Heipä kaikille vaan!
Mietin kovasti sitä asiaa, että miksi jotkut vanhnan kansan ihmiset ja jopa nykynuoretkin ovat niin kovasti aborttia vastaan. En itse voisi ikinä tehdä aborttia, koska elän siinä uskossa, että lapset ovat Jumalan lahja.
Mutta kun tarkemmin mietin, niin kyllä minä abortin voisin tehdä. Jos minut raiskattaisiin, ja tulisin raskaaksi..olisiko sekin Jumalan lahja? Ja varmana tekisin abortin. Olisin yksinhuoltaja, kukaan ei kiinnostúisi minusta, olisinko saanut joitain tauteja? Millainen lapsesta tulisi, kuin isänsä? Ja mikä järkytys se olisi...itkeä vaan koko ajan kun raiskattiin ja olla vielä raskaana tästä syystä.
Nyt vasta ymmärrän abortin tekeviä. Vaikka se tuntuu pahalle, että eihän lapsia saisi noin vain keskeyttää, mutta pakkohan se on. Esim. 15-vuotias nuori, mitä hän vaipoista tietää, kun asuu varmaan vielä vanhempiensa katon alla? Ja kenellekään ei mielestäni tarvitseisi kertoa. Koska sitten hävettäisi. AIna olisi leimattu abortin tekijäksi. "Lapsen tappajaksi".
Muistakaa ajatella aina omalle kohdallenne. Ihan kuka tahansa. Jos joku puliukko raiskaisi teidät, synnyttäisittekö hänen lapsensa, kesken oman elämänne? Tai jos tulisit typerän känniyön jälkeen raskaaksi jollekin serkun kaverin veljen kaverin serkun tyttöystävän veljelle, niin olisiko lapsi pakko pitää? Pitäisi vastata omista teoistaan, aivan, mutta entä jos vaan on ollut niin nuori, ja niin tyhmä ja niin kännissä. Jopa itse lapsi säästyy huonolta elämältä abortin myötä. Haluan ymmärtää abortin tehneitä. Eikä se kellekään mitään mukavaa ole, ja väkisinkinhän siinä joutuu itkemään ja kärsimään; suru, tuska, kipu, häpeä...
"Oikeille aborteille" on syy ja ne vain täytyy tehdä. "Väärille aborteille" ei ole oikeaa syytä. Esim. jos olet parisuhteessa, lähes kaikki ok, mutta eivain tunnu olevan oikea aika..miksi ei olisi? Vauva tulee, se tulee, et sinä päätä nyt enää onko oikea aika. Sille voisin enemmänkin pyörittää päätäni, ellei tilanne ole tosi paha. Itse en tekisi aborttia, ellei...ellei sitä, ellei tätä.
Kaikille jotka JOUTUVAT tekemään abortin, osanottoni ja myötätuntoni. Ei aborttia noin vaan tehdä, se JOUDUTAAN TEKEMÄÄN.
Se jää ikuisesti mieleen, eikä siitä heti NOIN VAAN selvitä. Itselläni ei kokemusta, mutta lähipiirissä on, ja olen syvästi surullinen, että hän JOUTUI tekemään abortin, koska joku saastainen paska kylvi siemenensä häneen väkisin, vaikka hänen elämänsä oli niin nuori vielä ja onnellinenkin. Hankkiiko hän koskaan enää lapsia, vaikka niitä on aina halunnut? Tunteko hän itsensä tappajaksi toisten puheiden vuoksi? Ajatelkaa mitkä paineet kaikki puheet aiheuttaa jo abortin tekemisen lisäksi. Ei se helppoa ole, sen osaan sanoa, ei mukavaa, mutta se on ihanaa, että pääsee eroon pahasta, joka hetken iti sisällä, väkisin.
Mietin kovasti sitä asiaa, että miksi jotkut vanhnan kansan ihmiset ja jopa nykynuoretkin ovat niin kovasti aborttia vastaan. En itse voisi ikinä tehdä aborttia, koska elän siinä uskossa, että lapset ovat Jumalan lahja.
Mutta kun tarkemmin mietin, niin kyllä minä abortin voisin tehdä. Jos minut raiskattaisiin, ja tulisin raskaaksi..olisiko sekin Jumalan lahja? Ja varmana tekisin abortin. Olisin yksinhuoltaja, kukaan ei kiinnostúisi minusta, olisinko saanut joitain tauteja? Millainen lapsesta tulisi, kuin isänsä? Ja mikä järkytys se olisi...itkeä vaan koko ajan kun raiskattiin ja olla vielä raskaana tästä syystä.
Nyt vasta ymmärrän abortin tekeviä. Vaikka se tuntuu pahalle, että eihän lapsia saisi noin vain keskeyttää, mutta pakkohan se on. Esim. 15-vuotias nuori, mitä hän vaipoista tietää, kun asuu varmaan vielä vanhempiensa katon alla? Ja kenellekään ei mielestäni tarvitseisi kertoa. Koska sitten hävettäisi. AIna olisi leimattu abortin tekijäksi. "Lapsen tappajaksi".
Muistakaa ajatella aina omalle kohdallenne. Ihan kuka tahansa. Jos joku puliukko raiskaisi teidät, synnyttäisittekö hänen lapsensa, kesken oman elämänne? Tai jos tulisit typerän känniyön jälkeen raskaaksi jollekin serkun kaverin veljen kaverin serkun tyttöystävän veljelle, niin olisiko lapsi pakko pitää? Pitäisi vastata omista teoistaan, aivan, mutta entä jos vaan on ollut niin nuori, ja niin tyhmä ja niin kännissä. Jopa itse lapsi säästyy huonolta elämältä abortin myötä. Haluan ymmärtää abortin tehneitä. Eikä se kellekään mitään mukavaa ole, ja väkisinkinhän siinä joutuu itkemään ja kärsimään; suru, tuska, kipu, häpeä...
"Oikeille aborteille" on syy ja ne vain täytyy tehdä. "Väärille aborteille" ei ole oikeaa syytä. Esim. jos olet parisuhteessa, lähes kaikki ok, mutta eivain tunnu olevan oikea aika..miksi ei olisi? Vauva tulee, se tulee, et sinä päätä nyt enää onko oikea aika. Sille voisin enemmänkin pyörittää päätäni, ellei tilanne ole tosi paha. Itse en tekisi aborttia, ellei...ellei sitä, ellei tätä.
Kaikille jotka JOUTUVAT tekemään abortin, osanottoni ja myötätuntoni. Ei aborttia noin vaan tehdä, se JOUDUTAAN TEKEMÄÄN.
Se jää ikuisesti mieleen, eikä siitä heti NOIN VAAN selvitä. Itselläni ei kokemusta, mutta lähipiirissä on, ja olen syvästi surullinen, että hän JOUTUI tekemään abortin, koska joku saastainen paska kylvi siemenensä häneen väkisin, vaikka hänen elämänsä oli niin nuori vielä ja onnellinenkin. Hankkiiko hän koskaan enää lapsia, vaikka niitä on aina halunnut? Tunteko hän itsensä tappajaksi toisten puheiden vuoksi? Ajatelkaa mitkä paineet kaikki puheet aiheuttaa jo abortin tekemisen lisäksi. Ei se helppoa ole, sen osaan sanoa, ei mukavaa, mutta se on ihanaa, että pääsee eroon pahasta, joka hetken iti sisällä, väkisin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin! Olipa hyvä kirjoitus!
Olen itse samoilla linjoilla ja toivoisin myös abortin vastustajilta ymmärrystä toisten ihmisten elämän tilanteisiin. Ajatuksesi siitä, että aborttia ei kukaan tee vaan se joudutaan tekemään oli valaiseva.
Tuolla "minun oli ihan pakko"-syyllä voidaan puolustella mitätahansa tekoa. Selitys ei ole edes hyvä, eikä hyväkään selitys poista teon vääryyttä.
olla synnyttämättä lasta,
jota kukaan ei halua?
Josta kukaan ei halua huolehtia,
jota kukaan ei halua rakastaa?
Jos äiti ei lasta halua, on lapsen
parempi olla syntymättä.
Te, jotka aborttia vastustatte,
mietittekö lainkaan lapsen elämää
syntymän jälkeen?
Haluatte kovasti "pelastaa" jokaisen
sikiön, mutta entä sitten?
Kuka tästä "pelastetusta" elämästä huolehtii?
Vai eikö sillä ole väliä,
pääasia, että elää, niinkö?
Syntymästähän ihmisen elämä varsinaisesti
alkaa, eli jos on oletettavissa, ettei
lapsen elämästä tulisi hyvä, olisi
hänelle parempi olla syntymättä.
Lapsen edun ajattelu on teiltä aika hukassa.
En mielestäni ottanut kantaa abortin oikeutukseen. Totesin vain, ettei tuollainen perustelu ole oikeastaan mikään perustelu. Perusteluita ja syitä löytyy varmasti puolesta ja vastaan joka asiassa.
perustelu on se että nainen ei halua lasta. Abortti on joka naisen oikeus.
Vai niin. Saat minun puolesta olla ihan mitä mieltä haluat.
Sehän ihmiselämässä onkin! EI ole mustavalkoista "oikeaa ja väärää" vaan ihmisen jokaiseen tekoon on syy! Oli teko mikä tahansa, aivan mikä tahansa, joka ikiselle teolle on syy, vaikka kuinka kaukaa haettu. Ja se syy tuntuu siitä ihmisestä varsin todelliselta ja oikealta, riippumatta siitä miltä se bäyttää sinusta tai minusta.
Tämä ei ole sanoakseni että ne syyt pitäisi alskea aina oikeiksi ja mikä tahansa olisi oikeutettua, kaukana siitä. Mutta näissä mielipideasioissa olisi aina hyvä muistaa että yksikään ihminen ei toimi sen vastaisesti mitä uskoo oikeaksi juuri sillä hetkellä.
Anna yksikin esimerkki jossa ihminen toimii oman parhaan käsityksensä vastaisesti, ilman painavaa syytä. Sellaista tapausta ei ole yksinkään minun kanssa keskustellut taho vielä keksinyt vaikka ollaan yritetty pitkään. Saat kyllä banaanin jos onnistut.
***
"Anna yksikin esimerkki jossa ihminen toimii oman parhaan käsityksensä vastaisesti, ilman painavaa syytä." Onhan noita tilanteita. Esimerkiksi liikenneonnettomuudesta pelastuneet kertovat joskus, että ovat ajaneet jostakin syystä punaisia päin, vaikka mieli on kokoajan sanonut päinvastaista. Myös lapset saattavat tehdä jotakin (varastaa tikkarin, piirtää kynällä seinälle, jne.), vaikka hyvin tietävät, että se on väärin. Valitettavasti myös monet aikuiset tekevät näin. Vai mitä mieltä olet pankkirosvosta tai minusta kävelemässä päin punaisia? Pankkirosvo tietää, ihan varmasti, että hän voi jäädä kiikki teostaan. Ja minä tiedän, että voin tuolla konstilla jäädä auton alle.
Ps. Sen panaanin voit työntää vaikka...
"Anna yksikin esimerkki jossa ihminen toimii oman parhaan käsityksensä vastaisesti, ilman painavaa syytä." ...se oli kysymys.
Liikenneonnettomuudet. Ovat ajaneet punaisia päin koska mieli oli muualla? Huolimattomuus. No se menee sinne rajoille kyllä, se on myönnetty. Mutta ei päde kun etsitään tekoa jonka ihminen tietoisesti tekisi vastoin parempaa tietoaan, ilman syytä. Vahingot ovat poikkeuksia saääntöihin, etsitään tahdollisia tekoja.
Varastavat lapset. He tietävät että se on yhteiskunnan sääntöjen mukaan väärin, mutta halu on lapselle (usein aikuisellekin) syy joka menee säännön edelle. Myös vahva tunne on syy. Ihmisen ei voi olettaa hallitsevan tunteitaan aina, se on vain realismia. Joskus tunteet ovat hallittavissa mutta pääsääntöisesti eivät. Lapsilla kaikkein vähiten!
Pankkirosvo tietää varsin hyvin että tekee väärin, mutta tekeekö hän rikoksen väärintekemisen ilosta? Voimme olettaa että hänellä on syy rikokseensa, rahattomuus, halu päästä valtion hoitoon (niitäkin on)...
Kysymykseen tässä pätisi vastauksena esimerkki siitä pankkirosvosta _Jolla Ei Ole Mitään Syytä_ rikokseensa. Sellaista haettiin. Vaikeampaa kuin luulisi, muuten siinä ei olisi varmaankaan niin moni epäonnistunut, eh?
Sinä päin punaisia? Motiivisi sinullakin. Ehkä tahdot vain todistaa että ihminen voi tehdä asioita ihan vaan piruuttaan? Motiivi on AINA ellet keksi minulle esimerkkiä motiivittomasta teosat, vihdoinkin.
Lapset tykkäävät banaaneista enemmän kuin minä, pidän banskuni toistaiseksi ja annan sen niille jälkiruuaksi. Saat uuden sitten kun vastaat kysymykseen.
***
Sinä näköjään keksit noihin jokaiseen kohtaan OMAN selityksesi, jonka sitten kumoat. Aika lapsellinen tapa yrittää olla jotakin mieltä. Luuletko sinä, että ihminen miettii koko ajan tekemisisään ja niiden seurauksia? Olet ilmeisesti (rasittava) ihminen, joka on mielestään aina oikeassa. Onnea sinulle valitsemallasi uralla.
"Sinä näköjään keksit noihin jokaiseen kohtaan OMAN selityksesi, jonka sitten kumoat. Aika lapsellinen tapa yrittää olla jotakin mieltä. Luuletko sinä, että ihminen miettii koko ajan tekemisisään ja niiden seurauksia? Olet ilmeisesti (rasittava) ihminen, joka on mielestään aina oikeassa. Onnea sinulle valitsemallasi uralla. "
Selvensin vain kysymystä esimerkein. Lyhyesti; mielipiteeni on vain ja ainoastaan se, että ihmisen tekoihin on aina olemassa motiivi (eli syy-seuraussuhde pätee), ei mikään muu. Yllytin sinua niinkuin monia muitakin keskustelijoita muilla palstoilla keksimään jotakin mikä kumoaisi tämän. Itsekin olen yrittänyt enkä onnistunut, ei tarkoitukseni ole osoittaa että olet väärässä ja olen oikeassa, vain että tässä asiassa ei ole vielä löydetty keskustelun puitteissa joka joskus varmaankin löydetään. Sitä löytämistä puuhaan, ihan sama tuleeko löytö sinun, minun vai jonkun toisen toimesta.
Eli käsitit minut valitettavasti hieman,väärin. Noh, oma vikani todennäköisesti, se meinaan että minulla on tarve olla oikeassa tulee joskus esille vähän liian agressiivisesti. Mutta tiedoksi sekin että en oleta olevani oikeassa, omaan vain senhetkisen mielipiteen joka todennäköisesti muuttuu kun keskustelun kautta saan uusia näkökulmia ja uutta tietoa. Sitä kutsutaan oppimiseksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että osoitat mielipiteeni paikkansapitämättömyyden, se tarkoittaa että opin tänään ison asian. Se olisi ihan tervetulluttakin.
Voin olla rasittava. Lohduttaudutaan sillä että olen sitä vähemmän tosielämännä kuin keskustelupalstoilla.
***
Entä raiskaaja? "Minun oli ihan pakko" -sekin sanoisi ja teko oli niin väärä ettei sitä voi selittää.
Mutta tähän tarinaan on SYY.
Tyttö raiskattiin keksen oman hyvän elämän. Lapsia kyllä halutaan, mutta ihan oman miehen kanssa eikä raiskaajan. Ja abortti JOUDUTTIIN TEKEMÄÄN, ei sitä ollut pakko tehdä..
Tuskin kukaan HALUAA tehdä aborttia, koska aborttia ei tarvitsisi tehdä, jos vanhinkoraskaus ei olisi alkanutkaan (>toisen väärän teon vuoksi!)
Tunnut ymmärtävän (toisin kuin niin moni muu täällä, joka ei ole itse kokenut aborttia) juuri sen, että syyt abortteihin ovat moninaiset ja että abortti on aina raskas asia. Se on päätös, jota kukaan ei varmasti toivonut tai edes ajatellut joutuvansa tekemään.
Minäkin ajattelin joskus nuorempana, etten iki maailmassa voisi tehdä aborttia, sehän on murha! Mutta, mutta... kummasti sitä mieli muuttuu kun vahinko osuu omalle kohdalle! Tai itse asiassa olen edelleenkin sitä mieltä, että se on murha: suunnitellusti tapetaan ihmisen alku. Asiaa olen pähkäillyt monta yötä valvoen ja päätynyt tähän ratkaisuun: en pysty jatkamaan raskautta. Elän parisuhteessa ja meillä on yksi lapsi, jolle haluan tarjota paljon. Yksi osa ratkaisuani olikin juuri se, että voimavarani riittävät mielestäni vain yhden lapsen kunnolla kasvattamiseen. Tuntuisi etten pystyisi tarjoamaan jo olemassa olevalle lapselleni (joka on syntynyt suunnitellusta raskaudesta) niin paljon kuin haluiaisin, jos olisi toinenkin. Ja lapsella oli pienenä sairauksia, joka stressasi. Samoin itselläni synnytyksen jälkeen oli yksi puolivuotinen yhtä helvettiä. Ja kaikki se johtui hormoonitoiminnan muutoksista, jotka raskaus aiheutti.
Niin, muistakaa myös abortin vastustajat lapsen elämää. Vaikka onhan tietysti mahdollisuus, että äiti synnyttää lapsen ja antaa sen sitten pois, ettei aborttia jouduta tekemään, mutta kun me olemme naisia, niin meillä on hormoonit ja hormoonithan tekevät senkin että uuteen elämään kiintyy kovin herkästi, oli se sitten toisen tai oma lapsi. Ja se, että tietäisi aina, että annoin lapseni pois...missä se on? Miltä se näyttää, ehtiiköhän se minua? Se olisi hirveää! Ja jos lapsi todella olisi raiskaajan niin...
Ja jos lapsi olisi vain pakko pitää, niin miten naisen elämä muuttuisi. Ennen niin iloinen ja pirteä 18-vuotias tyttö. Koulu meni hyvin, oli ystäviä...Nyt istuu tupakalla vuokrayksiön keittiöässä, lapsi huutaa huoneen perällä, vetää savua pieniin keuhkoihin. Äiti itkee, suunnitelee itsemruhaa...opiskelut ohi, ystävät hylänneet. Muistakaapa monia Iltasanomien otsikoita, joissa äiti ja vauva kuolivat..olivat vaan kuolleet kämppään, äiti oli tukehduttanut vauvan ja sitten tappanut itsensä, tai että Kuopiossa nainen synnytti yksin lapsensa kämppäänsä ja siellä olivat olleet kuolleina jo muutaman päivän. Ajatelkaa näitä. Tappaa pieni suloinen vauva, jolla on jo elämä, vai lopettaa pienen alkion kehittyminen? Estää kaikki paha?
Ymmärtäkää, että lapsen elämästä voi tulla täyttä helvettiä. Äidin haluessa voimme abortilla estää kaikkien kärsimykset ja äiti voi traumaattisen kokemuksen jälkeen koittaa jatkaa elämäänsä siitä mihin jäi, ja lapsia tulee myöhemmin.
Ja raiskatuille ja abortin vastustajille:
EI SE JUMALAUTA OLE NAISEN SYY, JOS JOUTUU TEKEMÄÄN ABORTIN, VAAN SEN SAASTAISEN RAISKAAJAN. SE RAISKAAJA ON SE JOKA TAPPAA HENKISESTI NAISEN JA FYYSISESTI LAPSEN!
Jos joku teini olisi lähipiirissäni raskaana ja haluaisi tehdä abortin ihan takuulla ja huomaisin hänen tilanteensa vaikeaksi, itse asiassa tukisin häntä loppuun asti menemään tekemään abortin, koska se pelastaisi sekä hänet että lapsen. Ei tehdä tähän maailmaan häiriintyneitä tappajia, rikollisia, alkoholisteja, mielisairaita ja muita...sekin raiskaaja...millainen elämä hänellä on mahtanut olla? Vanhemmat olleet varmaan juoppoja, ehkei hänellä ole ollut edes miehen mallia elämässään, kun ei ole ollut isää...
Ajatelkaa tätä:
On nainen, joka on yhdynnässä koulukaverinsa
kanssa, tulee raskaaksi, mies hylkää, vanhemmat hylkää, alkaa oma elämä.
Lapsi syntyy, lapsi kärsii.
Lapsi on vanhempi, äiti juo äiti polttaa, äiti sekoilee outojen tyyppien kanssa.
Lapsi ottaa mallia...kenestä muustakaan kuin äidistään? Lapsi kasvaa, on teini. Hakkaa kavereita, kiusaa toisia koulussa.
Alkaa varastella, joutuu myöhemmin vankilaan.
Sitten se raiskaa jonkun, sitten se tyttö tulee raskaaksi ja abortin kauheuden vuoksi ei tee aborttia ja lapsi syntyy...sama kierre jatkuu...kaikki alkaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. En tiennyt koskaan, että minusta tulisi abortin "kannattaja". En suosittele sitä kellekään, mutta jos itse tiedätte tilanteenne, niin menkää aborttiin, älkääkä välittäkö näistä puheista mitä täällä lukee. Jokainen nainen tietää itse mihin kykenee. Jos tuntuu, että lapsen voi ´pitää, ei aborttia kannata tehdä, vaan antaa uudelle alulle mahdollisuus. Mutta jos tiedätte ettei muuta ole kuin abortti, niin älkää epäröikö tai peljätkö, teitä kyllä tuetaan (teette yhteiskunnalle palveluksen). (HUOM:EN VÄITÄ ETTÄKÖ KAIKISTA NIISTÄ LAPSISTA JOITA EI KUITENKAAN ABORTOITU, TULISI JOTAIN RIKOLLISIA JA HÄIRIINTYNEITÄ, EN SUINKAAN. SE OLI ESIMERKKI, MITÄ VOI HYVINKIN KÄYDÄ.)
Toivottavasti en ikinä joudu siihen tilanteeseen, että JOUTUISIN tekemään abortin.
Koska en halua tehdä, enkä voisi tehdä. Rakastan lapsia ja pieni alku omassa kohdussani olisi jotain NIIN suurta. Haluaisin yrittää, jos tilanne silloin sallisi...mutta en raiskaajan lapsen kanssa.
Niin ja muistakaa, että jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään, omaan kotiin ja vanhempiin. Jokaisella lapsella on oikeus saada sekä isä että äiti. Olisiko kiva kertoa lapselleen, että joo sun isä oli ammatiltaan raiskaaja ja sä sait alun metsätiellä ja mä vihasin sua siihen asti kun sä synnyit ja olitkin sulonen kakara. Ei kovin ihailtavaa..
Ihan vaan senkin takia abortoisin puolituntemattoman tai jopa tutun isän lapsen, koska jos lapsella ei ole mahdollisuutta isäänsä, mitä siitä tulee? Kaikki lapset tarvitsevat miehen ja naisen mallit.
Isät ovat yhtä tärkeitä kuin äidit.
Ei äidin yksin kuulu lastaan kasvattaa. Isää tarvitaan yhtä paljon.
Siis juuri tämä; lapsen oikeus. Tahtoisin, että pystyisimme tarjoamaan jo olemassa olevalle että uudelle tulokkaalle yhtä hyvän elämän perustan. Mutta tunnen, että omat voimavarani eivät siihen riitä. Siksi joudun tekemään tämän kamalan asian.... :(
Muista tutkia itseäsi tarkkaan. En tiedä tilannettasi, jos olet nuori, opiskelut kesken eikä isää tienoilla, ja haluat abortin, teet sen. Mutta punnitse silti asiaa.
Oletko suunnitellut elämääsi miehen ja lapsia, jos olet tämä voi sotkea sitä, koska ketäpä kiinnostaa yh-äiti ja sen kanssa isompikin tulevaisuus, ellei miehellä itselläänkin ole lasta. Sinun ei tarvitse kasvattaa lasta, ja jos olet vasta raskauden alussa, lapsi ei ole lapsi, se on vain alkio. Itselläni oli juuri keskenmeno ja näin alkioni. Se ei oli vain vaalea pallukka istukan kanssa...(silti minulle merkittävä, koska odotin tätä raskautta niin kovasti).
Et sinä "lasta" satuta jos teet abortin, muista, se koskee vain sinuun, sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta jos näet jossain toivon pilkahduksia ja tuntuu että entä jos sittenkin, niin tiedät, että voit aina aloittaa uuden elämän, vaikka se hiukan vaikeaa voisi ollakin. Punnitse asioita. Tunnet itsesi, älä anna muiden vaikuttaa päätökseesi. Anna siihen vaikuttaa oman mielesi ja oma elämäntilanteesi.
Miksi tulit raskaaksi? Oletko varma, että se ei sovi perheeseesi?
Entä jos olet tullut raskaaksi, koska sinun kuului tulla..ehkei se niin tuuosta vaan vahingossa käynytkään. Lapsellasi voi olla jokin tärkeä merkitys. Kuuntele sydäntäsi. Mieti vielä. Pikkuveli tai pikkusisko lapsellesi voisi olla enemmän kuin mitä nyt olet hänelle tarjonnut.
Niinpä... Olemassa oleva lapsi tykkäisi kovasti pikkusisaruksesta... :) Omien voimavarojeni riittävyys onkin juuri se yksi iso mutta. Jo olemassa oleva lapsi on niin voimakastahtoinen, että joskus ei tahdo pärjätä sen yhdenkään kanssa.. saati jos niitä olisi kaksi. Ja tosiaan tämä terveyspuolikin on järkeiltävä muutenkin. Kohtalon ivaa; kun esikoisestani (lue ainokaisestani) olin laitoksella, huonekaverina oli nainen, joka synnytti "vahinkolapsen"... Ja vielä toinen kohtalon iva; mulla olis laskettuaika aprillipäivänä! Et usko, mutta olen itkenyt ja miettinyt ja itkenyt ja pohtinut tätä asiaa todella paljon! En itsekään olisi ikinä uskonut joutuvani tähän tilanteeseen, mutta jos ehkäsy pettää, minkäs teet... Jos aika ei ole sopiva... Itselleni en löydä muuta ratkasua, valitettavasti.. Kannan tätä loppuelämän mukanani..
Isosti vana myötätuntoa sinulle. Meillä se vahinkolapsi samanlaisessa tilanteessa sai jäädä, minä kun olen auttamattomasti aborttiin kykenemätön omalla kohdallani, muiden tekemisiin en katso olevani oikeutettu puuttumaan pyytämättä :D
Meillä tosin ensimmäinen oli sitä helpompaa sorttia ja masennuskin iski vasta tästä jälkimmäisestä ja kaikki muut puitteet olivat sikäli kunnossa että tunnin alkushokin jälkeen sitä alkoi pitää ajatusta jo ihan mukavana. Myötätunto on suuri varsinkin kun sinulla jo lapsi on niin se on aina vain konkreettisempaa mistä joutuu luopumaan. Ja minä sanon sen nimenomaan niin että mistä Joutuu Luopuomaan.
***
On kyllä ihan mahdoton tilanne.
Osaat varmasti rakastaa lapsia ja pärjäisit kai jotenkin kahdenkin kanssa, mutta kyllä se hermoille ottaa. Esim. jos masennut rajusti ja homma alkaa mennä päin helvettiä, siinä kärsit sinä, lapsenne ja myös miehesi. Entäs jos pitäisit lapsen, olisiko se loppu parisuhteellenne? Kysymyksiä on paljon, ja pienestä voi seurata jotain niin suurta.
Mutta muista että tunnet voimavarasi, jos et todellakaan usko jaksavasi ja tiedät hermosi heikoiksi, niin aborttiin sinulla on oikeus. Surullista vain kun tilanne on niin helppo mutta niin vaikea ja niin vaikea päätös on sinulla edessä, oli se sitten abortti tai ei.
Abortti jää harmittamaan, myöhemmin varmasti kadutkin, mutta lapsen syntymästä olisi voinut seurata myös pahoja, huonoja ja isoja mullistuksia.
Voimia sinulle. Tyhmää sanoa näin, mutta koita ajatella että laitat "lapsen kasvun kesken" ja sitten kun parempi aika tulee niin taas jatkat hommaa ja sitten lapsi on tervetullut. Älä ajattele tätä alkiota sisälläsi yksilönä, joka "olisi voinut tulla maailmaan". En tiedä auttaako tuollainen, mutta itsellehän voi uskotella kaikenlaista :)
Päätös on raskas, mutta usko pois, teet varmasti oikean ratkaisun ja niin vain on tarkoitus käydä. Jos teet abortin, se kasvattaa sinua ihmisenä. Niinkuin keskenmeno kasvatti minua. Sen vain myöhemmin ymmärtää tai jotain..
Niin vain piti käydä. Asiat vielä korjaantuvat.
Jos teet abortin, älä syytä itseäsi.
Jos et tee aborttia ja perheenne elämästä tulee helvettiä stressin ylikuormituksen takia, sitten mietit että olisi pitänyt tehdä. Ja taas tyhmästi sanottu, mutta "voithan tehdä lapsesi sitten kun oikea aika koittaa, nyt on väärä aika. Teen tämän lapsen sitten kun olen taas valmis ja rohkeampi ja minulla on enemmän voimia". Koita jaksaa. Tee oikea ratkaisu, teit minkä teit.