Éli vaivanani epämääräiset rinta ja selkä kivut myös yleensä pistäviä joskus myös vähän puristavia, rytmihäiriöitä, raajat ja pää tuntuu jotenkin siltä' kuin ne olisivat jotenkin puuduksissa siis ei mitenkään silla lailla että olis tunnottomuutta mutta tuntuu jotenkin siltä ettei veri oikein kierrä lisäksi jalat sisäpuolelta punertavat joskus jopa sinertävät (varsinkin jos on vähänkin kylmä).
Olen 23 vuotias mies harrastan liikuntaa viikottain 2-5 h liikkuessa nämä vaivani eivät pahene joskus tuntuu että ne vain lievenevät.
Lääkäri kuunteli sydäntä ja laittoi sydänfilmiin ja verikokeisiin. Totesi ettei mitään hätää. Eikä oikein osaa sanoa että mikä vaivaa. Huono pintaverenkierto kuulemma ym lässytystä. Onko sitä lääkäriä vain pakko uskoa ja mitä noista tekemistään testeistä voi päätellä, kun en havainnu kysyä eikä se tietenkään kertonu.
Olen 23 vuotias mies harrastan liikuntaa viikottain 2-5 h liikkuessa nämä vaivani eivät pahene joskus tuntuu että ne vain lievenevät.
Lääkäri kuunteli sydäntä ja laittoi sydänfilmiin ja verikokeisiin. Totesi ettei mitään hätää. Eikä oikein osaa sanoa että mikä vaivaa. Huono pintaverenkierto kuulemma ym lässytystä. Onko sitä lääkäriä vain pakko uskoa ja mitä noista tekemistään testeistä voi päätellä, kun en havainnu kysyä eikä se tietenkään kertonu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö siis mitään jatkotutkimuksia? Ainakin nuo tk-lääkärit ovat joskus haluttomia määräämään jatkotutkimuksiin, sielläkö kävit? Itse kävin tuollaisten hieman vaikeasti selvitettävien vaivojen vuoksi lääkärillä ja loppujen lopuksi määräsi Holter-tutkimuksen. Siinä saa kantaa yhden vrk:n ajan sellaista pientä boxia vyöllä, joka rekisteröi sydämen sähköistä toimintaa.
Vihdoin selvisi, että rytmihäiriöt olivat aiheuttaneet kaikki verenkiertohäiriöt ja puutumisen tunteet ja pahoinvoinninkin. Beetasalpaajaa sain määräyksen käyttää tarvittaessa. Nämä mun häiriöt ovat harvoin kuolemaan johtavia, sanoi lääkäri.Kiva kiva!Ettet sinäkin sellaiseen pääsisi?
käynti ei maksa paljon, mutta häneltä saa helpommin ohjeet jatkotutkimuksiin.
Ne määräykset mukana sitten omalääkärille...
Saattaa onnistua:)
Saat itseäsi koskevat tiedot terveyskeskuksestasi - pyydä toimistovirkailijalta printti mukaasi .
Juu, mulla oli tuo sama tilanne, alkoi rintakivuilla, ja lisäksi mukaan tuli rytmihäiriöt, hengenahdistus sun muuta kivaa. Olen käynyt lääkärissä varmaan viidesti näiden vaivojen takia, ja syyksi on epäilty kylkivälilihaksen revähdystä, astmaa sekä niskahartiajumeja. Sydänfilmit on otettu, sydäntä kuunneltu ja verikokeita otettu mut mitään ei tunnu löytyvän. Aluksi epäilin kaiken johtuvan selkä/niskavaivoistani mutta kiropraktikko sanoi ettei mitään jumeja ole, päinvastoin selkäni on yliliikkuva. Myös erittäin stressaavaa elämäntilannetta epäilin syyksi, mutta totesin senkin vääräksi.
Jokin aika sitten menin taas lääkärille kun olin kärvistellyt vaivojeni kanssa ja luulin jo oikeasti menettäväni mielenterveyden kun en tiennyt mikä vaivaa ja onko loppu lähellä. Olen kuitenkin alle parikymppinen hyväkuntoinen ja urheilullinen tyttö.. Viime kerralla tutkittiin kaikki röntgenit sun muut, ja lääkäri vakuutti että keuhkoni ja sydämeni ovat täysin terveet, eikä jatkotutkimuksiin ole tarvetta. Esim, kuulema ultrat sun muut rasittaa liikaa "tervettä" sydäntä.. Ja sanoipa vielä että vika taitaa olla päässä. Kysyin lääkäriltä että mistä nämä rintakivut, puristukset, rytmihäiriöt ja kaikki voi sitten johtua jos sydän on terve. Lääkäri vain totesi että onhan meillä jokaisella omat vaivansa. ARgh, kohta olen vuoden tätä sietänyt ja pikku hiljaa oppinut elämään näiden kipujen ja tuntemusten kanssa, mutta välillä kyllä mietityttää.. Voiko sydänkohtausta muuten saada näin nuorena jos ei ole mitään synnynnäistä vikaa? Äh, pitäsikö mennä yksityiselle vai jatkaa tätä sietämistä.. Olisinki jo kuollut jos sydämessä olisi oikeasti vikaa? Tartten mielenrauhan oikeasti!!! Kiitos..
Nuorilla sydänvaivana ovat yleensä joko rytmihäiriöit tai synnynnäinen rakenteellinen vika. Synnynnäinen rakenteellinen vika voi olla niin pieni, että se alkaa oirehtia vasta nuoruudessa tai aikuisuudessa (esim. reikä), vaikka on ollut sydämessä syntymästä lähtien.
Rytmihäiriöt eivät katso ikää. Nuorilla on hyvin tavallisesti tiheälyöntisyyttä ja muita eteisperäisiä tai kiertoaktivaatioon pohjautuvia ongelmia. Ne eivät kuitenkaan ole vaarallisia - vain hyvin ikäviä.
Rytmihäiriötilanne selviää luotettavimmin holternauhoituksella. Vaikka kiinni tuskin jää mitään vakavaa, voi antaa mielenrauhaa, kun tietää, mistä on kyse. Siis onko kyseessä pelkkä lisälyöntisyys, SVT tai ihan puhdas sinustakykardia (joka johtuu esim. jännityksestä tai paniikkihäiriöstä) vaiko mahdollisesti ihan stressistä johtuva kuvittelu.
Jos sinulla olisi rakenteellinen vika, niin mukaan kuvioihin astuu jaksamattomuutta, suorituskyvyn selvää laskua, turvotuksia tms. selkeitä oireitä. Myös kipu voi olla oire, mutta harvemmin nuorilla. Jos kipu on voimakasta levossa, mutta samaan aikaan jaksat esim. kävellä 2 km kivuitta, on 100% varmaa, että kipu ei ole sydänperäistä.
Sydänperäinen kipu on lähes aina poissa levossa ja pakottaa pysähtymään liikkeessä. Jos se tuntuu levossa, on vaiva jo niin pitkällä, että esim. muutaman sadan metrin reipas kävely pakottaa pysähtymään.
Mitä luultavammin sinulla on ainakin osittain paniikki- tai ahdistustyyppinen häiriö, mutta koska sydänperäinen pieni mahdollisuus on olemassa, ei kannata ihan suoraan tätäkään diagnoosia antaa. Kipuilu tulee luultavasti rintakehän lihaksista tai rustoista, jotka kipeytyvät erittäin helposti.
Jos suorituskyky on OK, niin rakenteellinen vika on käytännössä pois suljettu. Rytmihäiriöiden luonteesta riippuen niitä voidaan hoitaa tai olla hoitamatta. Ne ovat kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaarattomia, joten kaiken kaikkiaan mahdollisuus mihinkään vakavaan on erittäin pieni. Tuon pienenkin riskin voi sulkea pois holteroinnilla (lähinnä mielenterveyden turvaamiseksi) ja tarkkailemalla korreloiko kipu ja muut rintatuntemukset liikuntaan.
Toistan vielä kerran sen, että jos pystyt esim. juoksemaan oireitta (vaikka 200 m), sinulla ei varmasti ole sellaista synnynnäistä vikaa, joka olisi mitenkään akuutisti vaarallinen. Tällöin voit unohtaa sen. Jos kunto alkaa tippua ja arkiaskareet tekevät oireita, niin on syytä ultrata sydän reikien tai läppävuotojen havaitsemiseksi.
Pystyn kyllä urheilla normaalisti esimerkiksi alkuviikosta tein 2 20km pyörälenkkiä. Eikä ne kivut kyllä urheillessa lisäänny.
Olen kyllä kova tressaamaan tällaisissa terveyteen liittyvissä ongelmissa, se ei varmaan ainakaan auta vaivoihin.
Veljelläni, joka on 24v, on myös rytmihäiriöitä mutta hän pääsi armeijassa kunnon tutkimuksiin tilkkaan ja ne todettiin vaarattomiksi. Suvussa muuten ei pahemmi sydän sairauksia ole no mitä nyt 75 vuotiaalle paapalleni pitäis tehdä ohitusleikkaus.
Niin ja tosiaan ne rytmihäiriöni on lisälyöntejä, joskus ne ovat erittäin voimakkaita joskus niitä tuskin huomaa. Määrä vaihtelee päivittäin, väsymys, tressi ja kahvinjuonti niitä ainakin lisää ja voimistaa.
Muutaman kerran minulla on myös ollut sellainen tykytyskohtaus eli syke on ollut korkea ja voimakas. Nämä ovat yleensä tulleet kun on ollut erittäin väsynyt ja tressaantunut ja ne alkavat pikkuhiljaa siis syke ei nouse hyppäyksellisesti ja samalla lailla myös häviävät.
Näitä lisälyöntejä esiintyy myös urheillessa yleensä, mutta kun olimme talvella hiihtolomalla viikon lapissa niin joka päivä hiihdettiin ja laketeltiin. Se mikä oli ihmeellistä niin koko viikolla ei tullut yhtään lisälyöntiä urheille, mutta kun pääsin takaisin kotiin ja kaukalopalloa pelaamaan niin kyllä tuli vuoden pahimmat lisälyönnit. Jännä juttu olen kyllä perusluonteeltani sellainen tressaaja ja lomalla ei tressiä oo, liekö se vaikuttanut.