Käytyäni pienessä verenkuvassa lääkäri määräsi minut mahalaukun tähystykseen, koska mahdollinen keliakiavaara on kuulemma olemassa.
Kuten arvata saattaa, letkun nieleminen kuitenkin kammottaa minua. Olen kuullut, että lähinnä pienten lasten ollessa kyseessä käytössä on myös nieltävä kapseli, jonka paikka tarkistetaan röntgenläpivalaisulla. Onko tällaiseen vaihtoehtoon mahdollisuutta ei-enää-niin-lapsella, eli 18-vuotiaalla?
Olen myös kuullut jonkinlaisesta pillerikamerasta (liekö vasta kehitteillä ja mansikoita maksava) Tiedättekö mitään tästä? Ja ilmeisesti myös mahdollisuus puudutukseen tai ns. "humautukseen" on.
Minkälaisia kokemuksia tai tietoja teillä itsellänne on? Onko vaihtoehtoja? Vai ovatko kaikki vain kiltisti letkunsa nielleet? :D
Kuten arvata saattaa, letkun nieleminen kuitenkin kammottaa minua. Olen kuullut, että lähinnä pienten lasten ollessa kyseessä käytössä on myös nieltävä kapseli, jonka paikka tarkistetaan röntgenläpivalaisulla. Onko tällaiseen vaihtoehtoon mahdollisuutta ei-enää-niin-lapsella, eli 18-vuotiaalla?
Olen myös kuullut jonkinlaisesta pillerikamerasta (liekö vasta kehitteillä ja mansikoita maksava) Tiedättekö mitään tästä? Ja ilmeisesti myös mahdollisuus puudutukseen tai ns. "humautukseen" on.
Minkälaisia kokemuksia tai tietoja teillä itsellänne on? Onko vaihtoehtoja? Vai ovatko kaikki vain kiltisti letkunsa nielleet? :D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itselleni se kokemus oli yhtä helvettiä,lääkärit yrittivät tunkea letkua kurkkuuni n.10 min,en vaan saanut sitä nieltyä ja kun lopultakin sain sen nieltyä,odotin että saisin niskalaukauksen ja se kärsimys saisi lopun,jotkut sanovat että se on ihan helppo juttu minulle se oli paskin kokemus mitä mieleen juuri tällä kertaa tulee.Mutta sinun tapauksessa se voi olla ihan helppo toimenpide,ei sitä tiedä etukäteen.Tämä oli minun tarina.
Mene rohkeasti vaan gastroskopiaan. Itse olen siellä käynyt ja ei se loppujen lopuksi kovin paha tutkimus ollut. Kokenut naislääkäri Hatanpäällä Tampereella tutkimuksen teki ja tutkimus kesti ehkä max. jotain 10-15 minuuttia.
Eli jos on mahdollista saada helpotusta oireisiin tuolla gastroskopialla, niin ehdottamasti sinne vaan.
Tutkimuksen jälkeen voit jatkaa päivän toimia ihan normaalisti.
jos sinulle sitä ehdotetaan. Minut on tähystetty keliakian takia kerran ja kontrollitähystykseen menen muutaman kuukauden kuluttua.
Gastroskopia oli kyllä aika ikävä, koska yökkäilin koko ajan ja olo oli aika huono, mutta oli myös todella mielenkiintoista nähdä mahaansa ja kun lääkäri vielä selitti kaiken mitä näkyi ja missä mennään, niin ihan jännää oli. Minulle tarjottiin mahdolisuutta rauhoittavaan lääkitykseen, mutta siitä kieltäydyin. Sen takia olisi joutunut jäämään sairaalaan muutamaksi tunniksi ja olisi tarvinnut saattajan kotimatkaalle, muutta ota ihmeessä lääkitystä, jos koet sitä tarvitsevasi.
Toimenpide ei kestä kauan. Siinä otetaan myös niitä näytepaloja, mutta se ei satu. Jälkeenpäin pahaa voi kyllä lievästi vihloa. Muun ilman pumppaaminen mahaan aiheutti sen, että toimenpiteen jälkeen mahassa oli vähän kurja olo ja olin täynnä ilmaa. Ainakaan minä en olisi sen jälkeen tahtonut töihin enää mennä eikä tarvinnutkaan. Itse asiassa pari tuntia gastroskopian jälkeen minulle nousi kume ja oli muutenkin vähän surkea olo. Mitään en voinut koko päivänä syödä, koska kurkku oli todella kipeä letkun nielemisestä. Nielemisen helpottamiseksi saa myös puudutetta, joten ainakaan minulla nielemisvaihe ei ollut mikään ongelma.
Olen siis menossa taas uuteen gastroskopiaan eikä pelota yhtään. Ei se mukavalta tunnu, mutta kyllä elämässä on hirveämpiäkin asioita ja ainakin minun mielesä tähystys oli mielenkiintoinen. Ja nyt kun keliakia on tähystyksellä todettu ja ruokavaliolla hoidettu, on olo aivan mahtava entiseen verrattuna, joten kyllä kannatti se letku niellä!
En mä ainakaan joutunut jäämään mihinkään, vaikka olinkin ottanut rauhoittavan! Voi olla paikkakuntakohtaisia eroja, mutta ainakin näin Treella.
Tuo rauhoittava auttaa todella paljon!
Minulle toimenpide on tehty kahdesti. Ensimmäinen tähystys kesti 30 minuuttia ja oli yhtä tuskaa. Toinen tähystys tehtiin muutama vuosi ensimmäisen jälkeen. Halusin "humautuksen" toisen tähystyksen ajaksi, mutta sitä ei annettu minulle, vaikka pyysin sitä etukäteen. Tällä kertaa toimenpide kesti 10 minuuttia. Jos olet Pohjois-Karjalan keskussairaalan alueella, niin "humautusta" et tule saamaan.
Ensi kerralla minä menen yksityissairaalaan. Minulle toimenpide on näköjään joka kerta yhtä kamala. Tiedän kyllä ihmisiä, joille se on ihan OK.
No, laitan sen lyhyesti uudestaan
Anoppini oli Turussa yksityisellä letkua nielemässä ja sai vaati saada "humautuksen", koska muuten ei olisi siihen "suostunut"...ja sai mitä halusi.
Eli minäkin suosittelen yksityistä.
On tosiaan myös ihmisiä,joille se ei ole kamala kokemus.
TSEMPPPIIII!!!
aika lujille otti vaikka olenkin iso ja karvainen mies mutta kyllä siitä selviää!!!
Tutkimus on ainakin itselleni ollut inhottava kokemus, jota en haluaisi kokea uudestaan. Kuitenkin olen siellä jo kolme kertaa käynyt, joten kuten todettu, kyllä se siitä.
Seuraavalla kerralla voi kyllä olla, että otan omakätisen esilääkityksen. Vähän bentsoja ja opioideja, niin johan muuttuu nautinnolliseksi tutkimukseksi.
Itse pelkäsin tuota toimenpidettä niin, että luulin sekoavani täysin. No, lääkäri olikin oikea kullanmuru: rauhoitteli ja puudutti nielun ja laittoi rauhoittavan lääkityksen. Homma oli ohi noin 10 min:ssa ja kotiin läksin reilun puolen tunnin lehtien lukemisen jälkeen. Seuraavalla kerralla pyydän taas rauhoittavan tropin, suosittelen sullekin jos kerran pelottaa.
Ai niin, sukulaiseni pyysi humautuksen ja se annettiin, kun oli muistanut kysyä siitä tarpeeksi ajoissa. Ei se vaadi kuin nukutuslääkärin paikalle, joten jos sitä ei jossain paikassa saa, se on sitten niiltä joku asennevamma. Tsemppiä!
että gastroskopian tuskaisuuteen vaikuttaa aika paljon myös lääkärin kokemus. Jos lääkäri on tehnyt hirveästi tähystyksiä ja on siinä kokenut, niin varmaan menee helpommin, kuin jos lääkäri vastaa ensimmäisiä kertoja kokeilee. Itselläni oli myös todella mukava, kokenut lääkäri, joka tarjosi rauhoittavaa (mutta en siis kuitenkaan ottanut) ja tutkimuksen aikana rauhoitteli, kun meinasi koko ajan yökätä. Myös sairaanhoitaja taputteli selkää rauhoittavasti koko toimenpiteen ajan. Toimenpide meni tosi hyvin, vaikka eihän se mitään mukavaa ole. Mutta jostain syystä ihan jännää taas mennä uudestaan!
Minä otin mukaan maskotin, jota hiplasin toimenpiteen ajan ja yritin siirtää ajatukset pois koko toimenpiteestä.
Suututti mennä (kolmannen kerran jo) mutta jälkeenpäin oli helpotus tietää, ettei siellä vatsassa näkynyt mitään hälyttävää.
Se on inhottava, mutta ohi nopeasti. Kyllä sen kestää. Olisin saanut lääkkeet, mutten halunnut. Mies oli mukana katselemassa "sisäistä kauneuttani".:)
Se tuntui helpottavalta.
Minä olin kerran aikaisemmin panikoinut niin, ettei gastroskopia onnistunut. Nyt kun tulin uusi tarve, niin kerroin tuosta edellisestä epäonnistumisesta ja sain ypiopistollisessa sairaalassa ns. "humautuksen" eli suoneen jotain ja niinpä mulla ei ole mitään mielikuvaa itse tutkimuksesta.
Tuolla tavalla suoritettuna joutuu vain olemaan jonkin aikaa tarkkailtavana tutkimuksen jälkeen (mulla vajaa tunti) eikä sitten saa hyökätä samana päivänä esim. auton rattiin. Niin ja noutajakin haluttiin olevan, vaikkei sitä mitenkään tarkistettu.
on jo käytössä ollut tuo kapseli.
Itselleni tehtiin g. nukutuksessa; se on ainoa tutkimus johon en muuten pysty.
Ns. rauhoittavista ei mulle ole koskaan ollut mitään hyötyä, ne ei vaikuta kaikkiin yhtä hyvin.
Kaksi kertaa gastrossa käyneenä voin sanoa puolestani, että touhu ei tunnu juuri missään. Ei se nyt mitään hupia ole, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää se kestää. Etukäteen jännittäminen on tietenkin haitallista. Minä kävin Mehiläisessä Töölössä ja homman hoiti taitava mieslääkäri. Sairaanhoitaja on siinä vieressä koko ajan. Kun muistaa hengittää tasaisesti ja on rentona niin touhu on ohi muutamassa minuutissa.
minäkin olen käyny mutta en tienny että voin seurata monitorista kun vasta jälkeenpäin sillä pidin silmät kiinni.Mutta kyllä sen kestäsin vielä niin monta kertaa kun olis tarvetta.
Ärsyttää tollanen ajatusmaailma joka näyttäisi monilla lääkäreilläkin olevan, että "kyllä aikuisen ihmisen pitää tuollainen kestää". Noin ajattelee vain ihminen, joka ei ole ko. toimenpiteestä kärsinyt tai jolle ei ole tehty sitä ollenkaan. Miksi ihmeessä pitää kestää jos vaihtoehtojakin on?! Haittaako humautus muka jotenkin tutkimuksia?
OLen kerran käynyt ja en kyllä toista kertaa mene. Toimenpide oli todella ällöttävä yökkäilin vaan koko ajan ettei toimenpiteestä meinannut tulla mitään. Sen jälkeen vatsa olia kipeä ja kurkku. Suosittelen ottamaan kaikki mahdolliset tabut mitä vaan on saatavilla.
Letkuja olen niellyt useaan otteeeseen ja kokemukset kun ovat yksilöllisiä, toisilla onnistuu ihan noin vain ja meikäläisellä esim. todella sattuu esim. kurkusta se nieleminen ja letkun liikkeet. JOka kerta olen vannonut että ei koskaan! kuitenkin omat vaivat ovat sellaiset että ainoa tapa saada hommat hoidettua on tuo letkun nieleminen. Kun piti sitten katsastaa koko systeemi nielin pillerikameran Meilahdessa ihan julkisella puolella poliklinikalla. Kokemus aivan taivaallinen, pilleri on kooltaan isohkon vitamiinipillerin kokoinen ja se kuvaa ruuansulatuskanavan läpi. Mulla kuvia otettiin 6 t ja sen verran jouduin olemaan sisällä, eli ei päästetty edes kaupungille :) Sitten kamera tulee itsestään ihan nomaalisti pois ja ne ovat tietysti kertakäyttöisiä eli. Kun kävin parin vuotta sitten tässä tämä oli kokeiluvaiheessa heillä ja taisin olla joku 54. joka sai kameran nielaista julkisella puolella eli maksoi sen poliklinikkamaksun 22 euroa. Pillerissä on vain yksi ongelma eli kun se ei ota niitä koepaloja, jotka, riippuen tietysti taudista, ovat kullanarvoisia niille lääkäreille.
Kiitos kaikista vastauksista, antoivat näkökulmaa!
Yksityiselle puolelle ehdottomasti ajan varaan (vakuutus korvaa kaiken) ja parista paikasta jo kyselinkin tekevätkö humautuksia, mutta huonosti on tähän mennessä tärpännyt. :(
Suoraan suoneen -tyyppinen rauhoittava lääkitys olisi kyllä asiaa. Luulisi että esim. Terveystalossa tai Mehiläisessä voisivat asian hoitaa???
Jännitin kyllä jonkin verran tähystykseen menemistä, mutta pyrin olemaan rauhallinen, koska tiesin, ettei se vaarallista olisi. Suuria vaikeuksia ei ollut. Mielestäni minä en kyllä varsinaisesti niellyt letkua, lääkäri vain onnistui työntämään sen kurkustani melko vaivattomasti. Tosin sillä hetkellä, kun se meni sinne, tuntui hengitys salpautuvan. Tajusin kuitenkin aika pian, että pystyn sittenkin hengittämään;) Jonkin verran yökkäilin, mutta se ei ilmeisesti haitannut tutkimusta. Näytepalojen oton tunsi juuri ja juuri, ei ottanut kipeää. Tähystys ei mulla varmasti kestänyt viittä minuuttia kauempaa, yllättävän nopeasti se kuitenkin oli ohi. Mitään rauhoittavaa en halunnut, koska tähystystä enemmän mua olisi pelottanut se, että olisin sen jälkeen ehkä ollut vähän sekaisin. Jälkeenpäin kurkku oli ehkä pari vuorokautta arka, mutta se ei haitannut syömistä. Ja heti tähystyksen jälkeen olo oli helpottunut, ei jäänyt pahoja traumoja.
Että kyllä siitä selviää:)