Hei! Onko kellään ollut samanlaista??? Minulla ollut n.2vuotta paniikkihäiriö ja olen saanut lääkityksen siihen ja suht-koht normaalia elämää.. Mutta tälläiset asiat kuten verenpaineen mittaus esim.aivan alyttömästi hermostun..olin tyttäreni kanssa lääkärissä ja siinä käytävässä oli verenpainemittari jota asiakkaat saavat vapaasti käyttää..Ajattelin sitten että koitanpa tosta mitä oma verenpaineeni on...No mittasin eka kerran näytti 90/151..syke 90..toinen kerta 84/133 syke 101... eli jännitän tuollaista yksinkertaistakin asiaa niin paljon..Alkuaikoina minulta ei saanut sairaanhoitajakaan mitään lukemaa..sydänfilmikin näytti silloin mitä sattui sain silloin rauhoittavan tabletin jonka jälkeen sydänfilmi oli normaali...KELLÄÄN EI VARMAAN OLE TÄLLÄISTÄ VERENPAINE MITTAUKSEN PELKOA...
paniikin omainen olo
Parempaan päin....
4479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen oppinut että meille ahdistus/paniikkihäiriöiselle kaikki on mahdollista...
Ihan sama juttu miulla! Jännitän lääkärikäyntejä ym. EKG:ssa sydän pomppii 170 ja verenpaineet samaten huippulukemissa. Minulla on lisäksi sydänvika, jonka takia käyn säännöllisesti lääkärintarkastuksissa. Liialliset jännitysoireet ja paniikkihäiriö (ei todettu, en kehannu kertoa!) alkoi n. 16 v, nyt olen 23 v. "parantunut" ilman lääkkeitä, koska sairauden takia en voi oiken käyttää rauhoittavia tmv. Ei tälle jännittämiselle ainakaan vielä mitään mahda!;)
Kiitos vastauksistanne....Kai se jännitys joskus toivottavasti ohi menee..
mulla taas päinvastoin niin että rauhotun heti kun olen sairaalan tai polin lähellä ja jos esim. auton kyydissä istun joka ajaa poispäin sairaalaa niin ahdistun suunnattomasti. ea-poli on mulle kohtauksen tullessa viimeinen oljenkorsi minkä tiedän auttavan ja laittavat vaikka hengityskoneeseen pitääkseen mut hengissä (näin ei kyllä ole vielä tarvinnut tehdä) heh. mulla on ehkä aika erikoinen tämä paniikkihäiriö koska useimmin muln kohtaukset tulee yksin tekemisen puutteesta johtuen. ehkä johtuu siitä että mitä enemmän on ihmisiä sitä pienempi mahdollisuus on että minuun keskitytään yhtäkkiä, mikä olis liikaa mulle. sekin on vaivannut vuosia että saan parhaimman kaverinkin luona pahoja kohtauksia ja ekan kohtaksen aikana ehdin vaan sanoa hänelle että apua mitä tää on, nyt "esa" (nimi muutettu)sekosin oikeen kunnolla ja ambulanssilla sairaalaan. oli varmasti esallekin yllätys että minä joka olen aina ollu niin sosiaalinen vitsiniekka saa semmosia laakeja.