Kertokaa kanssaihmiset kokemuksistanne ja neuvokaa, olen avun tarpeessa. Mieheni on pohjoisafrikasta ja hänellä on melko vakavia. Mutta ei riittävän vakavia psyykkisiä ongelmia eli pakkohoidon (sairaalasa) mahdollistavia. Arki on hankalaa miehen masennuksen, heikon impulssikontrollin ja varsin paranoidisen ajatusrakenteen vuoksi. Häntä saa jopa pelätä. Itse hän ei tunnista avun tarvetta. Olen toistuvasti anonut apua Suomessa asuvilta veljiltä, jotta he napakasti puuttuisivat ja tukisivat veljeään (ja siinä sivussa minua). Mitään apua ei tule "se on sun ongelma", "mä en vo mitään". Tietysti, ei ole helppo ryhtyä persoonallisuushäiriösen kanssa vastarintaan. Mutta, missä on se paljon paasattu "perhe on tärkeä!" mantra? Käytännössä se ei toteudu. Jään yksin ongelmieni kanssa. Pelkoon. Kotimaassakaan eivät ymmärrä, vaikka sieltä äidiltä myötätuntoa saakin, sen mitä nyt sadan sanan sanavarastolla voidaan puhua (naisten universaali, kollektiivinen sisaruus toki auttaa). Onko psyykkiset probleemat niin suuri tabu? Onko tietämättömyys niin suurta? Näännyn suuren taakkani alle.
Onko psyykkinen sairaus häpeä?
Neuvoja kaipaava
132010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
heikko impulssikontrolli ja varsin paranoidinen ajatusrakenne eivat ole afrikkalaisilla aina muuta kuin osa olemusta. en sano etta juuri tassa tapauksessa mutta monet ihmiset siella ovat juuri tuollaisia. ehka han ei olekaan sairas vaan luonnostaan sellainen.
avioliitossa ollut muslimi olen.Ei ole helppoa ja samanlaisia kokemuksia on ollut voitko G jättää tämän edes täksi päivää tänne niin saan vastattua ettei tartte ettiä.
Ma salaam,MM
suomalaisnainen on tullut kohdelluksi "psyykkisesti sairaana" suomalaisten tapojensa ja luonteensa vuoksi. Hoito siellä käsittää lähinnä kotiin lukitsemista ja lyömistä. Kulttuurierot ovat vaikeita käsitellä.
Psyykkinen sairaus ei näy niin kuin fyysinen sekä sairaudesta toipuminen on epävarmempaa ja aikaa vievää. Psyykkinenkin sairaus alkaa näkyä kun siitä koituu fyysisiä oireita (masentuneisuudesta rasittuneisuutta ja väsymystä itsensä tuhoamista tms.) Afrikassa ja muualla psyykkisesti sairaat ihmiset luultavammin tuomitaan hulluina vankilaan, eristetään yhteiskunnasta ja mitä luultavammin he joutuvat kerjäläisiksi eivätkä saa hoitoa.
Esim. mieheni mielestä Bangladeshissa ei ole hulluja eikä hän ymmärrä, jos puhun masentuneisuudesta (veljeni on masentunut usein johtuen parantumattomasta suolistosairaudesta) ja siihen saatavasta terapiasta tai lääkityksestä) tavallaan hän ymmärtää, että suomalaiset tulevat kärttyisiksi kun on niin pitkään pimeää (talvi).
On hienoa, että yrität tukea miestäsi mutta luultavammin hän tarvitsisi luottamuksellisen ulkopuolisen apua (läheiselle on vaikeampi kertoa joitain juttuja, varsinkin omalle kumppanilleen on vaikea puhua parisuhdeongelmista ellei käy niitä ensin läpi jonkun luotettavantahon kanssa saadakseen toista näkökulmaa tilanteeseen (en tarkoita, että miehen ongelma/ masennus johtuisi parisuhteestanne vaan heitin esimerkin omasta kokemuksesta)).
Todellakin joissain kulttuureissa psyykkiset ongelmat pyritään kieltämään ja psyykkisesti sairaat ihmiset eivät saa täten tarvitsemaansa hoitoa vaan ehkä kylmiä suihkuja ja kidutusta kuten tehtiin myös Suomessa aikoinaan "hullujen huoneella", tosin nyt ongelmana meilläpäin ovat liiallinen usko lääkkeiden voimaan. Lääkkeet kuitenkin toimivat parhaiten vain puutos tapauksissa (esim. serotiinin puutos joka on yksi syy masennukseen), omaa rikkinäistä minäkuvaa ne eivät paranna vaan tähän auttaa parhaiten pitkäkestoinen terapia.
Toivottavasti joku tällä palstalla osaa auttaa sinua ja miestäsi. Äiti tuntenee poikansa parhaiten joten varmasti hänellä on omat aavistuksensa poikansa tilasta, vaikka hän ei tätä osaa ilmaista. Kaverieden asenne on sikäli ymmärrettävissä tabu-ajattelun kautta mutta silti he voisivat edes yrittää olla miehesi tukena.
En tunne bangladeshilaisia muuten kuin ravintola-alalta, mutta minkä olen niitä siellä seurannut, niin välillä tuntuu siltä kuin bangladeshissa ei muita kuin hulluja olisikaan... Melkein kaikilla tuntemillani bangladeshilaisilla on erittäin lyhyt pinna, olematon huumorintaju eikä alkeellisintakaan käsitystä asiakaspalvelusta tai työmoraalista. Kaikki tehdään mahdollisimman halvalla ja kitsastellen (esimerkiksi vessoihin ei tuoda paperia pyynnöstä huolimatta), ravintoloita ei siivota kunnolla eikä remontoida, veroja ja lupia kierretään, asiakkaita kohdellaan halveksivasti ja jopa väkivaltaisesti... Lisäksi suuri osa bangladeshilaisista polttaa pilveä, mikä ei varmaan ainakaan edistä heidän mielenterveyttään. Näin ainakin Helsingissä.
Tähän en ole törmännyt täällä (tosin itselläni on sellainen käsitys, että Helsingissä nyt vähintään joka kuudes vastaantulija on kokeillut huumeita tai käyttää aineita/lääkkeitä/alkoholia/kaikkea sekaisin, että enpä ihmettele, huumeiden käytöllä on sitten osuutta muuhun käytökseenkin;D)
Täällä päin ravintoloissa ja kaupoissa on bangloja vain kiitelty hyvästä ja hymyilevästä asiakaspalvelusta. Yritys siivotaan joka päivä. Tuo on kyllä totta, että kaikessa vähän kitsastellaan mutta aina on wc-paperia ollut tarjolla ja muuta ilman pyyntöä.
Huumorintajukin on aika suhteellinen käsite.. Kyllä täälläpäin on niitä huumorin tajuttomiakin bangloja mutta en heitä hyvin tunne, toisaalta voidaanko väittää että kaikilla suomalaisilla on huumorintajua nimeksikään (minä en oikein osaa jutella tosikkojen kanssa, joten enpä heitä sitten tunnekaan);D
Pilven pitkäaikainen ja toistuva polttaminen tylsistää ihmistä, pelkäänkin hieman veljeni puolesta, vaikka hänellä onkin homma hallinnassa omien sanojensa mukaan.
Moni näistäkin on varmaan nuoruudessaan kokeillut jotain varma en kuitenkaan ole. Kerran yksi avautui minulle polttaneensa pienenä unikkoa parikin kertaa mutta muuten en ole törmännyt täällä olevien banglojen keskuudessa huumekauppaan tai muuhun.
Banglaeshissa käydessäni miehen äiti ja ja hänen siskonsa sekä siskonmies pureskelivat jotain lehteä, joka saattoi olla (toivottavasti vain mietoa) huumetta. Heillä oli niitä isossa säkissä ja miehen kielloista huolimatta (ei tosin sanonut, että kyseessä oli huumausaine) pureskelin/maistelin itse yhtä mutta se oli helvetin pahan makuista, että syleksin sen pois välittömästi.
Kovia tupakkamiehiä ovat (kuten veljenikin on tosin taisi nyt vaihtaa tupakat sätkään...)
Onneksi oma mieheni lopetti tupakan polton alkuunsa tavattuaan minut.
Teitysti en voi tietää muiden bisnesasioista mutta huijaaminen verotus- ja lupa-asioissa tuskin kuuluu hulluuteen, muuten olisi aika perhanan monta hullua kotosuomalaistakin yrittäjää täällä;D
Miten muuten olet törmännyt lyhyeen pinnaan tai väkivaltaiseen käytökseen asiakkaana? Mistä tiedät pilven poltosta?
En väitä etteikö puheissasi olisi perää mutta kerron vain omat kokemukseni täkäläisistä bangloista ja ne ovat hieman toisenlaiset.
Voin ainakin mennä takuuseen ettei oma mieheni ole lyhyt pinnainen väkivaltainen tai käytä huumausaineita (jos silloin tällöin otettua naukkua ei lasketa), näin on nyt, jos joskus on toisin niin eipä sille mitään voi, jokainen tekee omat virheensä mutta itse en halua olla huumeiden kanssa tekemisissä vaikka rakas veljeni onkin menossa hampun käytön vuoksi alamäkeä jyristen itse sitä tiedostamatta. (Kaikista veljen puolustuksista, väitteistä, faktoista, tietoiskuista tms. huolimatta en hyväksy hänen pössyttelyään vaikka se olisikin vain satunnaista ja "vaaratonta").
Myös sitä, että hymyilee ystävällisesti lähes kokoajan ja on ystävällinen tuntemattomille tunnutaan pitävän Helsingissä hulluuden merkkinä....
Pilvenpoltosta tiedän siksi, että kyseinen bangladeshilainen ravintoloitsija sallii melko avoimen pilvikaupan räkälässään, koska polttaa itsekin (ei onneksi kai sentään työaikana). Väkivaltaa olen päässyt seuraamaan vierestä useaan otteeseen. Kerran eräs känninen naisasiakas sai aivotärähdyksen kun Bangladeshin poika "hieman" kovakouraisesti työnsi hänet pihalle. Kerran hän taas yritti lyödä erästä asiakasta pesismailalla päähän, onneksi asiakas sai viime hetkessä kätensä väliin. Useamman kerran olen nähnyt hänen kuristavan miltei sammunutta asiakasta. Se miekkonen on vielä niin lyhyt (hyvä jos 160-senttinen) ettei hän uskalla käydä oikeasti vaarallisten asiakkaiden kimppuun, vaan valitsee uhrikseen naisia tai umpikännisiä juoppoja, joista ei ole vastusta.
Eräässä toisessa räkälässä bangladeshilainen henkilökunta on sinänsä ihan mukavaa ja aurinkoista väkeä, mutta eivät hekään paikkaa siivoa, tarjoilevat oikeastaan kelle vaan eivätkä edes yritä ylläpitää järjestystä. Kerran joku asiakas kusi lattialle, eikä kukaan pyyhkinyt lätäkköä koko illan aikana. Kerran taas näin, että ravintolan keittiöstä tepasteli pulu. Ravintola on myös ollut suljettuna rottaongelman takia.
En sitten tiedä kumpi on parempi: väkivaltaisuus asiakkaita kohtaan vai täydellinen välinpitämättömyys.
Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan bangladeshilaista kulttuuria. Käy vaikka paikan päällä kattomassa ja kokemassa.
Hmm, ihan samaa olen kuullut joistain huonosti menestyneistä turkkilaisten yrityksistä tai suomalaisista räkälöistä jotka ovat sittenoudosti lopettaneet toimintansa. Millainen yrittäjä sellainen yritys ei siinä kansalaisuuteen ole katsomista.
Toisaalta Helsinki nyt on mitä on hulluksi kai siellä tulee terveempikin kaveri, näiden palstan kirjoitusten perusteella ja itse siellä vierailleena voisin sanoa näin, sitä se on kun kaikki haluaa änkeä samalle paikalle ei siitä tule kuin epäsopua.
Tarkastajat ne vissiin käy banglojenkin kuppiloissa, että lappu lienee luukulla piakkoin kun asiakkaat tarpeeksi valittavat (kanna sinäkin kortesi kekoon vaikka et ko. paikassa asioisikaan. Jos ei ole jätkillä itsellään tajua asiakaspalvelusta niin se on turha yrittää.)
Ja pakkoko sitä on niistä räkälöistä puhua tietääkseni bangladeshilaisilla on hienompiakin paikkoja omistuksessaan kuin pulipizzerioita, missä riittää vaikeita asiakkaita.
hulluhan tuo mies on enkä itse ole tavannut vielä vastaavaa bangladeshilaista ravintoloitsijaa tai pizzeria yrittäjää.
Pitäisi oikeastaan käydä ihan paikanpäällä katsomassa ja näyttää miehellekin miten sen maan miehet hoitavat banglojen mainetta kuntoon;D
kaikkeen on jotain sano0a.minä asun täällä helsingissä ja tiedän parikin ravintolaa jota banglat pitävät.ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia.kummatkin yritykset ovat menestyviä ja asiakkaiden suosiossa sekä ruuan että hyvän palvelun vuoksi.tiedän myös turkkilaisia ravintoloita jotka ovat aivan mahtavia.ja tiedänpä myös suomalaisia hyviä ravintoloita.ehkäpä se on juuri se taso-mua ei kauheesti jaksa innostaa minkäänmaalaiset räkälät.
Olen myös pohjoisafrikkalaisen puoliso. Työni sivuaa mielenterveysasioita ja olen niistä joskus puhellut puolisoni kanssa. Ensinnäkin todennäköisesti jokainen pohj.afrikkalainen tuntee jokun, luultavasti useampia "järkensä menettäneitä", joten mitäänn ennenkuulumatonta mielenterveysongelmat eivät ole. Asia vaan on niin että niitä ei yleensä Pohjois-Afrikassa (tai yleisemminkään kehitysmaissa) hoideta. Jos potilas on sen verran kunnossa että on jotenkin funktionaalinen, hän jatkaa vain normaalia elämää ilman hoitoja. Sen sijaan niin paha mielenterveysongelma, että normaali elämä ei enää onnistu, kohtalona on todennäköisesti kerjäläisyys. Yleinen ajattelu on että mielenterveysongelmia ei voi/kannata hoitaa. Pahempi hulluus on kohtalon isku, joka merkitsee peruuttamattomasti elämän hukkaan menoa. Tästä varmaan johtuu, ettei perhe patista hoitoon eikä mies sinne itse hakeudu.
Toinen asia on sitten että mielenterveysongelmien hoito ulkomaalaisena on usein hankalaa mm. kielitaidon puutteellisuuden takia. Lisäksi ulkomaille muutto/ulkomailla asuminen tou lisästressiä, joka voi pahentaa mielenterveysongelmia. Olen havainnut saman myös ulkosuomalaisten keskuudessa.
Mielestäni sinun tulisi yrittää saada miehesi hoitoon sillä verukkeella että hänen oma olonsa kohenisi asianmukaisella hoidolla. Suomaess on esim. ulkomaalaiskuraattori, joka on erikoistunut maahanmuuttajien ongelmiin. Jos et saa miestäsi hoitoon, hae edes itsellesi apua.
http://news.bbc.co.uk/1/hi/programmes/newsnight/4442010.stm
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=3664138&dopt=Abstract
http://www.cags.org.ae/faqs.html#12