä ei kyetty selvittämään, mikä se oikein oli. Se oli asunnossa heti alusta lähtien, kun täti ja isoäiti muuttivat sinne. Talo oli rakennettu v. 1902. Myös tädin vieraat kuulivat sen. Se kuului aina illalla 19-22 aikoihin, ei suinkaan keskiyöllä, ja se oli asunnon luontaisetu. Talossa oli yli puoli metriä paksut tiilisenät, eikä naapurista ikinä kuulunut risaustakaan. Mikä ihme se salaperäinen iltainen liikkuja oikein oli, kun sen liikkeet kuuluivat niin kovin selvästi jopa lattian narahduksia ja avaimien kilinää myöten? "Kummitus" laski oven avattuaan ja suljettuaan avainnippunsa aina eteisen pöydälle ja meni narisevan välikön kautta keittiöön. Oven avaaminen, lukon ääni ja oven sulkeminen, ja avainnipun kilahdus sekä lattian narina olivat niin eläviä ääniä, että todella ajatteli jonkun tulleen sisään. Mutta ketään ei ollut missään. Se jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Likka kirjoitti:

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joutui pakon edessä jättämään pienet lapsensa keskenään kotiin noin vuorokaudeksi. Lapsilla oli kova pelko, mutta sitten tuntematon ystävällinen nainen tuli ja hoiti lapsia, lähti pois hiukan ennen oman äidin saapumista. Ystäväni ja hänen äitinsä olivat vakuuttuneita, että kodissa vieraili enkeli.Uskon enkeleihin ja siihen, että he vierailevat keskuudessamme tavallisen ihmisen hahmossa.En ole koskaan enkelin hahmoa nähnyt, mutta vaikeina hetkinä kokenut rauhoittavaa lohdutusta.

Lue lisää

...kun en koskaan nähnyt enkeliä. Enkä ole nähnyt vieläkään.

Eräs puolituttu mummo, joka on varmaan jo kuollut, kertoi, että häntä auttoi enkeli.

Hän oli Jerusalemissa jakamassa kadulla Uusia Testamentteja, mutta joutui vihamielisen väkijoukon ympäröimäksi ja uhkaamaksi. Paikalle ilmestyi mies, joka johdatti hänet väkijoukon läpi vahingoittumattomana ja hävisi sitten. - Ainakin hän itse uskoi, että kysymyksessä oli enkeli. Muut voivat olla eri mieltä.

Ennen aikaan Israelissa kristitty tosiaan saattoi joutua suoranaisen väkivallan kohteeksi. Serkkuni, 10-vuotias koulutyttö, kivitettiin tajuttomaksi ja sairaalakuntoon. (Eivät luokkatoverit kivittäneet häntä, vaan aikuiset ulkopuoliset, ja vain siksi, että hänellä oli vaalea tukka.) Hänen oli sen jälkeen pakko vaihtaa yksityiseen kouluun, jossa oli enemmän turvaa. (Nyt hän on 63-vuotias.)

ii-li kirjoitti:

Portit suljetaan klo 18 syys- ja talviaikana.

Olenkohan minä jonkinlainen "erilainen nuori", kun mitään yliluonnollista ei ole ikinä tapahtunut vanhan tätini asunnon "kummituksen" lisäksi.

Jaa. Kyllä yliluonnollinen asia oli uskoon tulo. Se todellakaan ei alkanut eikä tullut minusta sisältä, vaan ulkopuolelta. Kyllä siinä oli jotakin yliluonnollista ja selittämätöntä. Ja kyllä Jumalan rauha on sellainen asia, ettei se ole mitään seltettävissä olevaa. Kyllä siinä on jotakin yliluonnollista.

Se tätini "kummitus" oli kaikkien ihmetyksen aihe vuosikymmeniä. Minäkin olen kuullut saman "kummituksen" liikkeet. "Kummitusta" ei kukaan pelännyt. Olin kerran talvi-iltana yksin asunnossa n. 10-vuotiaana. Kuulin kaikki äänet. Menin katsoman keittiöön, mutta ei siellä ollut ketään. Pelko ei tullut mieleenkään, sehän oli vain Alfred tms, en enää muista nimeä. Sille annettiin tämä lempinimikin, mutta ikinä ei kyetty selvittämään, mikä se oikein oli. Se oli asunnossa heti alusta lähtien, kun täti ja isoäiti muuttivat sinne. Talo oli rakennettu v. 1902. Myös tädin vieraat kuulivat sen. Se kuului aina illalla 19-22 aikoihin, ei suinkaan keskiyöllä, ja se oli asunnon luontaisetu. Talossa oli yli puoli metriä paksut tiilisenät, eikä naapurista ikinä kuulunut risaustakaan. Mikä ihme se salaperäinen iltainen liikkuja oikein oli, kun sen liikkeet kuuluivat niin kovin selvästi jopa lattian narahduksia ja avaimien kilinää myöten? "Kummitus" laski oven avattuaan ja suljettuaan avainnippunsa aina eteisen pöydälle ja meni narisevan välikön kautta keittiöön. Oven avaaminen, lukon ääni ja oven sulkeminen, ja avainnipun kilahdus sekä lattian narina olivat niin eläviä ääniä, että todella ajatteli jonkun tulleen sisään. Mutta ketään ei ollut missään. Se jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Lue lisää

yhtenä kesänä.En nähnyt enkä kuullutakaan mitään mutta minua tunnin edellä lähti etiäinen menemään amulla töihin.
Vieraani joka nukkui ulkovarastossa sanoi kuulevansa sen.
Myöskin Oulussa menin työtoverini luokse käymään ensikerran.Sen mies oli ajettu sängystä ylös karjasemalla että vieraita tulee.
Hän oli reuman takia sängyssä hoitaja kävi pesemässä ja syöttämässä.Ikkunassa seisoi katsomassa kun menimme pihaan.Sanoi että on sinulla vahvat etiäiset.
Ne ei ole kummituksia kun joku rehellinen ihminen on nähnyt uskon kyllä.

Kairosmajalla ollessani yötä,ystäväni sanoi aamulla kuinka joku vissiin tunturin haltija kävi pukkaamassa häntä kylkeen.
Ensin yritti tyytnyä vejellä ja kun hän ei välittänyt niin pukkasi .Oli kipeä seuraavana päivänä.

Kaikkeen ei löydy selitystä vaikka kuinka yrittäisi olla tuetäväinen.

Ystäväni muutti tuonpuoleiseen heinäkuun alussa. Asuimme naapureina 18vuotta. Näin kesäaikaan istuimme usein pihassa aamukahvilla. Kaipaan niitä aamuja ja iloisia rupattelu hetkiä.
Hänen enonsa asuu vastapäätä ystäväni asuntoa.
Ystäväni keinu siirrettiin enonsa pihaan.
Kävelyltä tullessani katsoin keinua ja näin ystäväni istuvan siinä. Hän katseli asuntoaan. Havahduin, ei hän voi olla siinä. Enolla taitaa olla vieraita. Pääsin kohdalle, eno istui tuolissa, hän oli yksin. Ei ollut ketään muuta. Tuli hieman outo olo. Hyvästelikö hän kotinsa, siltä minusta tuntuu. Aika outoa, että päivällä näin tämän. Uskomatonta. Unessa tuon voi käsitää, mut valveilla...