hei!
haluaisin kysyä teiltä apua... elikkäs. luulen, kärsiväni jonkin asteisista paniikkihäiriöistä tai ahdistustiloista. ongelmaa on jatkunut jo vuosia, mutta en ole saanut haettua apua. mielestäni ongelma ei ole sen arvoinen. pelkoni liittyvät kuolemaan, oksentamiseen ja maailmanloppuun. mutta ne eivät kuitenkaan ole jokapäiviäisiä. siksi minusta tuntuukin, että ei ole syytä mennä lääkäriin. mitä mieltä olette?
mahataudin ja oksentamisen pelko ovat minulla niin suuret, että aina kun joku on sairaana, olen ihan paniikissa ja masentunut. nyt kun luin iltalehdestä, että mahatautia on liikkeellä, olen ihan hermona. perheessäni on pieniä sisaruksia, ja pelkään heitä kuin ruttoa. heillä on usein mahatautia. mutta tämä pelkoni tulee ajankohtaiseksi vain silloin, kun on vaara, että joutuisin oksentamaan.
onkohan siihen mitään lääkettä? kun alan pelkäämään, tulen hysteeriseksi. saan kaikenlaisia oireita kuten hegenahdistusta, heikotusta, mahakipua, yökötyksen tunnetta... tällöin joudun menemään ulos ja hengittää syvään. saattaa olla, että en myöskään syö päiviin kunnolla, ja kärsin huonosta olosta. jos minua alkaa oksettaa, en voi mennä vessaan. juoksen vain hysteerisesti ja itken. mutta kuitenkaan en uskalla mennä lääkäriin, koska hän vain vähättelisi vaivaani.
kysyin tästä jo aikaisemmin tällä palstalla, ja mietin, että mistä apua voi edes hakea. kävin paikkakuntani mielenterveyskeskuksessa, mutta he sanoivat, että tarvitsen lähetteleen terveyskeskuslääkäriltä. mitä ihmettä? onko se kaikissa tapauksissa näin? että minä nyt lähden sitten terveyskeskuslääkärille?
haluaisin kysyä teiltä apua... elikkäs. luulen, kärsiväni jonkin asteisista paniikkihäiriöistä tai ahdistustiloista. ongelmaa on jatkunut jo vuosia, mutta en ole saanut haettua apua. mielestäni ongelma ei ole sen arvoinen. pelkoni liittyvät kuolemaan, oksentamiseen ja maailmanloppuun. mutta ne eivät kuitenkaan ole jokapäiviäisiä. siksi minusta tuntuukin, että ei ole syytä mennä lääkäriin. mitä mieltä olette?
mahataudin ja oksentamisen pelko ovat minulla niin suuret, että aina kun joku on sairaana, olen ihan paniikissa ja masentunut. nyt kun luin iltalehdestä, että mahatautia on liikkeellä, olen ihan hermona. perheessäni on pieniä sisaruksia, ja pelkään heitä kuin ruttoa. heillä on usein mahatautia. mutta tämä pelkoni tulee ajankohtaiseksi vain silloin, kun on vaara, että joutuisin oksentamaan.
onkohan siihen mitään lääkettä? kun alan pelkäämään, tulen hysteeriseksi. saan kaikenlaisia oireita kuten hegenahdistusta, heikotusta, mahakipua, yökötyksen tunnetta... tällöin joudun menemään ulos ja hengittää syvään. saattaa olla, että en myöskään syö päiviin kunnolla, ja kärsin huonosta olosta. jos minua alkaa oksettaa, en voi mennä vessaan. juoksen vain hysteerisesti ja itken. mutta kuitenkaan en uskalla mennä lääkäriin, koska hän vain vähättelisi vaivaani.
kysyin tästä jo aikaisemmin tällä palstalla, ja mietin, että mistä apua voi edes hakea. kävin paikkakuntani mielenterveyskeskuksessa, mutta he sanoivat, että tarvitsen lähetteleen terveyskeskuslääkäriltä. mitä ihmettä? onko se kaikissa tapauksissa näin? että minä nyt lähden sitten terveyskeskuslääkärille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kärsiä tollasesta asiasta mene terveyskeskuslääkärin juttusille niin saa lähetteen mielenterveys puolen lääkärille niin sieltä varmasti löytyy apua sinulle.
En osaa neuvoa mistä saisit apua tms.,mutta haluan sun tietävän ettet oo ainoa joka kärsii samasta ongelmasta.Mulla oli nuorempana aivan järkyttävä pelko oksentamista kohtaan,ei niinkään omaani vaan muiden (varsinkin pikkusiskoni&äidin).
Sain hysteerisiä kohtauksia,jolloin vain juoksin edestakaisin ja huusin.Jos joku oksensi jossakin mun oli päästävä sieltä heti pois,vaikka sitten keskellä yötä.Nyt olen onneksi päässyt tästä ongelmasta,en tosin kokonaan,ainahan pahoinvointi on kuvottavaa,mutta kykenen suhtautumaan siihen järkevästi.Olen nyt 20v ja viimeinen hysteriakohtaus tämän asian tiimoilta tuli joskus ala-asteella.Mä uskon että säkin selviät!
voi kultaseni,
ala murehdi sita oksennuskammoa, mullakin oli aikasemmin sellanen mutta luulen etta se johtui siita kun en ollut oksentanut pitkaan aikaan mutta edellisesta mahataudista (yli 10 vuotta sitten) muistan sen erittain elavasti ja siita jai kammo. sittemmin kun olen karsinyt jarkyttavista kuukautisoireista viettaen kuukautisten ensimmaisen paivan kotona paa pytyssa ja laakari totesi ettei mitaan voida tehda asialle niin... kaikkeen tottuu, voihan se olla etta raskausaikana oksentaa joka aamu parin kuukauden ajan. toivottavasti ma en saanut sua pois tolalta talla tekstilla vaan haluan etta otat realistisen asenteen siihen kammoon. valitettavasti myos oksentaminen kuuluu elamaan mutta aikuiselaman aikana sa tulet todennakosemmin muista syista kun mahataudista jollojn se vain helpottaa oloa. yrita ryhdistaytya kultaseni, ens kerralla kun kaveri oksentaa, pida sen hiuksista kiinni ja juttele mukavia. aihetta paniikkiin ei ole
Kuule,
toi kuullosti oikein tutulta..
Mä reagoin aivan samanlailla..toisten ja omaan oksentamiseen. Järkyttävä ahdistus ja epätoivo täyttää pään ja sisin huutaa:POISPOIS!!
Mielenterveyskeskuksiin todella tarvitaan se lähete.Sen voi kirjoittaa myös yksityinen lääkäri. Tai sitten terveyskeskuslääkäri.
Mä en usko että ongelmaa vähätellään jos itse seisot sen takana ja vaadit. Kyllä lääkärit näkee monenlaisia juttuja, ja sun asia ei ole eikä saisi olla vähäpätöisempi kuin kenenkään muunkaan.
Ole vain rohkea!
Karaistuminen ja itsensä altistaminen pelolle voi olla ainoa keino päästä siitä eroon omin voimin..
Ei kyllä todellakaan ole helppoa!!
Kuullosti niin tutulta tämä tarinasi..Painin itse täysin samojen pelkojen (myös kuoleman pelko..) kanssa.
Mielelläni kuulisin susta vielä:)
Voimia ja haleja!!
Koita jaksella:)
Moi Jenna Q !
Luin sun kirjotukses ja mun oli pakko vastata. Olen ikäni kärsinyt oksennuskammosta. Pienempänä kun sisaruksilla oli yrjötauti pidin aina korvia tukossa. Jos mulle tuli yrjötauti en tajunnu mennä vessaan vaan yrjösin yleensä sänkyyn. Nyt isompanakin kärsin vielä samasta asiasta. Tekee pahaa, jos joku oksentaa. Sydän hakkaa jne. Olen sairaalassa töissä ja joudun väkisinkin tekemisiin oksentavien kanssa. Mulla on myös lapsia ja olen kyllä selvinnyt niiden yrjötaudeista, mutta aina oon panikissa jos sitä on liikenteessä. Eli kaikenkaikkiaan oon ajan myötä oppinut hallitsemaan kammoani, kun on ollut pakko. Toivon sulle kaikkea hyvää elämässä. Koita taistella.