Miten suhtaudut ns. kaveriin,joka yrittää houkutella johonkin aa-piiriin?Pidätkö pääsi etkä mene vai suostut jopa harkitsemaan asiaa,jos on kamala morkkis.
Onko kaveripiirissäsi käännyttäjiä
Tosijuoppo
13754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En mene, koska kyseisen kerhon arvomaailma ja ajatukset eivät istu omiini. Kokeiltu on.
Jos raitistun, raitistun muilla keinoilla. Parasta tukea olen itse saanut juomisen lopettaneiden ei-AA:laisten kavereiden taholta. Jotka eivät hehkuta mantrojaan vaan elävät normaalia elämää raittiina.
Ja kiitos ei, eihän aleta sitten AA-juupas-eipäs -vääntöä tällä palstalla. Muuta palstat pilaantuivat jo. Raitistukoon kukin tyylillään tai olkoon raitistumatta.
Meikäläisen kirkko on omassa päänupissa, mantrojen hokemista, ja ryhmäriippuvuutta en sulata itseni kohdalla, kun olen oman tieni kulkija aina.
Se joka pystyy järjestämään elämän arvot ajatusmaailmassaan terveesti, on kohtuukäytössään tai raittiudessaan vahvalla pohjalla.
Kaikki eivät siihen kykene, joten kaikki pelastautumiskeinot pitää hyväksyä.
Tärkeintä ei ole menetelmä, vaan lopputulos.
Kerta riitti,en ole minun juttuni
Raamattua luetaan niin pirun monella tapaa. Kaikkein jyrkimmillä näkemyksillä on kumma ominaisuus; ne tuppaavat nousemaan pintaan. Ja niin mielestäni myös AA:ssa.
Ravasin aikanani AA:ssa enemmänkin. Yritystä kyllä piisasi, mutta en löytänyt AA:sta sen paremmin AA-laisuutta kuin raittiuttakaan.
Yksi selitys asialle saattaa liittyä persoonaani, se kiistämättä on aika minä- ja yksilökeskeinen.
AA-laisuuteen liittyy siis mielestäni saman tyyppisiä kemioita kuin parisuhteisiinkin liittyy, kaikki eivät yksinkertaisesti voi sopia toisilleen.
Poikkeuksiakin löysin, ja AA:n kautta minulle avautui tilaisuus ja onni tutustua joihinkin loistaviin ja hervottomiin persoonallisuuksiin. Kavereihin, jotka osasivat ottaa hommat rennosti ja turhia hehkuttelematta. Heihin olen yhteyksissä edelleen.
t. logiikka
Kun minä jätin AA:n, moni "hervoton tyyppi" jätti minut. Hylkäsi, käänsi selkänsä, ei koskaan soitellut perään. Yksi selkänsä kääntäneistä oli kaveri, jota luulin parhaaksi ystäväkseni. Pari tosiystävää onneksi jäi. He osasivat olla ihmisiä yhteisön yli.
Parisuhdevertauksesi oli kuvaava ja oikeaan osuva.
Ihmettelen sitä miksi AA-laisten pitää elää täysin sen sääntöjen mukaan ja hylkäävät vielä kaveritkin jotka eivät noudata niitä. Pahemman luokan aivo pesua sanon minä. En halua olla ilkeä, mutta miksi monet AA:laiset eivät pysty hyväksymään muitten mielipiteitä,jos ne eivät ole samat kuin itsellä. Tuli tutuksi eräällä palstalla se meininki....
kai vähän niin kuin jehovan todistajat. Nekin hylkäävät väärintekijät ja nimittävät luopioiksi.
Yksi tuttava teki talvella kyseisen liikkeen takia itsarin, kun seurakunta oli hylännyt.
en aoi rikastua samalla lailla kuin nousukkaat. Kun minä rikastun, teen sen omalla tyylillä. :)
AA:ssa on tuhansia jäseniä, täällä meitä on muutama.
satoja tuhansia.
Oli tuossa muutama vuosi sitten kotipuolessa yksi surullisempi kuolintapaus. No matkasin hautajaisiin ja niitten päälle itsekseni vedin valtavat lärtsät mökillä.
Seuraavana päivänä vainajan velipoika konkoili puoliltapäivin käskemään seuroihin. Ja siinä kun sitten juteltiin kaikenlaisesta elämän menosta niin sainhan minä neuvoja että juopottelu pitää lopettaa ja ottaa Jumalan kutsu vastaan.
Kohtalaisen vaikeaa noin karussa tilanteessa on koittaa kohteliaasti kieltäytyä ja selittää että on eronnut ajat sitten kirkosta ja ettei seurat tai uskoon tulo ole kovin lähelä ajatusmaailmaani.
Nyttemmin minua ei ole käännytetty ja onpahan tuota sattumoisin joskus kaverin kanssa otettu siististi drinkkiäkin. Eivät kaikki kuitenkaan ole ahdasmielisiä.
Pakko ei ole kun kuolla,olen itse raitistunnu jonkunverran ulkopuolista apua saaden,VAPAAEHTOISESTI.Tuputtaminen tai saarnaaminen ei muuta kun pahentaa tilannetta.Me kaikki tenukepit olemme samanlaisia erilaisia ihmisiä.Loppupeleissä kuitenkin on aivan sama vaikka raitistuu kissakusta juomalla kunhan raitistuu jos HALUAA.
Jos ei ihmisen korvien välissä ole mitään millä ajatella, ei sitä toinenkaan voi tehdä. Noi pakkohoidot ja muut on tuhoon tuomittu ajatus.Viikko kaksi voi mennä hampaita kiristellen, mutta tahti yleensä yltyy vaan. Nimiä mainitsematta-yks julkkiskin on sen hyvin osoittanut.Kun on posessa eikä sitä saa,kai elämä voittaa. Kun vapaus koittaa,meno on kahta kauheempi.