Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä me yli 60 vuotiaat tiedämme elämästä enemmän kuin mitä yhden "klupi-askin" pohjaan voi kirjoittaa.
Meillä on kokemuksia ja näkemyksiä elämän eri aloilta, olemme olleet mukana hyvässä ja pahassa, kukin paikallmme täyttämässä yhteiskunnan meille asettamia velvollisuuksia. Olemme olleet isiä ja äitejä, hoitajia ja joskus hoidettaviakin. Olemme saaneet katsoa elämän eväsreppuun toisenkin kerran.
Täällä meistä osa, hyvin pieni osa kuluttaa aikaansa kuvitteellisessa yhteisössä, vaikka yhteisön muodostavatkin ihmiset nimien takana, niin meille jokaiselle jokainen nimi on kuvitteellinen ihminen, nimi joka tulee tutuksi nimenä, tai vain välähtää näkökentässämme. Täällä on keskustelua taiteelliselle ja arkiselle minälle sopivassa muodossa, on aihellisia ja aiheettomia kannan ottoja ja lausumia.
Ikäisillemme on seksi kuin arvokas perintömaljakko jota pidetään vain harvoin esillä, yleensä se on siellä kaapissa, turvassa ettei kukaan vain riko pyhää ja kallista, kuin se siitä menisi pilalle jos sen antaisimme ihan normaalina asiana kuulua jokaiseen päiväämme.
Salatusti ja arasti kyselemme, yritämme pitää seksualiisuttamme häpeänä, rumana, kiellettynä, ja ihmettelemme nuoria joille asia on normaaliin elämään kuuluvaa ja luonnollinen osa elämää.
Me olemme olleet asenteiden ja itsesensuurin orjia, meille on ollut häpeä puhua sukupuolisesta halusta tai toiveista, mutta mekin olemme vapautuessamme olleet myötävaikuttamassa tilanteen muuttumiseen, rohkeuteen täälläkin lausua mielipiteitä.
Uskallammeko haaveilla, onko miellä rohkeutta ajatella että kaikki ei sentään ole kohdallamme jo iän ja ajan mukana kadonnutta todellisuutta, vaan että se todellisuus, tunteet ja unelmat ovat meissä tässä ja nyt, että meissä on aina itsessämme sisäsyntyinen halua rakastaa ja tulla rakastetuksi. Seksi on mukana jos se liittyy suhteeseemme tai tunteeseemme, miksi sen pitäisi olla suoritus pakkoa, miksi sen pitäisi olla rumaa ja salattua, tai miksi siitä ei voisi suhteessa avoimesti keskustella.
Ja miksi me emme kerro ihastuneemme tai jopa rakastuneemme, miksi emme kerro hänelle kiinnostuksestamme, jos kohdallemme on osunut henkilö joka tunteisiimme vaikuttaa. Avoimmuus ja rehellisyys avaavat ovia elämän eri tunnetiloihin, antavat meille mahdollisuuden elää ja tuntea iästä riippumatta täyttä elämää, rakastaen ja rakastuen, saaden ja antaen omasta lämmöstämme.
Mutta emme mekään voi ajatella että kaikki ovet ovat avoinna, sen kun kuljemme sisään ja olemme kuin kotonamme. Kaikille oville pitää aluksi koputtaa... soittaa säveltä joka kuuluu kaikuna omiin korviimme ja hiljalleen hiipiä sisään sopivan ihmisen elämän eteiseen - pysähtyen ja kunnioittaen. Ehkä se tunteisiin vaikuttaminen avaa oven kokonaan auki ja sydämet kohtaavat toisensa.
Olen avannut ovet, olethan sinäkin, ja annat virkistävän tuulen tavoin jonkun lähestyä sinua, kuunnella soittoa ja tuntea kosketus joka voi olla lämmin ja kiihkeäkin, jos et pelkää olla valmis kohtaamaan todellisuudessa sen mikä täällä on kuvitteellista - toisen ihmisen.
Kuin tuulenvire hyväilet ihoani, kuin sade pisara kostutat silmäkulmani, sillä olet minulle rakas,
en tiedä kuka olet, en missä kuljet, mutta pieni hipaisu poskellani kertoo, olit äsken siinä lähelläni, jätit jäljen ja uskon että palaat, palaat ja olet siinä vierelläni...
Kuvitteellinen maailmani ei aseta rajoja..
Meillä on kokemuksia ja näkemyksiä elämän eri aloilta, olemme olleet mukana hyvässä ja pahassa, kukin paikallmme täyttämässä yhteiskunnan meille asettamia velvollisuuksia. Olemme olleet isiä ja äitejä, hoitajia ja joskus hoidettaviakin. Olemme saaneet katsoa elämän eväsreppuun toisenkin kerran.
Täällä meistä osa, hyvin pieni osa kuluttaa aikaansa kuvitteellisessa yhteisössä, vaikka yhteisön muodostavatkin ihmiset nimien takana, niin meille jokaiselle jokainen nimi on kuvitteellinen ihminen, nimi joka tulee tutuksi nimenä, tai vain välähtää näkökentässämme. Täällä on keskustelua taiteelliselle ja arkiselle minälle sopivassa muodossa, on aihellisia ja aiheettomia kannan ottoja ja lausumia.
Ikäisillemme on seksi kuin arvokas perintömaljakko jota pidetään vain harvoin esillä, yleensä se on siellä kaapissa, turvassa ettei kukaan vain riko pyhää ja kallista, kuin se siitä menisi pilalle jos sen antaisimme ihan normaalina asiana kuulua jokaiseen päiväämme.
Salatusti ja arasti kyselemme, yritämme pitää seksualiisuttamme häpeänä, rumana, kiellettynä, ja ihmettelemme nuoria joille asia on normaaliin elämään kuuluvaa ja luonnollinen osa elämää.
Me olemme olleet asenteiden ja itsesensuurin orjia, meille on ollut häpeä puhua sukupuolisesta halusta tai toiveista, mutta mekin olemme vapautuessamme olleet myötävaikuttamassa tilanteen muuttumiseen, rohkeuteen täälläkin lausua mielipiteitä.
Uskallammeko haaveilla, onko miellä rohkeutta ajatella että kaikki ei sentään ole kohdallamme jo iän ja ajan mukana kadonnutta todellisuutta, vaan että se todellisuus, tunteet ja unelmat ovat meissä tässä ja nyt, että meissä on aina itsessämme sisäsyntyinen halua rakastaa ja tulla rakastetuksi. Seksi on mukana jos se liittyy suhteeseemme tai tunteeseemme, miksi sen pitäisi olla suoritus pakkoa, miksi sen pitäisi olla rumaa ja salattua, tai miksi siitä ei voisi suhteessa avoimesti keskustella.
Ja miksi me emme kerro ihastuneemme tai jopa rakastuneemme, miksi emme kerro hänelle kiinnostuksestamme, jos kohdallemme on osunut henkilö joka tunteisiimme vaikuttaa. Avoimmuus ja rehellisyys avaavat ovia elämän eri tunnetiloihin, antavat meille mahdollisuuden elää ja tuntea iästä riippumatta täyttä elämää, rakastaen ja rakastuen, saaden ja antaen omasta lämmöstämme.
Mutta emme mekään voi ajatella että kaikki ovet ovat avoinna, sen kun kuljemme sisään ja olemme kuin kotonamme. Kaikille oville pitää aluksi koputtaa... soittaa säveltä joka kuuluu kaikuna omiin korviimme ja hiljalleen hiipiä sisään sopivan ihmisen elämän eteiseen - pysähtyen ja kunnioittaen. Ehkä se tunteisiin vaikuttaminen avaa oven kokonaan auki ja sydämet kohtaavat toisensa.
Olen avannut ovet, olethan sinäkin, ja annat virkistävän tuulen tavoin jonkun lähestyä sinua, kuunnella soittoa ja tuntea kosketus joka voi olla lämmin ja kiihkeäkin, jos et pelkää olla valmis kohtaamaan todellisuudessa sen mikä täällä on kuvitteellista - toisen ihmisen.
Kuin tuulenvire hyväilet ihoani, kuin sade pisara kostutat silmäkulmani, sillä olet minulle rakas,
en tiedä kuka olet, en missä kuljet, mutta pieni hipaisu poskellani kertoo, olit äsken siinä lähelläni, jätit jäljen ja uskon että palaat, palaat ja olet siinä vierelläni...
Kuvitteellinen maailmani ei aseta rajoja..
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihanaa tekstiä,luen tämän vielä monta kertaa....
taas näyttää kirjallisia kykyjään.
Turhaa on täällä tunnistaa kirjoittajia, tai ainakaan lausua sitä ääneen.
Muutoin en ota kantaa jotenkin ...viestiisi joka antaa kuvan kuin mainitsemasi henkilö olisi epäsuosiossa.
Puet sanoiksi sen, mitä moni aavistelee, mistä unelmoi. Ei se pieni isin ja äidin tyttönen, haaveellinen neito, nuori morsian , vastasyntyneen äiti, lasten kasvattaja ja miehen kumppani sekä rakastajatar meistä minnekään koskaan katoa.
...tuollaisen kaunosieluisen totuudenpuhujan poskea sipaista ja silmiä kostutella. Kovin on samanlaiset mietteet minullakin. Sanoiksi pukeminen vaan ei ole noin sujuvaa. :=)
Miksi olet estynyt ihmisten ja seksuaalisuuden suhteen? Onko sinulla ehkä suppeasti ajattelevia ja eläviä esimerkkejä. Tunnen yli 70- ja 80-votiaita ja ovat hyvin eläväisiä myös seksuaalisuutensa suhteen. Oliko jo lapsuudenkotisi jotenkin kielteinen, jos oli niin ala itse elää reippaasti edes 60-vuotiaana.
...kasvatuksen tulos. Nuoremmat sukupolvet haluavat olla estottomia. Jotkut poistavat estot huumeilla. Kasvatuksen tulisi olla sellaista, että estot olisivat luonnostaan pois.
Vaikeata se on. Omat tyttäreni olivat murkkuiässä, kun yrittelin kertoa seksuaalisuudesta heille jotakin. Oli vähän takkuamisen makua.
Keskustelun avaaja esitti pinnallista syvällisemmän puheenvuoron. Tykkäsin siitä.
Otin tässä sivusta puheenvuoron, anteeksi, terveisin
Kaino Untamoinen
Lämpimät kiitokset kirjoituksestasi! Aivan ihanaa luettavaa ja ajateltavaa. Kirjoitathan toistenkin? Kaikkea hyvää elämääsi!
voin todeta että en ole yksin ajatuksineni.
Ikä antaa meille oikeuden sanoa olevamme monessa asiassa jo kokeneita ja koeteltuja.
Minulle esitetty kysymys; - olenko saanut lapsuudessani jo kasvatuksen joka asettaa estoja; antaa aiheen vastata hiemen tarkemmin.
Vanhempani antoivat monipuoliset eväät elämän polulla kulkemiseen, moraali ja hyvät tavat eväinäni minäkin aikanaan levitin siipeni lentäen vanhempien suojaavasta hoivasta, mutta mitään estoja en saanut eväikseni. Aina ja joka tilanteessa olen rohkeasti tuonut esiin oman mielipiteeni, jos se ei ole loukannut muiden ajatuksia.
Mikäli kovin rajoittuneessa maailmassani eläisin, en olisi kai yllä olevaa tekstiä kirjoittanut, sillä jotain rohkeaakin mielipiteessäni on.
Oli ilo havaita että minua ymmärrettiin, löydettiin sanoista se sisin ajatus, sillä usein kuori on kova ja sisin puuttuu, silloin sanoillakaan ei ole mitään merkitystä.
Nykyinen elämän rytmi asettaa meidät monien valintojen eteen, antaa meille mahdollisuuksia kanssakäymiseen, tai hiljentymiseen omien ajatustensa keskelle, pois joukosta, pois kiireestä ja hälystä.
Täällä on aikaa ajatella, täällä ei ole yksinäistä, sillä tarkkailijan paikalla on kaikkein suurimman joukon keskellä vaikka kukaan ei tarkkailijaa huomaa tai huomioi, täällä näkee ja kuulee enemmän kuin joukon keskellä jossa vain ympäröivät ihmiset ovat lähellä, näkökentässä - .
Nautin seurasta, mutta rakastan rauhaa ja hiljaista yksinäisyyttä josta löydän enemmän kuin markkinakentän reunalta.
Elämäni eteiseen on ovi auki, jokainen uusi ihminen vastaantulevien kasvojen joukossa on tervetullut juttelemaan... koputtamaan sille ovelle ja ehkä keskustelemaankin vaikkapa niistä estoista, ja arkuudesta joka pitäisi vaihtaa rohkeudeksi.
Elämä ei anna uutta mahdollisuutta jos tänään ohitit sen ainoan mahdollisuutesi olla onnellinen.
En ihan oikeasti halua loukata ketään, en aloittajaa enkä ihannoijiaan, mutta....!
Näyttää siltä että me näin vanhetessa unohdamme jotain mikä on luonnon mukaista ja epätoivoisesti yritämme riippua kiinni tuossa humalluttavassa seksuaalisuuden tilassa ja lajinjatkamis rituaalissa. Rakkaus on ja pysyy osana meitä syntymästä hamaan hautaan, mutta suvunjatkamiskykyisinä vietämme vain osan ajastamme. Tuohon aikaan kuuluu tuo seksiin pakottava nautinnon tarve joka johtaa hedelmöittymiseen ja elämän kiertokulun jatkumiseen. Ehän seksi kiellettyä ole myöhemminkään. Mutta että ei unohtuisi mihin tarkoitukseen luojamme oli seksin meille luonut.
Seksiä ja rakkautta ei pidä suoraan samaistaa.
että tekstissä oli muuta sisältöä kuin seksin ihannointi... paljon tärkeämpää noin sisällöllisesti.