Olin kait neljäntoista. samassa talossa yläkerrassa asui pariskunta, nainen kait jotain kolmekymppinen tai alle. Kesäiltoina hän usein lähti pyöräilemään. minä oikein odotin sitä hetkeä kun hän polki pitkä mekko yllään, kääntyi taaksepäin hymyilevä ilme kasvoillaan, nosti helman satulan ylitse ja istui satulaan, usein vielä takapuoltaan hieroen, ikään kuin tiiviimmin satulaan kiinni.
joskus lähdin minäkin ajelemaan, hymyillen hän polki pitkiä aikoja, usein kuitenkaan en kehdannut häntä tiellä kohdata. mutta pyöränsä hän vei samaan liiteriin missä meilläkin oli pyörät. opin menemään vaivihkaa liiteriin kun hän oli tullut lenkiltä, aluksi sain haistella märkää, suorastaan haisevaa satulaa, siis kaikki ihmisen hajut vahvoina. silloin kun ei joka päivä peseydytty, ja oli ulkohuussi. voi niitä runkkujuhlia. myöhemmin hän kai alkoi epäillä jotain, sillä satula alkoi olemaan kuiva, tosin vielä tuoksuva, mutta en enää kehdannut mennä sinne aina haistelemaan. vieläkin on kiva runkata kun muistelee väkeviä hajuja. nykyään, pikkuhousunsuojien ja bideitten aikana, ei naisten satulat taida enää miltään tuoksua. vai onko kokemuksia?
joskus lähdin minäkin ajelemaan, hymyillen hän polki pitkiä aikoja, usein kuitenkaan en kehdannut häntä tiellä kohdata. mutta pyöränsä hän vei samaan liiteriin missä meilläkin oli pyörät. opin menemään vaivihkaa liiteriin kun hän oli tullut lenkiltä, aluksi sain haistella märkää, suorastaan haisevaa satulaa, siis kaikki ihmisen hajut vahvoina. silloin kun ei joka päivä peseydytty, ja oli ulkohuussi. voi niitä runkkujuhlia. myöhemmin hän kai alkoi epäillä jotain, sillä satula alkoi olemaan kuiva, tosin vielä tuoksuva, mutta en enää kehdannut mennä sinne aina haistelemaan. vieläkin on kiva runkata kun muistelee väkeviä hajuja. nykyään, pikkuhousunsuojien ja bideitten aikana, ei naisten satulat taida enää miltään tuoksua. vai onko kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.