Hirveäthelteet ja hikonan kuin pieni sika. Kaikenlisäksi ihonvärini on punakka koska en ikuna rusketu. Tänään kävin kampaajalla ja nyt pää on kuin jollain Nykäsellä tai Tarja Lunnaksella. Näytän 45-vuotiaalta läskiltä valaalta. Great.
Odotus on muutenkin syvältä. Maha on semmonen ettei sen kanssa mitään pyöräillä eikä pahemmin nopeasti liikuta. Iso talo joka koko ajan paskasena vaikka imuroi ja pyykkää kuin orja. Tätä onnelaa se äiteen elämä sitten tulee olemaan...
Miten niin masentunut.
Odotus on muutenkin syvältä. Maha on semmonen ettei sen kanssa mitään pyöräillä eikä pahemmin nopeasti liikuta. Iso talo joka koko ajan paskasena vaikka imuroi ja pyykkää kuin orja. Tätä onnelaa se äiteen elämä sitten tulee olemaan...
Miten niin masentunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu! Ja niin varmaan suurin osa tällä palstalla. Ei tää todellakaan oo mitään herkkua, olla raskaana ja tällasilla helteillä, mutta yritetään lohduttautua sillä, että pian jo tulee syksy ja ilmat viilenee. Niin ja vauvat syntyy... :)
250 neliön talo jatkuvasti kuin pyörremyrskynkourissa, tenavat (6,5,3 ja 1,4v.) pitävät huolen ettei äiti saa levätä. Neuvolassa on kehotettu lepäämään jatkuvien supistusten takia ja on kielletty mm. siivous. Joo, kysyn vaan miten täällä lepäät tai olet siivoamatta. Sitten vielä sululaiset kehtaavat tuoda joka kauppareissullaan omat penskansa vielä lisäriesaksi. Per.....! kun eivät pärjää yhden lapsen kanssa kaupassa! Olo on todella kuin orjalla. Siihen vielä kun saa jatkuvasti kuulla kommenneja pyöristyvästä ulkomuodosta, niin kyllä on hyvä olla. Tulisi edes vesisateet, viilenisi sen verran että jaksaisi hengittää edes normaalisti.
Luin muuten viimeyönä neuvolasta annettua opasta. Siinä luki, että "raskausaikana sinulla on aikaa vain itsellesi, nauti siitä ja kerää voimia". Kukahan neropatti senkin on kirjoittanut? Olettaa tieten, että kaikki raskaanaolevat odottavat sitä ensimmäistään.
Joo, yritetään jaksaa raataa. Saahan sitä sitten synnärillä sen synnytysajan olla selällään ja "levätä". Sehän käykin oikeasta riemulomasta. Sitten kun tulee uuden nyytin kanssa kotiin jaksaa taas keskittyä kodin ja perheen pyörityksen onneen. Kaikki pyykit ja siivothan ne siellä kotona sitten ovat odottamassa levännyttä äitiä. Ja sitten ne ristiäiset; Siinäpä vasta iloinen perhetapahtuma. Suku tulee kyllä mielellään valmiiseen pöytään koreilemaan hienoissa muotikamppeissaan, vaikkei kukaan vaivaudu auttamaan milläänlailla järjestelyissä.
Tässäpä tuli nyt vähän minunkin puolestani tätä realielämäfaktaa. Niin,että levätkää, te jotka siihen pystytte. Tulevaisuudessa se kaikki voi olla vain pelkkää haavetta. Itsekin odotan "eläkevuosia", että saisi tehdä mitä mielii tai olla tyystin tekemättä mitään.
Voimia odotukseenne! :) T:26rvk.
Ne menee meillä ensisynnyttäjilläkin.
Töissä (vaivalloisesti) olo ja sieltä poissa olo aiheuttaa lähes yhtäsuuria syyllisyys tekijöitä ja jos oikeen yrittää olla töissä sitä on ihan poikki kotona ja jos vähän yrittää kotona sitä ei kertakaikkiaan jaksa mitään töissä.
Olo on myös kuin valaalla ja uusien nukkumisasentojen keksimiseen menee kaikki yöt eikä missään ole hyvä.
Plus että säikähtää puoli kuoliaaksi aina kaikkia uusia muutoksia ja hormoonien takia elämä on jo noin muutenkin yhtä vuoristorataa.
:) hymy vaan huuleen. Pakko siitä on vaan huumorilla selvitä kun itkemäänkään ei auta alkaa.