Haluaisin vain tietää nuorena parkinsonin tautiin sairastuneiden (alle 40v.) tilaanteesta nykyään.Milloin sairastuitte kyseiseen tautiin, kuinka kauan olette sairastaneet ja millaisia oireita nykyään?
Jos joku on sairastanut tautia yli kymmenen vuotta, niin kuinka usein otatte lääkkeet ja pärjäättekö vielä hyvin kotiaskareissa ja muutenkin elämässä ja missä asioissa on vaikeuksia?
Jos joku on sairastanut tautia yli kymmenen vuotta, niin kuinka usein otatte lääkkeet ja pärjäättekö vielä hyvin kotiaskareissa ja muutenkin elämässä ja missä asioissa on vaikeuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Haluaisin vain tietää"
Minä mielelläni haluaisin tietää miksi kysyt, mikä on motiivina kyselyyn?
On helpompi vasata kysymykseen, kun tietää mihin tarkoitukseen käytät tietoa.
Oletko itse Parkinsonin tautiin sairastunut?
Oletko parkin omainen?
Sh ammatilainen?
Sh opiskelija?
Vaiko muuten vaan kiinnostunut?
Täytän kyllä kysymyksesi kriteerit. Dg. alle 40v ja reippaasti yli 10 vuotta sairastanut.
Ota myös huomioon, että yli 10 vuotta sairastaneella ei kirjoittamisen fyysinen toteutus useinkaan oikein onnaa.
Yhdellä sukulaisellani on tämä tauti ja minua kiinnostaa asia sen takia. Eli ihan siihen tarkoitukseen kyselen. Muutenkin minua kiinnostaa erilaiset sairaudet, mutta tämä sairaus erityisesti kyseisen sukulaiseni takia.
Haluaisin tietää millaisessa tilanteessa n. suurinpiirtein yhtä kauan sairastaneet ovat. Ja tiedän kyllä että sairaus on hyvin yksilöllinen.
Ensimmäisestä avauksesta tiesin oikeastaan että kuulut ryhmään muuten vaan kiinnostunut ja/tai sukulaisiin, mutta et varmaankaan asu samassa taloudessa hänen kanssaan.
Pieni yksityiskohta kertoi asian, nimittäin dg kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, Parkinsonin tauti ja erikseen niin kuin olitkin kirjoittanut.
Koska meitä nuoria parkkeja on suht vähän niin otsikon kysymys lienee paikallaan.
Oikea osoite lienee sukulaisesi itse. Kysy häneltä. Yli 10 vuotta sairastaneet kyllä tietävät omasta sekä muiden sairastamisesta jo aika paljon.
Itse pidän hyvänä asiana jos joku on kiinnostunut minusta en niinkään siitä että kiinnostutaan liikaa taudistani. En pidä siitäkään että jatkuvasti kysellään kuinka voit, kun tavataan ja että sairauteni tai sen tuomat ongelmat on kahvikekkereiden suurin puheen aihe. Ennen kysyttiin muuten, mitä sulle kuuluu? Suurta
suuttumusta tuottaa kun tulen paikalle, niin saan tuntea. että minusta on taas puhuttu ja "kaveristani" herra Parkinsonista. Tai kun olen poistunut niin minusta keskustellaan.
Tässä tietoa:
Jorma Palo ja Seppo Soinila: Parkinsonin tauti -
Kari Aho, Matkakumppanina Parkinson(Kirja)
Suomen Parkinson-liitto ry -
Liikunta ja Parkinsonin tauti -
Ruotsin Parkinson-liitto -
www.parkinsonian.com -
Herra Parkinson esiteltiin minulle sattumoisin 16 vuotta sitten. Nyt olen häneen tutustunut ja en pidä tästä epäkohteliaasta herrasta.
Minä tulen toimeen oikein hyvin vielä. En ole enää työelämässä. Siivoan ja teen ruokaa perheelle itse Ajan myös itse autolla mm. kauppaan. Lääkkeet on 3 tunnin välein otettava. Jotkut parkit on minua paremmassa kunnossa, jotkut huonommassa. vaikea meitä on verrata.
Perheeni avustaa minuakin mutta ovat oppineet auttelemaan siten, että ulkopuolinen katsoo, tyyliin, onpas siinä herrasmies.
Ainakaan viestistäsi päätellen, en tunne sinua.
Kiitos paljon tietolähteistä ja neuvoista.
Tiedän kyllä sukulaiseni sairastamisesta jo aika paljon, mutta on kiva tietää, miten muut pärjäävät tämän sairauden kanssa. Kiva kuulla, että pärjäät vielä hyvin arkielämässä.
Joo ja isollahan se kirjoitetaan, kyllä vain.
Voimia ja jaksamista sinulle taudin kanssa ja kiitos, että vastailit.