ennen olin aina iloinen ja hyvä itsetunto..takaiskuista huolimatta en pahemmin tressanut edes..nykyään olen hukassa itseni kanssa,itseetunotni on hukassa ja tunnen olevani umpikujassa.tuntuu kun aamulla herää etä kukaan ei oikeastaan kiinnosta seurani ja eivät edes huomaisi jos häviäisin tai paremmin olisivat onnellisia.hmm..inhoan tätä nykyajan pinnallista elämää.Olen tullut ulkoapäin kovaksi ihmiseksi ja luulevat useimmat että menee niinkuin ennen.Oikeasti olen ihan rikki sisältä kaikkien näiden pettymyksien jälkeen..apua.tämäkin oli nyt vaan turha tilitys tänne,mutta kiitos sille joka jaksoi tämänkin lukea loppuun..kaikille mukavaa joulua!
kaikki kadottaa merkityksensä
venla
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tilanteesi itsellä on välillä samallainen tunne kuin kerroit ja tää ei ole yhtään mukavaa,mutta jotenkin tän kanssa on vaan jaksettava.Hyvää joulua myös sinulle :=)
Ennen mies, joka hurmasi tytöt persoonallisuudellaan ja iloisuudellaan. Ennen mies, jonka itsetunto ja itsevarmuus oli huippuluokkaa. Nykyään mies, joka luulee koko maailman vihaavan häntä.
En uskalla tavata kavereitani, jotteivat huomaisi minun muuttuneen. Haluan pitää hyvän kuvan itsestäni heidän mielessään. Kaverini ottavat itseensä, kun en pysty hymyilemään enää (luulevat sen johtuvan heistä itsestään).
Yritän esittää vanhaa itseäni, jonka tuloksena on väkisinväännettyä tekohymyä ja ahdistuneisuutta. Olen yrittänyt puhua asiasta kavereilleni, mutta en usko että ymmärtävät tilanteen vakavuutta.
Aina jos huomaan, että jonkun uuden kaverin kanssa menee hyvin, silloin ahdistun ja muutun epävarmaksi muutamassa minuutissa. En voi ajatuksilleni mitään, yritän olla ajattelematta sitä.
Paljon muutakin ongelmia on, en halua vaan kelailla vaan.
mä olen koko nuoruuteni ajan kapinoinut tätä pinnallisuutta vastaan.
enemmän omassa päässäni. olen myös löytänyt keinoja torjua sitä, mutta nyt, kun syksyn aikana sairastuin paniikkihäiriöön tuntuu kaikki taas turhan pahalta ja vaikealta.
ystäviä on, mutta eivät he ymmärrä tilannettani täysin.
olisin erittäin iloinen jos vaikka jompikumpi teistä ottaisi minuun sähköpostitse yhteyttä sillä kirjoittaminen on terapiaa.
vaikka kirjottaisi tuntemattomallekin.
on [email protected]