Surun päivä

Ekaan ultraan menin ja sikiö oli tullut ulos.
Sitten kaavittiin ja voi sitä itkua:-(
Nyt olen jälleen raskaana, keskenmenosta 4 kuukauden yrittämisen jälkeen.

Hei, olipa surullista luettavaa, osanottoni.

Olen tänän kesänä kokenut saman, ja kokemuksestani kirjoittanutkin jossain yhteydessä tälle palstalle.
Heinäkuussa minullakin oli toiveikas varhaisultra viikolla 7 , jolloin lääkäri ei löytänyt selvää sikiön kaikua. Löytyi 5mm sikiö (paljon pienempi, kuin olisi pitänyt olla), mutta ei näkynyt sydämensykettä. Viikon päästä 8:lla vko:lla uusintaultrassa ei näkynyt enää mitään muuta kuin sikiöpussi. Samalla viikolla kuitenkin julkisella puolella löytyi 4,7mm kokoinen kuollut sikiö, sekä sikiö- ja raskauspussi. Koon perusteella sikiön kehitys oli päättynyt 5-6 viikoille. Kaavinta tehtiin nukutuksessa reilu pari viikkoa sitten viikolla 9 4, n. viikko "tuomion" jälkeen, mutta pikkuinen raukka oli ollut kuolleena sisälläni ainakin kolme viikkoa. Kyseessä oli siis keskeytynyt keskenmeno, kun sikiö ei tullut itsestään ulos.

Viimeiset kaksi viikkoa olen tässä toivuskellut pikkuhiljaa. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset itsesyytökset: listeriasta lähtien, pitänyt tätä myös kostona menneiden vuosien yhdestä abortista. Halusin kovasti tämän lapsen. Tällainen on menetys, kun alkaa suunnitella elämäänsä eteenpäin ajatuksella, että tulee lapsi. Mielikuvat lapsesta tulevat niin nopeasti, ja vaistot ja tunteet tulevat samantien, kun raskaudesta kuulee, erityisesti kun se on näin haluttu.

Mutta itsesyytöksistä pääsee kyllä; Molemmat lääkärit, niin yksityinen ja julkinenkin, ja myös kätilö vakuuttelivat, että ei millään voi itse aiheuttaa sikiön kuolemaa näin varhaisessa vaiheessa. Olin alkuraskausviikot aivan hirveässä stressissä ja paineessa muiden henk.koht.asioiden vuoksi, ja pelkäsin, että se olisi vaikuttanut keskenmenoon. Mutta minulle kuitenkin vakuutettiin, että niin ei voi olla.

Pikkuhiljaa alkaa hellittää, kun tajuaa, että näin vaan valitettavasti käy, 1/3.sta raskaudesta menee kesken, "luonto hoitaa viallisen", jos sikiössä tai kehityksessä on mennyt jotain pieleen.
Huomaat kyllä, että aikasi itkettyäsi alkaa vähän helpottaa.
Mikään tai kukaan ei korvaa menetettyä, mutta uuden raskauden mahdollisuushan on suuri keskemenon jälkeen.

Oma suhteeni meni poikki alkuraskauden aikana, joten itselläni ei ole "lohdutusta" uuden raskauden mahdollisuudesta lähiaikoina. Mutta koetan kuitenkin olla rohkealla mielellä, että onni kääntyisi vielä joskus.

Itse kaavintaa sinun ei tarvitse pelätä. Itselläni se ei ollut kivulias. Minulle ei jäänyt vuotojakaan, joillekin kyllä jää.
Kipu on henkisellä puolella, kun pikkuinen otetaan pois. Minulla oli fyysisestikin tyhjä olo, kun pientä ei enää ollut.

Mutta selviät kyllä. Voimia sinulle.

helmikuussa kun menin verisenvuodon takia ultraan ni
mun pikkunen osottautukin tuulimunaksi.. :/ Sitä itkettiin paljon mutta seuraavien menkkojen jälkeen jo tärppäsi uudestaan joten älä luovu toivosta! Nyt viikko 21..

Tiedän tunteen, itselläni on tällä hetkellä 4 lasta ja takana lapsien välissä 3 keskenmenoa ja onnistuneissa raskauksissa uhkaavat keskenmenot.
Muistan vieläkin jokaisen keskenmenon ja sen musertavan tunteen kun yhtenä hetkenä kaikki ilo ja odotus muuttuu suruksi, vihaksi, sekavaksi ja murheelliseksi olotilaksi, jota ei toivoisi sille pahimmalle vihamiehellekkään. Vaikka kuinka lääkärit kertovat kuinka yleistä keskenmenot on niin ei se silloin lohduta kun omalle kohdalle sattuu. Sanotaan, että luonto hoitaa elinkyvyttömät sikiöt pois. Niin miksi juuri minä ja minun masussa kasvava pieni ihmisen alku. Toivon sinulle voimia ja uutta odotusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että pelotti ihan hirveästi seuraavat raskaudet, mutta periksi ei kannata antaa. Jos olisin lannistunut, ei olisi minulla neljää ihanaa vekaraa vaikka olisin ne kolme "enkeli" vauvaakin halunnut. Vielä iso halaus sinulle!!!!!
Älä syyttele itseäsi, se on turhaa vaikka tiedän että vaikeaa on luopua itsesyytöksistä. Sinä et ole tehnyt mitään väärin! Toivon hyvää jatkoa sinulle ja kun tunnet olevasi valmis yrittämään uutta odotusta niin tsemppiä.!