Ollaan vietetty kesälomaa. Suuret suunnitelmat oli kesän alussa, miten harjoitellaan asioita, mitä tehään jne. Nyt taas tuntuu, että mä koko ajan vaan valitan "EI on EI" "Etkö sä nyt ymmärrä"
Vaikka mä joka ilta ajattelen, että huomenna mä oikein panostan siihen, että annan positiivista palautetta, mutta se on niin helkkarin hankalaa, kun toinen ei keskity yhtään, ei tee mitä pyydetään, kiusaa tahallaankin.
Onko kellään muulla sellasta tunnetta, että itse on se pahin itsetunnon lyttääjä? Mitä positiivista palautetta annatte? Julkisilla paikoilla ei lasta ainakaan voi kehua, johan ihmiset kattois, että tosta käytöksestäkö lasta kiittelet..jo on kasvatus menny metsään. Syyllisyys ja epäonnistumisen tunne vaivaa. Miten nyt pitäis kääntää kelkkaa, että tilanne muuttuis edullisemmaksi sekä lapselle että mulle?
Positiivisen palautteen anto
12
964
Vastaukset
- tutkailija .
Jos ajatellaan, että lapsesi on perinyt alttiuden tarkkaavaisuushäiriöön vanhemmiltaan, niin kumpiko se olisi teidän perheessänne, vai ovatko molemmat? Monesti se vanhempi, joka kärsii itsekin tarkkaavaisuushäiriöstä, on ongelmissa tarkkaavaisuushäiriöisen lapsensa kanssa. Näin juuri siinä tapauksessa, kun hän ei ole vielä tunnistanut oireita itsessään.
- cheetah.grrr
Aloittajalla ei varmasti ole siitä kysymys. Ja en kyllä ottaisi tollaista lähtökohtaa. Vaikka tarkkaavaisuusongelmat ovat periytyviä, niin kenellä tahansa on varmasti tuon kaltaisia ongelmia. Positiivisen palautteen anto on välillä erittäin turhauttavaa. Ymmmärrän hyvin, miltä se tuntuu. Meillä concerta on auttanut huomattavasti ja ei tule annettua niin paljon sitä negetiivista palautetta. Ehtii antaa sitä positiivistakin. Sekin on sellainen juttu, että kun lapsi riehuu niin kyllä siinä vähän kieroon kasvaa, jos kehuu silloin kun ei ole aihetta. Meillä positiivisen palautteen annossa on auttanut "liikennevalot". Onko systeemi tuttu? Sen avulla tulee konkreettisesti annettua palautetta ja niin että käytetään lähinnä vihreää korttia aina kun siihen on pieninkin syy... Mutta huh huh..
- tutkailija .
cheetah.grrr kirjoitti:
Aloittajalla ei varmasti ole siitä kysymys. Ja en kyllä ottaisi tollaista lähtökohtaa. Vaikka tarkkaavaisuusongelmat ovat periytyviä, niin kenellä tahansa on varmasti tuon kaltaisia ongelmia. Positiivisen palautteen anto on välillä erittäin turhauttavaa. Ymmmärrän hyvin, miltä se tuntuu. Meillä concerta on auttanut huomattavasti ja ei tule annettua niin paljon sitä negetiivista palautetta. Ehtii antaa sitä positiivistakin. Sekin on sellainen juttu, että kun lapsi riehuu niin kyllä siinä vähän kieroon kasvaa, jos kehuu silloin kun ei ole aihetta. Meillä positiivisen palautteen annossa on auttanut "liikennevalot". Onko systeemi tuttu? Sen avulla tulee konkreettisesti annettua palautetta ja niin että käytetään lähinnä vihreää korttia aina kun siihen on pieninkin syy... Mutta huh huh..
Mielenkiintoista cheetah.grrr, että tiedät niin varmasti toisen puolesta, ettei kyse ole "siitä". Tarkkaavaisuuden ongelmat ovatkin juuri sellaisia, joita on kaikilla ihmisillä, mutta häiritseviä niistä tulee, kun ne koukuttavat ihmisen. Ehkä sinä juuri et ole se vanhempi, joka on kuljettanut tarkkaavaisuushäiriögeneettistä dataa eteenpäin. Silloin et voi tietää, millaista on olla näkymättömässä siteessä toiseen, joka jakaa jatkuvasti kielteistä palautetta.
Mielestäni en osoittanut alkuperäistä kirjoittajaa sormella, vaan kysyin, että olisiko kyse tällaisesta ja selitin, mitä tarkoitin. Mielenkiintoista, että alat äristä näin vähästä. - cheetah.grrr
tutkailija . kirjoitti:
Mielenkiintoista cheetah.grrr, että tiedät niin varmasti toisen puolesta, ettei kyse ole "siitä". Tarkkaavaisuuden ongelmat ovatkin juuri sellaisia, joita on kaikilla ihmisillä, mutta häiritseviä niistä tulee, kun ne koukuttavat ihmisen. Ehkä sinä juuri et ole se vanhempi, joka on kuljettanut tarkkaavaisuushäiriögeneettistä dataa eteenpäin. Silloin et voi tietää, millaista on olla näkymättömässä siteessä toiseen, joka jakaa jatkuvasti kielteistä palautetta.
Mielestäni en osoittanut alkuperäistä kirjoittajaa sormella, vaan kysyin, että olisiko kyse tällaisesta ja selitin, mitä tarkoitin. Mielenkiintoista, että alat äristä näin vähästä.No, en kyllä mielestäni "ärissyt" vaan esitin mielipiteeni, johon kai minullakin on oikeus. Olin vain sitä mieltä, että aloittaja oli täällä hakemassa tukea. Ja tiedän kokemuksesta, miltä aloittajasta tuntuu. En ole silti hukassa kasvattajana, eikä syynä turhautumiseen ole oma tarkkaavaisuusongelma. Meidänkin suvussa ja mieheltäni löytyy tarkkaavaisuus ja aspergeroireita, mutta mieheni on taitava kasvattaja siitä huolimatta. Sinä toit yhden kannan asiaan ja minä toisenlaisen. Tuntui siltä, että et ymmärtänyt miltä aloittajasta tuntui, koska olit heti etsimässä aikuisesta syytä tähän positiivisen palautteen antamisen vaikeuteen. Voi olla, että luulin tämän asian väärin. Aloittajalle toistan kysymyksen, että minkälaisia "välineitä" tai systeemejä teillä on palautteen antoon? Ja tutkailijalle vielä, että tarkoitukseni ei ole esittää kaikkitietävää vaan jakaa kokemukseni. Ja jos viestini vaikutti ärinältä, niin se johtui vain siitä, että itse koen positiivisen palautteen annon toisinaan erittäin vaikeaksi! Ärinä ei kohdistunut sinuun ;) Toivottavasti voimme jatkaa asiallista keskustelua asiasta. Kerron meille, miltä se sitten tuntuu olla näkymättömässä siteessä toiseen, joka jakaa jatkuvasti kielteistä palautetta. Olisi hyvä jos jakaisit kokemuksen.
- cheetah.grrr
cheetah.grrr kirjoitti:
No, en kyllä mielestäni "ärissyt" vaan esitin mielipiteeni, johon kai minullakin on oikeus. Olin vain sitä mieltä, että aloittaja oli täällä hakemassa tukea. Ja tiedän kokemuksesta, miltä aloittajasta tuntuu. En ole silti hukassa kasvattajana, eikä syynä turhautumiseen ole oma tarkkaavaisuusongelma. Meidänkin suvussa ja mieheltäni löytyy tarkkaavaisuus ja aspergeroireita, mutta mieheni on taitava kasvattaja siitä huolimatta. Sinä toit yhden kannan asiaan ja minä toisenlaisen. Tuntui siltä, että et ymmärtänyt miltä aloittajasta tuntui, koska olit heti etsimässä aikuisesta syytä tähän positiivisen palautteen antamisen vaikeuteen. Voi olla, että luulin tämän asian väärin. Aloittajalle toistan kysymyksen, että minkälaisia "välineitä" tai systeemejä teillä on palautteen antoon? Ja tutkailijalle vielä, että tarkoitukseni ei ole esittää kaikkitietävää vaan jakaa kokemukseni. Ja jos viestini vaikutti ärinältä, niin se johtui vain siitä, että itse koen positiivisen palautteen annon toisinaan erittäin vaikeaksi! Ärinä ei kohdistunut sinuun ;) Toivottavasti voimme jatkaa asiallista keskustelua asiasta. Kerron meille, miltä se sitten tuntuu olla näkymättömässä siteessä toiseen, joka jakaa jatkuvasti kielteistä palautetta. Olisi hyvä jos jakaisit kokemuksen.
Tuli vähän väärä ännä.. eli "..kerro meille.." piti kirjoittaa ;)
- tutkailija .
tutkailija . kirjoitti:
Mielenkiintoista cheetah.grrr, että tiedät niin varmasti toisen puolesta, ettei kyse ole "siitä". Tarkkaavaisuuden ongelmat ovatkin juuri sellaisia, joita on kaikilla ihmisillä, mutta häiritseviä niistä tulee, kun ne koukuttavat ihmisen. Ehkä sinä juuri et ole se vanhempi, joka on kuljettanut tarkkaavaisuushäiriögeneettistä dataa eteenpäin. Silloin et voi tietää, millaista on olla näkymättömässä siteessä toiseen, joka jakaa jatkuvasti kielteistä palautetta.
Mielestäni en osoittanut alkuperäistä kirjoittajaa sormella, vaan kysyin, että olisiko kyse tällaisesta ja selitin, mitä tarkoitin. Mielenkiintoista, että alat äristä näin vähästä.Luin ensimmäisen viestini uudelleen ja se on edelleen pätevä. Sen ymmärtää todennäköisesti oikein sellainen, jolle se on tarkoitettukin. Hänelle terveisiä, että apua kannattaa lähteä hakemaan. Ensi kädessä voi lukea Anne Lehtokosken kirjan Aikuisen AD/HD ja aivojen arvoitus.
cheetah.grrr:lle terveisiä, että en kykene tällä hetkellä keräämään ajatuksia vastatakseni pyyntöösi. Se johtuu tarkkaavaisuushäiriöstä. - cheetah.grrr
tutkailija . kirjoitti:
Luin ensimmäisen viestini uudelleen ja se on edelleen pätevä. Sen ymmärtää todennäköisesti oikein sellainen, jolle se on tarkoitettukin. Hänelle terveisiä, että apua kannattaa lähteä hakemaan. Ensi kädessä voi lukea Anne Lehtokosken kirjan Aikuisen AD/HD ja aivojen arvoitus.
cheetah.grrr:lle terveisiä, että en kykene tällä hetkellä keräämään ajatuksia vastatakseni pyyntöösi. Se johtuu tarkkaavaisuushäiriöstä.Kiitos hyvästä kirjavinkistä!
- ei voi
lasta julkisella paikalla kehua? Eihän sen palautteen antaminen tarvitse olla mitään ihmeellistä ja suurta. Pieni pieni kuiskauskin, että hyvä, teitpä hyvin jne antaa lapselle paljon.
Yleensäkin nämä lapset ovat saaneet aina vain joka asiasta moitetta ja negatiivista palautetta. Ja moni lapsi hakee sitä huomiota ja milläpä muulla tavalla sitä saa niin helposti kuin tekemällä jotakin kiellettyä. Kylläpä heti huomataan. Ajan myötä lapselle muodostuu itsestään sellainen kuva, että hän ei todellakaan osaa mitään, hän ei ole hyvä. Sen positiivisen palautteen saamisen kanssa heidän pitää tehdä paljon työtä.
Positiivisen palautteen antamisen voi aloittaa ihan pienestä. Minun lapseni sai koulussa jatkuvasti negatiivista palautetta, ei koskaan minkäänlaista kehua eikä kannustusta. Hän vaihtoi koulua ja sanoi vuoden kuluttua, ai että onko hän ihan tosissaan hyvä, eikö hän olekaan tyhmä. Hän sai opettajalta asianmukaista kannustusta ja kehuja edes vähäisestäkin onnistumisesta.
Mieti itseäsi: jos joku sanoo sinusta edes pikkusen jotakin kivaa tai kehuu, eikö se nosta heti mielialaa ja pelasta vaikka tosi huononkin päivän?- tänä aamuna
meillä tapahtuneena: minulla on siis 2 adhd-lasta. Tänä aamuna nuorempi adhd-lapsi (täyttää 14-v.) tuli vessasta ja kuulin, että hän PESI KÄTENSÄ oma-aloitteisesti. No minäpä lasta kiittelemään, että voi vitsi, muistit pestä kätesi. Pojan naama loisti ja hän vastasi, että kuulee äiti, vieläpä pesin saippualla!!!
Olisin tietysti voinut sanoa hänelle, että hitto, etkö taaskaan muistanut pestä käsiäsi. Kuinka monta kertaa tuostakin on pitänyt isolle pojalle sanoa.....päpäpäpä
- Hiisi vie
Kysäisin ukolta tossa viikonloppuna, että onko mulla sun mielestä tarkkaavaisuushäiriö. Ukko meinas, että voi sulla ihan vähän olla. Hehheh. No ei niin paljon kuitenkaan, että lähtisin diagnoosia hakemaan. Oon ihan hyväs työssä ja tyytyväinen elämääni noin yleensä, ettei varmaan tarvii mitään tutkia.
No positiivisen palautteen anto. Ei varmaan oo ihan helppoo kellekkään. Voitais enemmänkin hakee hyviä puolia toisistamme.
Ilmeisesti se oma "kunnianhimo" tai mikä se nyt onkaan, estää antamasta hyvää palautetta. Ite näkee kuviot jo valmiina ja näkee vaivaa sen eteen, että toinen ymmärtäis, ni se on turhauttavaa, jos ei asiat mee perille ja toinen ei tunnu edes kuuntelevan.
Mun pitää ilmeisesti madaltaa tavoitteita ja jakaa asioita osiin, ni voi aina kehua yhtä pientä osa aluetta, kun se onnistuu. Niinku nyt se käsienpesu esimerkki. Hyvä mieli pienestä, mutta tärkeestä asiasta.
Sain ajattelemisen aihetta ja jotenkin sekin,että kirjotin tänne auttoi keskittymään tohon palautteen antoon. Eihän kukaan haluu pelkkää kylmää kylpyä koko ajan.
Pitää varmaan myös yrittää löytää keinoja tuoda opetettavat asiat mielenkiintoisemmiksi lapselle, ni se ei ois pelkkää tyrkyttämistä, mihin ei jaksa keskittyä..
Jep.- tässä vielä
Joo kyllä ne tavoitteet kannattaa pilkkoa pieniksi eli yksi asia kerrallaan työn alle. Tiedän, että arki on rankkaa ja rasittavaa. Minä tein itselleni selväksi, että meillä esim. ulkovaatteet eivät ole naulassa vaan kaikki kasassa heti oven suussa kun astun sisään. Lopulta ajattelin, että suurempiakin ja tärkeämpiäkin asioita on kuin nuo vaatteet. Esim. se, että ulko-ovi on edes suljettu. Sekin tuppasi aina jäämään auki ja minä kauhusta kankeana, että kohta lojahtaa eteisen patteri esim. talvella kovilla pakkasilla.
Näiden lasten kanssa pitää edetä hitaasti....voimia. - tutkailija .
Tarkkaavaisuushäiriön ongelmien yksi näkyvä piirre on turhautumisen sietämisen vaikeus ja tunteiden säätelyn ongelmat. Näiden takia saatetaan ryhtyä kontrolloimaan ympäristöä, kun kontrollia ei ole itsellä. Tämä kuvio saattaa ehkä auttaa ymmärtämään omia ajatusketjuja.
Lauseesi " Ite näkee kuviot jo valmiina ja näkee vaivaa sen eteen, että toinen ymmärtäis" kertoo minulle siitä, että kulutat paljon hermoenergiaa lapsesi ajattelemiseen, mutta hermoenergian kulutus ei näytä kuitenkaan tuovan odottamiasi tuloksia. Joku saattaa jopa kokea, että lapsi ei kunnioita häntä ja panostastaan. Kunpa asiat olisivatkin näin.
Lehtokoski selittää seikkaperäisesti, miten viestit kulkevat aivoissa. Kyse on siis biologiasta tai tarkemmin aivofysiologiasta. Laivan lastikaan ei kulje minnekään, jos vettä ei ole tarpeeksi. Vaikka vettäkin olisi, mutta jos vastaanottava satama ei ole valmiina, niin lasti jää vastaanottamatta. Tarkkaavaisuushäiriön välittäjäaineiden puutteen (veden vähyys) lisänä on vielä aivosähköisten impulsiivien hitaus ja etuotsalohkon kärkien rakenteelliset ongelmat.
Asiat eivät voi mennä perille. Tunne lapsen kuuntelemattomuudesta on aivan oikea. Hän on paikalla, muttei läsnä. Siinä ei sättiminen auta.
Vaativan persoonallisuuden profiilin omaava henkilö ajattelee, että tavoitteita pitää madaltaa. Silloin hänen olisi luovuttava tärkeästä periaatteestaan ja kokee sen tappiona. Mutta eikö tämä ole vain yksi tapa ajatella asioista? Jos tarkkoja ollaan, niin jokainen joutuu jakamaan asiat mielessään pieniin osiin, jotta saa jonkun kokonaisuuden tehtyä.
Pikkuasiana mainittu käsien pesu on itse asiassa monimutkainen perättäisten arviointien ja päätöksien tapahtumasarja.
Ensiksi pitää saada ajatus käsien pesemisestä, jos puhutaan oma-aloitteisesta tapahtumasta.
Sen jälkeen pitää sisäisesti päättää, että minäpä pesen käteni.
Täytyy mennä altaan äärelle.
Otetaan saippua, avataan hana, saippuoidaan kädet, hangataan yhteen ja huuhdellaan. Arvioidaan työn laatu. Pyyhitään kädet. Jos kaikki menee hyvin.
Aikuisella tämä kaikki on automaattista, mutta lapsella ei, varsinkaan tarkkaavaisuushäiriöisellä. Hän voi olla päässään samaan aikaan aivan muualla. Tuossa tapahtumasarjassa on monta moittimisen paikkaa, jos se siltä kannalta otetaan.
Palaute voi olla positiivista monella tavalla, mutta eritoten sen tulee olla rehellistä ja oikeassa suhteessa suoritukseen. Ylitsevuotava kiittely ei ole tarpeen ja varsinkaan jos lapsi tajuaa jo ettei se ole suhteessa hänen tekoonsa. Ongelmallista ylitsevuotava kiittely on myös silloin, jos lapselle annetaan myös liikaa negatiivista palautetta. Lapsi ei tiedä, milloin hän toimii oikein.
Tätäkin asiaa jokin tuonnottain tutki ja tuli siihen tulokseen, että positiivisella äänellä ja rohkaisevalla kehon kielellä välitetty "Hyvä (Hieno juttu), nyt se on tehty." riittää. Näin lapsen ajattelu ohjautuu tekemiseen ja asioiden tekemisen ketjuun sekä vastuuseen ja sen hoitamiseen.
Isoäiti kertoi saaneensa opetuksen. Kysyi, miksi huudan nukeilleni? Vastasin leikki-ikäisenä, että niinhän sinäkin mulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801867Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181709- 161564
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201266En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121214Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61212hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121176Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91160Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291151Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91140