kaikista päätöksistäni huolimatta sorruin kirjoittamaan hänelle kuitenkin (miten niin ennalta-arvattava teko)
häpeän sitä, että tunnen surua siitä kun hän ei vastaa (mitä muuta olisinkaan voinut olettaa)
häpeän sitä, että kaipaan häntä vieläkin osaksi elämääni (vaikka hän ei sitä halua olla)
häpeän sitä, että välitän hänestä.
häpeän itseäni, syvästi
häpeän sitä, että tunnen surua siitä kun hän ei vastaa (mitä muuta olisinkaan voinut olettaa)
häpeän sitä, että kaipaan häntä vieläkin osaksi elämääni (vaikka hän ei sitä halua olla)
häpeän sitä, että välitän hänestä.
häpeän itseäni, syvästi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se että välittää jostakusta ja uskaltaa osoittaa sen on hienoa asia ja jos toinen ei sitä osaa arvostaa, on se hänen häpeänsä! Samoin se, että ei vastata mitään, osoittaa vaan huonoja käytöstapoja ja välinpitämättömyyttä, eikä sinun siitä häpeää pitäisi tuntea!
ihan vaan elämää. Ei pidä stressata moisesta vaan jatkaa elämää. Se että sinulla on tunteita ei velvoita ketään tuntemaan sinua kohtaan tai toimimaan mihinkäään suuntaan. Toiset saa näitä tunnetarjouksi päivittäin, eikä sen vuoksi noteeraa edes niitä. Sitten toinen säikähtää mahdollista (sotkuista)kohtaamista ja sulkee korvansa ja leikkii kuollutta. Näinkin täällä elämässä voi käydä, aina ei tunteet kohtaa. Deal with it!
sotkuisella kohtaamisella? Että aluksi on sählätty ja sotkettu ja sitten livistetään ja pakoillaan? huhhuh...... Kyllä kaikista sen verran miestä (tai naista) pitäs löytyä että uskaltaa kohdata toisen ja selvittää sotkut. Vai onko ne sotkut sählääjän omassa päässä ja siksi ei uskalleta kohdata kun jouduttaisiin myöntämään oma surkeutensa?
Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta kyllä jos suhteeseen on alettu niin kyllä sitä aina on vastuussa toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan. Ehkä eri asia, jos kyse on koko ajan ollut yksipuolisesta ihastuksesta, jota toinen ei mitenkään ole ruokkinut (tosin alkuperäinen viesti ei kuulosta siltä).
yritän jatkaa elämääni.
kirjoitin hänelle vaan kertoakseni, että yhä välitän, ystävänä, vaikka jatkankin matkaani eteenpäin.
yritän myös käsitellä omia tunteitani, päästä eteenpäin. ei hän ole vastuussa mistään, enkä tahdo hänen päälleen mitään vastuuta sälyttääkään, omat ovat tunteeni ja en voi vaatia niille vastakaikua. en voi myöskään vaatia häntä vastaamaan, mutta olen oikeutettu tuntemaan surua siitä, ettei hän vastaa. ihan vaan valaistakseni asiaa, kyllä, meillä oli jotain. kyllä, hän tunsi jotain minua kohtaan. kyllä, hän varmasti pelkää, mutta hän pelkää elämäänsä, ei minua.
tämä viesti oli vaan pahan mielen purkamista jonnekin, ei sen kummempaa.
en voi tälle häpeän tunteelle mitään, niin kuin en voi myöskään muille tunteilleni häntä kohtaan.
kyse ei alkuun ollut yksipuolisesta ihastuksesta. tai niin ainakin luulin.
mutta minussa on yhtä paljon syytä kuin hänessäkin, oman aikani juoksin karkuun enkä uskaltanut häntä kohdata.
Mihin kirjoitit? Ja oliko mieheltä naiselle vaiko päinvastoin? Jos minulle niin mitään en ole kuullut sinusta saatikka nähnyt edes vilaukselta toukokuun jälk. Silloinkin vain autoilla ohi ajaen=(
syyt jotka saivat sinut luulemaan viestin olevan sinulle? Ihan vaan uteliaisuuttani kyselen.
tiedän sen varmasti
olla vastaamatta, teen sen ihan kohteliasauudella nykyistäni kohtaan.En halua että hän pitää entisiinsä yhteyttä koska se luokkaa minua, sen vuoksi en itsekkään tee niin.
Parempi ettei pidetä mitään yheyttä, jos sinä olet hän jota tarkoitan.Rakastan nykyistäni vaikka silloin sinuun hyvin ihastunut olinkin.
sillä hänellä ei ole nykyistä.
voisi sille entiselle sanoa, tai kuka nyt sinulle kirjoittelikaan. Vai loukkaako sekin nykyistä? En usko. Ja kyllä luulisi että nykyisesi haluaisi että olet entiset suhteesi reilusti selvittänyt. Reilu peli joka suuntaa. Ihan näin sivukommenttini vain, en ole ap.
on kaikista kurjinta se ettei vastata mitään. Enkä muutenkaan oikein ymmärrä suhteita, joissa kaveruus kielletään.. mutta kukin tavallaan...
kurjaa, mutta kestettävissä. Turha häpeily ja valittaminen seis. Keskitytään oleelliseen eli elämiseen ja onnen etsimiseen. Jos ei nappaa yhen kanssa, ei kannata vongata eikä sen kummempia miettiä miksi vaan eteenpäin niin kuin se kuuluisa mummo lumessa. Ja ymmärrystä ja hyväksyntää toisten elämän tapoja kohtaan eli jos pariskunta haluaa toisilleen näin osoittaa uskollisuuttaan, tehkööt niin. Turha moralisointi aiheuttaa vain sitä häpeän tunnetta ihan luonnollisista tunteista. Tunteet on ja niitä voi kukin käsitellä omissa oloissaan tai ammattilaisten avulla, muttei välttämättä kannata kaataa toisten niskaan.. Mutta omatpahan ovat ratkaisunne!
puhuttiin et otetaan etäisyyttä.Se on pitkä juttu ja silloin loukkasin nykyistäni lähettämällä viestin sille toiselle mutta laitoin sen vahingossa nykyiselleni(siinä oli että ajattelen vieläkin häntä).Eli etäisyyttä piti ottaa että pääsee yli ja pääsinkin.Rakastuin nykyiseeni enkä ole ottanut yhteyttä entiseeni.Kyllä minä jossain vaiheessa vastasin hänelle puhelimeen kun hän soitteli mutta minä en soitellut hänelle.En minä muutenkaan aina vastaa viesteihin, ellei ole jotain tärkeää.Sinulle sen verran että kaikki on selvitetty ja molemmilla on omat elämät ja kuviot.Siis tää nyt jos olen ap.tarkottama henkilö.Ja eikö sua haittaa jos sun poika/tyttökaverin ex.hoito soittelee myöhään yöllä? Eikö reilua nimenomaan ole soittaa päivällä eikä lähettää viestiä yöllä?
Minä en salaa mitään nykyiseltäni