hei! pakko purkaa johonkin tämä paha olo ja pettymys. Meillä on 4v poika, joka osaa ihan meillä täällä kotona leikkiä ja olla, mutta kun tulee vieraita tai on esim lapsiporukassa, muuttuu aivan kamalaksi.. Vaatii huomiota jatkuvalla syötöllä, keskeyttää muita ihmisiä(siinä ollaan tosin parannettu paljon) kiusaa muita lapsia ja muutenkin käyttäytyy kuin mikäkin häiriintynyt. Ollaan istutettu nurkassa, on jätetty karkkipv väliin ym.. mistään ei tunnu olevan moksiskaan kuin korkeintaa hetken.
Tänään sitten tuli kaveri kylään ja leikit sujuikin ihan ok hetken, kunnes menivät kaksin yläkertaan. Hetken päästä kuului huutoa ja menin katsomaan. Siellä sitten oma poikani piti ovea kiinni kuin toinen oisi halunnut lähteä pois!
En tiedä mitä olisin tehnyt, kysyin pojaltani onko totta ja hän myönsi, puhutelin tietysti mutta vannon, että mieleni olisi tehnyt mieli löydä. En ole koskaan titenkään löynyt, mutta tunsin tosiaan niin kovaa raivoa poikaa kohtaan. Nytkään en pysty kuin itkemään, että miksi helvetissä poika pilaa aina kaiken? tuen puuttesta tuskin on kyse, sitä on annettu ja mukavaa on järjestetty.. on huono omatunto, kun menin vielä pojalle väläyttämään, ettei ihme kun ei saa kavereita kun noin käyttäytyy.Oltiin kahdestaan kun sanoin sen, muut ei siis kuullut. En tiedä miten saan järkeä päähän ja loppuuko tämä ikinä.. pelkään etten kohta osaa enää rakastaa esikoistani kun ei tuo kun tuskaa tullessaan näissä asioissa.
itkettää vaan
7
1238
Vastaukset
- todellakin
Siis meillä on samankanltaisia ongelmia. on tosi raskasta kun tulee vieraita kylään! lapsemme on muutenkin luonteeltaan aktiivinen, mutta kun olen lasten kanssa keskenään kotona hän on kuin priimus.
Olen miettinyt olenko itse ollut liikaa lapsen kanssa kotona, hän on 3,5v kun tuntuu tarvitsevan niin paljon muiden aktivointia, en tiedä... - juttua
aivan sama meillä. Poika on juuri 7v täyttänyt. Ihan ok menee jos pojan kanssa kahdestaan kotona, mutta jos vieraita kylässä tai ollaan ihmisten ilmoilla poika muuttuu välittömästi pikkupiruksi. Olen myös (ikävä kyllä) raivospäissäni mennyt sanomaan, että kukaan ei hänen kanssaan kohta leiki. Kaduttaa se minuakin.
Kaikki tuo niiin tuttua. Yritän taistella sitä vastaan etten aivan eristä poikaa muusta maailmasta. Usein tuntuu jo etukäteen raskaalta ajatellakkin jotain kyläreissua tai muuta sosiaalista tapahtumaa. Harrastuksiinkin olen kyllä vienyt, jotta saisi sosiaalisia kontakteja. Tarkkaan saa miettiä millaiseen toimintaan pojan voi viedä. Tuntuu, että paikka kun paikka niin aina jotain hämminkiä aiheuttaa, säännöt kun eivät tunnu häntä koskevan.
Huono omatunto minullakin jatkuvasti siitä, ettenkö tarpeeksi yritä ymmärtää ja auttaa lastani. Harmittaa vaan niin vietävästi pojan puolesta, että tulee sanottua joskus asioita joita ei pitäisi. Olen niin huolissani hänen tulevaisuudestaan jos meno jatkuu tuollaisena. - ADHD-pojan äiti
Kuulostaa tutulta minustakin! Poikani on nyt 7-vuotias, hyvin samanlainen tuossa suhteessa, kahdenkesken ja tutuissa kuvioissa malttaa olla tosi hienosti, mutta vieraammissa tilanteissa (kylässä, vieraita meillä, jne.)muuttuu todella villiksi, hakee huomiota, juoksentelee, huutaa jne. Minäkin olin tosi ahdistunut asian tiimoilta, ajattelin, ettenkö ole osannut kasvattaa, ja kaikki varmaan luulevat lastani huonosti kasvatetuksi ja tuhmaksi jne. Oli suunnaton helpotus, kun otin asian puheeksi 5-vuotisneuvolassa, saimme neuvolalääkärin kautta lähetteen lastenneurologisiin tutkimuksiin ja poikamme sai viime talvena ADHD-diagnoosin. Eihän se diagnoosi lastamme rauhoittanut, mutta teki hänen käyttäytymisensä helpommaksi ymmärtää, ja jotenkin muutti omaa suhteutumistani häneen. Enää en moiti villiydestä vaan kiitän siitä, kun joku tilanne menee hyvin ja rauhallisesti. Ehkä sinunkin kannattaisi puhua ongelmastanne vaikka neuvolassa?
- kokeneemmalta
Miten tällainen adhd tutkimus oikein tehdään? Itse olen oikein ällikällä lyöty kun on niin saman tapaisia juttuja muillakin, tuntuu että jo nyt olen saanut helpotusta ettemme ole ainoita.
- tuollainen
kokeneemmalta kirjoitti:
Miten tällainen adhd tutkimus oikein tehdään? Itse olen oikein ällikällä lyöty kun on niin saman tapaisia juttuja muillakin, tuntuu että jo nyt olen saanut helpotusta ettemme ole ainoita.
"törttöily" mennä kasvamisen myötä omia aikojaan ohi, ainakin omalla pojallani meni eikä olla tarvittu minkään maan diagnooseja. Vuosien vieriessä lapsellekin tulee järkeä päähän, eikä kahdeksanvuotias käyttäydy enää kuin nelivuotias.
- liian hätänen
tuollainen kirjoitti:
"törttöily" mennä kasvamisen myötä omia aikojaan ohi, ainakin omalla pojallani meni eikä olla tarvittu minkään maan diagnooseja. Vuosien vieriessä lapsellekin tulee järkeä päähän, eikä kahdeksanvuotias käyttäydy enää kuin nelivuotias.
kiitos. voi olla että ehkä olen törmännyt nyt meidän tilanteessa "lääkärikirja syndroomaan" eli sen kun lukee niin löytyy tauti kuin tauti...
Nimittäin olen sitä vaihtoehtoa punnannut että meillä on ollut muutama kuukausi sitten muutto uudelle paikkakunnalle, ja nytkin eräs päivä kun meillä oli vieraita niin poika oli oikeasti kuin enkeli! Sain siitä hirveästi voimaa lisää ja itseluottamusta. Voipi olla että joku rakkaasta suvustani on aivopessyt pääni ja uskotellut minulle jos jonkinlaista.
Että taidankin nyt ihan rauhassa vaan katsoa mitä tässä tapahtuu enkä murehdi turhia.
nyt pihalle ja leikkipuistoon =) - alkup..
neuvolassa, eivät puoltaneet, eivätkä täten kirjoittaneet lähetettä neuroihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 477675
- 334253
- 573735
- 503200
- 172886
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons652591- 562455
- 512398
- 402349
- 162286