kesä lähenee loppuaan ja samalla minulle iski paniikki: kuopus täyttää tammikuussa kolme ja hoitovapaani loppuu. työpaikkaa ei ole odottamassa, mutta myynnin ammattitutkinto ja työkokemusta löytyy, joten pohja lähteä etsimään töitä on hyvä. pulmani vain on se, että tammikuussa tulee viisi vuotta kun olen ollut kotona (huisin pitkä aika); kuinka sopeutua taas työelämään, mitkä ovat tämän hetken vaatimukset työhönotossa, kuinka paljon osaamiseni on vanhentunut viidessä vuodessa ja ennen kaikkea, mitä haluan tehdä ja mihin resurssini riittävät?
kotona on ollut helppo kätkeytyä lastenvaunujen taakse ja olla ajattelematta mitään, nyt kauhistuttaa ajtus, että joudun jo kohta maailmaan, jossa joudun olemaan jotain muutakin kuin äiti.
muilla samoja tunteita? sopeutumis vinkkejä saman jo kokeneilta? hirvittää.
kotona on ollut helppo kätkeytyä lastenvaunujen taakse ja olla ajattelematta mitään, nyt kauhistuttaa ajtus, että joudun jo kohta maailmaan, jossa joudun olemaan jotain muutakin kuin äiti.
muilla samoja tunteita? sopeutumis vinkkejä saman jo kokeneilta? hirvittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne ovat parhammillaan todella tehokkaita ja antavat hyvän kuvan tämän päivän työmarkkinoista ja erilaisista tavoista markkinoida itseään ja osaamistaan.
koska olet ollut noin pitkään kotona ei jatkokaan ole rahasta kiinni kunhan sitä tulee edes jonkin verran? Kaikki on silloi mahdollista sinulle!
Itse lähtisin nyt hyvissä ajoin työkkäriin ammatinvalintapsykologin jutteille selvittelemään minkä tyyppistä työtä haluaisit jatkossa tehdä. Ei ole mitään huuhaata vaan aika rankkoja rupeamia tehdä erilaisia tehtäviä. Itse kävin kun tuntui että oma työ ei ole sitä mitä haluaa, mutta se oli sittenkin..
Opiskeluun on monta reittiä aikuisena ja niiden opintojen rahoittamiseen on monta keinoa. Haut vaan alkavat kohta jo ensimmäisiin paikkoihin joten kannattaa olla nopea jos tammikuusta jo on valmis uuteen elämään ilman niitä vaunuja..
Ja jos ei opiskelu innosta niin ainakin selviää minkä tyyppistä työtä ehkä olisit tässä elämänvaiheessa halukas tekemään. Myös vanhan koulutuksen päivittäminen lyhyemmällä kurssilla onnistunee mainiosti.
Tervetuloa vaan takaisin työelämään!
Mulla oli ihan sama tunne reilut 4 vuotta sitten. Olin ollut kotiäitinä 6 vuotta. Puolisen vuotta ennen nuorimmaisen 3 v-synttäreitä aloin "panikoida" töihin lähdön suhteen. Itselläni oli kyllä vakkaripaikka, mutta silti hirvitti. Oisin halunnut olla kotona pidempään. Kyllä se henkisesti oli aika rankkaa aikaa....
Siitä onneksi selvittiin. Aloin heti töihin päästyäni katella uutta työpaikkaa (inhimillisempien työaikojen toivossa) ja parissa kuukaudessa se löytyikin. Sen jälkeen kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.
Ensi viikolla se nuorimmainenkin lähtee jo kouluun...
Älä pilaa loppua hoitovapaatasi työasioita pohtimalla. Nauti kotiäitiydestä nyt täysillä.
niin työ se on mikä opettaa!
Itse olen opiskeluissani loppusuoralla ja myöskin mammalomalla. Eikä tunnu yhtään siltä, että osaisin kunnolla töitä heti tehdä vaikka opinnot "tuoreita".
Rohkeasti vaan töitä hakemaan :)