Join viimeksi sunnuntaina. Törttöilin ja töpeksin, syytin toisia ihmisiä ongelmistani. Lapseni koki turvattomuutta kun näki minun rellestykseni. Mieletön ahdistus valtasi maanantaina. Oli vain 2 vaihtoehtoa, lopettaa tai kuolla. En uskonut että pystyn lopettamaan.
Tänään tein päätöksen: Enää en yritä huiputtaa ketään, edes itseäni. Minä olen alkoholisti, olen ollut jo jonkin aikaa. Nyt hyppää pois tästä rallista, kun vielä ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Viimeksi aloitin viinalakon vuosi sitten. Vikana oli se, etten päättänyt lopettaa, päätin lakkoilla. Lakkoa kesti 4kk. Se oli hyvää aikaa.
Haluan oppia rakastamaan itseäni niin, ettei minun tarvitse hakea itsetuntoa korkin alta.
Kertoisiko joku, miten selviän siskoni polttareista tulevana viikonloppuna selvinpäin? En haluaisi tässä vaiheessa keskustella itselleni vielä kovin arasta asiasta puolituttujen humalaisten kanssa. Siskoni vaan pettyy, jos en saavu paikalle.
Rakkautta ja Raittiutta kaikille kohtalontovereille!
Tänään tein päätöksen: Enää en yritä huiputtaa ketään, edes itseäni. Minä olen alkoholisti, olen ollut jo jonkin aikaa. Nyt hyppää pois tästä rallista, kun vielä ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Viimeksi aloitin viinalakon vuosi sitten. Vikana oli se, etten päättänyt lopettaa, päätin lakkoilla. Lakkoa kesti 4kk. Se oli hyvää aikaa.
Haluan oppia rakastamaan itseäni niin, ettei minun tarvitse hakea itsetuntoa korkin alta.
Kertoisiko joku, miten selviän siskoni polttareista tulevana viikonloppuna selvinpäin? En haluaisi tässä vaiheessa keskustella itselleni vielä kovin arasta asiasta puolituttujen humalaisten kanssa. Siskoni vaan pettyy, jos en saavu paikalle.
Rakkautta ja Raittiutta kaikille kohtalontovereille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sehän on selvä. Ja kuten aina: kipinkapin hakeen antabusta niin on selvät ja mukavat häät :)
Kun minä raitistuin, jouduin työni vuoksi jat-
kuvasti tilanteisiin, jossa oli alkoholia tar-
jolla. Minä käytin avoimmuutta ja kerroin lähi-
piirilleni, että minulle ei alkoholi sovi.
Vastaanotto oli poikkeuksetta hyvä, eikä minun
tarvinnut selitellä enempää. Jos olet epävarma,
antabus voi toimia varmistajana.
Pidän polttareita kokeena itselleni. Jos en pysty vastustamaan kiusausta, hommaan ensi viikolla antabus-tabletit. Ajattelin läheisimmilleni kertoa jo etukäteen päätöksestäni ja vieraammille sanoa jotain, tyyliin, että olen lääkekuurilla, jonka kanssa alkoholi ei sovi.
Olemme useat olleet tuossa tilanteessa ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että juuri noin, tilanteen mukaan. Tutummille selkeä selitys ja muille meriselitys. Äläkä välitä, jos ei mene jokaisen kohdalla läpi. Se ei ole sun murheesi. Sun murheesi on pysyä selvänä, jos niin olet päättänyt. Tsemppiä!
Voi kun minäkin vielä voisin saada elämäni takaisin,sinä voit.
Miksi me juopot ei voida joskus nähdä sitä miten lapset kärsivät.
jO PIENET TAJUAVAT ETTÄ VANHEMMAT OVAT HUMALASSA.
Minä menetin oman lapseni koska valitsin juomisen ja turha siitä on enää itkeä.Sain kaksi mahdollisuutta ja join ne molemmat.
Nyt saan juoda ja kirjoittaa tänne rauhassa,lasta en saa enää koskaan takaisin.Hänellä on hyvä olla ja sai hyvän kodin.
Mutta te muut älkää pilatko lapsienne elämää tämän viinan takia.
Minut sai vihdoin heräämään todellisuuteen se, että 4-vuotiaani sanoi minulle kun kävimme läpi sunnuntaista humalaani että: Älä äiti enää koskaan juo liikaa kaljaa! Tuntui kuin puukolla olisi isketty. Toisaalta olin onnellinen, että en ole alkoholismillani saanut lastani vielä hyssyttelemään ja peittämään tunteitaan. Annoin pojan kertoa kaiken mikä tuntui pahalta, pelottavalta ja surulliselta. Lasta näytti helpottavan. Itse tunsin valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Tämän jälkeen tosiaan mietin 3 päivää ja nyt se on päätetty: Ei koskaan enää!!!
Itkettää kun luin mitä kirjoitit.
Itse olen ollut humalassa lasteni nähden ja en voi edes kuvitella miten kamalaa se heille on ollut.Pelkoa miten äidille tai heille käy ,isompi huolehtinut pienemmän iltapalan ja nukkumaan.
En ikinä anna sitä itselleni anteeksi mitä olen tehnyt.
Sain pitää lapseni mutta vieläkin huomaan miten he minua tarkkailevat ja ihan aiheesta,eivät luota äitiin.
Rakasta sinä lastasi ja itseäsi ja älä juo hänen nähtensä.Me aikuiset emme tajua mitä traumoja pienille aiheutamme.He rakastavat meitä viimeiseen asti ansaitaan se.
Jos joskus otat tee se että lapsesi on hoidossa lupaa se minulle joohan.
Otan minäkin vielä joskus olutta,mutta lapset ovat silloin hoidossa.
Minun tilanne on se että jos vielä kerran mokaan lapset lähtevät.
Jos haluat voin antaa sulle sähköposti osoitteni.
tapana lisääntyä päivä kerrallaan, kun pitää korkin kiinni.
Kuten tiedät kokemuksesta, on tuon päätöksen pitäminen vaikeaa. Kolme tai neljä kuukautta on pitkä aika, varsinkin jos on alitajuisesti antanut itselleen luvan sitten juhlia...
Olet oikeilla jäljillä, kun myönnät itsellesi olevasi alkoholisti. Asian myöntäminen on ainoa konsti päästä eroon alkoholin aiheuttamista ongelmista.
On kuitenkin eri asia raitistua kuin vain lopettaa juominen, sillä kuivana kituva alkoholisti on perheelle huomattavasti rankempi kokemus kuin juova alkoholisti.
'Kuivuus' aiheuttaa kaikissa perheenjäsenissä jännittyneisyyttä ja pelkoa siitä ettei vaan suututeta isää/äitiä ja ettei se aloittaisi juomaan. Kaikki siis kulkevat 'sukkasillaan' peläten isän/äidin retkahtavan. Lopulta he saattavat jopa toivoa, että tämä lähtisi juomaaan ja tilanne normalisoituisi.
Siksi sinunkin kannattaa heti aloittaa itsesi 'hoitaminen', eli sinun on opeteltava elämään ilman alkoholia. Siinä usein vertaistuki on hyväksi, ja sitä voi saada monessakin eri paikassa.
Nuo polttarit.
Alkoholismihan sairautena käsittää paljon muutakin kuin vain pelkästään viinan suuhun kaatamisen. Siihen liittyy aina valehtelua ja juomiseen liittyvää salailua tai vähättelyä. Siksi tietenkin rehellisyys olisi toivottavaa heti alusta lähtien. Eli tässä tapauksessa voisin jopa suositella antabusta ikään kuin esiliinaksi. Itse juomisen lopettamiseenhan siitä ei kaikille ole apua.
5. aamu alkoi ihanalla ololla! Ei enää kuvottavaa oloa, eikä hirveetä morkkista. Ne haavat, mitä olen itselleni aiheuttanut, paranevat tuskin koskaan täysin, mutta ehkä on hyväkin niin.
Olen ylpeä itsestäni! Lähetin eilen sähköpostitse kaikille lähisukulaisille ja tosiystävilleni kirjeen, jossa kerroin olevani alkoholisti ja että olen ruuvannut korkin kiinni viimeistä kertaa. Luulen että tämä teko toimii aika hyvänä antabuksena mun tapauksessa...
Aikaisemmin olen luvannut vain itselleni raitistua, ja epäonnistunut monta kertaa. Nyt tiedän, että minua pidetään silmällä ja saan tukea raittiuteeni niin paljon kuin haluan vastaanottaa. Tiedän ettei kukaan ala kytätä minua negatiivisessa mielessä. Lapsille en kerro asiasta, koska he voisivat todellakin ottaa paineita minun miellyttämisestäni. Aika tulee näyttämään heille raittiuteni.
Mietin ystävät todella tarkkaan läpi, kenelle asiasta kerron tässä vaiheessa. On jännä huomata, miten helposti jyvät lopulta erottuvat akanoista!
Suosittelen kaikille, myöskin muille kuin alkoholisteille kirjaa jonka sain äidiltäni pari kuukautta sitten. Silloin kirjan nimi kuullosti ironiselta, mutta olen nyt lukenut sitä joka päivä sen jälkeen. Kirjan on kirjoittanut Ruth Fisher, ja se on nimeltään Ilon aika. Kirja ei ole mihinkään uskontokuntaan suuntautuva, eikä AA-materiaalia. Siinä siteerataan useita suuria ja pienempiäkin ajattelijoita, sekä kirjoittaja tulkitsee ja neuvoo lähinnä sitä, miten jokainen päivä voi olla askel parempaan. Ensimmäinen oivallus, jonka kirjasta sain, oli se, että ihminen pystyy aika pitkälle vaikuttamaan siihen miltä jokin asia hänestä tuntuu. Tämä oli minulle aivan uusi asia. Olen aina antanut tunteiden viedä, ja ollut tuuliajolla. Kun asiaa miettii, voi oikeasti käyttäytymisensä lisäksi vaikuttaa myös siihen miltä sisällä tuntuu. Mun mielestä se voi olla keskeinen oivallus, silloin kun tulee heikkoja hetkiä ja pullo kutsuu.
Raitista päivää rakkaat ystävät!
Tänään en hae perjantaipulloa, vaan perjantaimässyjä kilokaupalla:)
Kun olin itse aikoinaan hoidossa alkoholismini takia, siellä aloitettiin jokainen uusi päivä aina aamumietiskelyllä.
Olen niistä ajoista lähtien yrittänyt joka aamu pitää pienen aamumietiskelyn. Yritän löytää vähintään kaksi hyvää syytä nousta sängystä.
Siitä on ollut paljon apua, sillä monestihan koko päivän valtaa se aamuinen mieliala. Jos on aamulla heti kiireinen ja masentunut, koko päivän on tunne 'että tänään ei lauluja synny'.
Kun taas positiivisesta aamusta positiivista mieltä riittää usein pitkälle päivään.
On aivan totta, että 'ihminen on juuri niin onnellinen kuin millaiseksi hän mielensä virittää'.
Tsemiä sinulle, eihän meistä kukaan loppuelämäkseen ole luvannutkaan raitistua, kunhan nyt ensin tämä päivä eletään.