miten arvostat

katsoo,niin en varmaan arvosta elämääni...Minä kun tykkään syödä sitä,mikä vain maistuu hyvälle ja karkitkin menee siinä sivussa..;)
Kun ei ole kummiskaan noita paino-ongelmia,niin ei tule katsottua mitä syö..

Liikun kyllä tarpeellisen määrän ettei ihan rapistu,mutta kyllä siinäkin parantamisen varaa olisi...

Juuri muuten eilen,ajattelin että ehdotan perheelle,että pidettäisiin viikonloppuna sellainen yksi herkkupäivä,jolloin saa syödä mitä vain,mutta muulloin sitten syötäisiin kaikkea tervellistä....:)

Taidan olla kuin vanha villapaita asenteineni.Jotakin paikkaan ja korjaan koko ajan ja jotkut kohdat ovat hyvät sellaisenaan. Elämäni kulkee aaltoliikkein ja joskus tykkään, että teen paljon hyvää itselleni ja joskus taas tajuan- eritoten jälkikäteen- laiminlyöneeni itseäni törkeästi. Juuri nyt olen kohdellut itseäni pitkään hyvin ja muistanut olevani ihan ok, mutta se on vasta pohjaa toivon mukaan jatkolle ja vielä paremmille päätöksille.

Sokerin suhteen olen ankara, koska se on mulle myrkkyä.Sitä syön varovaisesti.

muistaa,että vahinko/onnettomuus ei katso ikää,sukupuolta,eikä sitä miltä näytämme tai mitä työksemme teemme

Minulle riittää,kun yritän maalaisjärjellä vaalia suht terveellisiä elämäntapoja enkä myrkytä itseäni miettimällä muiden sanomisia/tekemisiä

Ja olla onnellinen lähelläni olevista ihmisistä,luonnosta ja rauhasta

ei saa tinkiä, kaikesta muusta.
Ruoka: Yrittää syödä terveellisesti, mut huomena lehdessä lukee, sekin ruoka auheuttaa syöpää tai jotain muuta kutinaa :)
Liikua pitää, jos ei muuten... niin mielen terveyden takia.
Arvostan terveyttä ja pelkään kipua,"opintojen kautta"
Ehkä vaikea arvostaa omaa elämää, helpompi arvostaa toisen elämää, hyvällä ja pahalla.

yritän elää elämäni hymyillen läpi kyynelten

Eniten henkistä hyvinvointia. Minulle hyvin läheinen ihminen, harrasti intohimoisesti liikuntaa (pururadat, melonta). Söi terveellisesti kaikkien sääntöjen mukaan. Kuoli pois vatsasyöpään vain 34 vuotiaana.
Silti ihmiset jotka elävät lenkkimakkaralla ja alkon tuotteilla, elävät "ikuisesti".
Minä opin siitä nauttimisn jalon taidon, tässä ja nyt. Lähtö voi olla huomenna. Tai epikriisin mukaan.

No nyt sait nalkkiin... Pakotit pysähtymään...
Minun on ihan pakko alkaa nyt miettiä tuota kysymystäsi, en tiedä miksi. Jotenki se vain pysäytti....

Tulin just lenkiltä ja sauna odottaa. Otan mukaani neljännen siideripulloni, jonka olen tänä vuonna ehtinyt/muistanut/viitsinyt ostaa ja meinaan jopa juodakin sen. 4,5 % alc. Ehkä se saa veren kiertämään päässänikin ja kykenen vielä vastaamaan kysymykseesi.

hyvää oloa.

Eli syön terveellisesti ja usein, mutta vähän. Liikuntaa harrastan säännöllisesti,
yritän nukkua tarpeeksi ja olla stressaamatta.

En pelkästään siksi, että uskoisin näin saavuttavani pitkän ja terveen elämän – tänään ei tiedä mitä huominen voi tuoda tullessaan, eli miten päin tahansa - vaan suurin syy on välttää migreeniä.

Kohdallani on ollut valintakysymys se, hallitsenko minä tätä vaivaa vai se minua.
Olen valinnut hallittavuuden ja siitähän on ollut pelkästään hyviä seurauksia elämänlaatuun
noin muutenkin. Nykyisillä elämäntavoillani voin pääsääntöisesti hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Ainahan en kuitenkaan elä kuten tiedän parhaakseni.
Tulee, joko toisten tai omasta tahdosta, heittäydyttyä ”hunningolle” tai joku asia
elämässä vaatii valvomista, kiirehtimistä, huonoa syömistä jne…. sillon ei auta ku
heittää täsmänappi naamaan ja toivoa parasta…ja jos ei paras toteudu, voi sen hirvittävän hedarin helpotuttua taas nauraa hunninkoitumisen hauskuudelle :P

MORJENS :)

ja paljon. Teoriassa kyllä enemmän kuin mitä teot puhuvat. Glumps. Mutta en polta, enkä juo. Syöminen on epäsäännöllistä, enempi pitäisi syödä rehuja. Kahvia juon liikaa...mutta kaljaakaan en sitten yhtään...

Kaikkea kohtuullisesti...

Jokainen päivä yhtä arvokas.

Kesällä tulee harvoin grillattua makkaraa; heti ekaks' kevätpuolella osui vahingoissa vähärasvainen/mauton 'kyrsä'. Kun oli niin odottanu sitä ensipuraisua ;)
Sittemmin, on ollut valintana Camping -pettämtön :)

Arvostan elämääni, mutta kohtuus kaikessa. Liikkuminen joskus kausittaista, toisinaan useammin.
Lämminruoka kerran päivässä, vähän siihen vielä lisiä purkista. Pulla & makea maistuu tosi harvoin.
Koitan olla unohtamatta elämän ainukertaisuutta, ja suhtautua siihen sen mukaan, mutta en siis "fanaattisesti" :)

Arvostan elämääni niin paljon etten tänne ketään toista huoli. Tämä elämä nyt tuntuu niin hyvältä, etten halua sekoittaa sitä yhtään.

Ja miten se näkyy? Tuolleen kai... Liikun kyllä, olen lähinnä himohölkkääjä, mutta lähinnä siksi että voisin rauhassa syödä karkkia ;) Rasvaisesta en pidä, ja usein olen harkinnut siirtyväni kasvissyöjäksi, se on vaan jäänyt viitsimisestä kiinni. Jos joku muksuista herkkänä teininä päättää heivata lihat ruokavaliostaan, taidan halata hänet.

On tuossa liikkumisessa toinenkin pointti, äitini on selkäinvalidi ja toinen siskoni reumapotilas (tuosta potilas-nimittelystä hän ei kyllä yhtään tykkäis, älkää lavertako) joten nautin siitä kun pystyn tekemään mitä vaan. Ja tuntuuhan se hyvältä kun saa itse kengännauhat kiinni, siinä olen lasten kanssa samoilla linjoilla :))

Laittaa tuo motto kysymyksen jälkeen.
Mutta kaiken kaikkiaan aika toivotun kaltaisia vastauksia.
Minä itse olen omasta mielestäi arvostaunut Omaa eläämäni niin hyvin kuin olen osannut. Se ei aina ole ollut kovin paljoa ja tietämättäni (ajatelemattomuuttani) olen nostanut eri elämän alueita toisia tärkeämmäksi. Mutta nyt tiedän että se on virhe.
Ihmisen elämä todella on aina monien vaikutteiden summa. Urheilun ylistäjä ei voi elää onellisena, ikuisesti "roskaruokaa" syövä sairastuu helopmmin. Vain kirjoja lukeva ihminen sulkee todellisuuden itsensä ulkopuolelle. Vaikka tietäisivätkin kaiken maailmasta ja tunteista.

Ei ole silmä jalkaa arvokkaampi, niin se menee.

Terveellinen elämä on tasapainoista itsensä hoitamista; ONNEA