Suomi24Keskustelua on osa meidä mediaamme.
Tämä suomalaisten tyytyväisyys omaan tilaansa näkyy.
Katsellaan toisten kirjoituksia mutta ei vastata niihin aktiivisesti.
Osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on nolla.
Vain ne jotka ovat vaivaantuneet politiikkaan ovat sieltä leipänsä ja vaikuttamisensa ansainneet.
Ei se osoita osaamista.
Suomalainen yhteiskunta on sanelutalous.
Vaikuttaminen on osallistumista ja mielipiteen vapaata ilmaisua.
Missä ovat mielenilmaukset?
Hiljaa oleminen on tyytyväisyyttä.
Maa jossa oppositiota ei ole.
Maamme on ajautunut harvainvaltaan.
Median räväkkyys on kadonnut sen myötä kun sen saavutukset todellisuuden muuttamisessa ovat hävinneet.
Media on joko valtion selitysmediaa tai talouden tavaramediaa.
Suomalainen tiedonvälitys on toteamista ei mielipiteitä ja muutosta.
Vähemmistöjä enemmistössä tarkoittaa hajautunutta epäyhtenäistä ongelmakenttää jossa pääasiallisesti asiat ovat hyvin mutta kaikilla joissain eritellyissä asioissa päin sitä.
Organisoitunut vahva oppositio on nujerrettu.
Samoin tiedonvälitys
Ihminen jolla on ongelmia kamppailkoot sen kanssa kuolemaansa asti.
Jos haluaa apua se selitetään sinulle niin että itse voit ymmärtää ettet tarvitse apua.
Samoin on suomalaisten ongelmien kanssa.
Ne lähtevät selittelemällä, koska on selittelyn kulttuuri.
Tutkimus osoittaa on sellainen valtiomahti jolle ei heikompi ja tietämättömämpi voi mitään.
Kansallinen häpeä on kuitenkin se että mikään ei ole muuttunut muutoksista huolimatta paremmaksi.
Se että ahneita väitetään ahneiksi ei selitä mitään.
Köyhiä kielletään olevan tai ainakin yritetään autettavan projekteilla ei sekään selitä mitään.
Projektit auttavat projektityöntekijöitä.
Nolla ihminen on nolla oli sitten poliitikko tai työtön.
Samoin on mutu tieto tai nolla tutkimus.
Ero on vain siinä vaikutuksessa, vaikuttavuudessa ja yhteiskunnan tai maksajan kukkarossa tuntuva tappio.
Pahinta ei kuitenkaan ole se että tärvätään aivokapasiteettia, rahavaroja ja resursseja.
Vaan pahinta on se että apaattinen kansa muuttuu yhä välinpitämättömämmäksi
Kansa harhailee todellisuus harhassa.
Eräänäpäivänä vallanpitäjien käsissä on pakottaminen työntekoon.
Entä sitten, ollaanko apaattisia.
Mittari maistereita koulutetaan.
Safari kosmetologeja
Elämys lääkäreitä.
Taiteen filosofeja
Mikä työ jäi tekemättä.
Ei rakenteellinen työttömyys muutu siten että kiristetään työttömiä töihin pakolla vaan siten että ne ihmiset jotka hakeutuvat nolla työhön yliopistoissa, korkeakouluissa ja akateemisissa koulutuspaikoissa alkavat organisoida työtä uudelleen niin että tuottavuus ja työllisyys paranevat.
On pakko olla muukin mahdollisuus kuin koulunpenkillä istuminen jatkuvasti.
Työn on luotava, palkkaa kaikille ei vain niille joilla jo on hyvä palkka.
Työn on luotava elintasoa kaikille ei vain niille joilla on voimaa ja ostovoimaa.
Työtä on pystyttävä tarjoamaan eliniäksi koska mahdollisuus elää voi mennä.
Tämä suomalaisten tyytyväisyys omaan tilaansa näkyy.
Katsellaan toisten kirjoituksia mutta ei vastata niihin aktiivisesti.
Osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on nolla.
Vain ne jotka ovat vaivaantuneet politiikkaan ovat sieltä leipänsä ja vaikuttamisensa ansainneet.
Ei se osoita osaamista.
Suomalainen yhteiskunta on sanelutalous.
Vaikuttaminen on osallistumista ja mielipiteen vapaata ilmaisua.
Missä ovat mielenilmaukset?
Hiljaa oleminen on tyytyväisyyttä.
Maa jossa oppositiota ei ole.
Maamme on ajautunut harvainvaltaan.
Median räväkkyys on kadonnut sen myötä kun sen saavutukset todellisuuden muuttamisessa ovat hävinneet.
Media on joko valtion selitysmediaa tai talouden tavaramediaa.
Suomalainen tiedonvälitys on toteamista ei mielipiteitä ja muutosta.
Vähemmistöjä enemmistössä tarkoittaa hajautunutta epäyhtenäistä ongelmakenttää jossa pääasiallisesti asiat ovat hyvin mutta kaikilla joissain eritellyissä asioissa päin sitä.
Organisoitunut vahva oppositio on nujerrettu.
Samoin tiedonvälitys
Ihminen jolla on ongelmia kamppailkoot sen kanssa kuolemaansa asti.
Jos haluaa apua se selitetään sinulle niin että itse voit ymmärtää ettet tarvitse apua.
Samoin on suomalaisten ongelmien kanssa.
Ne lähtevät selittelemällä, koska on selittelyn kulttuuri.
Tutkimus osoittaa on sellainen valtiomahti jolle ei heikompi ja tietämättömämpi voi mitään.
Kansallinen häpeä on kuitenkin se että mikään ei ole muuttunut muutoksista huolimatta paremmaksi.
Se että ahneita väitetään ahneiksi ei selitä mitään.
Köyhiä kielletään olevan tai ainakin yritetään autettavan projekteilla ei sekään selitä mitään.
Projektit auttavat projektityöntekijöitä.
Nolla ihminen on nolla oli sitten poliitikko tai työtön.
Samoin on mutu tieto tai nolla tutkimus.
Ero on vain siinä vaikutuksessa, vaikuttavuudessa ja yhteiskunnan tai maksajan kukkarossa tuntuva tappio.
Pahinta ei kuitenkaan ole se että tärvätään aivokapasiteettia, rahavaroja ja resursseja.
Vaan pahinta on se että apaattinen kansa muuttuu yhä välinpitämättömämmäksi
Kansa harhailee todellisuus harhassa.
Eräänäpäivänä vallanpitäjien käsissä on pakottaminen työntekoon.
Entä sitten, ollaanko apaattisia.
Mittari maistereita koulutetaan.
Safari kosmetologeja
Elämys lääkäreitä.
Taiteen filosofeja
Mikä työ jäi tekemättä.
Ei rakenteellinen työttömyys muutu siten että kiristetään työttömiä töihin pakolla vaan siten että ne ihmiset jotka hakeutuvat nolla työhön yliopistoissa, korkeakouluissa ja akateemisissa koulutuspaikoissa alkavat organisoida työtä uudelleen niin että tuottavuus ja työllisyys paranevat.
On pakko olla muukin mahdollisuus kuin koulunpenkillä istuminen jatkuvasti.
Työn on luotava, palkkaa kaikille ei vain niille joilla jo on hyvä palkka.
Työn on luotava elintasoa kaikille ei vain niille joilla on voimaa ja ostovoimaa.
Työtä on pystyttävä tarjoamaan eliniäksi koska mahdollisuus elää voi mennä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.