Mietis omaa elämääsi. Arveletko ja uskotko, että kohtalosi on kirjoitettu johonkin? Että asiat kulkevat niin kuin kohtalo määrää... vaikka tekisit mitä valintoja tahansa, niin palaisit tavallaan lähtöpisteeseen, koska kohtalo on määrännyt, että näin asioiden on mentävä...
Onhan asioita, joita et voi valita; koska synnyt ja koska kuolet esimerkiksi. Vai kuinka?
Onko kohtalo sama kuin Luojan tahto? Kuka johtaa elämääsi?
Onhan asioita, joita et voi valita; koska synnyt ja koska kuolet esimerkiksi. Vai kuinka?
Onko kohtalo sama kuin Luojan tahto? Kuka johtaa elämääsi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
En usko, että kohtalo määrää elämän kulkua. Jokainen oma valinta elämän aikan johtaa kohti eri päämäärää eli mikäli olisin valinnut jossain kohten toisten en istuisi nyt tässä kirjoittamassa tätä juttua.
En usko sen paremmin myöskään mihinkään jumalaan. Uskon, että muuallakin maailman kaikkeudessa on elämää - ei välttämättä samanlaisessa muodossa kuin täällä, mutta älyllistä (pidemmälle kehittynyttä kuin miellä) kuitenkin.
Kaikki mitä täällä on pienistä hiekan jyvistä meihin ihmisiin on tulltu tähdistä. Siis kirjaimellisesti tähdistä - jostain suprenovasta. Uskon siis että tulimme tähdistä ja tähtiin aikanaan palaamme.
ps. En kirjautunut omalla nicillä koska täällä leimataan liian helposti ne kun sanoo todella mielipiteensä.
Kirjoitettuihin tai ennalta määrättyihin kohtaloihin en usko.
Syntymääni en voinut valita, sen tekivät vanhempani.
Kuolemani ajankohtaan voin jonkin verran vaikuttaa sitä hidastaen tai nopeuttaen, jonkin verran myös tapaan (itsari vai ei).
Luojaa ei ole muualla kuin ihmisten kirjoituksissaja mielissä.
En yhdy myöskään ed. kirjoittajan uskoon että tähdistä tulisimme. Oma käsitykseni on, että bakteereista ja alkulimasta, merestä lähtöisin on ihmisen alkukoti.
Elämääni johtavat ihmisistä kootut ryhmät, hallitukset yms. Heidän päätöksiinsä minulla on hyvin vähän sananvaltaa äänioikerudesta huolimatta. En tahtoisi asioiden olevan niin mutta kapinointini on tehty mahdottomaksi kun asioiden koko ja laajuus ovat kasvaneet. Voin vaikuttaa hyvin pieniin asioihin, lopultakaan. Ja tässä yhteydessä tarkoitan lähinnä globaaleja asioita joskaan kaikkiin itseänikään koskeviin asioihin en enää saa vaikuttaa ilman että lupia kysellään muilta tahoilta (hautaus on yksi sellainen. Kävin asiasta jokin aika sitten keskustelua kun tuttavani sukulaisen hautajaiset lähestyvät, siksi se tuli ensimmäisenä mieleeni).
Alkulima on ihan ok juttu, mutta alkulima tarttee elinympäristön - tässä tapauksessa planeetan. Planeetat taas syntyvät tähden (tähtien) räjähdysten jätteistä. Eli kaikki mitä täällä on tulee näin ajateltuna tähdistä :))
Jostain ne tähdetkin ovat alkunsa saaneet, ehkä juuri niistä bakteereista ja alkulimoista.
Kysymys kuuluu sarjaan oliko muna kanaa ennen vai...
.... tunnustelevat alahuuleni mallia,,,,, grrrrrrrrrrrrr,,, se tuntuu hyvältä ..
että tähtiin on kirjoitettu etukäteen tie, jota kuljemme.
Mutta tie, jota kuljemme, kirjautuu tähtiin...
Mä ajattelen asiat niin, että hyvä palautuu hyvänä ja paha pahana. Varmuudella sitä ei kukaan tiedä, mutta mä haluan elää elämäni niin, että tähdet pysyy kirkkaina mun teoistani. :o)
laitoitpa kinkkisen:))
no jos saisin tulla enkelinä katsomaan elämänkaartani voisin vain tuumata "se oli tähtiin kirjoitettu" :))
laulun sanat: "En päivääkään vaihtaisi pois". Näin se menee. Huonojen päivien myötä, vastoinkäymisten kautta, me kasvamme henkisesti. Jos kaikki olisi helppoa, niin mehän tavallaan puutuisimme ja tahtoisimme aina vain enemmän hyvää...
Itse uskon Johdatukseen. Oikeastaan muu ei mene minulla ns. "jakeluun". Tottahan toki, ihminen tekee valintoja, mutta voi myös antautua johdatettavaksi.
Voin vaikuttaa varmasti elämäni kulkuun...
MUTTA usein se vaatii luopumista jostakin vääristyneestä asiasta/asenteesta - muuten vain toistaisi aiemmat virheensä.
Onnea kai tarvitaan myös - onko se kohtalon sädetikku, joka palaessaan palkitsee urhoollisen "erheellisen"?
Uskon ihmisen henkilökohtaisen (henkisen) kehittymisen auttavan - sen tosin itse ymmärtää vasta myöhemmin.
Kohtaloa ei oo olemassa. On tosi vähän asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. Tosi vähän!
Mutta ihminen ei aina tunnista alitajunnan viestejä. Eli luulee että ei itse päätä asioita, vaik oikeesti päättäiskin.
Mä olen ainoa vastuullinen mun elämästä, mä päätän miten sen elän ja kuinka onnellinen oon.
Eräs merikapteeni oli aika lailla itsevarma ja sanoikin miehistöleen; " minä olen kapteeni laivassani" minua ei kukaan komentele, eikä ohjaile" (EI HYPPYTÄ )
No tuo samainen merikapteeni sitten lähti eräänä aamuna komentosillalle. Sinne saavuttuaan hän huomasi että tupakat oli jääneet hyttiin.
Hän lähti niitä noutamaan, niin pikkusieluinen perämies sanoi " niin se tupakki hyppyyttää suurtakin merikapteenia"
Siitäkös merikapteeni suuttu niin että, ei oo polttanut vielä tänäkään päivänä ;))
Jos ihminen tarvii/haluaa/vaatii kaksi kuppia kahvia joka aamu, eikö hän johda elämäänsä?
Addiktiot erikseen. Niihinkin täytyy tietyllä tavalla haluta, ennen kun jää nalkkiin ;) Ei kenestäkään esim tule vahingossa kovien huumeiden orja.
ei ole kirjoitettu. Mutta jokaiselle ihmiselle on oma taipaleensa annettu. Se tarkoitaa jotakin sellaista että, sinun on opittava joitakin asoita elämän-kaaren aikan. Niihin et voi omilla valinnoillasi vaikuttaa.
valitsitpa asioita miten huolella tahansa, jossakin muodossa, jotakin kautta, sinun on kohdattava ne asiat joita et ole halunut ymmärtää tai joita et ole osanut oikealla tavalla hyväksyä.
Tälläinen maailman kuva esitelään huterasti kirjassa yhdeksän oivalluksen tie.
Kirja ei tietenkään voi antaa kuin rungon yksilölle, mutta minä olen joutunut elämässäni niin monesti kohtaamaan sen mitä välttelen, että olen tuohon ajatukseen taipuvainen nykyään.
Kuka sen opin määrittää, misä on päätetty että, tasapaino löydetään vasta sitten kun nämä kokoemukset on koettu ja hyväksytty, sitä en tiedä mutta niin on.
Koska en sitä tiedä, niin uskon Jumalaan olevan rakkaus johon uskon.
Voin siis valita itse paitani, autoni,,,työni,, mutta mitä ne minulle antavat ??
Jotain sumeaa tulevaisuutta jonka merkitys määräytyy minun menneisyyteni kautta.
Lisäksi uskon että ne ihmiset jotka uskovat hallitsevansa elämäänsä täydellisesti, ajautuvat kierteeseen jossa elämä on jatkuvaa kontrollia ja kapenevia mahdollisuukia.
Minulle elämä annetaan ja minun ongelma on vain se että, kuinka valitsen oikein, sekä hvyäksyn sen ja käytän sitä itseni ja läheisteni hyödyksi.
Ei kohtaloa ole kirjoitettu, ei ole sitä kirjoittajaa.
Jos ihminenen kuolee vanhuuteen se on luonnon laki.
Jos sitä ennen, se tarvitsee monta "asiaa/tapahtumaa" samanaikaisesti.
Paljolti yhteiskunta on rakentanut systeemejä, jos kuolema tulee onnettomuuden kautta, ja mikä saa jus "sinut" olemaan siellä samalla hetekellä,ei se ole kohtalo.
Sairaudet esim: syöpä tai joku muu, ne on asiota joista ei voi keskustella on vain hyväksyttävä..kohtalolla ei ole mitään tekemistä sen kans.
Se on vain ihmisen keksimä sanonta, kun ei puheet riitä. -Se kuoli, se oli sen kohtalo-6sanaa- se on vaan toteamus. Tai se oli kovakohtalo, sillä lapsi kuoli, sanoja tarvitsee mieli hyvää..omalla tavallaan... osallinen ja "lohduttaja".
Jos ajattelee näin: mikä saa sinut menemään kauppaan,se on nälkä..voit jäädä auton alle.
Haluat raitista ilmaa..menet kävelylle, sinut puukotetaan..jne..paljon se lähtee itsestä..ei kohtalosta. Samoin se vasta puoli, eli tapahtuman aiheuttaja, jos ei ole sitten itse.
Sana LUOJA joka ei tarkoita mitään..tieteellisesti sellaista sanaa ei ole.
Raamattu jos kirjoitettaisiin tänä päivänä, olisi varmaan nyky-aikainen..Raamatun kirjoittajat eivät tienneet minkä lainen mailma on 2006 minkälaisia sanoja käytetään ja miten uskotaan "henkimailmoihin".
Ihmisen luotoon kuuluu uskoa,se on ihmisen tarve paeta "uniin", totuutta pakoon.
Älä tee tänään sitä, mitä voit olla tekemättä huomena, onkohan se kohtaloa :)
Ja lopuksi:
Luojan tahto ja ihminen alistuu, kun ei muuta voi.
on valintoja. Omia ja toisten. Omaan kuolemaankin voi jossain määrin vaikuttaa, pitämällä itsestäsi huolta, vaarantamatta itseään menemällä tien yli ym. :)
Uskon myös että ihminen hakee jonkinlaista turvaa ja lohtua uskomalla eri asioihin, elämä ja kuolema voivat olla pelottavia.
Kohtaloni - se on kirjoitettu minuun itseeni...
Loputtomiin DNA- ja RNA-ketjuihin on kirjoitettu koodi, joka on ainutlaatuinen, vain minua varten tehty... siinä on minun kohtaloni ;D
Se annettiin minulle syntymässäni ja sitä seuraan kunnes tuuli käy ylitseni, eikä minua enää ole...
Siihen on koodattuna kaikki se, mitä elämäni aikana olen tehnyt, teen ja tulen tekemään - ei enempää, ei vähempää, vain minä ;D
Siinä on minulle ohje, opastus, johdatus ja totuus...
Sen "kutsumana" teen valintani, koskien yhtälailla haave- kuin reaalitodellisuuttani...
Vähempään en voisi tyytyä ;D
Elämästäsi puuttuu ...?
DNA=99,9 prosenttia... :)
Se 0,1 prosenttia on varattu puoliksi sattumalle ja puoliksi yllätykselle... ;D
Mutaatiot = sattuma ja yllätys, ohjaavat muutosta luonnontieteessä.
tuo 0,1 % riittää siihen.
hiukan arvelinkin :)
Minun 0,1%:ni on jo käytetty - hitsi, mä kun jo ehdin ajatella mihin se voisi johtaa ;D
Ei auta - aamupalaksi A-T-A-T-G-T... ;D
...sitä karvaista kättä - se ei ole minun, se on vain lainassa ;D
niin..lainassa, mitä se yllätys tulee...se käsi, se käsi :)
Yllätys ;D
No, aina on tilaa yllätyksille ja sattumalle ;D
Sitä saa mitä tilaa :D
Se kivikauden sanonta.
joko olet vaihdattanut. ns keulat kevereidesi mopoihin.
ei ole itkua kuulunut, vähään aikaan?
jonkin tasoista matematiikkaa?
Kun yhdistät kaksi toisiinsa sopivaa kappaletta/asiaa, alkavat muutkin loksahdella heti yhteen kuin itsestään.
Jos kappaleet eivät ole yhteensopivia, saat takuta niiden kanssa turhaan vuosia!
Kyllä tässä jokin systeemi tuntuisi olevan...
Lyhyt matikka 6 - kielilinja;)
...että juuri noin se on ;D
Rationaalisten ja irrationaalisten lukujen hässäkkää - hela livet ;D
Ja ajatusta hieman pitemälle... jos saisin valita numeron, jona minun pitää elämäni elää, se olisi 6...
1 on liian itsenäinen, ehken yksinäinenkin
2 taas on yksi jos siitä miinustelee toisen
3 korvapuusteja
4 ydinperhe... jne jne
minä uskon,että asiat menevät kohtalon mukaan...kuitenkin niin,että voimme välillä valita, mitä tietä lähdemme kulkemaan...
Ja siihenkin uskon,että kuolinpäivämme on meille määrätty jo silloin kun synnyimme...:)
Tapahtuu monia, monia asioita, joita vastaan sinä kapinoit aluksi. Kärsit kuitenkin kaiken, koska et muuta voi ja loppujen lopuksi huomaat: NÄIN asioiden piti mennäkin. Tähän kaikkeen oli selvä syy. MINÄ itse en vain nähnyt sitä silloin.