Palstan nimimerkki Hys hys toteaa toisessa ketjussa:
>> täysin totta on väite että naista mitataan sen kautta kuinka usein olet raskaana. >>
Heräsi kaksi kysymystä.
1. Pitääkö tämä Hys hys:in toteamus paikkansa?
2. Miksi vanhoillislestadiolaisesa uskossa on naisten osalta lisääntyminen pääasia?
3. Synnyttääkö tämä raskauksilla mmittaaminen naisissa ahdistusta vai hyväksyvätkö he sen?
Taisivat valokuvaaja Hannu Pakarinen ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Anssi Miettinen osua uskon kuumaan ytimeen paremmin kuin ovat itse ymmärtäneetkään.
>> täysin totta on väite että naista mitataan sen kautta kuinka usein olet raskaana. >>
Heräsi kaksi kysymystä.
1. Pitääkö tämä Hys hys:in toteamus paikkansa?
2. Miksi vanhoillislestadiolaisesa uskossa on naisten osalta lisääntyminen pääasia?
3. Synnyttääkö tämä raskauksilla mmittaaminen naisissa ahdistusta vai hyväksyvätkö he sen?
Taisivat valokuvaaja Hannu Pakarinen ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Anssi Miettinen osua uskon kuumaan ytimeen paremmin kuin ovat itse ymmärtäneetkään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
1. Ei
2. Usko on pääasia.
3. Raskauksilla ei mitata mitään.
Miehenä ja isänä sanoisin tähän että mikään ei ole niin kaunis ja rauhoittava näky miehen silmälle kuin raskaana oleva nainen kodissa lasten ympäröimänä.
Mistä tällaisia väittämiä oikein tulee? Meillä vl:illä korostetaan sitä, että niin monta lasta kuin syntyy, se on hyvä ja että kaikille ei anneta yhtään, siihenkin pitää tyytyä. Mä en kuulkaas ymmärrä näitä tällaisia väittämiä.
Kas täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018556373
Kysymys sinulle! Kirjoitit:
" ...kaikille ei anneta yhtään, siihenkin pitää tyytyä."
Väitätkö siis että hedelmöityshoitoja ja adoptiota ei sallita vanhoillislestadiolaisuudessa?
Eihän siinä semmoista väitetty ja molemmat on hyväksytty.
Ihan hyvä homma adoptio. Mä en tiijä niistä hedelmöityshoidoista oikein. Kai hoitaa saa ainakin jossain määrin, mutta missä menee raja.
Millainen raja sinulla on mielessä hedelmöityshoitojen suhteen?
Onko hedelmöityshoidoissa úskonelämä vaarassa?
Luin kirjoituksesi nimimkerkki "Elämä on kovaa".
Sinä joka tuolla linkissä osallistuit keskusteluun. Aivan samoja ahdistuksia olen itse kärsinyt vuosien ajan. Kunnes vapauduin, kun aloin ajatella että juuri minä olen tärkeä ja minun jaksamiseni ja elämäni on tosiaan tärkeä.Mutta sitä ei puolusta kukaan muu kuin itse. Kun itse kunnioitan omia näkemyksiäni ja elämän omaa elämääni, ei minun tosiaan tarvitse välittää sellaisista jotka eivät minua ihmisenä arvosta vaan laskevat lapsia ja tuijottavat mahaani. Jopa jätimme käymästä kylässä sellaisten ihmisten luona.
- Toivotan sinulle sydämestäni voimia ja siunausta, pidä huolta itsestäsi!
Uskovaisen naisen osa on yhä kauhistuttavan epäitsenäinen. Nainen on määritelty ja ohjattu ulkopuolelta. Hyvin moni asia on häneltä rajattu jo ennakkoon pois. Absurdia että näin on tilanne yhä, vaikka monet uskovaiset naiset hankkivat hyvän koulutuksen, paljon paremman kuin uskovaiset miehet useinkaan. Ei siis älyä puutu.
Ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista, että jotkut ihmiset tykkäävät elää suurperheenä. Perhemallin valinta on länsimaissa yksilön ihmisoikeus. Lisäksi suuret perheet ovat kannatettavia kansantaloudenkin kannalta. Tietenkään ei kukaan yksilö mieti elämänvalintojaan "kansantaloudellisesti" eikä pidäkään.
Surullista on, että 70 prosentilla uskovaisista eli naisilla ei ole yksilönä aidosti mahdollisuutta valita. (Yleinen arvio on että hengellisissä yhteisöissä on suuri enemmistö naisia).
Hänen on hyväksyttävä ulkoapäin saneltu malli. Ja siirrettävä se vielä lisäksi seuraaville naispolville opettamalla tyttärensäkin uskomaan samoin.
Me naiset juurrutamme lisäksi itseämme ahdistavat ja rajoittavat toiminta- ja ajattelumallit tyttärillemme. Aika karu perintö. Orja uusintaa orjuuden, uhri ylläpitää uhriksi joutumista.
Tähän te sanotte, että kyllähän uskovaisella naisella on paljon valtaa. Melkein koko kotipiiri ja lasten kasvatus on naisen valtakuntaa. Rauhanyhdistyksessä voi tulla valituksi johtokuntaan. Monet saavat opettaa Jumalan sanaa pyhäkoulussa.
Väitän että naiselle ei tosiasiassa jää muuta todellista valtaa kuin säädellä seksiä.
Jos valitsee naimattomuuden / jää naimattomaksi, säälitään ja pidetään mihinkään kelpaamattomana.
tippa tuli ihan linssiin.Itsekkään en kyllä voisi vaatia ketään joka kamppailee uupumisen alla ,että kyllä sinun pitää vaan jaksaa synnyttää. Eikä minuakaan kukaan nyt näin ole vaatinut. Mutta sitä epäilee enkö luota Jumalaan? Mutta miksi tämä uupumus, minähän olen yrittänyt luottaa. Onhan ihmiselle järkikin annettu, mihin sitä voi käyttää? ja mitä tarkoittaa se sanonta niin on sinun päiväksi, kuin on voimasi? Itse koen monena päivänä, että voimia tarvittaisiin enempi. Entäs burn outiin sairastuneet? missäs heidän voimansa ovat? Elämä on mennyt yli voimien.
Minusta todellista Jumalaan luottamista on järjen käyttö - ei suinkaan järjettömyys ja auktoriteettiusko. Jumala on antanut meille järjen jotta voimme suojella itseämme ja läheisiämme. Itseään ei uskon tähden pidä lähteä runnomaan. Semmoista ei Jumala vaadi. Uhraamista! - Jumalan edessä saa olla juuri semmoinen kuin on. Ihmiset meille täällä tekevät näitä ahdistuksia! Niin minä koen.
"...mitä tarkoittaa se sanonta niin on sinun päiväksi, kuin on voimasi? "
Sanonta on silkkaa hölynpölyä. Paljon epäoikeudenmukaisia kohtalon iskuja nähneenä ja itse masennuksen läpikäyneenä olen vakuuttunut siitä. ettei tuo lause pidä paikkaansa. Elämä on oikeasti kovaa monelle!
Mutta jos joku saa lohtua itselleen tuota halpahintaista fraasia toistelemalla, mikäs siinä. Minua se ei ole vakuuttanut. Kun meinasin kuolla masennustautiin, minua on eniten lohduttanut toisen samoja kokeneen ystävän peräänantamaton tuki. Eivät teennäiset fraasit.
Epäilen tosin, että lausetta toistelevat muut omasta mielialastaan huolestuneet ihmiset lähinnä itselleen nähdessään toisen ihmisen kärsivän. Kun eivät osaa/jaksa/välitä mitenkään tukea eivätkä auttaa.
Tämmöisiä tuli mieleen. Elämä on sekä kovaa että joskus riemullista. Mutta elämä on joka tapauksessa sinulle ja minulle annettu lahja, josta on hyvä riemuita. Ihan siitä omasta elossaolosta!
Ja: kiitos kun vastasit minulle!
Karu oli käsityksesikin meistä sinkkunaisista!
...Jos valitsee naimattomuuden / jää naimattomaksi, säälitään ja pidetään mihinkään kelpaamattomana. ...
Ei pidä muuten paikkaansa!
Samaa olen ihmetellyt. Uskovaisen naisen kaunistus on hänen siveytensä ja äidillisyytensä mistä Jumala on luvannut hänet kalliisti palkita.
naimatontahan voi naida!
Eiköhän tästä ollut pitkät pätkät tuossa taannoin tämä mahan kautta tervehtiminen.
1. Kyllä sillä mittarilla mitataan uskon kuuliasiuutta seurakunnan neuvoille. -Lapset ovat lahjoja joiden vataan ottamisessa meidän tulee kilvoitella... Kyllä kun lasten ikäerot varsinkin nuoremmilla pareilla venyy pitemmiski kun on ollut tapana kysellään "hienovaraisesti" että no jokos se Luoja jo on teitä taas siunannut....
2. Onko lisääntyminen pääasia? Toisaalta kun lapsia tulee tiuhaan tahtiin lisääntyminen eli raskaudet imetys ja akuutti lastehoitaminen on pääasia elämässä niin 100% ettei siihen oiken tahdo muuta saada mahtumaan. Lisääntyminen on rumasti sanottu. Lestadiolisuudessa halutaan puhua että ahkeroimme ottaa vastaan taivaan taimet siihen tahtiin kuin Luoja näkee hyväksi niitä antaa.
3. Kyllä se niin on että ne jotka eniten synnyttävät ovat arvostetumpia kuin ne joille ei lapsia siunaannu yhtä paljon tai ollenkaan. Kyllä ymmärrän että vaatii paljon ihmiseltä saada 16:kin lasta ja selvitä siitä psyykkisesti kasassa. Mutta toisaalta meillä joilla on vähemmän lapsia asiat voivat olla syystä tai toisesta jopa huonommin/rankemmin. Silti liian usein naista mitataan sillä mittarilla että kuinka monta lasta ja minkä ikäisiä....
Kyllä tämä asia herättä minussa ja vamaan muissakin ahdistusta. Enkä ole ainoa tämän palsta kirjoittaja joka on tuonut niin omaa kuin muidenkin ahdistusta esille tämän palstan kautta.
"Taisivat valokuvaaja Hannu Pakarinen ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Anssi Miettinen osua uskon kuumaan ytimeen paremmin kuin ovat itse ymmärtäneetkään."
En löisi vetoa sen puolesta että nämäkään ihmiset nyt niin tietämättömiä ole. Ennemmin löisin vetoa sen puolesta että ko. henkilöt ovat lukeneet tätkin palstaa ennen jutun kirjoittamista.... terkkuja vaan toimittajille!
että kirjoittamani on absoluuttinen totuuus. Ne on kärjistettyjä kommetteja niistä ajatuksista ja tunteista mitä nämä mahan kautta tevehtimiset ja perheen lisäyksen utelut herättää.
Varauksetta ei ole vain ihanaa kun vauva ilmoittaa tulostaan!
Joku väitti että jos EI ole raskaana, saa kuulla ikäviä kommentteja, mutta millaista on kun ON raskaana?
Olen laajan vl-suvun ei-vl-jäsen ja työpaikallani hoitoalalla on useita vl-uskovaisia, naimisissa olevia miehiä ja aviossa olevia vl-naisia myös. Olen pannut merkille omituisen seikan, jolle en ole keksinyt selitystä.
Kun ei-vl pari alkaa odottaa vauvaa, ensimmäistä tai seuraavia, siitä tehdään numeroa riemuitaan koko suvussa ja ystäväpiirissä. Pyöristyvää vatsaa ihaillaan ja asiasta jutellaan avoimesti. Terveydestä kysellään osaaottavasti ja vitsaillaankin yhdessä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa raskaudesta ei yleenä puhuta juuri mitään. Siitä ei osoiteta avoimesti iloa eikä riemua. Edes lähisuvulle ei välttämättä mainita että on vauva tulossa, eikä ns. ”epäuskoisille” lähisukulaisille kerrota edes uuden vauvan syntymästä.
Vl-äidit iloitsevat sydämessään uudesta vauvasta, mutta sitä riemua ei ilmeisesti ole tapana näyttää ulospäin. Onko tähän jokin syy teidän yhtyeisössänne? Onka raskaus jotenkin tabu, siis ”pyhä asia” niin että sen huomioiminen ja siitä keskustelu arkisella tasolla ja leikillisesti on sopimatonta käytöstä?
Lopuksi haluan todeta että on selvää että raskaus herättää naisessa aina ristiriitaisia tuntemuksia. Olipa vl tai ei, ajoittain voi kokea että raskaus ei olekaan niin hyvä asia kuin alkuun oli ajatellut. Mutta sellainen on ihan normaalia. Kielteiset tuntemuksethan katoavat raskauden edetessä.
Tässä minua kiinnostaa enemmänkin raskauden kohtaaminen yhteisössä ja lähipiirissä.
Olen suuren uskovaisen perheen kolmanneksi vanhin. Näin murrosiässä äitini raskauksia läheltä. Hän oli enimmän aikaa väsynyt ja masentunut raskausaikanaan. Kun vauva oli syntynyt, hän oli iloinen ja helpottuneen oloinen. Me kaikki lapset iloitsimme aina jokaisesta uudesta siskosta tai veljestä.
"ahkeroimme ottaa vastaan taivaan taimet siihen tahtiin kuin Luoja näkee hyväksi niitä antaa."
Onko Hys hys tuo kestävä periaate?
Kun perheessä on geeniperustainen vakava sairaus. Niin lapsi ei kehity vaan paremminkin taantuu henkisesti, ja opittuaan liikkumaan sekin taito katoaa.
Sairauteen ei tunneta hoitokeinoa ja se johtaa kuolemaan ennen 20. ikävuotta.
Ensimmäisen vammaisen lapsen syntymä ennakoi että on 50 % mahdollisuus että kaikki muutkin ovat sairaita. Perheeseen on syntynyt neljä lasta, joista kolmella on tämä parantumaton sairaus. Vanhemmat tuntevat: eivät koe jaksavansa enää. Sitä mylläkkää mitä kaikkien hoidot, pyörätuolit, ja lääkitykset, leikkaukset, kuntoutukset jne merkitsee. He haluaisivat olla hyviä vanhempia näille joita heille on annettu. Mutta eivät kertakaikkiaan TAHDO suoraan sanottuna lisää. Niin onko silloin ehkäisy jatkossa sallittu.
Jos on, pitääkö siitä hakea lupa saarnaajalta? Vai lestadiolaislääkäriltä?
Kysyt onko raskaus tabu siten ettei siitä sovi iloita tai vitsailla.... Luulen että kyse on siitä että SIPERIA opettaa. Eli myös kaikkinainen naljailu
- jaa ompas telillä oltu ahkeria
- no nytyhän se oikea tekniikka
- joko taas
- eikö vieläkään, onpa ihanaa mukavaa....
Ja sitten vielä kun kaiki raskaudet eivät pääty onnellisesti voi kesenmenon kokeneelle kommetit olla siinä määrin julmia että kärsii keskenmenon ennemmin kenenkään tietämtää kuin tietäen.
Monet asennoituvat asiaan niin että tulee jos ja kun tulee.... Kaikki eivät jaksa tuntea aitoa iloa raskausaikana tai raskauteen ja tulevaan synnytykseen sisältyy niin paljon pelkoja ettei raskaudesta jaksa ikoita.... Tieto lisää tuskaa valitettavasti.
viestini vaikka 3 kuukaudelta niin ymmärrät etten hyväksy edotonta joka tilanteeseen soveltuvaa ehkäisemättömyysoppia !
Itse vl olen joutunut siihen tilanteeseen että ehkäisen terveydellisistä syistä. Terveydellisiä syitä on myös se ettei mielentervys kestä.
niin puhujan tai edes uskovaisen lääkärin kyky ymmärtää toisen ihmisen ongelmaa on rajallinen.
Ensisijaisesti lupa on oman oman tunnnon kautta hettava siten että keskustelee ihmisten kanssa avoimesti jolloin saa näkemän sekä pulesta että vastaan. Tätä kautta kyllä kirkastuu se mikä oikein on....
Ei-vl:t voivat suhtautua raskauteen vapaasti koka heille se on vapaa ja luonnollinen asia, siinä määrin kuin ihminen nyt ylipäätään voi näihin asioihin vaikuttaa. Raskaus on luonnollinen (ja jopa biologinen) asia, ei hengellistetty toimi. Jumala ei toimi suoraan siittäjänä. Ajatellaan kristinuskon mukaisesti, että Jumala on luonut kaikkeuden, eläimet ja ihmiset, ja luonut kullekin lajille ominaisen lisääntymistavan. Mutta itse suvunjatkamiseen ja siihen liittyviin ratkaisuihin ei liitetä äärest'hengellistä ulottuvuutta.
Lestadiolaiselle naiselle raskaus on ulkoapäin tuleva saneltu asia, koska hänellä itsellään ei periaatteessakaan ole lupa siihen mitenkään vaikuttaa. Muutoin kuin vain alistumalla "astiaksi" ja toistelemalla liikkeen hokemia.
Ankara Vanhan Testamentin Jumala on lapsen todellinen siittäjä, sillä ehkäisykieltoahan perustellaan juuri VT:sta oetuilla tarinoilla.
Nämä syyt saavat aikaan sen ettei vl-nainen riemuitse. Onko kenellekään riemua toimia passiivisena "astiana".
= Mitä enemmän sinulla on lapsia, sitä varmempi on taivaspaikkasi.
Tämä periaate on täysin päin suomalaista mäntymetsää.
Tarkoittakohan toi nyt sitä mitä vl johto ajatteli sen tarkoittavan? eihän lasten lukumäärä tietenkää vaikuta taivaseenpääsyyn, mutta luulisin että se tarkoittaa että, kun on paljon lapsia jotka ovat mahdollisesti uskomassa, on aina toinenu skovainen lähellä hädän tullen.
nainen pelastuu lasten synnyttämisen kautta.
Meitä on enemmistö. Ulkopuolinen ei näe miten paljon meillä kaikilla uskovaisilla naisilla on yhteistä. Me pidämme yhtä, naimisissa olevat ja sinkkuna elävät. Meillä on annettavaa toisillemme. Emme ole alistettuja sillä me olemme leikillisesti sanoen ry:n "alakulttuuri" jolla on enemmän kulissientakaista vaikutusvaltaa kuin miehet arvaavatkaan. :-)
Itselläni on monenlaisia naisia ystäväpiirissäni.
1.ei pidä
2.ei ole pääasia
3.kts.ed. vastaukset