Hei kaikille,
itselläni oli nuorena monta vuotta syömishäiriötä, ensiksi anoreksiatyyppistä, sitten bulimiaa. Vähitellen syömishäiriö vain lakkasi olemasta. Tajusin, että se loppui siihen, kun lopetin syömiseni tarkkailun. Annoin itselleni luvan syödä sitä, mitä milloinkin teki mieli, enkä syönyt mitään jos ei ollut nälkä enkä mitään mitä ei tehnyt mieli. Söin lähinnä hedelmiä, suklaata ja jotain soijajuttuja, koska niistä pidin ja niitä teki mieli. Vitamiinilisistä, kuten sinkistä ja kromista on tosi paljon apua (sinkki vahvistaa hermostoa, ja kromi auttaa ruokahimoihin ja loputtomaan makeannälkään). Omega 3 ja 6 (kalaöljy- ja helokkiöljykapseleista) vahvistivat myös mieltä ja hermostoa, ja tasapainottivat. Lisäksi käytin molkosania ja kelpamaxia, luontaistuotekaupasta. Kelpamax on kelp-levää, joka hyväksi kilpirauhaselle, joka taas vaikuttaa painonhallintaan. Ja kuiturikasta ruokaa. Ja jotenkin se syömishäiriö vain vähitellen parantui ja katosi. EN edellenkään kiellä itseltäni sitä ruokaa mitä himoitsen ja kuuntelen kehoani- mitä se kaipaa: joskus kaipaan vaan hedelmiä ja raikasta syötävää, joskus suolaista ja tuhdimpaa, joskus kirpeää, kuten sitruunaa jne.
itselläni oli nuorena monta vuotta syömishäiriötä, ensiksi anoreksiatyyppistä, sitten bulimiaa. Vähitellen syömishäiriö vain lakkasi olemasta. Tajusin, että se loppui siihen, kun lopetin syömiseni tarkkailun. Annoin itselleni luvan syödä sitä, mitä milloinkin teki mieli, enkä syönyt mitään jos ei ollut nälkä enkä mitään mitä ei tehnyt mieli. Söin lähinnä hedelmiä, suklaata ja jotain soijajuttuja, koska niistä pidin ja niitä teki mieli. Vitamiinilisistä, kuten sinkistä ja kromista on tosi paljon apua (sinkki vahvistaa hermostoa, ja kromi auttaa ruokahimoihin ja loputtomaan makeannälkään). Omega 3 ja 6 (kalaöljy- ja helokkiöljykapseleista) vahvistivat myös mieltä ja hermostoa, ja tasapainottivat. Lisäksi käytin molkosania ja kelpamaxia, luontaistuotekaupasta. Kelpamax on kelp-levää, joka hyväksi kilpirauhaselle, joka taas vaikuttaa painonhallintaan. Ja kuiturikasta ruokaa. Ja jotenkin se syömishäiriö vain vähitellen parantui ja katosi. EN edellenkään kiellä itseltäni sitä ruokaa mitä himoitsen ja kuuntelen kehoani- mitä se kaipaa: joskus kaipaan vaan hedelmiä ja raikasta syötävää, joskus suolaista ja tuhdimpaa, joskus kirpeää, kuten sitruunaa jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni oli myös vaikeita syömisongelmia useamman vuoden ja ne vähitellen parantuivat. Vaikutti kyllä asiaan myös sairaalaan joutuminen, siellä parannuin lähes kokonaan syömishäiriöistä. Nykyään olen terveempi kuin koskaan ravinnon suhteen. Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja syön kunnon ruokaa, aika usein myös jotain hyvää, mutta en ahmi enkä paastoa enkä oksenna. Olen parantunut.=)
Valitettavasti oikein minkään muun ei ainakaan yleisesti tiedetä tehoavan.
Minulle tulee mieleen noista lääkärien ehdottamista "itseanalyysistä" syömishäiriökohtauksen syystä, ettei itseanalyysi tehoa. Jos olisi joku selkeä syy niin lääkäri osaisi tehdä spesifisemmän kysymyksen.
Laitoin tuonne vähän ylemmäs viestiketjun E-EPAlla tehdyistä tutkimuksista. Niissäkin psykiatri Agnes Ayton antoi kalaöljyä ((E-EPAa) ja vitamiini-hivenaineyhdistelmää, jotka myötävaikuttivat potilaiden toipumiseen yllättävänkin nopeasti. Luennollaan Ayton korosti, että äärimmäisessä kalorien ja rasvan pelossa anorektikkojen aivotkin surkastuvat, jolloin terapia ei mene perille. Ihmettelen, etteivät lasten ja nuorten psykiatrit ymmärrä suositella ravintolisiä. Ilmeisesti heiltä puuttuu koulutusta näissä asioissa.
Ravintolisät ovat 100 % turvallinen lisähoito, jota mielestäni tulisi antaa anoreksiaan koska tauti kestää muutoin kauan ja monen ennuste on aika huono.
"Anorexia nervosan pitkän aikavälin ennuste on kehno", sanoo Münchenin yliopiston psykiatrian professori Manfred M. Fichter. "Käypää hoitoa on parannettava ja potilaiden vastahakoista hoitoon hakeutumista tulisi helpottaa kaikin keinoin", hän sanoo Reutersin uutistoimistolle antamassaan haastattelussa.
Fichterin työryhmä julkaisi 103 vaikeaa anoreksiaa sairastavan naisen 12-vuotta kestäneen seurantatutkimuksen tulokset maaliskuun International Journal of Eating Disorders -lehdessä. Potilaiden keski-ikä oli 25 vuotta heidän joutuessaan taudin vuoksi sairaalahoitoon. Tutkijat korostavat, että nuorempana hoitoa saavien ennuste on parempi kuin niiden, jotka sairastuvat aikuisina, kuten tämän tutkimuksen naiset. He olivat lähes kaikki saaneet aikaisemminkin psykiatrista hoitoa, mutta siitä ei ollut ollut heille juuri mitään apua. Päinvastoin, keskimäärin kaksi vuotta kestäneiden hoitojen aikana tilanne oli vain pahentunut, mutta kohentunut vähitellen 10 seuraavan vuoden aikana. Kun sairaalahoidosta oli kulunut 12 vuotta, poti 30 % yhä anoreksiaa. Vain vähän yli puolet oli parantunut syömishäiriöistään. Tutkijat arvioivat hoitotulokset hyviksi 28 %:lla, keskinkertaisiksi 25 %:lla ja huonoiksi 40 %:lla. Seitsemän potilasta kuoli; kaikkien kuolinsyy oli anoreksia tai siihen liittyvä muu tila.
Kuolleisuus oli 8,5 %, lähes 9-kertainen terveisiin samanikäisiin naisin nähden. Muissakin tutkimuksissa on raportoitu vastaavanlaisia hälyttävän korkeita kuolleisuuslukuja aikuisanorektikkojen keskuudessa, tutkijat toteavat.
Huonosti hoitoon reagoivilla naisilla oli eniten seksuaaliongelmia ja he olivat muita impulsiivisempia. He olivat myös poteneet syömishäiriötä kauimmin ennen sairaalahoitoon tuloa.
http://tinyurl.com/orcaa