Minkäikäisinä olette siirtäneet lapsenne omaan huoneeseen nukkumaan? Siis sellaiset jotka eivät ole laittaneet vauvaa heti alussa omaan huoneeseen..
Sitten toinen kysymys: Minkäikäisille lapsille luette kirjoja? Meidän 4kk:n ikäinen lapsi kuuntelee joskus silmät pyöreinä kun luen hänelle pehmokirjoja, joissa on pari sanaa.. Tietysti kirjojen ym.syöminen on mukavinta, mutta joskus vauva kuuntelee ihmeissään.. :)
Sitten toinen kysymys: Minkäikäisille lapsille luette kirjoja? Meidän 4kk:n ikäinen lapsi kuuntelee joskus silmät pyöreinä kun luen hänelle pehmokirjoja, joissa on pari sanaa.. Tietysti kirjojen ym.syöminen on mukavinta, mutta joskus vauva kuuntelee ihmeissään.. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistaakseni lapsemme laitettiin omaan huoneeseen siinä vajaan vuoden ikäisenä, oisko ollu 8-9 kk.
Kirjoja oon yrittänyt lukea alusta asti, mutta ei villin ja menevän pojan pinna kestä kovin kauaa istua paikallaan ja vaan kuunnella. Nyt hän on vajaa kaksi vuotta, ja nyt vasta istuu pitempään ja jaksaa katsella sellaisia kirjoja, joissa paljon kuvia ja noin 1 lause/sivu. Eli kuvat vaihtuu nopeaan tahtiin. Näitä hän pyytää jo itsekin lukemaan. Mutta mitään varsinaisia satuja, joissa sivukaupalla tekstiä, ei jakseta vieläkään kuunnella.
Meillä on nyt ensimmäinen pitkä iltasatukirja luettu kokonaan, ja yllätyin sitä, miten hyvin kolmevuotiaamme muistaa koko kirjan tapahtumat jälkeenkin päin.
Päivisin kuitenkin luemme vielä niitä kuvakirjoja, ja silloin lapsi kyllä mielellään harppoisi kovinkin nopeasti kaikki kuvat läpi.
Meillä käytetään myös niitä satukasetteja paljon, joissa on kirja mukana. Silloin kyllä malttaa hienosti kuunnella, ja osaa kääntää sivua "plim-äänen" kuullessaan.
Samalla lukemisilla on mukana kaikki lapset, ja pian vuoden täyttävä lapsikin köllöttelee vieressä lukiessa. En tiedä mitä mietiskelee, tuskin kuitenkaan satuja kuuntelee, vaan minun ääntäni ennemminkin. On kuitenkin oppinut olemaan repimättä ja syömättä kirjoja, mutta se johtuu varmaankin ihan siitä, että on vauvasta asti touhuun tottunut.
Lastenhuoneeseen on lapset siirretty silloin kun aika tuntuu kypsältä. Esikoinen siirty vajaan vuoden ikäisenä, toinen vasta kaksivuotiaana, koska hän oli huono nukkuja, ja olisi häirinnyt möykällään isompaa. Nuorin nukkuu vielä meidän vanhempien huoneessa ihan käytännön syistä. Lastenhuoneessa ei ole enää tilaa hänen sängylleen. Todennäköisesti siirtyy omaan huoneeseen vasta keväällä, kun muutamme isompaan asuntoon.
omaan huoneeseen nukkumaan vasta 4-vuotiaana. lelut oli kyllä aina omassa huoneessani, siis siellä leikin päivät, mutta nukkumaan en suostunut ennen kuin 4 vanhana, kun serkkutyttö kiusasi pelkuriksi, kun en nukkunut yksi. se tepsi :D
2v olen alkanut lukemisesta perustaa. tosin yläasteen jälkeen ei ole tullut luettua kuin pakosta :S
Meillä koko perhe nukkuu samassa huoneessa (ja samassa sängyssä :)). Lapset on 3,5v ja 1v9kk, kolmas la 02/07. Nuoremmalla ei ole edes omaa sänkyä (raukka ;)). Se onkin sitten ihan juhlaa, kun joskus innostuvat vaihtamaan paikkaa siskon kanssa ja poika saa nukkua siskon sängyssä ja tyttö vanhempien välissä :) Pienestä ollaan tyytyväisiä. Nyt syksyn aikana ostetaan pojallekin oma sänky ja odotellaan kolmannen ilmestymistä keskelle.
Itse olen ajatellut, että lapset saa siirtyä omiin huoneisiinsa kun ovat siihen valmiita. Tuskin murkkuina enää meidän makkarissa nukkuvat :)
Jotenkin tuo perhepeti-systeemi tuntui meistä heti omalta. On helppo imettää vauvaa siinä samalla ja saa olla lasten lähellä. Aina on lapset nukkuneet hyvin ja rauhallisesti, eikä pahempia painajaisia ole ollut.
Meillä lapset on kirjojen suur´kuluttajia :) Esikolle luettiin n.6kk iästä ja toinen lapsi on tottunut iltasatuihin jo ihan vauvasta. Nyt 3,5v kuuntelee ihan mitä vain -esim. Mauri Kunnaksen kirjat on in. Myös pienemmän lemppari on Herra Hakkaraisen etsiminen kuvista :)
Tyttö "lukee" myös itse kirjoja... Ihana kuunnella! Siinä on aina sekoitus monesta eri sadusta, päivän tapahtumista, pätkiä siitä mitä aikuiset juttelee -mitä sattuu mieleen pälkähtämään.
Meillä ainakin ja se aikoinaan kauhistutti niin terveusdenhuollon ammattilaisia kuin kylän eukkojakin. Ja meitä nauratti! Meillä on useampi lapsi ja jokainen on nukkunut vanhempien makuuhuoneessa n, kolmevuotiaaksi asti, sen jälkeen siirtynyt omaan huoneeseen, josta monena yönä on kipittänyt äidin ja isän viereen. Ja voi miten ihanaa on ollutkaan herätä lapsen tuhinaan ja märkään aamupusuun! Noin 7 vuoden iässä kukaan ei ole enään viereen kinunnut ja kaikki ovat reippaita, tasapainoisia lapsia eli suosittelen kyllä, että lasta ei siirrettäisi turhan aikaisin omaan huoneeseen. Koskaan ei ole tehty mitään sellaista tutkimusta, joka jotenkin puoltaisi pienen lapsen nukkumista omassa huoneessa tai etäällä vanhemmista vaan päinvastoin.
Meillä poika nukku puoltoista vuotiaaks samas huoneessa, mut eri sängys, ihan vauvana nukku joskus vieressä, varsinkin kun hampaita teki niin silloin äidin vieres oli kiva olla. Muuten ei vieressä nuku, en tiedä et pyöritäänkö miehen kanssa niin paljon et häiritsee pojan unta vai mikä, mut aina on omas sängys nukkunu. (Paitsi kipeänä, silloin kaipaa hellyytä, niinkuin äitikin) Poika oli vuoden ja 8 kuukautta kun muutettiin isompaan ja sai oman huoneen. Ekasta yöstä lähtien poika on aina omaan huoneeseen mennyt nukkumaan ja yö unen laatu parani kerta heitolla. Lapset on erilaisia, mun veljet on nukkunu 5 vanhaks porukoiden kaa samas huonees mut minä taas itse oon omassa huoneessa nukkunu vuoden vanhasta.
aikaisin. Ihan totta. Kyllä lapsi kannattaa opettaa yksin nukkumaan jo aikaisessa vaiheessa. Lapsi ei pelkää ellet opeta lasta pelkäämään, tai anna siihen syytä. Eikä ole heitteillä, kunhan olet kuuloetäisyydellä, itkuhälytin on loistava kapine. Miksi omaan huoneeseen siirtämistä ylipäätään pitää vitkutella niin kauan? On kyse aikuisten riippuvuudesta ja peloista, lapsi oppii pelkäämään yksin nukkumista jos vanhemmat roikkuvat koko ajan kyljessä kiinni.
Lapsen siirtäminen omaan huoneeseen..kysymys ei suinkaan ole mistään lapsen pelosta tai aikuisen projisoimasta pelosta. Kysymys on läheisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja läsnäolosta. Toki nykyään jo moni aikuinen nukuttaa lastansa omassa huoneesta jopa syntymästä saakka, herää kysymys miksi ja kenen tarpeesta. Jos lapselta kysyttäisiin paras paikka olla ja nukkua on äidin tai isän vieressä. Ei läheisyys ole pelottavaa...
Lapset kun on niin erilaisia. Isommat lapsistani nukkuivat kumpikin vauvasta alkaen omassa huoneessa. Toinen on nukkunut aina hyvin, mutta toisella taas on ollut kaikenlaisia pelkoja. Saa nähdä miten tämän uuden tulokkaan käy kun nukkuu ainakin nyt aluksi samassa huoneessa kanssani...