Sitominenkin on Raamatun

Sinun ja Vl:n valta rajoittuukin van kengännauhojen sitomiseen. Ei kuolleessa uskossa ole mitään valtaa päästää eikä sitoa ketään synteihin.

kuitenkaan turhaa höpinää. Vai uskotko sinä raamattuun?

you go home kirjoitti:

Sinun ja Vl:n valta rajoittuukin van kengännauhojen sitomiseen. Ei kuolleessa uskossa ole mitään valtaa päästää eikä sitoa ketään synteihin.

avaajan kaltaisia sitomisvouhottajia on paljon nykyisessä vl-herätysliikkeessä, niin kohta siellä on samalla tavalla piru merrassa kuin 70-luvulla. Sarvipää vain odottaa, milloin saa astua vl-näyttämölle.

Ei kaksi keskenään toisiansa. Kuten kirjoitit. se näin ystävällisenä huomautuksena.

sitoo kirjoitti:

Ei kaksi keskenään toisiansa. Kuten kirjoitit. se näin ystävällisenä huomautuksena.

Jaa. Missä tämä näin on opetettu. Jokainen uskovainen on kuninkaallinen pappi, jolla on oikeus päästää synnistä, mutta sitomiseen tarvitaan pari kireää paikallisseurakunnan lakimiestä? Näin se menee vl-opin mukaan, mutta miten raamattu opettaa?

sitoo kirjoitti:

Ei kaksi keskenään toisiansa. Kuten kirjoitit. se näin ystävällisenä huomautuksena.

Miten?

Millaisessa muodossa täytyy seurakunnan olla, että se kykenisi tällaisia Jumalallisia tuomioita Pyhän hengen avulla toteuttamaan?

Jeesus rajaa tuossa samassa "sitomisjakeessaan" asian seuraavasti:
"jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

Laskepa huviksesi kuinka monta eri kolmen hengen joukkoa vl:istäkin saisi, jotka sitoisivat kaikki muut synteihinsä "helvetin matkalaiseksi"?

Voiko teille oikein muuta kuin nauraa?
Hankalaa teitä on oikein vakavastikaan ottaa. Valitettavasti kymmenet tuhannet ottavat opetuksenne vakavasti ja sillä on puolestaan vakavat seuraukset. Jeesuskin varoitti oman aikansa fariseuksia, jotka yrittivät rajottaa Jumalan armoa ja anteeksiantamusta ihmisille:

"voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." (Matt. 23:13)

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
__________________________________________________
Eli sitominen on vain yksi kohta jonka voi jättää ihan huomiotta, Jeesuskin erehtyi siinä?

uuja kirjoitti:

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
__________________________________________________
Eli sitominen on vain yksi kohta jonka voi jättää ihan huomiotta, Jeesuskin erehtyi siinä?

...ja vastaa esittämiini kysymyksiin, miten on ylipäänsä mahdollista käsittää sitominen anteeksiannon kieltämiseksi, koska tällöin kieltää itseltään Jumalan meille kaikille ihmisille tarjoaman anteeksiannon synneistämme.

Jos kyseinen kokonaisuus tarkoittaa syntiä tekevän yleistä nuhtelemista, niin miksi Jeesus puhuu ensin yksikössä?

"jos veljesi rikkoo SINUA VASTAAN"
...
"OLKOON HÄN SINULLE, niinkuin..."

Mitä sitominen tuossa tilanteessa voi sitten tarkoittaa?
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että asia ratkaistaan taivaassa kumpi oli oikeassa. Ei uskovaisia ihmisiä ole laitettu toisten uskovaisten tuomareiksi. Tällaisesta Raamattu varottaa useammassakin paikassa:

""Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?" (Matt. 7:1-4)

"Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita;
--> älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Luuk. 6:37-38)

Syntien sitominen ei siis voi olla kadotustuomio, koska sellaisen lausumisen Jeesus kielsi!

Paavalikin varoittaa kuppikuntalaisia:
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

--> Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän:
--> "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1. Kor. 4:3-6)

"Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room. 14:13)

uuja kirjoitti:

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
__________________________________________________
Eli sitominen on vain yksi kohta jonka voi jättää ihan huomiotta, Jeesuskin erehtyi siinä?

Kun luetaan raamattua niin kuin se on kirjoitettu, niin tässä on kyse

- vain kahden uskovaisen keskinäisestä kahnauksesta

ei siis siitä että

- joku tekee syntiä yksikseen
- joku tekee syntiä joka yleisesti näkyy esim. seurakunnan muille uskovaisille päin (rikkomatta erityisesti ketään henkilökohtaisesti)

Vanhoillislestadiolaisuudessa tehdään kuitenkin jostain syystä yleistys näihin jälkimmäisiin rikkomuksen lajeihin.

uuja kirjoitti:

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
__________________________________________________
Eli sitominen on vain yksi kohta jonka voi jättää ihan huomiotta, Jeesuskin erehtyi siinä?

Turha sinun ja kenenkään on tuolle admatalle mitään selittää ja vielä vähemmän häneltä kysyä. Ei sillä ole mitään käsitystä uskosta, synnistä, armosta tai mistään autuaaksi tekevästä, vaikka paljon tietääkin ja kirjoittaa. Raamattuakin se raukka lukee niin valikoiden ja "ymmärtää" vielä valikoivammin. Sillä ei ole sen vertaa reikää tunnossa, että uskovaisen puhe menisi siitä läpi. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, täälläkin.

Paha sitojalessu kirjoitti:

Turha sinun ja kenenkään on tuolle admatalle mitään selittää ja vielä vähemmän häneltä kysyä. Ei sillä ole mitään käsitystä uskosta, synnistä, armosta tai mistään autuaaksi tekevästä, vaikka paljon tietääkin ja kirjoittaa. Raamattuakin se raukka lukee niin valikoiden ja "ymmärtää" vielä valikoivammin. Sillä ei ole sen vertaa reikää tunnossa, että uskovaisen puhe menisi siitä läpi. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, täälläkin.

oli säälittävä kommentti. Oletko juovuksissa?

Paha sitojalessu kirjoitti:

Turha sinun ja kenenkään on tuolle admatalle mitään selittää ja vielä vähemmän häneltä kysyä. Ei sillä ole mitään käsitystä uskosta, synnistä, armosta tai mistään autuaaksi tekevästä, vaikka paljon tietääkin ja kirjoittaa. Raamattuakin se raukka lukee niin valikoiden ja "ymmärtää" vielä valikoivammin. Sillä ei ole sen vertaa reikää tunnossa, että uskovaisen puhe menisi siitä läpi. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, täälläkin.

siellä vinkuu. Elävästä uskosta et näköjään ymmärrä yhtään mitään. Mutta milläs sitä ymmärtää, kun ymmärrysvälineet tippuivat maantien ojaan. Tupakka kuitenkin varmaan palaa siellä?

admata. kirjoitti:

...ja vastaa esittämiini kysymyksiin, miten on ylipäänsä mahdollista käsittää sitominen anteeksiannon kieltämiseksi, koska tällöin kieltää itseltään Jumalan meille kaikille ihmisille tarjoaman anteeksiannon synneistämme.

Jos kyseinen kokonaisuus tarkoittaa syntiä tekevän yleistä nuhtelemista, niin miksi Jeesus puhuu ensin yksikössä?

"jos veljesi rikkoo SINUA VASTAAN"
...
"OLKOON HÄN SINULLE, niinkuin..."

Mitä sitominen tuossa tilanteessa voi sitten tarkoittaa?
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että asia ratkaistaan taivaassa kumpi oli oikeassa. Ei uskovaisia ihmisiä ole laitettu toisten uskovaisten tuomareiksi. Tällaisesta Raamattu varottaa useammassakin paikassa:

""Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?" (Matt. 7:1-4)

"Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita;
--> älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Luuk. 6:37-38)

Syntien sitominen ei siis voi olla kadotustuomio, koska sellaisen lausumisen Jeesus kielsi!

Paavalikin varoittaa kuppikuntalaisia:
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

--> Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän:
--> "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1. Kor. 4:3-6)

"Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room. 14:13)

...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.

1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.


Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.

Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.

admata. kirjoitti:

...ja vastaa esittämiini kysymyksiin, miten on ylipäänsä mahdollista käsittää sitominen anteeksiannon kieltämiseksi, koska tällöin kieltää itseltään Jumalan meille kaikille ihmisille tarjoaman anteeksiannon synneistämme.

Jos kyseinen kokonaisuus tarkoittaa syntiä tekevän yleistä nuhtelemista, niin miksi Jeesus puhuu ensin yksikössä?

"jos veljesi rikkoo SINUA VASTAAN"
...
"OLKOON HÄN SINULLE, niinkuin..."

Mitä sitominen tuossa tilanteessa voi sitten tarkoittaa?
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että asia ratkaistaan taivaassa kumpi oli oikeassa. Ei uskovaisia ihmisiä ole laitettu toisten uskovaisten tuomareiksi. Tällaisesta Raamattu varottaa useammassakin paikassa:

""Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?" (Matt. 7:1-4)

"Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita;
--> älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Luuk. 6:37-38)

Syntien sitominen ei siis voi olla kadotustuomio, koska sellaisen lausumisen Jeesus kielsi!

Paavalikin varoittaa kuppikuntalaisia:
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

--> Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän:
--> "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1. Kor. 4:3-6)

"Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room. 14:13)

...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.

1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.


Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.

Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.

admata. kirjoitti:

...ja vastaa esittämiini kysymyksiin, miten on ylipäänsä mahdollista käsittää sitominen anteeksiannon kieltämiseksi, koska tällöin kieltää itseltään Jumalan meille kaikille ihmisille tarjoaman anteeksiannon synneistämme.

Jos kyseinen kokonaisuus tarkoittaa syntiä tekevän yleistä nuhtelemista, niin miksi Jeesus puhuu ensin yksikössä?

"jos veljesi rikkoo SINUA VASTAAN"
...
"OLKOON HÄN SINULLE, niinkuin..."

Mitä sitominen tuossa tilanteessa voi sitten tarkoittaa?
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että asia ratkaistaan taivaassa kumpi oli oikeassa. Ei uskovaisia ihmisiä ole laitettu toisten uskovaisten tuomareiksi. Tällaisesta Raamattu varottaa useammassakin paikassa:

""Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?" (Matt. 7:1-4)

"Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita;
--> älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Luuk. 6:37-38)

Syntien sitominen ei siis voi olla kadotustuomio, koska sellaisen lausumisen Jeesus kielsi!

Paavalikin varoittaa kuppikuntalaisia:
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

--> Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän:
--> "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1. Kor. 4:3-6)

"Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room. 14:13)

...>älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.>..
Löysit raamatusta hyvin lohdulliset Jeesuksen sanat tähän keskustelun kohtaan. Siinä on meille kaikille miettimisen aihetta. Kumpa jaksaisimme vielä saarnata evankeliumia ja anteeksi antoa, olla Jumalan valtakunnan äänitorvina.
Meidät on pistetty evankeliumia - syntien anteeksi antamista julistamaan - Herra on kasvun antaja. Anteeksi antamisen suuruus tulee ilmi uskossa, jota se vahvistaa. Me emme tunne kenenkään elämäntilanteita kuin pinnasta, joten loppu on jätettävä Jumalalle - viimeisen päivän tuomarille.

tiedoksi kirjoitti:

...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.

1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.


Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.

Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.

>>Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.>>

Mielestäni hoitotilanne on kaikin tavoin psyykettäkin koetteleva tilanne. Aina ei tule ajatelleeksi, mistä pyytää tai mistä odotettiin pyyntöä. Tässä juuri mentiin siihen sanojen valintoihin, jotka veivät hoitokokoukset aamutunneille asti. Ihminen haluaa vapaaksi ja sovintoon yhteisön kanssa, mutta julkinen tila, yksityiselämän tilanteet, ajankohta jne vaikuttavat taitoon asetella sanat siten, että ne olisivat kelvanneet. - Olisko menetetty mitään, jos olis kannustettu ja anteeksi annettu vaikkei just oikein olisi tajunnut tilannetta? - Jumala antaa kasvun. Meidät on pistetty armon sanoja kuuluttamaan.

tiedoksi kirjoitti:

...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.

1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.


Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.

Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.

...Tämän suhteen eivät ole selvinneet:
>>
...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.
>>

Viimeisessä Päivämiehessä todetaan:
"Harhaa on, että suuri enemmistö takaisi aina totuuden. Joskus vain yksi on oikeassa ja toiset väärässä."

Eli entäpä jos tuo yksi oikeassa oleva onkin juuri se, jota seurakunta nuhtelee? Tämän vuoksi Jeesus varottaa Raamatussa "lajittelemasta viljaa", koska siinä voidaan erehtyä!

>>
1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.
>>

Luitko lainkaan että kyse oli uskovaisten keskinäisten riitojen hoitamisesta, eikä siinäkään seurakunnalle annettu oikeutta pitää epäuskoisena?

>>
Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.
>>

Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!

>>
Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.
>>

Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista. Tämä on myös vanhoillislestadiolaisten vanha kanta vuosisadan alusta. Juuso Runtin kommentti tästä katsottiin hyväksi laittaa pöytäkirjaan kokouksen kannanottona ripistä.


" Olemme velvolliset avaamaan tuntomme ja ilmoittamaan NE, JOTKA OVAT USKOMISELLE ESTEEKSI. Silloin Jumalan Pyhä henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen, pannen korjaamaan vielä entisetkin jälkemme. Tätä on opetettava, mutta se ei saa tapahtua lain, vaan evankeliumin hengessä
--> ja siten että Jumalan vapaa armo saa olla ohjaajana.

Kun ripistä on kysymys, niin johtuu tästä mieleeni eräs kohta. Tunnon puhdistus ja synnintunnustus eivät ole sama asia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat mitä tarkimmin tehneet rippinsä, mutta eivät silti ole tulleet pestyiksi synneistä eivätkä Jumalan rauhaa käsittäneet.
--> Sillä jos lain hengessä riiputaan ripissä, niin siitä tulee toinen vapahtaja.

admata. kirjoitti:

...Tämän suhteen eivät ole selvinneet:
>>
...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.
>>

Viimeisessä Päivämiehessä todetaan:
"Harhaa on, että suuri enemmistö takaisi aina totuuden. Joskus vain yksi on oikeassa ja toiset väärässä."

Eli entäpä jos tuo yksi oikeassa oleva onkin juuri se, jota seurakunta nuhtelee? Tämän vuoksi Jeesus varottaa Raamatussa "lajittelemasta viljaa", koska siinä voidaan erehtyä!

>>
1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.
>>

Luitko lainkaan että kyse oli uskovaisten keskinäisten riitojen hoitamisesta, eikä siinäkään seurakunnalle annettu oikeutta pitää epäuskoisena?

>>
Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.
>>

Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!

>>
Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.
>>

Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista. Tämä on myös vanhoillislestadiolaisten vanha kanta vuosisadan alusta. Juuso Runtin kommentti tästä katsottiin hyväksi laittaa pöytäkirjaan kokouksen kannanottona ripistä.


" Olemme velvolliset avaamaan tuntomme ja ilmoittamaan NE, JOTKA OVAT USKOMISELLE ESTEEKSI. Silloin Jumalan Pyhä henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen, pannen korjaamaan vielä entisetkin jälkemme. Tätä on opetettava, mutta se ei saa tapahtua lain, vaan evankeliumin hengessä
--> ja siten että Jumalan vapaa armo saa olla ohjaajana.

Kun ripistä on kysymys, niin johtuu tästä mieleeni eräs kohta. Tunnon puhdistus ja synnintunnustus eivät ole sama asia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat mitä tarkimmin tehneet rippinsä, mutta eivät silti ole tulleet pestyiksi synneistä eivätkä Jumalan rauhaa käsittäneet.
--> Sillä jos lain hengessä riiputaan ripissä, niin siitä tulee toinen vapahtaja.

Tässäpä meille annoit jälleen helmen.

Juuso Runtin häikäisevän selkeä määrittely on ihan tätä päivää. Se kuvaa myös hätkähdyttävän suoraan sitä pakkorippi-meininkiä, jota hoitokokouksissa harjoitettiin. - Kiitos sinulel Admata kallisarvoisesta sitaatista vuodelta 1916!

Näitä ongelmia on nähtävästi esiintynyt lestadilaisuudessa ennnekin. Aina ollut niitä joilla on suuri into alkaa vaatia toiselta uskovaiselta rippiä, yhä uudestaan ja uudestaan. Tai voi kadota kristityn vapaus itseltä niin että yhä uudestaan, enemmän kuin armon vakuutusta, kaipaa inhimillistä yhteisön ilmaisemaa hyväksyntää.

Sellaisen tarpeen pohjana voi olla turvattomuus ja pelko.

admata. kirjoitti:

...Tämän suhteen eivät ole selvinneet:
>>
...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.
>>

Viimeisessä Päivämiehessä todetaan:
"Harhaa on, että suuri enemmistö takaisi aina totuuden. Joskus vain yksi on oikeassa ja toiset väärässä."

Eli entäpä jos tuo yksi oikeassa oleva onkin juuri se, jota seurakunta nuhtelee? Tämän vuoksi Jeesus varottaa Raamatussa "lajittelemasta viljaa", koska siinä voidaan erehtyä!

>>
1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.
>>

Luitko lainkaan että kyse oli uskovaisten keskinäisten riitojen hoitamisesta, eikä siinäkään seurakunnalle annettu oikeutta pitää epäuskoisena?

>>
Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.
>>

Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!

>>
Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.
>>

Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista. Tämä on myös vanhoillislestadiolaisten vanha kanta vuosisadan alusta. Juuso Runtin kommentti tästä katsottiin hyväksi laittaa pöytäkirjaan kokouksen kannanottona ripistä.


" Olemme velvolliset avaamaan tuntomme ja ilmoittamaan NE, JOTKA OVAT USKOMISELLE ESTEEKSI. Silloin Jumalan Pyhä henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen, pannen korjaamaan vielä entisetkin jälkemme. Tätä on opetettava, mutta se ei saa tapahtua lain, vaan evankeliumin hengessä
--> ja siten että Jumalan vapaa armo saa olla ohjaajana.

Kun ripistä on kysymys, niin johtuu tästä mieleeni eräs kohta. Tunnon puhdistus ja synnintunnustus eivät ole sama asia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat mitä tarkimmin tehneet rippinsä, mutta eivät silti ole tulleet pestyiksi synneistä eivätkä Jumalan rauhaa käsittäneet.
--> Sillä jos lain hengessä riiputaan ripissä, niin siitä tulee toinen vapahtaja.

"Ihminen joutuu ajattelemaan; kun minä jaksoin tunnustaa, niin sain anteeksi. MIHIN SILLOIN JÄÄ MINUN LUNASTAJANI? Mihin Herran Jeesuksen kallis sovintoveri, joka on vuotanut syntien anteeksisaamiseksi? "
(Juuso Runtti, Oulussa v.1916 pidetyssä kokouksessa)"

Juuri tätä asiaa yritin vaimolle viime yönä kirkastaa! Tämä on TODELLINEN vaara vanhoillislestadiolaisuudessa!
-MINÄ pyysin anteeksi-

Uskomisen kauttahan ne synnit on anteeksi, synninpäästö on vain rohkaisuksi ja ihmisen olon helpottamiseksi.

Itse asiassa eräs puhujaveli tästä asiasta huomautti vähän aikaa sitten seurakuntapäivillä, en tiedä menikö muilta ihmisiltä ohi mutta minä jäin todella asiaa pohtimaan. Loistava haku admatalta, kiitos!

admata. kirjoitti:

...Tämän suhteen eivät ole selvinneet:
>>
...ei kai se olekaan anteeksiannon kieltäminen, vaan koska ihminen ei tahdo uskoa jotain anteeksi niin se ei ole anteeksi ja näin ollen ei voi pitää häntä uskovaisena.
>>

Viimeisessä Päivämiehessä todetaan:
"Harhaa on, että suuri enemmistö takaisi aina totuuden. Joskus vain yksi on oikeassa ja toiset väärässä."

Eli entäpä jos tuo yksi oikeassa oleva onkin juuri se, jota seurakunta nuhtelee? Tämän vuoksi Jeesus varottaa Raamatussa "lajittelemasta viljaa", koska siinä voidaan erehtyä!

>>
1. Näet kaverin tekevän huorin (sellaisen huorin joka mielestäsi on syntiä)

2. Lähestyt kaveria ja kehotat parannukseen ja uskomaan anteeksi. Ei suostu.

3. Lähestyt muutaman veljen/sisaren kera. Hänelle ei aukene että on syntiin joutunut.

4. Seurakunta hoitaa ja valistaa jne... mutta hänellä ei ole parannuksen sijaa

--> tällöin Jeesus neuvoo pitämään häntä epäuskon tilassa, jotta hänelle aukenisi tilanteen vakavuus.
>>

Luitko lainkaan että kyse oli uskovaisten keskinäisten riitojen hoitamisesta, eikä siinäkään seurakunnalle annettu oikeutta pitää epäuskoisena?

>>
Jos, väärään joutunut henkilö hoidon alla rupee tekeen parannusta muusta asiasta ko siitä mistä häntä hoidetaan, niin seurakunta vaikenee.
>>

Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!

>>
Jos hoidettavalla on se mieli että: "hoitakaa minua", niin sitominen ei koskaan tulisi tapahtua, vaan hän saa parannuksen armon, eli, jaksaa nöyrtyä parannukseen siitä mistä häntä neuvotaan.
>>

Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista. Tämä on myös vanhoillislestadiolaisten vanha kanta vuosisadan alusta. Juuso Runtin kommentti tästä katsottiin hyväksi laittaa pöytäkirjaan kokouksen kannanottona ripistä.


" Olemme velvolliset avaamaan tuntomme ja ilmoittamaan NE, JOTKA OVAT USKOMISELLE ESTEEKSI. Silloin Jumalan Pyhä henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen, pannen korjaamaan vielä entisetkin jälkemme. Tätä on opetettava, mutta se ei saa tapahtua lain, vaan evankeliumin hengessä
--> ja siten että Jumalan vapaa armo saa olla ohjaajana.

Kun ripistä on kysymys, niin johtuu tästä mieleeni eräs kohta. Tunnon puhdistus ja synnintunnustus eivät ole sama asia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat mitä tarkimmin tehneet rippinsä, mutta eivät silti ole tulleet pestyiksi synneistä eivätkä Jumalan rauhaa käsittäneet.
--> Sillä jos lain hengessä riiputaan ripissä, niin siitä tulee toinen vapahtaja.

niihin:

Jos hän on oikeassa, niin on hyvä asia että hän ottaa eriseurasta etäisyyden. Kukaan ei voi uskoasi viedä. Ei kukaan. Jos sen menetät niin se johtuu omista synneistäsi.

Eli tässä tapauksessa en näe mitään ongelmaa.


Jos veljes rikkoo sinua vastaan. Miten Paavali käsitti asian 1.Kor 5:1-5 ??


Admata, ystävä: hedelmistä puu tunnetaan. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan jos veli/sisar tuottaa hunoa hedelmää. Meillä ei ole lupa "lajitella viljaa". Ihan oikein. Kaikki sellainen on ihmisestä lähtevää, kuten on myös se että ei rakasteta totuudessa sitä joka hunoa hedelmää kasvaa.


"Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!"

Ei suinkaan, mutta hätäparannus keksitystä jutusta koska ei myönnä siinä olevan väärässä mistä hoidetaan.

(Huom. On toki niin että hoitaja voi olla väärässä, ja johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa. Väitän kuitenkin että sellainen eksynyt paimen ei voi keneltäkään uskoa viedä, vaan jos joku jää
ulkopuolelle niin syynä on että ei omista synneistä voi nöyrtyä parannukseen)


"Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista."

Et sinä uskosta näytä mitään tietävän - kiellät siis että ihminen voi eksyä ja käydä sokeaksi. :-)

Saat olla ihan varma että Juuso ei ole sitä tarkoittanut että kukin elää oman mielensä mukaan ja evankeliumilla peittää syntinsä. Uskovaisella on se mieli että en syö lihaa jos se luokkaa veljen. Epäuskoisella on aina se mieli että - en näe siinä mitään pahaa...

Admata, jos sinä olisit esim. homo niin et varmaan näkisi mitään pahaa... ja et raamatusta löytäisi mitään joka viittaisi synnillisyyteen... Uskallan sanoa näin, koska olet ihminen. Ihminen joka et tidä mitä "armo opettaa" tarkoittaa.

Jumala vihaa syntiä. Yhden tottelemattomuuden takia ("omenavarkaus") koko ihmiskunta kadotetaan.
Olisiko vahinko tapahtunut jos A&E olisivat olleet kuuliaiset Jumalan sanalle, vaikka eivät nähneet siinä ompussa mitään pahaa ?

Onko raamatun mukaan synti elää niin että ei myy kaikkia omaisuuttaan ja lahjoita seurakunnalle rahat ?

Miksi Ananias ja Saphira (Apt 5:1-) sai kuoleman tuomion kun eivät tehneet niin ?

Luuletkos että sellaisessa sydämessä joka "ei kuule mitä Henki seurakunnalle sanoo" on elävä usko ?

tidoksi kirjoitti:

niihin:

Jos hän on oikeassa, niin on hyvä asia että hän ottaa eriseurasta etäisyyden. Kukaan ei voi uskoasi viedä. Ei kukaan. Jos sen menetät niin se johtuu omista synneistäsi.

Eli tässä tapauksessa en näe mitään ongelmaa.


Jos veljes rikkoo sinua vastaan. Miten Paavali käsitti asian 1.Kor 5:1-5 ??


Admata, ystävä: hedelmistä puu tunnetaan. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan jos veli/sisar tuottaa hunoa hedelmää. Meillä ei ole lupa "lajitella viljaa". Ihan oikein. Kaikki sellainen on ihmisestä lähtevää, kuten on myös se että ei rakasteta totuudessa sitä joka hunoa hedelmää kasvaa.


"Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!"

Ei suinkaan, mutta hätäparannus keksitystä jutusta koska ei myönnä siinä olevan väärässä mistä hoidetaan.

(Huom. On toki niin että hoitaja voi olla väärässä, ja johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa. Väitän kuitenkin että sellainen eksynyt paimen ei voi keneltäkään uskoa viedä, vaan jos joku jää
ulkopuolelle niin syynä on että ei omista synneistä voi nöyrtyä parannukseen)


"Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista."

Et sinä uskosta näytä mitään tietävän - kiellät siis että ihminen voi eksyä ja käydä sokeaksi. :-)

Saat olla ihan varma että Juuso ei ole sitä tarkoittanut että kukin elää oman mielensä mukaan ja evankeliumilla peittää syntinsä. Uskovaisella on se mieli että en syö lihaa jos se luokkaa veljen. Epäuskoisella on aina se mieli että - en näe siinä mitään pahaa...

Admata, jos sinä olisit esim. homo niin et varmaan näkisi mitään pahaa... ja et raamatusta löytäisi mitään joka viittaisi synnillisyyteen... Uskallan sanoa näin, koska olet ihminen. Ihminen joka et tidä mitä "armo opettaa" tarkoittaa.

Jumala vihaa syntiä. Yhden tottelemattomuuden takia ("omenavarkaus") koko ihmiskunta kadotetaan.
Olisiko vahinko tapahtunut jos A&E olisivat olleet kuuliaiset Jumalan sanalle, vaikka eivät nähneet siinä ompussa mitään pahaa ?

Onko raamatun mukaan synti elää niin että ei myy kaikkia omaisuuttaan ja lahjoita seurakunnalle rahat ?

Miksi Ananias ja Saphira (Apt 5:1-) sai kuoleman tuomion kun eivät tehneet niin ?

Luuletkos että sellaisessa sydämessä joka "ei kuule mitä Henki seurakunnalle sanoo" on elävä usko ?

...Kun eväät loppui? Ikävän tyypillistä...

>>
Admata, ystävä: hedelmistä puu tunnetaan. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan jos veli/sisar tuottaa hunoa hedelmää. Meillä ei ole lupa "lajitella viljaa". Ihan oikein. Kaikki sellainen on ihmisestä lähtevää, kuten on myös se että ei rakasteta totuudessa sitä joka hunoa hedelmää kasvaa.
>>

Koskapa tunnustat että ei ole lupaa lajitella viljaa, niin tunnustat siis että SRK on langennut ja sen tulisi tehdä seurakuntana parannus, koska se erotti ja tuomitsi ihmisiä keksimistään henkisynneistä helvetin matkalaisiksi, eli lajitteli viljaa?

Hedelmistään puu tosiaankin tunnetaan ja SRK:n hedelmät ovat varsin surkeita.

>>
"Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!"

Ei suinkaan, mutta hätäparannus keksitystä jutusta koska ei myönnä siinä olevan väärässä mistä hoidetaan.
>>

Ja kuka meistä kykenee punnitsemaan toisen sydämen ja määrittelemään tuon. Olivatko hoitomiehet ajatuksenlukijoita, vai oliko heillä jumalallinen kyky nähdä toisen ihmisen sydämeen kun tuollaisen mukamas näkivät? Tuo on juuri sitä viljan lajittelua.

>>
Huom. On toki niin että hoitaja voi olla väärässä, ja johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa.
>>

Lyhyesti: HÖPÖHÖPÖ!
Samalla logiikalla voisi todeta että kaikki Jehovan todistajat tai kaikki Mormoonit eivät voi olla väärässä.

Tulipa jälleen yksisilmäistä 70-luvun ihannointia. Kuka silloin uskalsi asettua hoidettavan puolelle kun sellaiset joutuivat itse hoidetuiksi ja joutuivat tekemään itse parannusta jos väärässä paikassa päästivät!

>>
Et sinä uskosta näytä mitään tietävän - kiellät siis että ihminen voi eksyä ja käydä sokeaksi. :-)
>>

Etpä näytä osaavan asiallisesti vastata, vaan alat provoilemaan, joten toivotan sinulle hyvää jatkoa, mikä tarkoittaa heräämistä vääryyksien puolustelemisesta:) Laitan sinulle kuitenkin vielä pari huomiota:

>>
Admata, jos sinä olisit esim. homo niin et varmaan näkisi mitään pahaa... ja et raamatusta löytäisi mitään joka viittaisi synnillisyyteen... Uskallan sanoa näin, koska olet ihminen. Ihminen joka et tidä mitä "armo opettaa" tarkoittaa.
>>

Vai olen kuvittelet sinä jopa näkeväsi netinkin läpi toisten sydämiin. Voi poloista. En ole homo, mutta homoseksuaalisuuskaan ei ole mikään itsestäänselvyys syntinä. Lue vaikka:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000015278055

Raamatussa Jeesus tiivisti synnin ja oikean toiminnan rajan hyvin yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon:

"kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."
(Matt. 7:12)

tidoksi kirjoitti:

niihin:

Jos hän on oikeassa, niin on hyvä asia että hän ottaa eriseurasta etäisyyden. Kukaan ei voi uskoasi viedä. Ei kukaan. Jos sen menetät niin se johtuu omista synneistäsi.

Eli tässä tapauksessa en näe mitään ongelmaa.


Jos veljes rikkoo sinua vastaan. Miten Paavali käsitti asian 1.Kor 5:1-5 ??


Admata, ystävä: hedelmistä puu tunnetaan. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan jos veli/sisar tuottaa hunoa hedelmää. Meillä ei ole lupa "lajitella viljaa". Ihan oikein. Kaikki sellainen on ihmisestä lähtevää, kuten on myös se että ei rakasteta totuudessa sitä joka hunoa hedelmää kasvaa.


"Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!"

Ei suinkaan, mutta hätäparannus keksitystä jutusta koska ei myönnä siinä olevan väärässä mistä hoidetaan.

(Huom. On toki niin että hoitaja voi olla väärässä, ja johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa. Väitän kuitenkin että sellainen eksynyt paimen ei voi keneltäkään uskoa viedä, vaan jos joku jää
ulkopuolelle niin syynä on että ei omista synneistä voi nöyrtyä parannukseen)


"Jos uskovaisella nuhdeltavalla on se mieli että hän turvautuu Jeesuksen armoon kaikissa asioissa ja voi tehdä parannuksen vain niistä asioista, jotka ymmärtää ja jotka sitä kautta tulee hänelle uskomisen esteeksi, niin sellaisen sitominen on väärin ja Raamatun vastaista."

Et sinä uskosta näytä mitään tietävän - kiellät siis että ihminen voi eksyä ja käydä sokeaksi. :-)

Saat olla ihan varma että Juuso ei ole sitä tarkoittanut että kukin elää oman mielensä mukaan ja evankeliumilla peittää syntinsä. Uskovaisella on se mieli että en syö lihaa jos se luokkaa veljen. Epäuskoisella on aina se mieli että - en näe siinä mitään pahaa...

Admata, jos sinä olisit esim. homo niin et varmaan näkisi mitään pahaa... ja et raamatusta löytäisi mitään joka viittaisi synnillisyyteen... Uskallan sanoa näin, koska olet ihminen. Ihminen joka et tidä mitä "armo opettaa" tarkoittaa.

Jumala vihaa syntiä. Yhden tottelemattomuuden takia ("omenavarkaus") koko ihmiskunta kadotetaan.
Olisiko vahinko tapahtunut jos A&E olisivat olleet kuuliaiset Jumalan sanalle, vaikka eivät nähneet siinä ompussa mitään pahaa ?

Onko raamatun mukaan synti elää niin että ei myy kaikkia omaisuuttaan ja lahjoita seurakunnalle rahat ?

Miksi Ananias ja Saphira (Apt 5:1-) sai kuoleman tuomion kun eivät tehneet niin ?

Luuletkos että sellaisessa sydämessä joka "ei kuule mitä Henki seurakunnalle sanoo" on elävä usko ?

johdettu harhaan tässä maailmassa. Kertaapa historiaa. Ja vielä yhden miehen voimalla.

"johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa."

isompiakin porukoita kirjoitti:

johdettu harhaan tässä maailmassa. Kertaapa historiaa. Ja vielä yhden miehen voimalla.

"johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa."

laumalla Jumalan valtakuntaa, jota h-tin portit eivät voita.

70-luvustakin ollaan selvitty. Monet väärät (hoitajat ja hoidettavat) ovat lähteneet omille laitumille, mutta ei Jumalan valtakunta ole eksynyt vaan puhdistunut.

Väitän että Jumala siitä pitää huolta että se joka tahtoo uskoa (= omat syntinsä anteeksi) häntä Hyvä Paimen ei hylkää vaikka kuinka monta sutta laumaa raatelee.

Kaikki eriseurat ovat Jumalöan valtakunnasta lähteneet. Niitä on monta, mutta Jumalan valtakunta on kukistumaton. Tämä tulisi olla raamattua lukeneelle tuttua.

admata. kirjoitti:

...Kun eväät loppui? Ikävän tyypillistä...

>>
Admata, ystävä: hedelmistä puu tunnetaan. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan jos veli/sisar tuottaa hunoa hedelmää. Meillä ei ole lupa "lajitella viljaa". Ihan oikein. Kaikki sellainen on ihmisestä lähtevää, kuten on myös se että ei rakasteta totuudessa sitä joka hunoa hedelmää kasvaa.
>>

Koskapa tunnustat että ei ole lupaa lajitella viljaa, niin tunnustat siis että SRK on langennut ja sen tulisi tehdä seurakuntana parannus, koska se erotti ja tuomitsi ihmisiä keksimistään henkisynneistä helvetin matkalaisiksi, eli lajitteli viljaa?

Hedelmistään puu tosiaankin tunnetaan ja SRK:n hedelmät ovat varsin surkeita.

>>
"Eli jos ei jotain yksittäistä asiaa ymmärrä, niin muustakin suljetaan armon ulkopuolelle? No HUHHUH!"

Ei suinkaan, mutta hätäparannus keksitystä jutusta koska ei myönnä siinä olevan väärässä mistä hoidetaan.
>>

Ja kuka meistä kykenee punnitsemaan toisen sydämen ja määrittelemään tuon. Olivatko hoitomiehet ajatuksenlukijoita, vai oliko heillä jumalallinen kyky nähdä toisen ihmisen sydämeen kun tuollaisen mukamas näkivät? Tuo on juuri sitä viljan lajittelua.

>>
Huom. On toki niin että hoitaja voi olla väärässä, ja johtoasemassa oleva vahva persoona pitää muut pelon alla jne. Kyllä näinkin voi olla, mutta ei sellainenkaan voi eksyttää koko laumaa.
>>

Lyhyesti: HÖPÖHÖPÖ!
Samalla logiikalla voisi todeta että kaikki Jehovan todistajat tai kaikki Mormoonit eivät voi olla väärässä.

Tulipa jälleen yksisilmäistä 70-luvun ihannointia. Kuka silloin uskalsi asettua hoidettavan puolelle kun sellaiset joutuivat itse hoidetuiksi ja joutuivat tekemään itse parannusta jos väärässä paikassa päästivät!

>>
Et sinä uskosta näytä mitään tietävän - kiellät siis että ihminen voi eksyä ja käydä sokeaksi. :-)
>>

Etpä näytä osaavan asiallisesti vastata, vaan alat provoilemaan, joten toivotan sinulle hyvää jatkoa, mikä tarkoittaa heräämistä vääryyksien puolustelemisesta:) Laitan sinulle kuitenkin vielä pari huomiota:

>>
Admata, jos sinä olisit esim. homo niin et varmaan näkisi mitään pahaa... ja et raamatusta löytäisi mitään joka viittaisi synnillisyyteen... Uskallan sanoa näin, koska olet ihminen. Ihminen joka et tidä mitä "armo opettaa" tarkoittaa.
>>

Vai olen kuvittelet sinä jopa näkeväsi netinkin läpi toisten sydämiin. Voi poloista. En ole homo, mutta homoseksuaalisuuskaan ei ole mikään itsestäänselvyys syntinä. Lue vaikka:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000015278055

Raamatussa Jeesus tiivisti synnin ja oikean toiminnan rajan hyvin yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon:

"kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."
(Matt. 7:12)

loppunut. Tuntuu että sinulla ei ole lainkaan samantyyppinen käsitys peruskäsitteistä.

SRK langennut ??? Jos tarkoitat että monet (kaikki) on langennut/eksynyt samaan syntiin, niin eihän SRK voi kenenkään puolesta parannusta tehdä. Ihminen tekee parannuksen omista synneistä, jos joku ei näe vikaansa tätä neuvotaan. Käsittääkseni näin on saanut tapahtua, ja silloin ei ole lupa kaivaa vanhoja. On lupa lähestyä ja rakkaudella puhutella ihmistä, mutta tämä palstoilla ilmaistu vaatimus parannukseen...on nimenomaan sitä kovaa väärää henkeä joka silloin repi seurakuntaa.


"Ja kuka meistä kykenee punnitsemaan toisen sydämen ja määrittelemään tuon. Olivatko hoitomiehet ajatuksenlukijoita, vai oliko heillä jumalallinen kyky nähdä toisen ihmisen sydämeen kun tuollaisen mukamas näkivät? Tuo on juuri sitä viljan lajittelua."

Jos esim. se fiktiivinen kaverisi joka huoruutta harrasti, sanoo että hän ei kyllä näe siinä mitään väärää, mutta jos olen teidän mielestänne syntiä tehnyt niin antakaa se anteeksi.

Ihmisen puheet (ja kirjoitukset) kertovat mitä sydämessä on.


"Lyhyesti: HÖPÖHÖPÖ!
Samalla logiikalla voisi todeta että kaikki Jehovan todistajat tai kaikki Mormoonit eivät voi olla väärässä."

??? Mutta he eivät kuulu laumaan. Miksi tästä väitellään ? Jos koko lauma eksyisi niin maan päällä ei olisi elävää uskoa (ja maatakaan ei olisi). Etkai tästä ole eri mieltä ?

"Tulipa jälleen yksisilmäistä 70-luvun ihannointia. Kuka silloin uskalsi asettua hoidettavan puolelle kun sellaiset joutuivat itse hoidetuiksi ja joutuivat tekemään itse parannusta jos väärässä paikassa päästivät! "


Ihailen sitä että Jumalan valtakunnassa rakastetaan totuudessa. Mikä olisi Siionin tila tänään jos ihmismielellä olisi hommat hoidettu ? Siion on puhdistettu ja evankeliumia saarnataan köyhille ehdoitta. Joilla ei ole omia syntejä, ne ovat ulkona.

---

"Vai olen kuvittelet sinä jopa näkeväsi netinkin läpi toisten sydämiin. Voi poloista. En ole homo, mutta homoseksuaalisuuskaan ei ole mikään itsestäänselvyys syntinä. Lue vaikka:"


Kaikki ihmiset olemme juuri samanlaisia. Ei tarvi nähdä sydämeen, riittää että uskoo (merkityksessä totena pitää Jeesuksen sanat). Sinunkin sydän on täynnä huoruutta, murhaa, vihaa, sokeutta, raadollisuutta, alastomuutta, köyhyyttä epäuskoa jne. Se minkä koet tuomion sanana on että kaikkki nämät saat armosta uskoa anteeksi Jumalan valtakunnassa. Ehdoitta. Kaltaisenasi. Vanha vaate pois ja uusi vaate tilalle. (=parannus)

Mitä hyötyä sellaisesta on että ihminen syntinä hylkää vain sen minkä hän itse turmeltuneen järjensä valossa näkee ja ymmärtää synniksi, koska raamattu todistaa että sydän on tuollainen ?

Ei tule paikata omaa vaatetta Kristuksen vanhurskauden vaatteella.

---

On siis elävä ja kuollut usko:

- Ihminen on lahjana saanut Kristuksen vahurskauden vaatteen, jota hän puhdistaa kaikesta synnistä ja liasta.

- Ihminen ei ole saanut sitä. Tällainen määrittelee itse mikä on synti, elää niin että 'syntiä' ei tee, ja rukoilee anteksiantamusta koska hän on niin vähän Herraa ja lähimmäistä palvellut.


Elävät ovat valkeudessa. He tunnistavat hengen eron.


12. Mutta emme ole saaneet tämän maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka Jumalasta on, että me tietäisimme, mitä meille Jumalalta annettu on,
13. Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.
14. Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.
15. Mutta hengellinen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei hän keltäkään tuomita.

koko kirjoitti:

laumalla Jumalan valtakuntaa, jota h-tin portit eivät voita.

70-luvustakin ollaan selvitty. Monet väärät (hoitajat ja hoidettavat) ovat lähteneet omille laitumille, mutta ei Jumalan valtakunta ole eksynyt vaan puhdistunut.

Väitän että Jumala siitä pitää huolta että se joka tahtoo uskoa (= omat syntinsä anteeksi) häntä Hyvä Paimen ei hylkää vaikka kuinka monta sutta laumaa raatelee.

Kaikki eriseurat ovat Jumalöan valtakunnasta lähteneet. Niitä on monta, mutta Jumalan valtakunta on kukistumaton. Tämä tulisi olla raamattua lukeneelle tuttua.

"Väitän että Jumala siitä pitää huolta että se joka tahtoo uskoa (= omat syntinsä anteeksi) häntä Hyvä Paimen ei hylkää vaikka kuinka monta sutta laumaa raatelee. "

Samaa mieltä! Aivanhan on meillä sama henki, vai mitä.

Ei ole Jumala hyljännyt vaikka vuonna 1979 kolme hoitomiestä eri kokouksisa ja kotiinkin tunkeutuen vaati minua tekemään parannusta asioista joita ei tunnolla ollut ksoka en ollut niitä tehnyt. Vaadittiin tilille myös jo ennen sotia kuolleiden sukulaisten sieluntilasta.

Enhän minä voi väärää parannusta valheelliseti tehdä, vain siksi että joku yrittää pakottamalla pakottaa. Sellainen parannuksenteko olisi vakava synti. Teeskennelty parannuksenteko!

Ilmoittivat ettei tarvitse sitten tulla rauhanyhdistykselle kun he nyt "sitovat" minut ja perheeni.

Jumala ei hyljännyt, olen saanut uskoa syntini anteeksi siitäkin eteenpäin. "Tähän asti on Herra meitä auttanut."

Kun siellä on myös tämä sitomisasia kirjoitettu?

on valinnut temmellyskentäkseen vl-herätysliikkeen SRK:n suosiollisella myötävaikutuksella. Tästä johtuu vl-herätysliikkeen Raamatun vastaiset harhaopit. Tästä johtuu Jumalan voiman mitätöiminen (Jumala ei pysty suoraan antamaan syntejä anteeksi). Tästä johtuu 70-luvun hoitokokousjulmuudet.

Tästä johtuu kaikki.

että sillä ei olekaan uskon/uskovaisuuden kanssa enää mitään tekemistä jos ei saarnata anteeksi, vaikka toinen pyytää.

asia on niin kirjoitti:

että sillä ei olekaan uskon/uskovaisuuden kanssa enää mitään tekemistä jos ei saarnata anteeksi, vaikka toinen pyytää.

Jos nyt ottaa tuon huorintekemisen esimerkiksi, niin ottihan Daavidkin Batseban ja tapatti hänen miehensä Uurian. Siitähän piti mennä Davidia nuhtelemaan, jotta hän ymmärtäsisi syntiä tehneensä ja katuisi. Ja niin hän tekikin ja sai parannuksen armon. Mutta ellei olisi katunut, hän olisi jäänyt syntiinsä, eli siis ollut sidottu.

Eikö se pitäisi ymmärtää paremminkin toisen hyvän puolustamisena, kun varoittaa synnistä ja kehottaa tekemään siitä parannusta? Jos jättäisi nuhtelematta, toinen jatkaisi syntielämäänsä ja saattaisi sielunsa tärviölle. Siitä se vahinko tulisi. Ja viimeisellä tuomiolla kun tämä vielä kysyisi, että sinä tiesit etkä minua oikeaan opastanut! Kuka sellaisen on valmis tunnolleen ottamaan, sehän on hirmuinen synti, kun ei toista kadotuksesta pelasta.

Mutta iankaiken ei tarvitse toista nuhdella ja muistuttaa parannuksen teosta. Kun kerran tai pari nuhtelee ensin itse ja sitten muutaman muun kanssa, ja sitten kun pyytää vielä seurakunnasta apua, se riittää. Ellei langennut usko seurakuntaakaan, mitä siitä muuta voi seurata kuin että sanoo langenneelle, että tuo mitä teet, on syntiä Raamatun valossa ja ellet tee parannusta, ei sinua voida pitää samassa uskossa olevana. Se on Jumala ottanut ihmiseltä liiallisen vastuun kantamisen taakankin pois, vaikka on lähimmäistä kehottanutkin rakastamaan. Se jää sitten Jumalan asiaksi muistutella ja kutsua takaisin yhteyteensä, mutta toinen ihminen on siitä vapaa ja sielunsa pelastanut.

Ei se sitominen tapahdu minään kilpalaulantana että kumpi ensin kerkiää. Isommat asiat siinä on kyseessä kuin kahden ihmisen keskinäiset nahinat. Väärin opettaa Admata tässä asiassa ja niin lapsellisesti, että itsekin kysyy että pitäisikö tässä kohti nauraa.

mikään ilo ole kirjoitti:

Jos nyt ottaa tuon huorintekemisen esimerkiksi, niin ottihan Daavidkin Batseban ja tapatti hänen miehensä Uurian. Siitähän piti mennä Davidia nuhtelemaan, jotta hän ymmärtäsisi syntiä tehneensä ja katuisi. Ja niin hän tekikin ja sai parannuksen armon. Mutta ellei olisi katunut, hän olisi jäänyt syntiinsä, eli siis ollut sidottu.

Eikö se pitäisi ymmärtää paremminkin toisen hyvän puolustamisena, kun varoittaa synnistä ja kehottaa tekemään siitä parannusta? Jos jättäisi nuhtelematta, toinen jatkaisi syntielämäänsä ja saattaisi sielunsa tärviölle. Siitä se vahinko tulisi. Ja viimeisellä tuomiolla kun tämä vielä kysyisi, että sinä tiesit etkä minua oikeaan opastanut! Kuka sellaisen on valmis tunnolleen ottamaan, sehän on hirmuinen synti, kun ei toista kadotuksesta pelasta.

Mutta iankaiken ei tarvitse toista nuhdella ja muistuttaa parannuksen teosta. Kun kerran tai pari nuhtelee ensin itse ja sitten muutaman muun kanssa, ja sitten kun pyytää vielä seurakunnasta apua, se riittää. Ellei langennut usko seurakuntaakaan, mitä siitä muuta voi seurata kuin että sanoo langenneelle, että tuo mitä teet, on syntiä Raamatun valossa ja ellet tee parannusta, ei sinua voida pitää samassa uskossa olevana. Se on Jumala ottanut ihmiseltä liiallisen vastuun kantamisen taakankin pois, vaikka on lähimmäistä kehottanutkin rakastamaan. Se jää sitten Jumalan asiaksi muistutella ja kutsua takaisin yhteyteensä, mutta toinen ihminen on siitä vapaa ja sielunsa pelastanut.

Ei se sitominen tapahdu minään kilpalaulantana että kumpi ensin kerkiää. Isommat asiat siinä on kyseessä kuin kahden ihmisen keskinäiset nahinat. Väärin opettaa Admata tässä asiassa ja niin lapsellisesti, että itsekin kysyy että pitäisikö tässä kohti nauraa.

Admata opettaa aivan oikein ja Raamatun mukaisesti sitomisesta ja siitä ettei anteeksiantoa pidä kieltää keneltäkään. Hän viittaa moniin Raamatun kohtiin, joten jos väität hänen olevan väärässä, väität Raamatun olevan väärässä näissä kohdin.

Sinä puhut julkisynnistä ja siitä nuhtelemisesta sekoittaen sen Kristuksen kirkkolakiin. On toki aivan eri asia nuhdella julkisynnistä siihen langennutta uskovaisen nimeä kantavaa kuin keskustella "sitomisen" oikeutuksesta esimerkiksi sellaisesta asiasta, kuin laulukirjauudistuksen arvostelemisesta.

Onhan murhan ja julkihuoruuden synti (Daavidin synti) ihan eri luokkaa kuin laulukirjauudistuksen arvosteleminen.

Admata kirjoittaa aivan oikein, että Kristuksen kirkkolaki on tarkoitettu

->kahden uskovaisen välien selvittelyn oppaaksi<

ja muu synnistä nuhteleminen on sitten ihan eri asia.

Lue huolellisemmin ja koeta ymmärtää asia oikein. Älä sinäkään Admataa tuomitse, sillä samalla vedät itse päällesi tuomion: "Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan".

vanha vaimo kirjoitti:

Admata opettaa aivan oikein ja Raamatun mukaisesti sitomisesta ja siitä ettei anteeksiantoa pidä kieltää keneltäkään. Hän viittaa moniin Raamatun kohtiin, joten jos väität hänen olevan väärässä, väität Raamatun olevan väärässä näissä kohdin.

Sinä puhut julkisynnistä ja siitä nuhtelemisesta sekoittaen sen Kristuksen kirkkolakiin. On toki aivan eri asia nuhdella julkisynnistä siihen langennutta uskovaisen nimeä kantavaa kuin keskustella "sitomisen" oikeutuksesta esimerkiksi sellaisesta asiasta, kuin laulukirjauudistuksen arvostelemisesta.

Onhan murhan ja julkihuoruuden synti (Daavidin synti) ihan eri luokkaa kuin laulukirjauudistuksen arvosteleminen.

Admata kirjoittaa aivan oikein, että Kristuksen kirkkolaki on tarkoitettu

->kahden uskovaisen välien selvittelyn oppaaksi<

ja muu synnistä nuhteleminen on sitten ihan eri asia.

Lue huolellisemmin ja koeta ymmärtää asia oikein. Älä sinäkään Admataa tuomitse, sillä samalla vedät itse päällesi tuomion: "Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan".

Mistä ihmeestä sinä löysit Admatan tuomitsemista? Enkä myöskään sekoittanut asioita,

kysäisen kirjoitti:

Mistä ihmeestä sinä löysit Admatan tuomitsemista? Enkä myöskään sekoittanut asioita,

>>> Väärin opettaa Admata tässä asiassa ja niin lapsellisesti, että itsekin kysyy että pitäisikö tässä kohti nauraa.

vanha vaimo kirjoitti:

>>> Väärin opettaa Admata tässä asiassa ja niin lapsellisesti, että itsekin kysyy että pitäisikö tässä kohti nauraa.

Tarkoitan aivan juuri sitä mitä sanonkin: väärin opettaa. Tämän jälkeen en enää jatka ettei tämäkin menisi lasten kinasteluksi:-))

en sekoita kirjoitti:

Tarkoitan aivan juuri sitä mitä sanonkin: väärin opettaa. Tämän jälkeen en enää jatka ettei tämäkin menisi lasten kinasteluksi:-))

Niinhän se näkyy menevän, et osaa sanoa muuta kuin että "väärin opettaa", etkä perustele asioita mitenkään.

Todella lapsellista kinaamista.

Et vastaa siihenkään, että pitääkö Raamatusta poistaa ne paikat, joilla Admata hyvin perustelee kantaansa. Sinulta ei tullut mitään perustelua.

Arvata sopii, kumpi teistä on uskottavampi.

vihje: Se et ole sinä.

Edellisten julmuuksien puolustaminen tiivistyy, mutta toivotaan ettei se ennakoi uutta hoitokokousoperaatiota!

Tosin avioeron lietsojat voisi karsia keskuudestamme keskinäistä rakkauttamme tuhoamasta..

Kummasti vaan samojen sukujen miehet ovat suoraan alenevassa polvessa SRK:n suosiossa... Ehkä siellä luotetaan, että sellaisessa kodissa kasvatus on ollut riittävän julma tuottaakseen SRK:n koneistolle lisää tuoreita, entistäkin häikäilemättömämpiä hoitomiehiä!

vl-herätysliike tarjoaisikin armoa, mutta kun se tarjoaa Raamatun vastaisia harhaoppeja sekä älyttömiä, ihmisiä orjuuttavia isoisien perinnäissääntöjä.

"Jos armo ei kelpaa, niin ihminen voidaan sitoa synteihinsä"

kelvannut niille puolustuskyvyttömille vanhuksille, joita itketettiin ja kiusattiin SRK:n hoitomiesten toimesta seurakunnan edessä 70-luvulla ehkä tuntikausia ja tämän julmuusfarssin jälkeen erotettiin seurakunnasta ja luovutettiin saatanan haltuun. SRK:n "armo" ei esim. sallinut sitä, että mummon lapsella oli TV.

Tällaista "armoako" tarkoitat?

Kun seuroihin armoa itselleen kuulemaan tullutta ihmistä aletaan sitoa, niin se ei ole oikein. Silloin on menty väärään oppiin. - Ennen saarnattiin koko salille "etulahjana synnit anteeksi" , sitten alettiin opettaa kuinka yksinkertaista oppi on: tunnustaa olevansa syntinen, katua, minkä jälkeen vastaanottaa evankeliumin. - Tätä yksinkertaista oppia ei voida ihmisjärjen eri rakennelmiin sekoittaa; rakennelmia kuten onko kotona tv, käytkö urheilukilpailuissa, osallistutko seurakunnan kirkkokuoroon jne. Uskolle on oltava kuuliainen, mutta ei ihmisten kaikille mielijohteille.

"Jos armo ei kelpaa, niin ihminen voidaan sitoa synteihinsä".

Hmmm... Tuo kuulostaa vähän siltä, kuin että "Jos et tee niinkuin sanon, niin turpiin tulee!" Sana "armo" esitetään tässä vähän oudossa yhteydessä, kuten muutkin kommentoijat ovat huomanneet. Kyllä armo varmasti kelpaa aina, mutta kysymys taitaakin olla siinä, tarjoaako vl-oppi armoa vai jotakin muuta.

No olipa niin tai näin, niin mielestäni on oltava todella tarkkana sen suhteen miten sitominen ymmärretään. Käsitykseni mukaan sitominen on ensisijaisesti väline kristittyjen välisten konfliktien ratkaisemiseen. Jos kristitty rikkoo toista kristittyä vastaan, voi rikkomuksen kohde puhutella rikkomuksen tekijää, jotta tämä katuisi ja hyvittäisi tekonsa. Tämä tapahtuu ensin kahdenkesken, jos ei auta niin kahden tai kolmen todistajan kanssa ja lopulta koko seurakunnan kanssa.

Jos rikkomuksen tekijä katuu ja hyvittää tekonsa, on vahingon kärsijä _velvollinen_ antamaan teon anteeksi. Kristittyhän on velvoitettu antamaan anteeksi niille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Tilannehan menisi kuitenkin hankalaksi, jos kristitty aina vain antaisi anteeksi ilman että rikkomuksen tekijät tulisivat asiassa mitenkään vastaan. Ja nimenomaan tätä varten on tarjottu valta synteihin sitomiseen, eli anteeksianto voidaan siinä tapauksessa jättää tekemättä, jos rikkomuksen tekijä ei kadu ja hyvitä tekoaan. Ja tämä pitäminen on voimassa myös taivaassa: muutoinhan sillä ei olisi mitään merkitystä.

Tämä kaikki lienee aika itsestään selvää, mutta selvää on sekin, että sitomisvaltaa käytetään myös väärin, eli menetelmänä hankkia ja pönkittää maallista valta-asemaa. Tämänkin palstan keskusteluissa on tullut esille riittämiin esimerkkejä sitomisvallan väärinkäytöstä. Tällä vallan väärinkäytöllä ei ole Jumalan hyväksyntää, ja väärinkäyttäjät joutuvat aikanaan vastaamaan teoistaan Jumalan edessä.

Kirjoituksesi
"ihminen voidaan sitoa synteihinsä: näinhän se Raamatun mukaan asia on, ei siitä mihinkään pääse." on mitä suurinta Raamatun Sanan vääristelyä. Ei Raamattu puhu mitään ihmisten, vaan syntien sitomisesta.

Ei tämä kommentti ole ensimmäinen jonka kohdalla alkaa vakavasti huolestua, millaista hengellistä sekavuutta meikäläisyydessä aiheuttaa se että ei tunneta Raamattua.

Tim. 1:
"19. Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20. Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta."

Vl-teologi kirjoitti:

Ei tämä kommentti ole ensimmäinen jonka kohdalla alkaa vakavasti huolestua, millaista hengellistä sekavuutta meikäläisyydessä aiheuttaa se että ei tunneta Raamattua.

ei ole tärkeää tuntea Raamattua. Tärkeää on toistaa papukaijamaisesti niitä fraaseja, joita vl-saarnaajat latovat tulemaan mikrofonin takaa.

Mm. "Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra...", "Tämä on kuin hakomaja...", "Se on ihan oikein, että meitä pilkataan.", "Ottakaa Pyhä Henki...", "Me emme tuomitse vaan Jumalan sana tuomitsee." Jne.

Armoa vai armotonta? kirjoitti:

"Jos armo ei kelpaa, niin ihminen voidaan sitoa synteihinsä"

kelvannut niille puolustuskyvyttömille vanhuksille, joita itketettiin ja kiusattiin SRK:n hoitomiesten toimesta seurakunnan edessä 70-luvulla ehkä tuntikausia ja tämän julmuusfarssin jälkeen erotettiin seurakunnasta ja luovutettiin saatanan haltuun. SRK:n "armo" ei esim. sallinut sitä, että mummon lapsella oli TV.

Tällaista "armoako" tarkoitat?

Jossain ihmisessä on se saatanallinen hempeyden henki, joka pakottaa mummon pienellä kansalaiseläkkeellään asumaan lastensa nurkissa vanhuutensa eikä pakota lapsia luopumaan televisiosta! Syntinen mummo, joutaa helvettiin. Sidotaan heti synteihinsä ja luovutetaan saatanalle. SRK rules!

on mummoissa! kirjoitti:

Jossain ihmisessä on se saatanallinen hempeyden henki, joka pakottaa mummon pienellä kansalaiseläkkeellään asumaan lastensa nurkissa vanhuutensa eikä pakota lapsia luopumaan televisiosta! Syntinen mummo, joutaa helvettiin. Sidotaan heti synteihinsä ja luovutetaan saatanalle. SRK rules!

jotta hoitomiehet pääsevät tupakille!