Harvempi uskovainen tietää, että lestadiolaisuuden vanhan kannan mukaan seurakunta on erehtyväinen.
Lestadiolaisuudessa on jopa virallisesti kokouksessa todettu ja dokumentoitu pöytäkirjaan vuonna 1909, että seurakunta VOI erehtyä.
Silloin nähtiin, että Jumalan sanan, Raamatun, rinnalle ei ole lupa nostaa muita auktoriteetteja.
Sitaatti L. Pietilän kirjoituksesta Rauhan Sana –lehdessä 2004:
"Vuosisadan alun vaikuttajien johtavana ajatuksena oli ehdoton kuuliaisuus vain Jumalan sanalle. Se käy ilmi lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa.
Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?"
Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: 'Me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, pitää sen riittää myös meille.' "
Silloin ei hyväksytty Jumalan Sanan rinnalle "seurakunnan päätöksiä" eikä "rakkauden neuvoja", joita nyky-vl-liikkeessä harjoitetaan. Täälläkin on käyty keskustelua esimerkiksi tv-päätöksestä: tehtiinkö kaikkia uskovaisia sitova päätös SRK:n vuosikokouksessa vai puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Sillä ei ole väliä: uskovaista eivät sido mitkään tällaiset "päätökset" - vain Jumalan sana.
Ennen uskottiin vain Raamatun sanan alaisuudessa.
Jo varhaisissa kristillisissä yhteisöissä, ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla alkuseurakunnissa jouduttiin harhaan ja erehdyttiin tuontuostakin, kuten Paavalin kirjeistä käy ilmi.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/lestadiolaiset/ansoja_tai vastiella.html
Lestadiolaisuudessa on jopa virallisesti kokouksessa todettu ja dokumentoitu pöytäkirjaan vuonna 1909, että seurakunta VOI erehtyä.
Silloin nähtiin, että Jumalan sanan, Raamatun, rinnalle ei ole lupa nostaa muita auktoriteetteja.
Sitaatti L. Pietilän kirjoituksesta Rauhan Sana –lehdessä 2004:
"Vuosisadan alun vaikuttajien johtavana ajatuksena oli ehdoton kuuliaisuus vain Jumalan sanalle. Se käy ilmi lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa.
Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?"
Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: 'Me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, pitää sen riittää myös meille.' "
Silloin ei hyväksytty Jumalan Sanan rinnalle "seurakunnan päätöksiä" eikä "rakkauden neuvoja", joita nyky-vl-liikkeessä harjoitetaan. Täälläkin on käyty keskustelua esimerkiksi tv-päätöksestä: tehtiinkö kaikkia uskovaisia sitova päätös SRK:n vuosikokouksessa vai puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Sillä ei ole väliä: uskovaista eivät sido mitkään tällaiset "päätökset" - vain Jumalan sana.
Ennen uskottiin vain Raamatun sanan alaisuudessa.
Jo varhaisissa kristillisissä yhteisöissä, ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla alkuseurakunnissa jouduttiin harhaan ja erehdyttiin tuontuostakin, kuten Paavalin kirjeistä käy ilmi.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/lestadiolaiset/ansoja_tai vastiella.html
Vastaukset 29
Vanhimmat
No mutta!
Tästäkään aiheesta ei nyt saada riitaa aikaan. Kerran on jo päätös. :-)
Tämä pitäisi laittaa Päivämieheen. Että kaikki saisivat tietää uutisen. Ihan vakavissaan tarkoitan.
Anteeksi nyt, aloituksen linkki on lopusta viallinen eikä toimi... Yritä tätä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/lestadiolaiset/ansoja_taivastiella.html
Onpa hyvä saada tietää historiaa. Onhan nuita 1900-luvun alun kokousten pöytäkirjoja SRK itsekin julkaissut, kirjana.
Ehkä nämä nykyisin kaikille tutut "rakkauden neuvot" ja "seurakunnan päätökset" saivat alkunsa vuoden 1963 televisiopäätöksestä. Sen jälkeen niitä on sitten jatkuvsti tehtailtu.
Lakattiinko silloin luottamasta Raamattuun ja Pyhän Hengen ääneen eli omaantuntoon uskovaisen sydämessä?
Arvauskilpailu:
- ennusta mistä asiasta SRK seuraavaksi päättää antaa neuvon.
Kielletään ihmissikiöstä valmistettujen lääkkeiden käyttäminen? Viittaan kantasolukeskusteluun alla.
Saisivat jo tehdä rakkauden neuvon että tupakointi on sopimatonta uskovaiselle.
Osuit muuten suoraan naulan kantaan.
Eräs vl kirjoittaa Admatan palautesivulla näin:
>> Jos geenitekniikka aiheuttaa eettisiä ongelmia tulevaisuudessa, ottaa seurakunta siihen varmasti kantaa, ja "Jolla on korvat, se kuulkoot, mitä Henki sanoo seurakunnalle.">>
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/palautteet/saatu_palaute.html
Keskustelua on vl-seurakunnassa aina käyty ja varmsti on tehty erilaisia päätöksiä. Semmoinen kuuluu asiaan.
Kokonaan eri asia on että ne ratkaisut eivät ole olleet ehtona autuudelle ja siionin rakkaudessa pysymiselle. televisopäätös oli ensimmäinen suora KIELTO, päätös josta tuli autuuden ehto.
Eanna muinoin eivät uskovaisten elämäntavat olleet suinkaan yhteneväiset. Kaupungissa ja koulutetulla väestöllä oli eriliset arkielämän tavat ja perinteet kuin maalaisköyhälistöllä.
Ennen vanhaan saattoi jopa alkoholisti olla uskovainen. Hän sai uskoa syntinsä anteeksi. Viinaa ei suvaittu mutta armahdettiin heikkoa ihmistä. Moni pääsi lopulta kirouksesta eroon.
En ole moisesta kuullutkaan.
Raittius on ollut aina uskovaisen yksi tunnusmerkki.
Oli miten oli, ei ole televisiosta kieltäytyminen enää autuuden ehto. Netti-tv:n katselusta ei ole päätöksiä tehty eikä varmaan tehdäkään.
...että mistä kaksi tai kolme sopivat jne.
Onko siinä mitään uutta että uskovaiset kokoontuvat kysymään Herran suuta ??
Se on raamatullinen juttu, ja on tosi tärkeä että näin teemme sillä olemme erehtyväisiä, mutta kun tullaan kokoon Jeesuksen nimeen Hän on ite läsnä ja uusiin ilmiöhin löytyy sellainen kanta "joka meille ja Pyhälle Hengelle kelpaa (apt.).
En tajua miksi tästä niin paljo metakkaa. Ei raamattu tunne sellaista kristillisyyttä jos kullakin on korviensa välissä asuva mykkää (epä)jumala :-)
On siis tärkeä kokoontua kysymään Herran suuta.
Jeesus ei sanonut - "kirjoittakaat kaikki sanani kirjaan ja eläkööt kukin sen mukaan miten sanani ymmärtää"
Ei, vaan - minä olen teidän kanssanne joka päivä. Minä puhun henkeni kautta seurakunnille, Minä muistutan teille kaikki mitä olen sanonut jne...
Hyvin kirjoitit.
On hyväksi että kokoonnumme yhteen puhumaan ja tutkimaan Raamattua. Puhumaan uskonelämästä tässä ajassa missä kulloinkin eletään.
Ei Raamatussa voi olla kaikkien aikojen kristityille jok'ikisestä asiasta ohjeita.
Meidän pitää itse ratkaisut tehdä ajankohtaisiin uusiin asiohin. Harkita ja keskustella mikä on Raamatun mukainen menettely.
Tähdennän, että kokoontumisissamme tekemämme Raamatun tulkinnat ja päätökset eivät saa mennä yli Raamatun, siis olla autuuden ehto. Seurakunnan neuvo on pelkästään neuvo. Ei pakollinen.
Kyllä niitä on ollut ja on vieläkin. Siis henkilöitä, jotka lankesivat viinaan, nousivat, tekivät parannusta ja taas lankesivat. Ja välillä oli viikkojenkin ryyppyputkia, välillä taas kuukausien, jopa vuosien kuivia kausia. Mutta sitten taas lankesivat ja nousivat. Siinäpä meille tuossa asiassa "paremmille" olikin/onkin suuri kiusaus:
a. Tuntea itsemme HUOMATTAVASTI paremmaksi kristityksi, kuin tuo lankeava sisar tai veli
b. Kieltää synninpäästö/armo, koska "ei se kuitenkaan pääse eroon viinasta lopullisesti"
c. Syyllistyä uskovaisten yhteen vakavimpaan ja yleisimpään syntiin eli pahanpuhumiseen toisesta kristitystä
...niin eikö se ole Pyhän hengen antama neuvo ?
Epäusko kadottaa ihmisen, ei mikään muu.
Menenkö yli raamatun jos väitän että TOTTELEMATTOMUUS synnyttää kuoleman, eli epäuskon ??
Uskovaisen elämässä tärkein asia on säilyä uskomassa. Se ei ole mahdollista jos sydän kiintyy sellaiseen joka ei ole Jumalasta, vaan maailmasta. Sellainen aina tekee orjaksi imisen ja silloin ei ole ilon aiheet taivaallisissa, vaan siellä missä maailman ihmiset iloitsevat.
11. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,
15. Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.
16. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
17. Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
Jos tuntuu siltä että joku neuvo on turha ja väärä niin se juuri osoittaa että se on nimenomaan tärkeä, koska olet jo kiintynyt maailmaan niin lujasti että olet kovakorvainen Hengen neuvolle.
Sellaista asiaa ei nimittäin olekaan josta voi sanoa ettei se olisi syntiä. Kaikki asiat voivat tulla uskoa tärkeämmäksi ja silloin ovat syntiä.
Synti aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, sanoo raamattu, siksipä
7. Lapsukaiset, älkäät antako kenenkään teitänne vietellä. Joka vanhurskautta tekee, se on vanhurskas, niinkuin hänkin vanhurskas on.
En oikein tiedä mitä "vanhurskautta tekee" tarkoittaa, mutta koska se vanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa, Paavalin mukaan on "edelläkäyväisten syntein anteeksi antaminen", niin ajattelen että kohta tarkoittaa että uskovaisen ihmisen tunnistat siitä että hän armon kerjäläisenä kulkee.
3. Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin puhdas on.
1. Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
13. Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14. Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.
24. He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25. Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,
Uskovainen on myös pappi joka sovintoa saarnaa:
13. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
14. Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.
5. Ja Jesukselta Kristukselta, joka se uskollinen todistaja on, ja esikoinen kuolleista, ja maan kuningasten Päämies: joka meitä rakasti ja on meitä verellänsä meidän synneistämme pessyt,
6. Ja teki meidät kuninkaiksi ja papeiksi Jumalan ja Isänsä edessä:
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
1. Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Monivärinen, etenkin kirkkaan värinen pääpannan käyttö, joka peittää vain korvat, niskan ja otsan. Omistaa voi, mutta käyttää ei. Saako tämä muilta kannatusta?
Miten voi tavallisen television katselemisesta olla tehty sellainen päätös, että sen katselu on kielletty autuuden menettämisen uhalla mutta nettiteeveestä tai ei ole päätöst tehty eikä sinun mukaasi tulla tekemänkään? Onko tosiaan laitteella sielunautuuden kannalta aivan käänteentekevä vaikutus?
Voisi kieltää myös ylimääräiset ruusukkeet ja muut somisteet naisten kesäsandaaleissa. Ne eivät ole tarpeellisia. Samoin voisi kieltää miesten pukeutumisen muihin juhlavampiin asuihin kuin tummiin pukuihin. Frakit, smokit ja shaketit ovat turhia ja johtavat helposti maailmalliseen keikarointiin. Oikeastaan sellaisiin liivirimpaleisiin ja helmiäisnappeihin ym. rusetteihin sonnustautuminen kertoo surullisia asioita sydämentilasta. Uskovainen ei halua sellaisia ylleen ripustella.
sana, kannatetaan.
Entäpä, kun neuvoista tulee jumalia Jumalan rinnalle - hyvää vauhtia jo ylikin Jumalan?
Omantunnon vapautta ei uskovalta saa riistää, sellaiseen pyrkivä neuvo ei voi olla Pyhästä Hengestä. Veikkaisin korvasyyhyä ja joukkohysteriaa. Raamatulla pitää kaikki opit ja opettajat arvioida - niin myös "seurakunnan" neuvot". Ja vain se, mikä havaitaa hyväksi, tarvitsee pitää - kaikki asiathan kehotetaan koettelemaan!
Alkoholismi on vakava sairaus, jonka vuoksi ei armoa saa keneltäkään kieltää. Kun alkoholisti kuukauden putken jälkeen katuu, on katumus varmasti aitoa, sitä ei kukaan voi kiistää.
Meillä kaikilla on ongelmamme, mutta toisten tuomitseminen on väärin.
Kokkolan rauhanyhdistyksellä olen kuullut saarnamiehen puhuvan seuraavasti.
"Oli yksi veli joka aina lankesi alkoholiin. Sunnuntaina hän tuli seuroihin, pyysi syntinsä anteeksi. Maanantain oli selvinpäin. Tiistaina tai keskiviikkona alkoholisti ei jaksanut vastustaa viinan himoaan ja ratkesi juomaan. Sitten hän joi taas sunnuntaihin asti ja meni seuroihin ja pyysi anteeksi. Mutta alkoi uskovaisten keskuudessa kuulua jo paheksuntaa kun joukon mukana kulkee tuollainen joka on häpeäksi että voiko sitä enään siunata kun se kumminkin juo. Siunaamista kumminkin jatkettiin joka sunnuntai. Jumala oli tiennyt siunauksen määrän. Sitten tuli se viimeinen sunnuntai ja alkoholisti nukkui pois siunatulla tunnolla seurojen jälkeen. Jumala näki kaiken, ihmiset eivät".
käsityksen mukaan. Mutta kokemukseni on että ei yhtään väärää ja sitovaa neuvoa ole Jumalan valtakunnasta annettu.
Olen esim. asunut kämpässä jossa oli TV, ja sanon sen suoraan että on ihan turha kuvitella että se
"lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus"
jota maailman ihmiset tavoittelevat ei olisi viemässä ihmistä poispäin Jumalasta.
Kotiteatteri on sellainen uskon kuivauskaappi että joka sen ka luulee säilyvänsä elävässä uskossa pettää itsensä.
11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Luonnollinen ihminen ei tätä käsitä. Vapaus Kristuksessa on vapautta synninorjuudesta. Turmeltunut liha taas aina pyrkii syntiin ja on sen orja.
Uskon vaellus ei ole muuta kuin vanhan Aadamin halujen tappamista. Elävä Jumalan lapsi sotii siinä Jumalan evankeliumin voimalla ja kuollut sotii siinä omilla voimilla.
Asia on aivan yksiselitteinen.
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6)
Raamattu kehottaa pitäytymään Raamatussa.
Autuuden ehtoja seurakunnan neuvoista ei ole lupa tehdä.
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml
Mielenkiintoinen linkki, kun tässä ikääntyessä taudit uhkaavat, ei köyhän kannata muuttaa USA:aan.
"Yhdysvallat on ainoa niin sanottu kehittynyt kansakunta, joka ei säätele lääkkeiden hintoja. Kaikki muut, esimerkiksi Australia, Kanada, Ranska, Saksa, Japani ja niin edelleen, tekee sen. Keinot vaihtelevat maasta maahan. Britannia esimerkiksi ei määrää hintoja vaan asettaa katon voitoille. Ranskalla on katto lääkkeisiin menevälle rahamäärälle."
"Seurakunta voi joskus erehtyä" Mitä tuolla on silloin tarkoitettu? Tuskin sitä, että seurakunta on koko ajan väärässä. Tottakai seurakunta koostuu erehtyvistä ihmisistä, samoin SRK:n johto. Mutta seurakunta on myös Kristuksn ruumis ja Hänen asuinsijansa. On Raamatun halveksimista väittää, että koko seurakunta, siis Kristus, erehtyisi! Ihminen voi erehtyä ja voi olla paljonkin erehtyneitä seurakunnan jäseniä, mutta koko seurakunta ei voi erehtyä. Miten erehtyneitä sitten voidaan auttaa, jos seurakunta on erehtynyt ja kadonnut?
Voihan olla, että rauhansanalaisille sopii tuollainen erehtyväinen seurakunta.
Et taitanut lukea alkuperäistä viestiä oikein kunnolla. Eihän siinä puhuttu rauhansanalaisten päätöksistä mitään. Mitenhän nyt sinun oppiesi mukaan vl-seurakunnan käy, kun se on erehtynyt tekemään päätöksen joskus, että se voi erehtyä?
Erehdyt nyt herätysliikkeemme historian tuntemuksessa.
Seurakunta voi erehtyä -päätös on hyvin varhainen: tehty uskovaisten yhteisessä kokouksessa v. 1909.
Jakautuminen eri ryhmiin (mm. rauhansanalaiset) tapahtui 1934.