minulle määrättiin cipralexia, mutta pelkään ajatusta lääkkeiden syönnistä (hulluus..)sekä sivuoireita. painiskelen jatkuvasti paniikkituntemusten ja ahdistuksen kanssa. nyt jo masentaa, olen pettynyt itseeni. pärjääkö ilman lääkkeitä? olen huomannut, että ei auta, vaikka poikaystäväkin rakastaa ja kaikki on oikeasti "ok".
en uskalla aloittaa
lääkitystä
5662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. eihä mielellään mitään lääkkeitä alkaisi ottaa mutta ei niitä kannata pelätä. Ne voivat ja yleensä tuovat avun parantumiseen. Vaikka alku on yleensä yhtä helvettiä mutta ajan kanssa tilanne helpottuu.Ja tuo kuulostaa liiankin tutulta että elämä tuntuu "ok:lta". Valitettavasti se ei tosiaankaan aina vaikuta ihmisen ongelmiin vaikka myönnettävä on että varmastikkin se auttaa parantumaan jos on joku tuki ja läheisyys.. tsemppiä sulle!
Minä olen lääkevastainen ja kärsinyt paniikeista ja jännityksistä pitkään. Nyt sitten, kun tuli liikaa kaikenlaista, päätin kokeilla. Olen syönyt toista kuukautta zoloftia, 50mg. Alussa viikon puolitin tabletin. Silloin oli vähän äklö olo, unet oli välillä sekaisin, mutta tasaantuivat. Olo on ihan normaali ja nyt sitten ne kauppareissut sun muut ovat käyneet selvästi helpommiksi. Itse asiassa olen saanut avun siihen, mihin tarvitsinkin. En ole ollut masentunut, joten siinä mielessä ei ole mitään tarvetta ollutkaan lääkkeelle.
Minun kokemukseni on positiivinen. Jos et muutoin tunne saavasti apua, kokeile lääkitystä. Ei se välttämättä ole niin, että alussa on kamalaa, ei minulla ollut.
Kannattaa alottaa syömään sitä lääkettä! Niin se vaan on että joskus on elämä annettava lääkkeiden käsiin, kun siihen pisteeseen tulee... Itsekin syön kahta lääkettä ja olen silti ihan yhtä jumissa... :( En tiedä pitäiskö vaihtaa lääkkeitä tai jotain... Mutta rupea ihmeessä syömään jossei se ahdistus muulla muuksi muutu... :)
mutta aivan turhaan, sillä jo melkein ekat lääkkeet auttoivat ja sivuoireite ei ollut ollenkaan. Lääkkeet on sitä varten, että niitä otetaan silloin, kuin tarvitaan. Niistä on todellakin apua.
Moikka!
Aloita ihmeessä, minäkin olen syönyt niitä jo kohta neljä vuotta ja olen elävien kirjoissa. Alussa vatsa vähän sekaisin, mutta ei muuta ja seksuaaliset halut aika minimissä.. tapauskohtanen... Käyn normaalisti töissä eikä mulla ole "ongelmia". Haluaisin kyllä itsekkin lopettaa niiden syönnin mutta en uskalla jos oireet taas alkaa..?? Kannattaa mielummin kokeilla, kuin jäädä vuodepotilaaksi.