Kun yksinäinen sinkku rakastuu

Onko muilla samoja kokemuksia?:

Olen kohta 29-vuotias sinkkumies ja olen elänyt about 25 vuotta iästäni sinkkuna. Siis seurustelua on ollut mutta melko vähän/huonoja suhteita (mitä ilmeisemminkin kun ei pidempää juttua tullut).

Nyt olen ollut vuoden sinkkuna mutta olen tavannut kesällä todella mukavan, kauniin ja fiksun nuoremman naishenkilön. Hän on ulkomailta Euroopasta kotoisin mutta on asunut Suomessa tämän vuoden ajan.

Olen rakastumassa häneen, tai ainakin tunnen voimakasta fyysistä ja henkistä vetoa häneen. Hän kun asuu sukulaistensa luona ja on erittäin sidottuna heihin lastenhoitajana. Aamusta myöhäiseen iltaan pelkkää lastenhoitoa. Mulla on vakiduuni myös joten päivät menevät viikolla koko ajan erillään. Tai ainakin nytten, alkuun yritettiin tapailla useammin.

Ongelmaksi muodostuu se että olen siis yksinäinen henkilö. Mulla ei ole paljoa vaki kavereita saatika ystäviä. Niitä on ollut paljon mutta määrä on laskenut koko ajan vuosien mittaan todella. Olen huono avaamaan uusia ystävyysihmissuhteita, sekä miehiin että naisiin. Miehiin siksi että olen kiinnostunut enemmän tutustumaan naisiin, mutta naisiin tutustuminen on vaikeaa koska jos en etsi rakkaussuhdetta, kaverisuhteen kehittely tuntuu järjettömän vaikealta. Eikä tosin se romanttisen suhteenkaan teko nyt mitään heinäntekoa ole.

Tunnen itseni siis jotenkin kiusatuksi. Olemme uuden naisystävän kanssa molemmat kinnostuneita tutustumaan toisiimme lisää, tapaamaan, olemaan yhdessä.. mutta hän on kaiken arjen poissa elämästäni, vain viestien yms välitse. Hän asuu eri paikkakunnalla, kyse on siis jonkinlaisesta kaukosuhteesta joka keskittyy viikonlopuille.

Tuskainen olo. Tahtoisi jakaa elämän tämän naisen kanssa, mutta hänen sosiaalinen tilanne ei anna siihen mahdollisuuksia tällä hetkellä. Haluan hänen parastaan mutten voi tarjota hänelle mitään. En ole rikas, vaikutusvaltainen tai omaa perhettä jota tulla hoivaamaan.

Tunnen olon valtavan yksinäiseksi, mutta silti tämä yksittäinen nainen saa oloni aina välillä todella hyväksi. Miksei aina ole viikonloppu???

Onko muilla samoja kokemuksia?
0318
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Sinkutus Maksimus kirjoitti:

Onko muilla samoja kokemuksia?:

Olen kohta 29-vuotias sinkkumies ja olen elänyt about 25 vuotta iästäni sinkkuna. Siis seurustelua on ollut mutta melko vähän/huonoja suhteita (mitä ilmeisemminkin kun ei pidempää juttua tullut).

Nyt olen ollut vuoden sinkkuna mutta olen tavannut kesällä todella mukavan, kauniin ja fiksun nuoremman naishenkilön. Hän on ulkomailta Euroopasta kotoisin mutta on asunut Suomessa tämän vuoden ajan.

Olen rakastumassa häneen, tai ainakin tunnen voimakasta fyysistä ja henkistä vetoa häneen. Hän kun asuu sukulaistensa luona ja on erittäin sidottuna heihin lastenhoitajana. Aamusta myöhäiseen iltaan pelkkää lastenhoitoa. Mulla on vakiduuni myös joten päivät menevät viikolla koko ajan erillään. Tai ainakin nytten, alkuun yritettiin tapailla useammin.

Ongelmaksi muodostuu se että olen siis yksinäinen henkilö. Mulla ei ole paljoa vaki kavereita saatika ystäviä. Niitä on ollut paljon mutta määrä on laskenut koko ajan vuosien mittaan todella. Olen huono avaamaan uusia ystävyysihmissuhteita, sekä miehiin että naisiin. Miehiin siksi että olen kiinnostunut enemmän tutustumaan naisiin, mutta naisiin tutustuminen on vaikeaa koska jos en etsi rakkaussuhdetta, kaverisuhteen kehittely tuntuu järjettömän vaikealta. Eikä tosin se romanttisen suhteenkaan teko nyt mitään heinäntekoa ole.

Tunnen itseni siis jotenkin kiusatuksi. Olemme uuden naisystävän kanssa molemmat kinnostuneita tutustumaan toisiimme lisää, tapaamaan, olemaan yhdessä.. mutta hän on kaiken arjen poissa elämästäni, vain viestien yms välitse. Hän asuu eri paikkakunnalla, kyse on siis jonkinlaisesta kaukosuhteesta joka keskittyy viikonlopuille.

Tuskainen olo. Tahtoisi jakaa elämän tämän naisen kanssa, mutta hänen sosiaalinen tilanne ei anna siihen mahdollisuuksia tällä hetkellä. Haluan hänen parastaan mutten voi tarjota hänelle mitään. En ole rikas, vaikutusvaltainen tai omaa perhettä jota tulla hoivaamaan.

Tunnen olon valtavan yksinäiseksi, mutta silti tämä yksittäinen nainen saa oloni aina välillä todella hyväksi. Miksei aina ole viikonloppu???

Onko muilla samoja kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu